Parhaat amppelitomaatit

 

Viljelen puutarhan tyhjissä koloissa mielelläni amppelitomaatteja. Olen sitä varten hankkinut sopivat ruukut. Kokemukseni mukaan oikeastaan ainoa toimiva on sellainen, jossa on mahdollisimman iso multatila ja lisäksi vesivarasto. Käytän tiettyjä altakasteluamppeleita, joissa on multatilaa 6 litraa ja vesisäiliötä 2 litraa. Vesisäiliö on helppo täyttää ruukun kyljessä olevasta aukosta.

Altakasteluruukku on amppelitomaatille paras.
'Tumbling Tom' alkukauden kukinnassa.

Tänä kesänä kahdeksan amppeliani pääsivät kahden viikon lomamatkan ajaksi uima-altaaseen! Asettelin kasvit varovasti lasten kahluualtaaseen niin, että oksat ja raakileet laskeutuivat altaan reunoille ja ulkopuolelle. Laskin altaaseen vettä siten, että veden pinta ylitti noin sentillä amppelin täyttöaukon. Kastelusta vastannut tytär lisäsi vettä tälle tasolle muutaman päivän välein. Näin amppelitomaateilla oli koko ajan käytössä runsaasti vettä, varmaan liikaakin, mutta ajoittainen liikakastelu on kokemukseni mukaan parempi kuin totaalikuivuminen. Ainakin amppelit olivat hyvävoimaisia, kun palasimme, ja niissä oli jo runsaasti kypsiä hedelmiä. Uima-allas ei ollut täydessä paahteessa, mikä rajoitti veden haihtumista.

Koska jouduin siirtämään amppeleita altaaseen ja pois, joitakin oksia katkesi. Kahteen haaraan haljenneen oksan voi joskus laastaroida tai muulla tavoin kiinnittää tiukasti yhteen – ja joskus haarat vielä tämän jälkeen kasvavatkin yhteen – mutta pahimmassa tapauksessa oksa on kokonaan irtipoikki. Näin kävi tämän kesän 'Anmore Dewdrop' -amppelille. Otin katkenneet oksat sisälle jälkikypsymään.

Olen vuosien mittaan kasvattanut noin kymmentä amppelilajiketta. En ole kovin kiinnostunut hybrideistä, koska niistä ei voi ottaa omaa kasvatussiementä.

Kaikkien amppelilajikkeiden hedelmät ovat pieniä, tyypillisesti kirsikkatomaatteja, maksimissaan luumutomaatteja.

Tässä tietoja kokemuksia tämän kesän lajikkeista. Olen tietojen luokittelussa käyttänyt tekoälyä.

Aikaisuus luokittelukriteerinä kiinnostaa sen takia, että olennaista on ylipäätään saada satoa Suomen lyhyessä ja epävarmassa kesässä. Tämä kesä 2026 on jälleen osoitus siitä, ettei lämpö tai helle ole Etelä-Suomessakaan takuutavaraa.

Erittäin aikaiset

•  'Whippersnapper' on paitsi kaikista aikaisin myös runsassatoinen ja söpö, koska tomaattien värisävy on enemmän ruusunpunainen, ei kirkkaanpunainen. Kuvassa alla ruusunpunaisuus ei kovin hyvin näy. Aikaisuudessa sitä ei ole helppo lyödä. Maku on ainakin minun kasvatuksessani ollut hieman lattea, turhan mieto. 

'Whippersnapper' on yksi aikaisimmista
tomaattilajikkeista.

Hyvin aikaiset tai aikaiset

•  'Anmore Dewdropista' on vuosien mittaan muodostunut luottolajike. Sen kirkkaanpunaiset kirsikkatomaatit alkavat valmistua varhain ja ovat hyvänmakuisia!

'Anmore Dewdrop'.

• 'Cherry Falls' on perushyvä lajike, jos halutaan selvästi amppelimainen, koristeellinen ja kuitenkin suhteellisen aikainen punainen kirsikkatomaatti.

'Cherry Falls'.

•  'Gartenperle' tekee 'Whippersnapperin' tapaan hieman ruusunpunaisia tomaatteja.

•  'Pendulina Orange' on erikoinen tapaus, sillä tomaatit ovat kirkkaanoransseja, hieman soikeita ja niissä on terävä nipukka. Hedelmät ovat suurempia kuin useimmissa amppelilajikkeissa.

'Pendulinan' hedelmät ovat suurempia kuin
useimmissa muissa amppelilajikkeissa.

