Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Kyllä, pelkkä led-valo voi olla tomaatintaimelle tuhoisaa

Led-valo ei sopinut ollenkaan ainoaksi kasvatusvaloksi lajikkeelle Polar Beauty. Ensin putosivat sirkkalehdet, sitten lehdet alkoivat kärsiä ödeemasta ja koko kasvusto kiertyi kippuralla. Juuristo jäi hyvin heikoksi.  

Nelsonin led-lista ei näytä sopivan kaikille tomaattilajikkeille ainoaksi taimikasvatusvaloksi. Tämä on johtopäätös kolme viikkoa kestäneestä kasvatuskokeilusta. Lajikkeiden välillä osoittautui olevan suuria eroa sen suhteen, sietääkö se led-valoa vai ei.

Pahimmillaan pelkän led-valon varassa kasvanut tomaatintaimi surkastui täysin. Näin kävi Polar Beauty -pensaslajikkeelle, joka ensin tiputti sirkkalehtensä ja sitten vääntyi epämuodostuneeksi tikuksi. Polar Beauty tiputti sirkkalehtiään myös loisteputken alla, eli sen voi sanoa olevan todella ödeemaherkkä.

Samaan aikaan toinen lajike, kasvihuonetomaatti Alicante, kasvoi ledin alla verraten normaalisti ainakin kokeen loppuun asti, mutta tiputteli kyllä sirkkalehtiään ja oli väriltään poikkeuksellisen violetti.

Anmore Dewdrop -lajike oli keskikastia, mutta sen nopeimmin kasvanut taimi oli kokeen päättyessä kaikkien tuhoutunein.

Tilanne eilen, kokeen päättyessä: Anmore Dewdropin ensin niin tanakassa
kasvussa ollut taimi tuhoutui nopeasti viimeisen viikon aikana. Vasemmalla näkyy tuhoutuneita Polar Beauty -taimia.

*   *   *  

Koeasetelma oli seuraavanlainen: Kylvin 30.3. kaksi samanlaista neljän erilaisen lajikkeen satsia ja asetin ne kasvamaan muuten samanlaisiin oloihin, mutta toiselle tuli päälle Nelson Gardenin loisteputki ja toiselle Nelson Gardenin led-lista.

Kasvatuspaikkana oli sauna, joka oli muuten täysin pimennetty, ikkuna pahvilla ja ovi paksulla täkillä. Koekasvustot ja valot tulivat mahdollisimman etäälle toisistaan ja niiden välissä oli pahvista tehty seinä, jotta valot eivät vaikuttaneet ristiin. Valot olivat päällä klo 8 - 23 eli 16 tuntia.

Saunan lasioven pimensi täkki. Koekasvustojen ja valojen välissä oli pahviseinä.

Lajikkeet olivat:

1. Anmore Dewdrop, haarova amppelilajike

2. Polar Beauty, avomaan pensastomaatti Alaskasta

3. Alicante, perus kasvihuonetomaatti

4. (Summer Cider, pihvitomaatti kasvihuoneeseen)

Summer Cider -lajikkeen siemen (itse keräämäni) osoittautui heikkolaatuiseksi ja iti epätasaisesti, joten jätin sen pois kokeesta.

Kokeen alkuasetelma.

Joka lokeroon kylvin 2 siementä, ja asetin päälle muovikannen. Itämisen edetessä nyppäsin tuplat pois. Kaikkiin lokeroihin ei silti tullut tainta, ja itäminen jakaantui harmillisen pitkälle ajanjaksolle, mikä vaikeutti kokeen tulkintaa. Lämpötila oli itämisen aikana enimmäkseen +24-25. Kaikissa kennoissa oli Biolanin kylvö- ja taimimulta. Punnitsin molemmille kasvustoille saman määrän vettä kokeen alkaessa, myöhemmin pyrin samanlaiseen kastelun näppituntumalla. 8.4. havaitsin loisteputken valon heikentyneen, jolloin vaihdoin sen. Kokeen edetessä laskin hieman lämpötilaa, n. +22 asteeseen. Säädin valoja kasvun edetessä niin, että ne olivat aina n. 7-10 sentin päässä korkeimmista taimista.

Sirkkalehdet tulivat molemmissa kasvustoissa esiin aivan samannäköisinä, vihreinä ja terveinä.

11.4. näkyi ensimmäinen vaurio ensimmäisenä
itäneen Anmore Dewdrop -taimen
sirkkalehdissä. Lehden reuna
alkoi ikään kuin kuivua.

Polar Starin tuho alkoi näin ja
eteni nopeasti.

Loisteputken alla kasvusto oli paljon paremmassa kunnossa. Itäminen ja kasvu oli harmillisen epätasaista.

