keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Jo joutui armas avomaa

Viikonloppuna taivaalla tervapääskyt, eilen satakielen voimakkaat säksätykset ja huiluäänet terassin takaisesta puistometsästä. Päätin, että nyt on kesä tullut Turkuun - ja voin istuttaa ensimmäiset tomaatit avomaalle.


Toinen ja ihan yhtä vahva syy avomaalle rynnistykseen on se, että iso osa tomaatintaimistani on liian aikaisten kylvöjen takia ylipitkiä kaatuilevia hujoppeja, jotka eivät enää mahdu mihinkään. En enää kestä katsella niitä sisällä, ja kasvihuoneissakin on täyttä. Taimia on pakko saada eteenpäin, lopullisille kasvupaikoille.
Avomaan tomaatit, esimerkiksi Siberian, ovat lupaavasti kukassa.
Riski on suuri, tietysti. Kirjatiedon mukaan tomaatit voi istuttaa avomaalle, kun kesän lämpö on vakiintunut ja kevään hallanvaara on ohitse, mikä Etelä-Suomessa tarkoittaa perinteisesti suunnilleen kesäkuun 10. päivää. Kesäkuun kymmenennen päivän halla oli lapsuudessa maatilalla ihan legendaarinen juttu. Usein se myös tuli!

Koska minulla on nyt vuorotteluvapaalla menossa vapaamuotoinen tomaattitutkimus tulevaa tomaattikirjaani varten, voin ihan vapaasti tehdä osan asioista väärin. En tietenkään halua, että halla vie nämä kuusi pioneeriani, vaan suojaan niitä sitten miten osaan, kun tarve tulee. Nyt kuitenkin 7.6. saakka ulottuva Forecan ennuste sanoo, että hallaa ei olisi Turkuun tulossa ja yöt ovat lämpenemään päin. Ehkä halla tulee sitten kymmenes päivä! Ja on se joskus tullut heinäkuussakin.

Joku viisas saisi muuten kertoa, onko ilmastonmuutos jo aikaistanut Etelä-Suomen viimeisen hallan keskimääräistä ajankohtaa. Onko esimerkiksi 3. kesäkuuta uusi 10. kesäkuuta?
Sikälikin tein asiat väärin, etten ole karaissut taimia ennen ulos istutusta. Osa taimista tosin oli ollut vaihtelevan ajan kasvihuoneessa ulkoilmaelämää opettelemassa. En voi toteuttaa systemaattista karaisemista, koska taimia on järjetön määrä ja ne ovat pääosin vaikeasti käsiteltävää pitkää viidakkoa.

Avomaalle pääsivät - tai joutuivat - ensimmäisinä siperialaiset lajikkeet ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Täydensin sitten lavaa amerikkalaisilla.

Istutin kananlannan ja tuhkalla vahvistettuun lavaan (ks. edellinen postaukseni "Yks kakkaa, kaks kakkaa") pensastomaatteja noin puolen metrin välein. Valitsin uhreiksi kaikki siperialaiseni, joilla arvelen olevan tähän hommaan tarvittavaa sitkeyttä: ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Koska lava ei tullut niistä täyteen, täydensin amerikkalaisilla lajikkeilla ’New Yorker’ ja ’Bison’. Näin ensimmäisestä tomaattilavasta tuli hauskasti siperialais-amerikkalainen. Pitäisikö hankkia sinne taimikylttien viereen pienoisliput!

Istutuksen ohjeena oli Puutarha-lehden kaavakuva vuodelta 1941. Kuvasta ei näy mullan alle jäävien lehtien poistamista, mutta sitä muissa lähteissä suositellaan. 

Toteutin istutuksen vanhan Puutarha-lehden ohjeen mukaan. Upotin vartta vinoon makuuasentoon ja poistin lehtiä niin paljon, että vain latvus kukkaterttuineen jäi pintaan. Ohjeen mukaan pitäisi jättää vain parikymmentä senttiä maan pinnan yläpuolelle, mutta koska osa pensastomaattien taimista oli jo haarautunut kahteen päähaaraan, valitsin mullasta pinnalle tulokohdaksi tämän päähaaran. Näin korkeimmissa taimissa runkoa on pinnassa noin 30 senttiä ja runkoja on kaksi.

