tiistai 28. maaliskuuta 2017

Nyt on tomaatin vuoro

Meneillään on ainutlaatuinen elämänvaihe: olen puolen vuoden vuorotteluvapaalla hektisestä toimittajan työstä ja saan keskittyä tomaatteihin, sekä kirjan kirjoittamiseen niistä että niiden kasvatukseen.

Jäin töistä pois helmikuussa ja aloitin siitä jo parin viikon päästä kylvöhommat, viikoilla 7. ja 8. Aloitus oli turhan aikainen, tiedän sen, mutta uusi vapaus innoitti, samoin merkinnät "kylvä paljon aiemmin" tai "ei ehtinyt" viime vuoden tomaattimuistiinpanoissa.

Sitä mukaa kun tomaattikirjaa varten tekemäni tutkimustyö on edennyt, olen löytänyt uusia lajikkeita ja tilannut niiden siemeniä nettikaupoista sekä saanut vaihdossa ihanilta tomaattikavereilta eri puolilta Suomea. Kiitos teille! Siksi kylvösesonki on ollut todella pitkä, ja se itse asiassa se jatkuu vieläkin, kun posti tuo uusimmat löydöt.

Talomme vierashuone on keväällä taimihuoneena. Sorry vaan, kevätkauden vieraat, te päädytte alakertaan patjalle.

Lopputulos on se, että taimihuoneessa kasvaa noin 200 tainta, jotka edustavat noin 140:tä eri lajiketta. Tarkoitus on jaella ylimääräiset pois ja pitää yksi taimi kustakin. Ongelma on se, että 140 tainta ei mahdu pienelle kaupunkitontilleni. Hmm. Tämä on yhtälö, joka pitää jossain vaiheessa ratkaista.

Koska kylvökausi on ollut jo puolentoista kuukauden mittainen, löytyy talosta joka vaiheen taimia: siemeniä idätyslautalla, taimia sirkkalehtivaiheessa, kahden lehtiparin taimia, tätä isompia ja sitten maitopurkeissaan yli 30-senttisiä hujoppeja, joiden pituuskasvua yritän hillitä pitämällä taimihuonetta viileänä, päivisin noin 18 - 20-asteisena ja öisin noin 15-asteisena. Taimivalot posottavat heille 16 tuntia vuorokaudessa.

Lehtien moninaiset muodot ovat tulleet esiin: 'Mandarin Orange' (ylhäällä vas.),
'Polen' (ylh. oik.), 'Betalux' (alh. vas.) ja 'Outdoor Girl' (alh. oik.).
Lämmön ja valon tarkka vakiointi on tavallisessa asuintalossa mahdotonta, varsinkin nyt huikean aurinkoisina päivinä. En siis missään nimessä pääse siihen tavoitteeseen, että
taimet olisivat istutusvaiheessa vain parikymmentä-
senttisiä ja tanakoita. Ne tulevat olemaan puolimetrisiä hujoppeja, mutta niillä on pärjättävä. Upotan sitten vartta ruukkuun sen, mitä mahtuu.


Tänä keväänä olen saanut rauhassa nautiskella taimikasvatuksen kaikista ilon hetkistä. Siitä kun juurenpiikki työntyy esiin siemenestä idätyslautalla. Siitä kun sirkkalehdet ponnahtavat mullan pintaan. Siitä kun lajikkeen lehtien ominainen muoto ja väri tulee esiin. Siitä kun maitopurkkiin siirretty vähän reppana taimi omaan yksiöön päästään terhakoituu ja tukevoituu. Siitä kun tärkeän ainokaistaimen murtuma parantuu, sen jälkeen kun olin vahingossa melkein katkaisut sen rungon. Lastahoito auttoi jälleen!

Melkein katkaisin 'Stupicen' edellisen postauksen
kuvauksissa, mutta lastahoito sai sen jälleen
tolpilleen.
Tilasin kokoelmiin venäläistä lajiketta 'Alaska'.
Samannimisenä löytyy myös kanadalainen lajike.
Lähialueita edustamaan tuli 'Lithuanian'. 

Kevät etenee, keikkuen niin kuin aina, Jokohan seuraavassa postauksessa pääsen tutkimaan, mitä kasvihuoneelle kuuluu?