Torstaina 20.4. lopetin kokeen, ja nyt kuvat puhuvat puolestaan.

Polar Star -taimet tuhoutuivat pelkän led-valon alla täysin (4 vasemmanpuoleista tainta). Myös pelkässä loisteputkivalossa kasvaneilla (2 oikealla) oli vaikeuksia: sirkkalehdet irtoilivat. Tämä lajike on näköjään erittäin herkkä tekemään ödeemaa. Siemen oli sen verran vanhaa, että itäminen oli heikkoa, joten verrokkitaimia ei tullut samaa määrää.

Anmore Dewdrop -lajikkeen led-valon alla ollut "ykköstaimi" elikkä vahvimmassa kasvussa ollut taimi ehti kokeen lopettamiseen mennessä tuhoutua täysin (1. taimi keskilinjan vasemmalla puolella). Muut ledien alla olleet tiputtelivat sirkkalehtiään, esim. 2 vasemmanpuoleista. Yhdessä led-taimessa sirkkalehdet olivat vielä tallella, siitä tarkemmin alla. Loisteputken alla Anmore Dewdrop -taimet kasvoivat normaalisti (taimet keskilinjan oikealla puolella). Sirkkalehdetkin ovat tallella.  

Siinä ledien alla olleessa Anmore Dewdrop -taimessa, jossa vielä oli sirkkalehdet tallella, ne olivat muuttuneet kellertäviksi ja laikukkaiksi, mikä enteilee näivettymistä ja pois putoamista (oikeanpuoleinen taimi). Loisteputken alla kasvaneen Anmore Dewdrop -taimen sirkkalehti on terveen vihreä.

Led-valoa sieti kokeen lopettamiseen mennessä parhaiten lajike Alicante (3 vasemmanpuoleista tainta), joskin senkin taimet tiputtelivat sirkkalehtiään . Taimien väriero on voimakas: Pelkkää led-valoa saaneet ovat violetteja, loisteputken alla olleet vihreitä. Alla tarkempi kuva värierosta.
 

Alicante-lajikkeen latvoja: Vasemmalla led-taimi, jossa ei ole enää sirkkalehtiä ja väri on violetti, oikealla loisteputkitaimi, jossa sirkkalehdet ovat tallella ja väri on vihreä.

Kun ensimmäistä kertaa kirjoitin led-katastrofistani blogiini, moni kommentoi, että hänellä samainen Nelsonin led-lista toimii hyvin. Selitys voi nähdäkseni olla 1) lajikkeessa ja 2) kasvatuspaikassa -  ehkä siihen lankeaa myös päivänvaloa? Tämä koe tehtiin umpipimeässä, jotta nähtiin pelkän keinovalon vaikutus.

Johtopäätökseni kokeesta on tämä: En tule käyttämään ostamiani led-listoja tomaattien taimikasvatuksessa. Koska pyrin tomaattiharrastuksessani mahdollisimman monien lajikkeiden kokeilemiseen, en voi ottaa riskiä, että osa lajikkeista on herkkiä led-ödeemalle. Ja varsinkin, kun minulla on hyvin rajallisesti käytössä etelänpuoleista ikkunanedustaa, jossa luonnonvalo kompensoisi näiden led-listojen ilmeisen puutteellista spektriä.

Ja tämä koetulos koskee vain omistamiani Nelson Gardenin led-listoja. On varmasti sellaisia ledejä, jotka toimivat paremmin.

*   *   *

En ole kasvipatologi - vaan sosiologi!, sentään myös tiedetoimittaja -  mutta lyhyesti vielä siitä, mikä on ilmiön tieteellinen selitys. Eräs kokenut tomaattiharrastaja vinkkasi googlaamaan termillä intumescence, jota sanotaan myös ödeemaksi. Sillä asia alkoi avautua. Suuri kiitos avusta!

Tässä linkissä on perustietoa asiasta ja oma suomennokseni:

On yleisempää havaita ödeemaa sellaisissa taimissa, joita on kasvatettu ilman laajakirjoista säteilyä (auringonvalo), kuten täysin suljetuissa ympäristöissä. Kasvit, jotka ovat kasvaneet suljetuissa ympäristöissä, eivät altistu tietyille aallonpituuksille, sellaisille, jotka ovat näkyvän valon spektrin ulkopuolella, nimittäin ultraviolettisäteilylle ja FR-säteilylle (pitkä punainen, aallonpituusalue 700–750 nm).

Lajikkeiden eroista tässä. Tutkitut 12 lajiketta ovat japanilaisia, minulle aivan vieraita. Sivulla 3 näkyy yhtä tuhoutunut taimi kuin minun Polar Starini. Tässä japanilaistutkimuksessa tutkittiin myös ilman ja kasvualustan kosteuden vaikutusta ödeeman kehittymiseen. Kosteus tai märkyys altistavat sille. Tomaatintaimen elinvoimaisuuden mittarina käytettiin varsi/juuri (S/R) -mittasuhdetta. S/R-suhde ja ödeeman vakavuus korreloivat positiivisesti.

