Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa

Olen yrittänyt tomaattikirjaani varten – ja muutenkin - löytää vastausta kysymykseen, viljelläänkö Suomessa nykyään avomaantomaattia kaupallisesti.

Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.

Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.

Tomaatin paririvit on katettu biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.

Näky on vaikuttava. Luomutomaatteja kasvaa kolmessa paririvissä, ja joka rivissä punertaa. Taimiväli on 40 senttiä, riviväli noin 60 ja paririvien väli noin 90 senttiä. Paririvit on katettu mustalla biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa erittäin paljon. Tomaatistahan tiedetään, että sen jalat tulee pitää lämpimänä. Häkkisen mukaan samalla kalvolla on suojattu myös kurkun, salaatin, maissin, pensaspavun ja purjon kasvualustat.

”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.

Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.

Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”.  Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.



Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.

’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”.

Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa, eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’ siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti kotoisin Friisinmaalta.



'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike,
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki viljelmän tomaatit ovat runkotomaatteja. Rungot on tuettu ylöspäin naruilla, jotka puolestaan on kiinnitetty rivien suuntaisiin tolpasta tolppaan vedettyihin aitalankoihin. Tomaatit viljellään pääsääntöisesti yksirunkoisina, mutta voimakaskasvuisilla lajikkeilla eli ’Sladkaja Grozdilla’ ja ’Friesjellä’ kokeillaan tänä kesänä myös kaksirunkoviljelyä. Häkkinen ei ole kiinnostunut pensastomaateista niiden sekavan kasvutavan takia.




Runkotomaattien tukemiseen kuluu paljon työaikaa.

”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.

Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.

Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti. Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista, joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!

”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”

Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.

Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.

Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.

Tuukka Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi.

Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka Häkkinen valottaa menetelmiä.

Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.

Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.

”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.

Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.

Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.

Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.

Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.

Livonsaaressa kasvaa koeluontoisesti
muun muassa lajike 'Sweet Million'.

Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:

Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.

Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan. Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta loppukesästä.

Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.