Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned). 

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 

Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.

Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.