Tässä linkissä todetaan, että ödeema johtuisi nimenomaan UV-B-säteilyn puutteesta. Se on auringonvalon lyhyin aallonpituus, 300-320 nm. Vakavissa tapauksissa ödeema johtaa tomaatintaimen kuolemaan. UV-B-säteilyn puute tulee vastaan, kun tomaatteja kasvatetaan suojatuissa ympäristöissä, kuten UV-säteilyn blokkaavista muoveista tehdyissä tunneleissa tai sellaisen sähkövalon alla, jossa ei ole mukana UV-säteilyä, kuten ledit.

En tule jatkossa käyttämään ainakaan tämänmerkkisiä led-listoja tomaatin taimikasvatuksessa. Käytän loisteputkia niin kauan kuin niihin saa varaosia - ja mies on hankkinut hyllylevyä, josta rakennetaan uutta ikkunaneduspaikkaa taimille. LUONNONVALO ON PARASTA! 

Led-katastrofi

Uusi kevät, uusi taimikasvatusongelma. Nyt sen nimi on led.

Loppuvuonna ennätyskalliin sähkön aikaan päätin, että hankin taimikasvatusta varten led-listoja.  Samaan aikaan kirjoitin lehtijuttua - olenhan toimittaja - sähkövalon historiasta, ja kirjasin siihen, että elohopeaa sisältävät loisteputket jäävät EU-alueella pian historiaan. Siitäkin syystä siis oli aika siirtyä ledeihin.

Koska ruotsalainen Nelson Garden oli tuttu tuotenimi monista yhteyksistä, myös ennestään käytössä olleista loisteputkilampuista, googlailin nimenomaan Nelson Gardenin led-valoja. Ostin joulukuussa ruotsalaisesta nettikaupasta kaksi perusosaa ja niille jatkopalat.

Helmikuussa oli ensimmäisten tomaatinkylvöjen vuoro.

Sirkkataimet tulivat esiin normaalisti ja pääsivät heti valoon led-listojen alle. Ongelmat alkoivat ehkä 1,5-2 viikkoa tämän jälkeen - en muista enää tarkasti. Sirkkalehdet alkoivat kellastua, näivettyä ja lopulta hapertuivat ja putosivat pois. Seuraavat lehdet yrittivät tunkea esiin, mutta kasvu oli kituvaa. Sirkkalehtensä hapertaneet tai pudottaneet taimet olivat kamalan näköisiä tikkuja. Kun nyppäsin jonkin räytyneen taimen pois mullasta, huomasin, että juuri oli epätavallisen heikko.

Tässä 'Nyagous'-taimen sirkkalehdet ovat kuivuneet kokoon, ja 'Pierce's
Pridesta' ne ovat jo pudonneet. 

Tämä 'Ruby Falls' voi huonosti.

Olen kasvattanut tomaatteja noin kaksitoista vuotta, joten tiedän, ettei taimikasvatus lopulta ole kovin vaikeaa, kun oikeat palikat ovat kasassa. Kokemuksesta tiedän esimerkiksi, ettei tomaatintaimi säiky noin +14 asteen lämpötilaa, jossa lämmöt öisin taimihuoneessani käyvät. Yleensä taimet sietävät jopa epäsäännöllistä kastelua, johon kiireissäni olen syyllistynyt. Muutama harsosääski on huoneessa lennellyt ja osunut keltaiseen liima-ansaan, mutta niistä ei ole massatuhon selitykseksi. Kylvömulta oli samaa hyvää multaa kuin ennenkin.

Lähikuvassa näkyy, miten sirkkalehti on surkastumassa.
Kompostiin! kuului tuomio tälle taimelle.

Epäilys alkoi kohdistua ledeihin, jotka olivat ainoa muuttunut tekijä taimikasvatuksen yhtälössä. Etsin lisätietoa Nelson Gardenin ledeistä, jolloin löysin ohjeen, että etäisyyden lampun ja kasvin välillä pitäisi olla 10-15 cm, kun ne minulla olivat noin 30 sentin korkeudella. Laskin lamppuja, jolloin tuho nopeutui.

Käännyin Intohimona tomaatit -ryhmän puoleen, ja pian sain kokeneelta harrastajalta tiedon, että hän on havainnut taimissa samanlaisia ongelmia käyttäessään led-valoja. Hämmentävästi tuli myös vastauksia, ettei ledien kanssa ole ollut mitään ongelmia.

