perjantai 1. syyskuuta 2023

Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned)

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 


Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.


Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.
Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

perjantai 21. huhtikuuta 2023

Kyllä, pelkkä led-valo voi olla tomaatintaimelle tuhoisaa



Led-valo ei sopinut ollenkaan ainoaksi kasvatusvaloksi lajikkeelle Polar Beauty. Ensin putosivat sirkkalehdet, sitten lehdet alkoivat kärsiä ödeemasta ja koko kasvusto kiertyi kippuralla. Juuristo jäi hyvin heikoksi.  

Nelsonin led-lista ei näytä sopivan kaikille tomaattilajikkeille ainoaksi taimikasvatusvaloksi. Tämä on johtopäätös kolme viikkoa kestäneestä kasvatuskokeilusta. Lajikkeiden välillä osoittautui olevan suuria eroa sen suhteen, sietääkö se led-valoa vai ei.

Pahimmillaan pelkän led-valon varassa kasvanut tomaatintaimi surkastui täysin. Näin kävi Polar Beauty -pensaslajikkeelle, joka ensin tiputti sirkkalehtensä ja sitten vääntyi epämuodostuneeksi tikuksi. Polar Beauty tiputti sirkkalehtiään myös loisteputken alla, eli sen voi sanoa olevan todella ödeemaherkkä.

Samaan aikaan toinen lajike, kasvihuonetomaatti Alicante, kasvoi ledin alla verraten normaalisti ainakin kokeen loppuun asti, mutta tiputteli kyllä sirkkalehtiään ja oli väriltään poikkeuksellisen violetti.

Anmore Dewdrop -lajike oli keskikastia, mutta sen nopeimmin kasvanut taimi oli kokeen päättyessä kaikkien tuhoutunein.

Tilanne eilen, kokeen päättyessä: Anmore Dewdropin ensin niin tanakassa
kasvussa ollut taimi tuhoutui nopeasti viimeisen viikon aikana. Vasemmalla näkyy tuhoutuneita Polar Beauty -taimia.


*   *   *  

Koeasetelma oli seuraavanlainen: Kylvin 30.3. kaksi samanlaista neljän erilaisen lajikkeen satsia ja asetin ne kasvamaan muuten samanlaisiin oloihin, mutta toiselle tuli päälle Nelson Gardenin loisteputki ja toiselle Nelson Gardenin led-lista.

Kasvatuspaikkana oli sauna, joka oli muuten täysin pimennetty, ikkuna pahvilla ja ovi paksulla täkillä. Koekasvustot ja valot tulivat mahdollisimman etäälle toisistaan ja niiden välissä oli pahvista tehty seinä, jotta valot eivät vaikuttaneet ristiin. Valot olivat päällä klo 8 - 23 eli 16 tuntia.

Saunan lasioven pimensi täkki. Koekasvustojen ja valojen välissä oli pahviseinä.


Lajikkeet olivat:

1. Anmore Dewdrop, haarova amppelilajike

2. Polar Beauty, avomaan pensastomaatti Alaskasta

3. Alicante, perus kasvihuonetomaatti

4. (Summer Cider, pihvitomaatti kasvihuoneeseen)

Summer Cider -lajikkeen siemen (itse keräämäni) osoittautui heikkolaatuiseksi ja iti epätasaisesti, joten jätin sen pois kokeesta.

Kokeen alkuasetelma.

Joka lokeroon kylvin 2 siementä, ja asetin päälle muovikannen. Itämisen edetessä nyppäsin tuplat pois. Kaikkiin lokeroihin ei silti tullut tainta, ja itäminen jakaantui harmillisen pitkälle ajanjaksolle, mikä vaikeutti kokeen tulkintaa. Lämpötila oli itämisen aikana enimmäkseen +24-25. Kaikissa kennoissa oli Biolanin kylvö- ja taimimulta. Punnitsin molemmille kasvustoille saman määrän vettä kokeen alkaessa, myöhemmin pyrin samanlaiseen kastelun näppituntumalla. 8.4. havaitsin loisteputken valon heikentyneen, jolloin vaihdoin sen. Kokeen edetessä laskin hieman lämpötilaa, n. +22 asteeseen. Säädin valoja kasvun edetessä niin, että ne olivat aina n. 7-10 sentin päässä korkeimmista taimista.