Aikaisia, mutta ei aivan ensimmäisiä

• 'Tumbling Tom' Red ja

• 'Tumbling Tom' Yellow. Tumbling Tomit ovat selvästi myöhempiä kuin edellä luetellut. Versot ovat pidempiä ja riippuvampia kuin muilla. Keltaisen Tomin maku on miedompi kuin punaisella.

•  'Ampelo Gelb' on kiva keltainen lajike. Kasvi on kompaktimpi ja minusta myös paremman makuinen kuin keltainen 'Tumbling Tom'.

'Ampelo Gelb'.

 

---

Vinkkejä amppelitomaattien kasvatukseen

• Istuta vain yksi taimi yhteen ruukkuun.
• Amppelilajikkeen voi toki istuttaa myös ruukkuun tai ämpäriin, kunhan versot pääsevät roikkumaan vapaasti.  
• Varkaita ei poisteta, koska amppelitomaatit tekevät satoa kaikkiin versoihin.
• Riittävän iso amppeli parantaa satoa. Vähintään noin 5 litraa kasvualustaa per kasvi, mieluummin 7–10 litraa, jos halutaan runsas sato.
• Tasainen kastelu on tärkeää. Amppeli kuivuu nopeasti, etenkin aurinkoisella ja tuulisella paikalla.
• Runsaasti kukkiva pieni tomaatti kuluttaa hyvin paljon ravinteita. Lannoitusta tulee jatkaa koko kesän.
• Aurinko ja lämpö ratkaisevat aikaisuuden. Sama lajike voi olla hyvin aikainen lämpimällä parvekkeella mutta selvästi hitaampi viileässä ja varjoisassa paikassa.

Amppelilajikkeita kannattaa etsiä ulkomaisista siemenkaupoista hakusanoilla hanging basket tomato, trailing tomato, basket tomato, patio tomato ja myös micro dwarf tomato.

 

Muita kiinnostavia amppelilajikkeita

'Hundreds and Thousands' on nimensä mukainen: se voi tehdä valtavan määrän pikkuruisia tomaatteja ja on siksi näyttävä amppelissa.

'Hundreds and Thousandsin' hedelmät
ovat pikkuruisia, mutta niitä on paljon!

EDIT: Eräs tomaattiharrastaja muistutti, että 'Maskotka' myös on hyvä amppelilajike. Totta! Olen varmaankin kasvattanut 'Maskotkaa' ruukussa, en amppelissa, enkä siksi muistanut sitä.

'Maskotka'. Löysin arkistoistani kuvan, ja kepistä päättelen,
että olen kasvattanut sitä tuettuna ruukussa.

Jos haluat kokeilla hybridejä, nämä ovat varteenotettavia ja näitä on minullakin ollut kasvamassa.

'Tumbler' F1 – aikaisuuden takia

'Lizzano' F1 tai 'Losetto' F1 – taudinkeston takia. Kiinnostava Suomen ulkokasvatuksessa, jos perunarutto huolettaa.

'Romello' F1. Tekee punaisia luumutomaatteja.

Kesällä 2020 oli amppelissa kasvamassa
myös kiva lajike 'Romello'.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.

Kaisa, Kuusaa ja Kuravedet

Onnea on oma taimihuone, jonka voi varustaa kummallisilla kasvilamppuvirityksillä ja jota voi tuulettaa ilman, että kukaan talon asukkaista palelee. 

Koittaa se kevät tänäkin vuonna, huolimatta Ukrainan sodan tuomasta ahdistuksesta ja talven tunnun pitkittymisestä. Tätä kirjoittaessani pyryttää ja paistaa vuoron perään, lämpöä on +3. Eipä paljoa lämmitä, ei.

Olen kylvänyt ja kasvattanut tomaatteja puolihuolimattomasti ja vasemmalla kädellä. Helmikuussa kylvin muutamia pieniä pensaita, kuten 'Bonsai' ja 'Snegirjok'.

'Snegirjokit' ja 'Bonsait' sekä värinokkosia, joihin olen myös vähäsen hurahtanut.

Pääkylvöt tapahtuivat maaliskuun alussa ja viimeiset viime viikolla - kun sain käsiini Kaisan, josta kerron tuonnempana.