Koska maaliskuu oli jo pitkällä, oli nopeiden ratkaisujen aika. Heitin melkein kaikki heikot taimet pois ja kylvin lähes kaiken uudelleen.

Ja vaihdoin takaisin loisteputkiin.

Sähkökin oli sopivasti halventunut. Kiitos, Olkiluoto!

Uudet sirkkataimet näyttävät aivan normaaleilta, tummanvihreiltä ja kasvavat hyvin. Noh, te tiedätte, miltä niiden kuuluu näyttää. Joihinkin kellertäviin, jotka led-katastrofin jäljiltä säästin, alkoi loisteputkien alla palautua normaali vihreys. Jätin räytyneimmistä muutaman sellaisen taimen, jotka olivat ainoita lajiaan tai joiden siementä en raaski ostaa uudelleen, esimerkiksi hybridilajike 'Sungold'. Istutin niitä syvempään ja siirsin loisteputkin alle. Osan siirsin keittön ikkunalaudalle, johon mahtuu muutama taimi.

Tämän 'Sungold'-taimen sirkkalehdet ovat heikot, ja seuraavat lehdet yrittävät puskea esiin.
 Istutin taimen syvään, siirsin loisteputken alle - ja toivon parasta.  

En ole ehtinyt vielä tutkia, mistä tarkkaan ottaen on kyse. UV-valon puutteesta, minulle kerrottiin, mutta millä mekanismilla tarkalleen?

Kokemani led-katastrofin laajuuteen vaikutti varmaankin se, että led-lista oli näille taimille ainoa valonlähde. Taimihuoneeseen tulee luonnonvaloa heikonlaisesti, ja taimet olivat vielä umpiseinän vieressä hyllyn alla. Kun usea harrastaja Intohimona tomaatit -ryhmässä kertoi omien taimiensa voivan ihan hyvin ledien alla, herääkin jatkokysymys: saavatko ne myös luonnonvaloa tai mahdollisesti myös loisteputkivaloa?

Lisäksi eräs kokenut harrastaja kertoi, että uuden japanilaistutkimuksen mukaan epätasainen kastelu pahentaa ongelmaa. Ja siihen nimenomaan syyllistyin.

Nelson Gardenin loiste-
putkien tuoteseloste.

Nelson Gardenin led-listojen tuoteseloste. 

* * * 

Kirjoitin tämä postauksen nopeana varoituksen sanana. Aion penkoa asiaa lisää, kun on paremmin aikaa. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, oletteko törmäneet vastaaviin ongelmiin ledien kanssa.

EDIT 25.4.2023. HUOM! Suosittelen, että luet myös tämän postauksen tekemästäni kasvatuskokeesta.

* * *

Ongelma koskee minulla vain tomaatteja. Pelargonien ja värinokkosen pistokkaat ovat lähteneet erittäin hyvin kasvuun noiden samaisten ledien alla.

Kaisa, Kuusaa ja Kuravedet

Onnea on oma taimihuone, jonka voi varustaa kummallisilla kasvilamppuvirityksillä ja jota voi tuulettaa ilman, että kukaan talon asukkaista palelee. 

Koittaa se kevät tänäkin vuonna, huolimatta Ukrainan sodan tuomasta ahdistuksesta ja talven tunnun pitkittymisestä. Tätä kirjoittaessani pyryttää ja paistaa vuoron perään, lämpöä on +3. Eipä paljoa lämmitä, ei.

Olen kylvänyt ja kasvattanut tomaatteja puolihuolimattomasti ja vasemmalla kädellä. Helmikuussa kylvin muutamia pieniä pensaita, kuten 'Bonsai' ja 'Snegirjok'.

'Snegirjokit' ja 'Bonsait' sekä värinokkosia, joihin olen myös vähäsen hurahtanut.

Pääkylvöt tapahtuivat maaliskuun alussa ja viimeiset viime viikolla - kun sain käsiini Kaisan, josta kerron tuonnempana.

Koska siemenkansioissa on yli 500 lajikkeen siemenet ja kasvupaikkoja on noin 70:lle, oli vaikea valita, mitä kylvää tälle kesälle. Paremman puutteessa päädyin mekaaniseen kriteeriin: kylvin ensisijaisesti niitä, joiden siemen on loppumassa tai vähissä, eli niitä, joiden kantaa on nyt viimeinen hetki jatkaa. Käytännössä näistä pitää kerätä syksyllä siemeniä. Niiden lisäksi kylvin täysin sekalaisen sekoituksen itselleni uusia lajikkeita.