Tulipas leikittyä varrenupotusta! Ristiin rastiin lavan poikki.
Suomessa avomaalla ei kannata istuttaa syvään kuoppaan - niin kuin esimerkiksi monet amerikkalaiset tomaattikirjat neuvovat - , koska täällä pohjoisessa maa voi alkukesästä olla syvemmällä niin kylmää, että se hyydyttää taimen kasvun pitkäksi aikaa. Kun sen sijaan istuttaa makuuasentoon, kasvu jatkuu siten, että juuripaakun valmiit juuret pitävät kasvun käynnissä alkukesän lämpiminä päivinä ja maan alla taimelle kehittyy nopeasti uutta juuristoa. Iso juuristo tarkoittaa isoa kapasiteettia ottaa maasta vettä ja ravinteita - eli voimakasta
kasvua latvukselle.

Koska tämä lava on pieni ja varret ovat luvattoman pitkiä, lavan multatilasta tuli hassu toisiaan risteävien runkojen verkosto. Seuraavaa istuttaessa piti varoa, ettei istutuslapiolla katkaissut edellisen runkoa tai rikkonut sen multapaakkua.

Istutin eilen, lämpimänä kevätiltana, ja suojasin kasvuston heti harsoilla. Apuna olivat Lidlistä vuosi sitten ostettujen kasvutunnelien muoviset kaaret.

Lava sijaitsee suojaisassa paikassa kasvihuoneen, pensasaidan ja lauta-aidan välissä. Suojaamisessa apuna ovat jatkossa myös harsot ja muovit, joita virittelen kaarien väliin.
Yöllä näin painajaisunta, että taimet olisivat aamulla maahan liiskaantuneita keltaisia rääsyjä, mutta oikeasti ne olivat terhakoita ja vihreitä. Kehityksessä pisimmällä olleen ’Sibirsky Skorospelyi’- ja 'Siberian'-lajikkeen kukat loistivat kauas. Aamulla ohjailin latvuksia ylöspäin ja kiinnitin niitä keppeihin.

Turussa on tänään ollut puolipilvistä ja +20 astetta. Yöminimit tulevat alimmillaan olemaan +4 astetta, eli harsoilla suojaaminen on tarpeen.

Tämä on niin hauskaa, että taidanpa huomenna jatkaa. Mitkähän kuusi lajiketta heitän säiden armoille seuraavaksi?

maanantai 15. toukokuuta 2017

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Kevät etenee edelleen hitaasti, mutta sen verran toivoa on ilmassa ja sääkartoilla, että olen uskaltanut siirtää pääosan noin sadasta tomaatintaimesta maitopurkeissaan kasvihuoneeseen ja jättänyt ne öiksikin sinne. Kasvihuoneessa ovat myös ne seitsemäntoista tainta, jotka ehdin lauantaina istuttaa lopullisiin kasvatusruukkuihinsa, ennen kuin äitienpäivin tohinat ja kevätflunssa katkaisivat istutusurakan. Kasvihuoneen asukit ovat yöt lämmittimen huomassa, ja sen termostaatti on säädetty +12 asteeseen, koska tavoitteena on vähintään +11 astetta.


Seitsemäntoista tainta, seitsemäntoista lajiketta, on nyt istutettu kasvatusruukkuihin. Suurin osa taimista ja lajikkeista kasvaa vielä maitopurkeissa. Lämpöpuhallin pitää öisin kasvihuoneen ilman vähintään +11 asteessa.   


Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen, neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin oli vähän turhan pitkä.
Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään.


Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen, josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.
Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys
yhteiskuntatieteilijälle.
Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa kääntää maahan.
Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä. Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen istutusta."

Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa: Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.

Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio
kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.
Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen multa taitaa olla aika tujua tavaraa.

Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)
Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien
kuoret lannoituskokeiluhini.
Näin sitä kielitieteeseen erikoistunut sosiologi ja toimittaja on vanhoilla päivillään päätynyt laskemaan siskon antamista lanta-analyyseistä kananpaskan NPK-koostumuksia ja miettimään, miten monta desilitraa puuntuhkaa ja teelusikallista munankuorijauhetta pitäisi sekoittaa joukkoon. Oppia ikä kaikki!


Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.


tiistai 2. toukokuuta 2017

Raastava kevät

Tänä vuonna ovat olleet oikeassa ne, jotka aloittivat tomaatinkylvöt vasta maaliskuussa. Heidän taimensa ovat vielä kompaktin kokoisia ja helppoja käsitellä. Huhtikuun ajan hitaasti edennyt kevät koettelee niitä, jotka aloittivat kylvöt helmikuussa. Varhain kylvetyt taimet venyvät ja levenevät sisätiloissa, eikä niitä näin kylmissä säissä voi viedä kasvihuoneeseen kuin käymäseltään. Sisällä kasvilamppujen valaisema ala ei riitä ja ikkunapaikat ovat täyteen buukatut. Monille taimille on tarjolla enää huonoja käytäväpaikkoja.

Olen kirjoittanut itselleni jo aiemmin muistiinpanon ”älä kylvä tomaatteja helmikuussa”, mutta ilmeisesti en usko itseäni. Joka kevät on ollut into uusi.
Vapun aatonaaton lumipyry verhoili kasvihuoneen ja ulkokalusteet valkoisiksi. 'Tomtastic'-tomaatti, joka on taimistani kaikkein korkein, ikävöi kesää ja pääsyä kasvihuoneeseen.  


Olen sääihminen, eli sää vaikuttaa mielentilaani. Vapun aatonaaton lumipyry veti mielen matalaksi, mutta onneksi aattona Turussa lumi suli pois ja aurinko tuli esiin. Ja vapunpäivä oli juuri sellainen kuin pitääkin: täyttä aurinkoa ja päivän maksimi +14 astetta.

Vappuauringosta – ja laadukkaasta proseccosta - rohkaistuneena vein eilen korkeimmat taimet maitopurkeissaan kasvihuoneeseen. Ajatuksena oli, että pidän ne tästä lähtien siellä ja lämmitän öisin lämpöpuhaltimella, mutta tänään jo muutin mieleni. Se johtui siitä, että yöllä oli jälleen pakkasta ja samaa tai nollalämpöä on tiedossa moneksi yöksi eteenkinpäin. Eilenillalla havaitsin, että lämpötila laski muutamaan asteeseen jo iltayhdeksän aikaan. Olin säätänyt lämmittimen pitämään lämmön kasvihuoneessa +11 asteessa. Puhallin aloitti urakkansa jo yhdeksältä ja jatkoi aamukahdeksaan. Pieni laskutoimitus osoitti, että tulee liian kallista, jos pitää puhallella sähkölämpöä taimille ja harakoille yksitoista tuntia yössä.

Aamulla kasvihuoneen tuntumassa lenteli yksinäinen varis.
Iltalenkkiä tiedossa: kasvihuoneeseen, sisälle, kasvihuoneeseen,
sisälle, kasvihuoneeeseen, sisälle...
Siirsin äsken taimihujopit laastipaljuihin ja muihin isoihin astioihin, on suhteellisen helppo päivittäin siirrellä öiksi taloon ja aamuisin sopivan ilman tullen kasvihuoneeseen. Onneksi roudausmatkaa on vain noin 15 metriä.

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaistu tilasto todistaa mutun ja puutarhaihmisten sekä maanviljelijöiden huulilla olleen huolen: huhtikuu oli suuressa osassa maata 1-2 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Maan eteläosassa oli edellisen kerran vastaavanlainen huhtikuu vuonna 2013.

Hassua, että kun nyt Turkuun ennustetaan muutamaksi päiväksi +13 - 15 asteen lämpöä, se tulee pohjoistuulen vallitessa. Oikean kesän tuloon tarvitaan yleensä itätuuli; lounaasta sitä ei yleensä saada. Alan ilmeisesti olla vanha, koska toistan tässä vanhan kansan sananlaskun:
Iräst (idästä) suvi, iräst talvi, iräst ilmat ilkiämmät (vakkasuomalaisittain lausuttuna).
Tomaatinlämpöistä itätuulta odotellessa on ryhdyttävä muuhun puutarha-puuhaan. Hommaa on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. Haravointikin on vielä kesken.



'Hundreds and thousands' kukkii.