Koska siemenkansioissa on yli 500 lajikkeen siemenet ja kasvupaikkoja on noin 70:lle, oli vaikea valita, mitä kylvää tälle kesälle. Paremman puutteessa päädyin mekaaniseen kriteeriin: kylvin ensisijaisesti niitä, joiden siemen on loppumassa tai vähissä, eli niitä, joiden kantaa on nyt viimeinen hetki jatkaa. Käytännössä näistä pitää kerätä syksyllä siemeniä. Niiden lisäksi kylvin täysin sekalaisen sekoituksen itselleni uusia lajikkeita.

Maitopurkkien merkinnät välittävät istutusvaiheeseen tiedon siementilanteesta. 'Blue Pittsistä' oli kylvettäessä jäljellä vain yksi siemen, joten taimi on pidettävä itsellä, sitä ei saa antaa taimia hakeville sukulaisille ja tuttaville. Punainen merkintä 'Alaskassa' tarkoittaa, että sen siementä on syksyllä kerättävä talteen.

Pisimmällä kasvussa on viime syksyn pistokkaasta kasvatettu 'Sungoldin' taimi. Se on toiminut varaskasvattamona eli uusien taimien tuottajana.

Kaikki kasvatus tulee taas tapahtumaan ruukuissa, ja avomaa tarkoittaa lähinnä talon ja kasvihuoneen seinustoja.

Kasvihuoneessa mieluisimpia kasvatettavia ovat erityisesti mustat lajikkeet mutta myös purppuraiset, oranssit, keltaiset – siis muut kuin punaiset, joita tulee riittämiin avomaalta.

KASVIHUONEEN LAJIKKEET

'Bolshoi Limonny'.

Aladdin’s Lamp
Aunt Ruby’s German Green
Black Etiophian
Black Beauty
Black Mamba
Black Opal
Blue Pitts
Blush
Bolshoy Limonny
Brad’s Black Heart
Charlie Chaplin
Cherokee Purple
Fahrenheit Blues
Figiel
Garden Peach
Georgia Streak
Gold Medal
Muddy Waters
Pera d’Abruzzo
Pink Grapefuit
Pork Chop
Primary Colors
Purple Calabash
Purple Russian
Raisin Orange
Strawberry Leopard
Uriburi
Yellow Cazzi Ribbed
Yellow Sugar
Watermelon Beefsteak
White Wonder

AVOMAALLE, RUNKOLAJIKKEITA 

'Black Prince'.

Arielle
Babushkin Sekret
Barry’s Crazy Cherry
Big Sungold Select
Boloto
Black Prince
Emerald Gem
Galina’s
Golden Nugget
Isis Candy
Justyna
Kaisa
Kimberly
Pink Tiger
Sweet Bite

AVOMAALLE, PENSASLAJIKKEITA

'Cold Set'.

Agata

Alaska

Alaska Wonder

Boni-M
Bredskiy Krupnyi
Bush Beefsteak
Cold Set
Cream Sausage
Dulcia
Grosse Lisse
Grushovka
Jagodka
Jurmala
Katrina
Krajova
Kuusaalainen

Legend
Lyana Rozovyi
Marutschka
Mongolian Dwarf

Kuusaalaisen lokerot. Kuva: Hilma Kinnanen.

Peremoga
Prolyco Bush
Polar Beauty
Poranek
Prairie Fire
Raketa
Roter Zwerg
Rozovyi Suvenir
Sheyenne
Sugar Baby
Sultan F1
Sweet Cheriette
Thalalahin 

ERITYISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET KESÄLLÄ 2022

Aunt Ruby’s German Green. Heirloom-lajike Greenvillen kaupungista Yhdysvaltain Tennesseestä. Kanta on nimetty Ruby Arnoldin mukaan ja tullut yhdysvaltalaisen Seed Savers Exchangen levitykseen 1993. Tuottaa isoja pihvitomaatteja, jotka jäävät vihreiksi ja maistuvat makeilta ja mehukkailta.

'Boni M'. Tomaattikirjailija Sonja Lumme listasi heinäkuussa 2019 ’Boney M:n’ lupaavan näköiseksi lajikkeeksi. Nimeä kirjoitetaan myös muodossa Boni M, Boni MM ja Bony M. Kokeilen nyt sitten minäkin!