Maitopurkkien merkinnät välittävät istutusvaiheeseen tiedon siementilanteesta. 'Blue Pittsistä' oli kylvettäessä jäljellä vain yksi siemen, joten taimi on pidettävä itsellä, sitä ei saa antaa taimia hakeville sukulaisille ja tuttaville. Punainen merkintä 'Alaskassa' tarkoittaa, että sen siementä on syksyllä kerättävä talteen.

Pisimmällä kasvussa on viime syksyn pistokkaasta kasvatettu 'Sungoldin' taimi. Se on toiminut varaskasvattamona eli uusien taimien tuottajana.

Kaikki kasvatus tulee taas tapahtumaan ruukuissa, ja avomaa tarkoittaa lähinnä talon ja kasvihuoneen seinustoja.

Kasvihuoneessa mieluisimpia kasvatettavia ovat erityisesti mustat lajikkeet mutta myös purppuraiset, oranssit, keltaiset – siis muut kuin punaiset, joita tulee riittämiin avomaalta.

KASVIHUONEEN LAJIKKEET

'Bolshoi Limonny'.

Aladdin’s Lamp
Aunt Ruby’s German Green
Black Etiophian
Black Beauty
Black Mamba
Black Opal
Blue Pitts
Blush
Bolshoy Limonny
Brad’s Black Heart
Charlie Chaplin
Cherokee Purple
Fahrenheit Blues
Figiel
Garden Peach
Georgia Streak
Gold Medal
Muddy Waters
Pera d’Abruzzo
Pink Grapefuit
Pork Chop
Primary Colors
Purple Calabash
Purple Russian
Raisin Orange
Strawberry Leopard
Uriburi
Yellow Cazzi Ribbed
Yellow Sugar
Watermelon Beefsteak
White Wonder

AVOMAALLE, RUNKOLAJIKKEITA 

'Black Prince'.

Arielle
Babushkin Sekret
Barry’s Crazy Cherry
Big Sungold Select
Boloto
Black Prince
Emerald Gem
Galina’s
Golden Nugget
Isis Candy
Justyna
Kaisa
Kimberly
Pink Tiger
Sweet Bite

AVOMAALLE, PENSASLAJIKKEITA

'Cold Set'.

Agata

Alaska

Alaska Wonder

Boni-M
Bredskiy Krupnyi
Bush Beefsteak
Cold Set
Cream Sausage
Dulcia
Grosse Lisse
Grushovka
Jagodka
Jurmala
Katrina
Krajova
Kuusaalainen

Legend
Lyana Rozovyi
Marutschka
Mongolian Dwarf

Kuusaalaisen lokerot. Kuva: Hilma Kinnanen.

Peremoga
Prolyco Bush
Polar Beauty
Poranek
Prairie Fire
Raketa
Roter Zwerg
Rozovyi Suvenir
Sheyenne
Sugar Baby
Sultan F1
Sweet Cheriette
Thalalahin 

ERITYISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET KESÄLLÄ 2022

Aunt Ruby’s German Green. Heirloom-lajike Greenvillen kaupungista Yhdysvaltain Tennesseestä. Kanta on nimetty Ruby Arnoldin mukaan ja tullut yhdysvaltalaisen Seed Savers Exchangen levitykseen 1993. Tuottaa isoja pihvitomaatteja, jotka jäävät vihreiksi ja maistuvat makeilta ja mehukkailta.

'Boni M'. Tomaattikirjailija Sonja Lumme listasi heinäkuussa 2019 ’Boney M:n’ lupaavan näköiseksi lajikkeeksi. Nimeä kirjoitetaan myös muodossa Boni M, Boni MM ja Bony M. Kokeilen nyt sitten minäkin!

Kaisa. Tapasin Turun puutarhamessuilla viikko sitten eläkkeellä olevan puutarhatutkijan Hilma Kinnasen, joka kertoi Irma Hupilan kanssa vuosikymmeniä ylläpitämästään tomaattikannasta, joka nyt kaipaa uutta kasvattajaa. Kaisaksi nimetty lajike pärjää avomaallakin ja tekee oranssinkeltaisia isoja, kiinteämaltoisia pihvitomaatteja. Kanta tuli Luken tutkijoille aikanaan Puutarha-lehden taannoiselta toimitussihteeriltä, ja tämä oli sen saanut haltuunsa Forssan Kirjapainon työntekijältä, jonka äiti oli vuosikausia tätä tomaattia viljellyt. On mielenkiintoista nähdä, millainen Kaisasta tulee. Lisäksi olen tehnyt tiedusteluja, joiden pohjalta toivon saavani Forssasta tietoa siitä, kuka sitä niillä seuduin on kasvattanut.

Kaisan niska.

Kaisa. Kuva: Hilma Kinnanen.

.

