keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Jo joutui armas avomaa

Viikonloppuna taivaalla tervapääskyt, eilen satakielen voimakkaat säksätykset ja huiluäänet terassin takaisesta puistometsästä. Päätin, että nyt on kesä tullut Turkuun - ja voin istuttaa ensimmäiset tomaatit avomaalle.

Toinen ja ihan yhtä vahva syy avomaalle rynnistykseen on se, että iso osa tomaatintaimistani on liian aikaisten kylvöjen takia ylipitkiä kaatuilevia hujoppeja, jotka eivät enää mahdu mihinkään. En enää kestä katsella niitä sisällä, ja kasvihuoneissakin on täyttä. Taimia on pakko saada eteenpäin, lopullisille kasvupaikoille.
Avomaan tomaatit, esimerkiksi Siberian, ovat lupaavasti kukassa.
Riski on suuri, tietysti. Kirjatiedon mukaan tomaatit voi istuttaa avomaalle, kun kesän lämpö on vakiintunut ja kevään hallanvaara on ohitse, mikä Etelä-Suomessa tarkoittaa perinteisesti suunnilleen kesäkuun 10. päivää. Kesäkuun kymmenennen päivän halla oli lapsuudessa maatilalla ihan legendaarinen juttu. Usein se myös tuli!

Koska minulla on nyt vuorotteluvapaalla menossa vapaamuotoinen tomaattitutkimus tulevaa tomaattikirjaani varten, voin ihan vapaasti tehdä osan asioista väärin. En tietenkään halua, että halla vie nämä kuusi pioneeriani, vaan suojaan niitä sitten miten osaan, kun tarve tulee. Nyt kuitenkin 7.6. saakka ulottuva Forecan ennuste sanoo, että hallaa ei olisi Turkuun tulossa ja yöt ovat lämpenemään päin. Ehkä halla tulee sitten kymmenes päivä! Ja on se joskus tullut heinäkuussakin.

Joku viisas saisi muuten kertoa, onko ilmastonmuutos jo aikaistanut Etelä-Suomen viimeisen hallan keskimääräistä ajankohtaa. Onko esimerkiksi 3. kesäkuuta uusi 10. kesäkuuta?
Sikälikin tein asiat väärin, etten ole karaissut taimia ennen ulos istutusta. Osa taimista tosin oli ollut vaihtelevan ajan kasvihuoneessa ulkoilmaelämää opettelemassa. En voi toteuttaa systemaattista karaisemista, koska taimia on järjetön määrä ja ne ovat pääosin vaikeasti käsiteltävää pitkää viidakkoa.

Avomaalle pääsivät - tai joutuivat - ensimmäisinä siperialaiset lajikkeet ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Täydensin sitten lavaa amerikkalaisilla.

Istutin kananlannan ja tuhkalla vahvistettuun lavaan (ks. edellinen postaukseni "Yks kakkaa, kaks kakkaa") pensastomaatteja noin puolen metrin välein. Valitsin uhreiksi kaikki siperialaiseni, joilla arvelen olevan tähän hommaan tarvittavaa sitkeyttä: ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Koska lava ei tullut niistä täyteen, täydensin amerikkalaisilla lajikkeilla ’New Yorker’ ja ’Bison’. Näin ensimmäisestä tomaattilavasta tuli hauskasti siperialais-amerikkalainen. Pitäisikö hankkia sinne taimikylttien viereen pienoisliput!

Istutuksen ohjeena oli Puutarha-lehden kaavakuva vuodelta 1941. Kuvasta ei näy mullan alle jäävien lehtien poistamista, mutta sitä muissa lähteissä suositellaan. 

Toteutin istutuksen vanhan Puutarha-lehden ohjeen mukaan. Upotin vartta vinoon makuuasentoon ja poistin lehtiä niin paljon, että vain latvus kukkaterttuineen jäi pintaan. Ohjeen mukaan pitäisi jättää vain parikymmentä senttiä maan pinnan yläpuolelle, mutta koska osa pensastomaattien taimista oli jo haarautunut kahteen päähaaraan, valitsin mullasta pinnalle tulokohdaksi tämän päähaaran. Näin korkeimmissa taimissa runkoa on pinnassa noin 30 senttiä ja runkoja on kaksi.

Tulipas leikittyä varrenupotusta! Ristiin rastiin lavan poikki.
Suomessa avomaalla ei kannata istuttaa syvään kuoppaan - niin kuin esimerkiksi monet amerikkalaiset tomaattikirjat neuvovat - , koska täällä pohjoisessa maa voi alkukesästä olla syvemmällä niin kylmää, että se hyydyttää taimen kasvun pitkäksi aikaa. Kun sen sijaan istuttaa makuuasentoon, kasvu jatkuu siten, että juuripaakun valmiit juuret pitävät kasvun käynnissä alkukesän lämpiminä päivinä ja maan alla taimelle kehittyy nopeasti uutta juuristoa. Iso juuristo tarkoittaa isoa kapasiteettia ottaa maasta vettä ja ravinteita - eli voimakasta
kasvua latvukselle.

Koska tämä lava on pieni ja varret ovat luvattoman pitkiä, lavan multatilasta tuli hassu toisiaan risteävien runkojen verkosto. Seuraavaa istuttaessa piti varoa, ettei istutuslapiolla katkaissut edellisen runkoa tai rikkonut sen multapaakkua.

Istutin eilen, lämpimänä kevätiltana, ja suojasin kasvuston heti harsoilla. Apuna olivat Lidlistä vuosi sitten ostettujen kasvutunnelien muoviset kaaret.

Lava sijaitsee suojaisassa paikassa kasvihuoneen, pensasaidan ja lauta-aidan välissä. Suojaamisessa apuna ovat jatkossa myös harsot ja muovit, joita virittelen kaarien väliin.
Yöllä näin painajaisunta, että taimet olisivat aamulla maahan liiskaantuneita keltaisia rääsyjä, mutta oikeasti ne olivat terhakoita ja vihreitä. Kehityksessä pisimmällä olleen ’Sibirsky Skorospelyi’- ja 'Siberian'-lajikkeen kukat loistivat kauas. Aamulla ohjailin latvuksia ylöspäin ja kiinnitin niitä keppeihin.

Turussa on tänään ollut puolipilvistä ja +20 astetta. Yöminimit tulevat alimmillaan olemaan +4 astetta, eli harsoilla suojaaminen on tarpeen.

Tämä on niin hauskaa, että taidanpa huomenna jatkaa. Mitkähän kuusi lajiketta heitän säiden armoille seuraavaksi?