Kaisa. Tapasin Turun puutarhamessuilla viikko sitten eläkkeellä olevan puutarhatutkijan Hilma Kinnasen, joka kertoi Irma Hupilan kanssa vuosikymmeniä ylläpitämästään tomaattikannasta, joka nyt kaipaa uutta kasvattajaa. Kaisaksi nimetty lajike pärjää avomaallakin ja tekee oranssinkeltaisia isoja, kiinteämaltoisia pihvitomaatteja. Kanta tuli Luken tutkijoille aikanaan Puutarha-lehden taannoiselta toimitussihteeriltä, ja tämä oli sen saanut haltuunsa Forssan Kirjapainon työntekijältä, jonka äiti oli vuosikausia tätä tomaattia viljellyt. On mielenkiintoista nähdä, millainen Kaisasta tulee. Lisäksi olen tehnyt tiedusteluja, joiden pohjalta toivon saavani Forssasta tietoa siitä, kuka sitä niillä seuduin on kasvattanut.

Kaisan niska.

Kaisa. Kuva: Hilma Kinnanen.

.

Kuusaalainen. EDIT! Tämä osuus on kirjoitettu uudelleen 11.4, koska sain lisää taustatietoa. Samalla muutin kannan nimen, koska se ei tarkkaan ottaen olekaan Muolaasta (joista olin johtanut nimen "muolaalainen"), mutta kylläkin Kuusaan kylästä. Kuusaalainen liittyy samaan puutarhatutkijaan, Hilma Kinnaseen, kuin Kaisa (edellä).

Hilma Kinnanen kertoo sähköpostissaan, että Kalmin sukuseuralaisia oli elokuussa 2017 matkalla Äyräpäässä ja yöpyi Kuusaan motellissa. "Tomaatteja oli ruokapöydässä sekä päivällisellä että aamiaisella. Aamulla kun teimme lähtöä, Marjatta (Kinnanen, Hilman Antti-veljen vaimo) pyysi motellin emännältä, voisiko hän saada yhden puutarhassa kasvavista tomaateista, ja sai kaksi. Siitä sitten kaivettiin siemenet." - - - "Se on aika myöhäinen, mutta avomaalla olen sitä taimikasvatuksen jälkeen pitänyt ja syksystä riippuen satoa on tullut enemmän tai vähemmän."

Ilokseni Marjatta ja Antti Kinnanen tupsahtivat viime vuoden elokuussa pihaani ja toivat minullekin tämän kiinnostavan kannan, jota nyt sitten on ensi kertaa kylvettynä.  

'Muddy Waters'. Suomeksi mutaiset tai kuraiset vedet. Lajikkeen fantastinen ruskean ja keltaisen sekainen väritys houkuttelee viljelemään, mutta lisäksi näiden tomaattien sanotaan olevan erittäin maukkaita. 

'Praire Fire'. Tämännimisiä lajikkeita on kaksi, mutta hallussani on se, joka on risteytys Sub-Arcticin ja jonkin pihvin välillä. Kyseessä on hyvin aikainen (DTM eli days to maturity vain 55) ja satoisa pensaslajike. Se pärjäsi erinomaisesti kesinä 2001–2004, kun Alaskan yliopiston Fairbanksin koeasemalla vertailtiin lyhyen kasvukauden tomaattilajikkeita. Mukaan otettiin ’Glacier’, ’Kootenai’, ’Moskvitš’, ’Northern Delight’, ’Prairie Fire’, ’Stupice’  ja ’Sub-Arctic 25’. Satoisimmiksi osoittautuivat aika tasaväkisinä ’Prairie Fire’, ’Glacier’, ’Sub-Arctic 25’ ja ’Northern Delight’. ’Moskvitš’ oli selvästi heikoin. ’Prairie Firen’ ja ’Moskvitšin’ hedelmät olivat selvästi suurimpia. Nyt 'Prairie Fire' on kasvamassa siementen keräämistä varten.

'Prairie Fire' - testivoittaja.

'Sweet Cheriette'. Tämä lajike kiinnitti huomion puolalaisen Pomidorlandian listalla, kun sitä kuvailtiin ”kenties aikaisimmaksi”. Se tuottaa pienenpieniä hedelmiä viikkoa tai kahta ennen kuin muut. Se sopii ruukkuun terassille, jossa hedelmiä voi popsia suoraan pikku puskasta.

Uriburi. Turun kauppatorilla oli myynnissä tämännimistä pastatomaattia. Lajike on todennäköisesti hybridi, jolloin nyt kylvetyistä seuraajista ei tule samanlaisia kuin emostansa - mutta kokeillaan! Googlaamalla selviää, että Uriburi on San Marzano -tomaatti Kaakkois-Sisilista.

Taimihuoneessa vihertää - ulkona ei niinkään.