Kuusaalainen. EDIT! Tämä osuus on kirjoitettu uudelleen 11.4, koska sain lisää taustatietoa. Samalla muutin kannan nimen, koska se ei tarkkaan ottaen olekaan Muolaasta (joista olin johtanut nimen "muolaalainen"), mutta kylläkin Kuusaan kylästä. Kuusaalainen liittyy samaan puutarhatutkijaan, Hilma Kinnaseen, kuin Kaisa (edellä).

Hilma Kinnanen kertoo sähköpostissaan, että Kalmin sukuseuralaisia oli elokuussa 2017 matkalla Äyräpäässä ja yöpyi Kuusaan motellissa. "Tomaatteja oli ruokapöydässä sekä päivällisellä että aamiaisella. Aamulla kun teimme lähtöä, Marjatta (Kinnanen, Hilman Antti-veljen vaimo) pyysi motellin emännältä, voisiko hän saada yhden puutarhassa kasvavista tomaateista, ja sai kaksi. Siitä sitten kaivettiin siemenet." - - - "Se on aika myöhäinen, mutta avomaalla olen sitä taimikasvatuksen jälkeen pitänyt ja syksystä riippuen satoa on tullut enemmän tai vähemmän."

Ilokseni Marjatta ja Antti Kinnanen tupsahtivat viime vuoden elokuussa pihaani ja toivat minullekin tämän kiinnostavan kannan, jota nyt sitten on ensi kertaa kylvettynä.  

'Muddy Waters'. Suomeksi mutaiset tai kuraiset vedet. Lajikkeen fantastinen ruskean ja keltaisen sekainen väritys houkuttelee viljelemään, mutta lisäksi näiden tomaattien sanotaan olevan erittäin maukkaita. 

'Praire Fire'. Tämännimisiä lajikkeita on kaksi, mutta hallussani on se, joka on risteytys Sub-Arcticin ja jonkin pihvin välillä. Kyseessä on hyvin aikainen (DTM eli days to maturity vain 55) ja satoisa pensaslajike. Se pärjäsi erinomaisesti kesinä 2001–2004, kun Alaskan yliopiston Fairbanksin koeasemalla vertailtiin lyhyen kasvukauden tomaattilajikkeita. Mukaan otettiin ’Glacier’, ’Kootenai’, ’Moskvitš’, ’Northern Delight’, ’Prairie Fire’, ’Stupice’  ja ’Sub-Arctic 25’. Satoisimmiksi osoittautuivat aika tasaväkisinä ’Prairie Fire’, ’Glacier’, ’Sub-Arctic 25’ ja ’Northern Delight’. ’Moskvitš’ oli selvästi heikoin. ’Prairie Firen’ ja ’Moskvitšin’ hedelmät olivat selvästi suurimpia. Nyt 'Prairie Fire' on kasvamassa siementen keräämistä varten.

'Prairie Fire' - testivoittaja.

'Sweet Cheriette'. Tämä lajike kiinnitti huomion puolalaisen Pomidorlandian listalla, kun sitä kuvailtiin ”kenties aikaisimmaksi”. Se tuottaa pienenpieniä hedelmiä viikkoa tai kahta ennen kuin muut. Se sopii ruukkuun terassille, jossa hedelmiä voi popsia suoraan pikku puskasta.

Uriburi. Turun kauppatorilla oli myynnissä tämännimistä pastatomaattia. Lajike on todennäköisesti hybridi, jolloin nyt kylvetyistä seuraajista ei tule samanlaisia kuin emostansa - mutta kokeillaan! Googlaamalla selviää, että Uriburi on San Marzano -tomaatti Kaakkois-Sisilista.

Taimihuoneessa vihertää - ulkona ei niinkään.

Kausi 2021 alkakoon!

Tervetuloa maailmaan, te kasvukauden 2021 tomaatintaimet!

Vuosi sitten, kun korona iski, ajattelin, että onneksi on tällainen harrastus, joka ei ole juurikaan riippuvainen rajoituksista. Niin ajattelen nytkin, kun elämme jo toista koronakevättä.

Posti on tuonut pihan laatikkoon verkkokaupoista tilaamiani tai toisten harrastajien vaihtureina lähettämiä uusia tomaatinsiemeniä - niin kuin mitään uusia nyt edes tarvittaisiin.

Kylvin helmikuun puolella, näköjään 14.2., muutamia mini- ja dwarf-lajikkeita.

Tein kylvösuunnitelmat jo syksyllä, kun edellinen kausi oli tuoreessa muistissa, mutta nythän ne muuttuvat koko ajan uusien lajikkeiden saapuessa.