Sirkkalehdet tulivat molemmissa kasvustoissa esiin aivan samannäköisinä, vihreinä ja terveinä.

11.4. näkyi ensimmäinen vaurio ensimmäisenä
itäneen Anmore Dewdrop -taimen
sirkkalehdissä. Lehden reuna
alkoi ikään kuin kuivua.




Polar Starin tuho alkoi näin ja
eteni nopeasti.


Loisteputken alla kasvusto oli paljon paremmassa kunnossa. Itäminen ja kasvu oli harmillisen epätasaista.


Torstaina 20.4. lopetin kokeen, ja nyt kuvat puhuvat puolestaan.

Polar Star -taimet tuhoutuivat pelkän led-valon alla täysin (4 vasemmanpuoleista tainta). Myös pelkässä loisteputkivalossa kasvaneilla (2 oikealla) oli vaikeuksia: sirkkalehdet irtoilivat. Tämä lajike on näköjään erittäin herkkä tekemään ödeemaa. Siemen oli sen verran vanhaa, että itäminen oli heikkoa, joten verrokkitaimia ei tullut samaa määrää.




Anmore Dewdrop -lajikkeen led-valon alla ollut "ykköstaimi" elikkä vahvimmassa kasvussa ollut taimi ehti kokeen lopettamiseen mennessä tuhoutua täysin (1. taimi keskilinjan vasemmalla puolella). Muut ledien alla olleet tiputtelivat sirkkalehtiään, esim. 2 vasemmanpuoleista. Yhdessä led-taimessa sirkkalehdet olivat vielä tallella, siitä tarkemmin alla. Loisteputken alla Anmore Dewdrop -taimet kasvoivat normaalisti (taimet keskilinjan oikealla puolella). Sirkkalehdetkin ovat tallella.  


Siinä ledien alla olleessa Anmore Dewdrop -taimessa, jossa vielä oli sirkkalehdet tallella, ne olivat muuttuneet kellertäviksi ja laikukkaiksi, mikä enteilee näivettymistä ja pois putoamista (oikeanpuoleinen taimi). Loisteputken alla kasvaneen Anmore Dewdrop -taimen sirkkalehti on terveen vihreä.

Led-valoa sieti kokeen lopettamiseen mennessä parhaiten lajike Alicante (3 vasemmanpuoleista tainta), joskin senkin taimet tiputtelivat sirkkalehtiään . Taimien väriero on voimakas: Pelkkää led-valoa saaneet ovat violetteja, loisteputken alla olleet vihreitä. Alla tarkempi kuva värierosta.
 

Alicante-lajikkeen latvoja: Vasemmalla led-taimi, jossa ei ole enää sirkkalehtiä ja väri on violetti, oikealla loisteputkitaimi, jossa sirkkalehdet ovat tallella ja väri on vihreä.


Kun ensimmäistä kertaa kirjoitin led-katastrofistani blogiini, moni kommentoi, että hänellä samainen Nelsonin led-lista toimii hyvin. Selitys voi nähdäkseni olla 1) lajikkeessa ja 2) kasvatuspaikassa -  ehkä siihen lankeaa myös päivänvaloa? Tämä koe tehtiin umpipimeässä, jotta nähtiin pelkän keinovalon vaikutus.


Johtopäätökseni kokeesta on tämä: En tule käyttämään ostamiani led-listoja tomaattien taimikasvatuksessa. Koska pyrin tomaattiharrastuksessani mahdollisimman monien lajikkeiden kokeilemiseen, en voi ottaa riskiä, että osa lajikkeista on herkkiä led-ödeemalle. Ja varsinkin, kun minulla on hyvin rajallisesti käytössä etelänpuoleista ikkunanedustaa, jossa luonnonvalo kompensoisi näiden led-listojen ilmeisen puutteellista spektriä.

Ja tämä koetulos koskee vain omistamiani Nelson Gardenin led-listoja. On varmasti sellaisia ledejä, jotka toimivat paremmin.


*   *   *

En ole kasvipatologi - vaan sosiologi!, sentään myös tiedetoimittaja -  mutta lyhyesti vielä siitä, mikä on ilmiön tieteellinen selitys. Eräs kokenut tomaattiharrastaja vinkkasi googlaamaan termillä intumescence, jota sanotaan myös ödeemaksi. Sillä asia alkoi avautua. Suuri kiitos avusta!