Mitään erityistä teemaa en tälle kesällä ole päättänyt, mutta muutama kylvöidea on:

Olen hankkinut siemenkokoelmiini neljä venäläistä, aikaisuutta skoro-sanalla nimessään mainostavaa lajiketta ja sijoitan ne ruukuissa vierekkäin. Lajikkeet ovat ’Sibirski Skorospeli’ (Siperian aikainen), josta on aiemmat erittäin hyvät kokemukset, ’Leningradski Skorospeli’ (Leningradin aikainen), ’Moskovski Skorospeli’ (Moskovan aikainen) ja Skorospelka. Kisa alkakoon!

Skoro tarkoittaa aikaista, mutta vain identtisesti ja rinnatusten kasvattamalla selviää, mikä näistä venäläisistä on kaikkein aikaisin.

Toinen ruukkuryhmä muodostuu kotimaan ja lähialueen maatiaisista. Rinnakkain tulevat Evakko, Isän tomaatti ja Marilainen pihvitomaatti.

Kasvihuoneeseen mahtuu vain 27 tainta eli lajiketta, ja taas olisi tyrkyllä aivan liikaa lajikkeita. Joka kesä tekisi mieli yrittää kokoennätystä. Tavoitteena on ylittää kilon paino, missä en ole toistaiseksi onnistunut. Siksi olen kylvänyt toiveikkaana ’Aussien’ ja ’Domingon’ siemenet. Mutta koska tilaa on vähän, vain yksi taimi kumpaakin.

Kasvatuspaikkojen työnjako on sama kuin ennenkin: Kasvihuoneeseen isoja, värikkäitä ja kummallisia. Avomaalle aikaisia, jotka usein ovat käytännössä peruspunaisia.

Kasvihuoneeseen tulevat kasvamaan mm. lajikkeet 'Citrina', 'Mortgage Lifter', 'Cream Sausage',' Kiwi', 'Datlo' ja 'Pera d 'Abruzzo' ja parikymmentä muuta. Enempää ei kahdeksaan neliöön mahdu. 

Olen kerrankin malttanut odotella kylvöissä. Nyt on kylvetty vasta kasvihuonelajikkeet ja  avomaanlajikkeista pikkupensaat ja dwarfit eli kääpiöt, joiden kasvutapa on kompakti. Avomaanlajikkeiden pääkylvön vuoro voisi olla vaikkapa viikon päästä. 

Olen sisustanut taimihuoneen jo valmiiksi, eli siellä ovat kasvilamput ja kasvatuspaikat valmiina.

Tänään hyinen pohjoistuuli ja pöllyävä lumi muistutti, että vielä oooon talvee jäljellä…

Kevään 2020 tomaattikuulumiset

Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.

Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.

'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.

Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *

Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!

Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.

Takatalven taimikuulumiset

Vasta noin kahdeksasosa taimista on nyt koulittu maitopurkkeihin, joten lähiviikkoina on paljon tekemistä.

Kylvin suurimman osan kesän 2019 kasvihuonetomaateista 3. maaliskuuta. Sen jälkeen olen ehtimisen mukaan kylvänyt pikku hiljaa avomaantomaatteja ja tehnyt kasvihuonelajikkeiden täydennyskylvöjä, jos jokin tärkeä on jäänyt itämättä. Vieläkin on itämässä muutama taimikenno, mutta näyttää siltä, ettei niistä mitään tule. Olivat sen verran vanhaa siementä.

Koeluontoisesti kylvin jo tammikuun lopulla pari pientä pensastomaattia, ja niissä on nyt ensimmäiset kukat ja raakileet. Nämä pikkuiset edustavat lajikkeita 'Red Robin' ja 'Pinokkio'. Niiden kannassa kirii 'Mohamed'.

Kasvamassa on nyt noin 250 tainta, jotka edustavat noin 120 lajiketta. Noin sata tainta ja lajiketta pidän itse, siis yksi taimi kutakin lajiketta. Loput taimet menevät tuttaville ja sukulaisille.

Tammikuun lopussa koemielessä kylvetyssä 'Red Robinissa' on kukkia ja raakileita.

Kivoja aikomuksia on myös 'Mohamedilla'.

Kevät keväältä opin tätä taimikasvatusta. Avainsanoja ovat valo ja viileys. Jos idätysvaiheessa multa saakin olla jopa +25-asteista, sen jälkeen kasvatusta pitää jatkaa selvästi viileämmässä. Olen viilentänyt taimihuonetta ikkunaa auki pitämällä iltaisin noin 16 asteeseen, mistä se nousee suljetun oven takana yön aikana ehkä 17-18 asteeseen. Päivällä taimihuoneen ovi on selällään muuhun taloon, jolloin lämpö nousee noin 20 asteeseen.

Taimihuoneeseen ei ikävä kyllä osu luonnonvalo kuin aamulla ja aamupäivällä, joten olen sinne hankkinut taimivaloja, kasvilamppuja ja tavallisiakin loisteputkivalaisimia. Ne on ajastettu olemaan päällä 16 tuntia vuorokaudessa.

Taimista isoimmat olen jo koulinut maitopurkkeihin. Kasvu on nyt huiman nopeaa, joten koulittavaa tulee koko ajan lisää.

Maitopurkkeja, maitopurkkeja... Olen vakiodyykkari työpaikan ruokalassa. 

Tämän kasvukauden teemat muotoutuivat vasta kylvöjen edetessä.

1) Haluan jälleen avomaalla eli kylmälavoissa ja seinustojen ruukuissa vertailla pohjoisamerikkalaisia, eurooppalaisia ja venäläisiä aikaisia avomaanlajikkeita. Kasvamassa on siis enimmäkseen vanhoja tuttuja, vaikka siemenkansiossa olisi ollut monta uutta kiinnostavaa avomaalajiketta. Niitä on tullut osteltua lomamatkoilla Unkarista, Virosta ja Liettuasta. Niiden vuoro tulee myöhemmin. Toki joitakin uusiakin oli pakko mahduttaa listalle. Lämmin kiitos kaikille siemenvaihtoa kanssani tehneille!

On normilehtiä, perunalehtiä ja hassuimpina kaikista 'Silvery Fir Treen' ohuet huiskuttimet (kuvan alalaidassa).

2) Kasvihuoneessa on lupa hullutella. Entistä selvemmin linjaukseni on se, että kun kerran useimmat avomaantomaatit ovat niitä pyöräitä peruspunaisia, kasvihuoneen arvokasta tilaa käytetään johonkin muuhun kuin punaiseen. Ja se muu on ensi kesänä ennen kaikkea MUSTAA. Kasvamassa on muun muassa maailman mustimmaksi mainittu lajike ’Black Beauty’ sekä lukuisia muita lajikkeita, joiden nimessä esiintyy sana ”black” tai ”blue”. Vanha tuttu sinisenmusta kaunotar ’Indigo Rose’ tipahti kylvölistalta pois, koska sen maku on niin lattea.

Kasvihuonetomaattien mustuus tai sinisyys näkyy tässä vaiheessa

taimikasvatusta vain joidenkin taimien sinisistä varsista. 

Eilen ilmoitin tomaattitarhani Avoimet puutarhat -tapahtumaan, joka on 7. heinäkuuta. Tervetuloa siis kylään, kaikki kiinnostuneet!

Nyt odotan malttamattomana takatalven väistymistä ja tuulen suunnan kääntymistä. Kaikki ihanuus on vielä edessä!

Tomaatit 2019

KYLMÄLAVOIHIN

42 Days
Alaska
Amateur
Aurora
Benewah
Betalux
Bush Beefsteak
Canabec
Cold Set
Early Tanana
Evakko
Glacier
Grushovka
Jantarnoi
Kallio
Kimberly
Koit
Krainy Sever
Manitoba
Mato
Moskovitsh
New Big Dwarf
Nevas
Norderås Busk
Pixie
Polar Baby
Prairie Fire
Sheynne
Sibirjak
Sibirskiy Skorospelyi
Silvery Fir Tree
Sub-Arctic
Terma
Yamal

AVOMAALLE RUUKKUIHIN (SEINUSTAT)

Alaskan Fancy
Anmore Dewdrop
Arielle
Beliy Naliv
Black Sea Man
Bloody Buchter
Cherry Black Zebra
Clear Pink Early
Friesje
Galina's
Garden Peach
Gold Nugget
Hurma
Ida Gold
Irman ihme
Jaune Flamme
Kollane
Laukaus
Matina
Nepal
Noire de Crimee
Outdoor Girl
Pink Peach
Potattomatti
Promyk
Rote Murmel
Sasha’s Altai
Siberian
Sladkaja Grodz, pun.
Snow White
Sprite
Stupice
Sugar baby
Taiko
Taxi
Wapsinichon Peach
Violet Jasper
Zlatava

AMPPELIIN

Losetto
Tumbling Tom Red

ULOS PIKKURUUKKUIHIN

Bajaja
Komnatny Surprise
Mohamed
Red Robin

KASVIHUONEESEEN

Ananas Noir(e)
Big Zac
Black Beauty
Black Burgundy
Black Prince
Black Zebra
Blue Ambrosia
Chocolate Cherry
Costoluto Fiorentino
Dancing with Smurfs
Dark Galaxy
Emerald Apple
Firework
Grub’s Mystery Green
Limetto
Pink Thai Egg
Romello
Rosa Quartz Multiflora
Saharnaja Sliva Malonovaja
Sart Roloise
Siberian Malachite
Siniy
Sladkaja Grodz kelt.
Tasmanian Chocolate
Yellowstone
Zolotye Kupola