Tässä linkissä on perustietoa asiasta ja oma suomennokseni:

On yleisempää havaita ödeemaa sellaisissa taimissa, joita on kasvatettu ilman laajakirjoista säteilyä (auringonvalo), kuten täysin suljetuissa ympäristöissä. Kasvit, jotka ovat kasvaneet suljetuissa ympäristöissä, eivät altistu tietyille aallonpituuksille, sellaisille, jotka ovat näkyvän valon spektrin ulkopuolella, nimittäin ultraviolettisäteilylle ja FR-säteilylle (pitkä punainen, aallonpituusalue 700–750 nm).

Lajikkeiden eroista tässä. Tutkitut 12 lajiketta ovat japanilaisia, minulle aivan vieraita. Sivulla 3 näkyy yhtä tuhoutunut taimi kuin minun Polar Starini. Tässä japanilaistutkimuksessa tutkittiin myös ilman ja kasvualustan kosteuden vaikutusta ödeeman kehittymiseen. Kosteus tai märkyys altistavat sille. Tomaatintaimen elinvoimaisuuden mittarina käytettiin varsi/juuri (S/R) -mittasuhdetta. S/R-suhde ja ödeeman vakavuus korreloivat positiivisesti.

Tässä linkissä todetaan, että ödeema johtuisi nimenomaan UV-B-säteilyn puutteesta. Se on auringonvalon lyhyin aallonpituus, 300-320 nm. Vakavissa tapauksissa ödeema johtaa tomaatintaimen kuolemaan. UV-B-säteilyn puute tulee vastaan, kun tomaatteja kasvatetaan suojatuissa ympäristöissä, kuten UV-säteilyn blokkaavista muoveista tehdyissä tunneleissa tai sellaisen sähkövalon alla, jossa ei ole mukana UV-säteilyä, kuten ledit.


En tule jatkossa käyttämään ainakaan tämänmerkkisiä led-listoja tomaatin taimikasvatuksessa. Käytän loisteputkia niin kauan kuin niihin saa varaosia - ja mies on hankkinut hyllylevyä, josta rakennetaan uutta ikkunaneduspaikkaa taimille. LUONNONVALO ON PARASTA! 


maanantai 27. maaliskuuta 2023

Led-katastrofi


Uusi kevät, uusi taimikasvatusongelma. Nyt sen nimi on led.

Loppuvuonna ennätyskalliin sähkön aikaan päätin, että hankin taimikasvatusta varten led-listoja.  Samaan aikaan kirjoitin lehtijuttua - olenhan toimittaja - sähkövalon historiasta, ja kirjasin siihen, että elohopeaa sisältävät loisteputket jäävät EU-alueella pian historiaan. Siitäkin syystä siis oli aika siirtyä ledeihin.

Koska ruotsalainen Nelson Garden oli tuttu tuotenimi monista yhteyksistä, myös ennestään käytössä olleista loisteputkilampuista, googlailin nimenomaan Nelson Gardenin led-valoja. Ostin joulukuussa ruotsalaisesta nettikaupasta kaksi perusosaa ja niille jatkopalat.

Helmikuussa oli ensimmäisten tomaatinkylvöjen vuoro.

Sirkkataimet tulivat esiin normaalisti ja pääsivät heti valoon led-listojen alle. Ongelmat alkoivat ehkä 1,5-2 viikkoa tämän jälkeen - en muista enää tarkasti. Sirkkalehdet alkoivat kellastua, näivettyä ja lopulta hapertuivat ja putosivat pois. Seuraavat lehdet yrittivät tunkea esiin, mutta kasvu oli kituvaa. Sirkkalehtensä hapertaneet tai pudottaneet taimet olivat kamalan näköisiä tikkuja. Kun nyppäsin jonkin räytyneen taimen pois mullasta, huomasin, että juuri oli epätavallisen heikko.

Tässä 'Nyagous'-taimen sirkkalehdet ovat kuivuneet kokoon, ja 'Pierce's
Pridesta' ne ovat jo pudonneet. 


Tämä 'Ruby Falls' voi huonosti.

Olen kasvattanut tomaatteja noin kaksitoista vuotta, joten tiedän, ettei taimikasvatus lopulta ole kovin vaikeaa, kun oikeat palikat ovat kasassa. Kokemuksesta tiedän esimerkiksi, ettei tomaatintaimi säiky noin +14 asteen lämpötilaa, jossa lämmöt öisin taimihuoneessani käyvät. Yleensä taimet sietävät jopa epäsäännöllistä kastelua, johon kiireissäni olen syyllistynyt. Muutama harsosääski on huoneessa lennellyt ja osunut keltaiseen liima-ansaan, mutta niistä ei ole massatuhon selitykseksi. Kylvömulta oli samaa hyvää multaa kuin ennenkin.

Lähikuvassa näkyy, miten sirkkalehti on surkastumassa.
Kompostiin! kuului tuomio tälle taimelle.















Epäilys alkoi kohdistua ledeihin, jotka olivat ainoa muuttunut tekijä taimikasvatuksen yhtälössä. Etsin lisätietoa Nelson Gardenin ledeistä, jolloin löysin ohjeen, että etäisyyden lampun ja kasvin välillä pitäisi olla 10-15 cm, kun ne minulla olivat noin 30 sentin korkeudella. Laskin lamppuja, jolloin tuho nopeutui.

Käännyin Intohimona tomaatit -ryhmän puoleen, ja pian sain kokeneelta harrastajalta tiedon, että hän on havainnut taimissa samanlaisia ongelmia käyttäessään led-valoja. Hämmentävästi tuli myös vastauksia, ettei ledien kanssa ole ollut mitään ongelmia.

Koska maaliskuu oli jo pitkällä, oli nopeiden ratkaisujen aika. Heitin melkein kaikki heikot taimet pois ja kylvin lähes kaiken uudelleen.

Ja vaihdoin takaisin loisteputkiin.

Sähkökin oli sopivasti halventunut. Kiitos, Olkiluoto!

Uudet sirkkataimet näyttävät aivan normaaleilta, tummanvihreiltä ja kasvavat hyvin. Noh, te tiedätte, miltä niiden kuuluu näyttää. Joihinkin kellertäviin, jotka led-katastrofin jäljiltä säästin, alkoi loisteputkien alla palautua normaali vihreys. Jätin räytyneimmistä muutaman sellaisen taimen, jotka olivat ainoita lajiaan tai joiden siementä en raaski ostaa uudelleen, esimerkiksi hybridilajike 'Sungold'. Istutin niitä syvempään ja siirsin loisteputkin alle. Osan siirsin keittön ikkunalaudalle, johon mahtuu muutama taimi.

Tämän 'Sungold'-taimen sirkkalehdet ovat heikot, ja seuraavat lehdet yrittävät puskea esiin.
 Istutin taimen syvään, siirsin loisteputken alle - ja toivon parasta.  


En ole ehtinyt vielä tutkia, mistä tarkkaan ottaen on kyse. UV-valon puutteesta, minulle kerrottiin, mutta millä mekanismilla tarkalleen?

Kokemani led-katastrofin laajuuteen vaikutti varmaankin se, että led-lista oli näille taimille ainoa valonlähde. Taimihuoneeseen tulee luonnonvaloa heikonlaisesti, ja taimet olivat vielä umpiseinän vieressä hyllyn alla. Kun usea harrastaja Intohimona tomaatit -ryhmässä kertoi omien taimiensa voivan ihan hyvin ledien alla, herääkin jatkokysymys: saavatko ne myös luonnonvaloa tai mahdollisesti myös loisteputkivaloa?

Lisäksi eräs kokenut harrastaja kertoi, että uuden japanilaistutkimuksen mukaan epätasainen kastelu pahentaa ongelmaa. Ja siihen nimenomaan syyllistyin.


Nelson Gardenin loiste-
putkien tuoteseloste.
Nelson Gardenin led-listojen tuoteseloste. 









* * * 

Kirjoitin tämä postauksen nopeana varoituksen sanana. Aion penkoa asiaa lisää, kun on paremmin aikaa. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, oletteko törmäneet vastaaviin ongelmiin ledien kanssa.

EDIT 25.4.2023. HUOM! Suosittelen, että luet myös tämän postauksen tekemästäni kasvatuskokeesta.

* * *

Ongelma koskee minulla vain tomaatteja. Pelargonien ja värinokkosen pistokkaat ovat lähteneet erittäin hyvin kasvuun noiden samaisten ledien alla.