Miten sanotaan "tomaatti"?

Olen aina ollut kiinnostunut sanoista ja niiden etymologioista eli syntyselityksistä ja lisäksi olen opiskellut Turun yliopistossa suomen kieltä ja muita kielitieteitä. Niinpä selvitin jossain vaiheessa sen, miten eri kielissä puhutaan tästä rakkaasta kasvista ja hedelmästä.

Seuraava katsaus painottuu eurooppalaisiin kieliin. Ihan ensin on kuitenkin matkattava Atlantin yli.

Iso pullea hedelmä

Tomaatti tuotiin Eurooppaan Meksikosta. Sikäläisessä nahuatl- eli asteekkikielessä esiintyi 1500-luvulla espanjalaisten valloittajien tullessa sana tomatl, jonka merkitys oli "paksu, turpea hedelmä". Teonsana tomata tarkoittaa paisumista. Asteekit tarkoittivat kuitenkin tomatl-sanalla tomaatin sukulaiskasvia tomatilloa. Tomaattia asteekit kutsuivat nimellä sanalla xitomatl, jonka merkitys oli suunnilleen "iso pullea hedelmä”.

Espanjalaiset valloittajat toivat tämän vihanneksen Eurooppaan asteekkikielen kuulokuvaa mukailevassa muodossa tomati, tumatle ja tomatas, ja nykyespanjassa sana on tomate. Tämä tomat- on suuressa osassa maailman kieliä hallitseva kantasana.

Meksikossa ovat nykypäivänä käytössä sekä sanat jitomate että tomate. Osin on kyse alueellisesta vaihtelusta ja osin merkityserosta: jitomate tarkoittaa sitä punaista isoa tomaattia ja tomate edelleen tomatilloa, sukulaishedelmää, joka on vihreä. Todella sekavaa!

Wikipedian kartan mukaan tomaatin nimitys

Meksikon espanjassa on punaisella alueella

tomate ja vihreällä alueella jitomate.

Maurit vääntyivät rakkaudeksi

Kun tomaatti jatkoi valloitusretkeään Espanjasta muualle Eurooppaan, alkoi sen nimitysten hajaannus.

Latinasta tunnetaan tomaatin nimitys Mala aurea eli kansan kielessä pomo d’oro, mikä tarkoittaa kultaomenaa. Tämä antaisi viitteitä siitä, että monet varhaiset eurooppalaiset tomaatit olisivat olleet väriltään keltaisia tai oransseja.

Lajike 'Golden Jubilee' täyttää aika hyvin määritelmän
"kultainen omena".

Peter V. Taberner kirjoittaa kirjassaan Aphrodisiacs: The Science and the Myth, että tomaatin alkuperäinen nimi latinaksi olisi ollut mala oethopica, ”maurien omena”, joka kääntyi sitten italiaksi muotoon pomi di Mori.

Maurien omena lainattiin ranskan kieleen vain kuulokuvan perusteella, muodossa pomme d’amour, jolloin se sai virheellisen merkityksen. Siitä tuli ”rakkauden omena”.

Niin oli syntynyt käsitys tomaatista lempeä nostattavana, afrodiisisena ruoka-aineena. Tabernerin mukaan tomaatin väri on pitänyt yllä mainetta; punainen on yhdistetty myrkkyyn, intohimoon ja jännitykseen.

Myös italian pomodoroa on selitetty juontuvaksi samasta rakkauden juuresta, sanoista pomi + adore, jolloin varhainen merkitys italiassakin olisi ollut täsmälleen sama kuin ranskassa, "rakkauden omena".

Italiaan pohjautuva sana on tomaatista käytössä myös puolan kielessä, nimittäin pomidor. Tämä sana on tullut minulle tutuksi, kun olen asioinut puolalaisessa siemenkaupassa Pomidorlandiassa. Puolasta pomidor-uudissana on levinnyt aikanaan myös Ukrainaan ja Venäjälle.

Rakkautta tihkuva merkitys lainattiin ranskasta pohjoiseen. Englantilaiset nimittivät jo 1600-luvulla tomaattia love appleksi. Tuon sanan tunsi esimerkiksi Oxford English Dictionary vuonna 1753. Vasta myöhemmin englannin kieleen vakiintui sana tomato.

Samaan tapaan saksan kielellä puhuttiin 1500-luvun lopulla Liebapfelista ja 1700-luvulla Liebesapfelista tai Paradiesapfelista, kunnes käyttöön vakiintui intiaanikieleen pohjautuva Tomate.

Kun tomaatti 1800-luvulla tuli Ruotsiin ja Suomeen, yhdet varhaiset nimitykset viittasivat rakkauteen: kärleksäpple ja lemmenomena.

Yksi Euroopan vanhimmista säilyneistä tomaattinäytteistä on vuosilta
1542 - 1544. Tätä En Tibi -herbaariokokoelman sivua säilytetään
Luonnonhistoriallisessa museossa Hollannin Leidenissä. Kasvin
alla lukee Salunca Puma Amoris. Myöhemmin vastaava
muoto on ollut Poma Amoris, mikä tarkoittaa lemmen omenaa.
Salunca on virheellinen merkintä; se viittaa samalla  sivulla
olleeseen toiseen kasviin.

Tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan runsaan tomaatinsyönnin yhteyttä libidoon. Se kuitenkin tiedetään, että paljon tomaatteja syövillä miehillä on kolmanneksen pienempi todennäköisyys sairastua eturauhassyöpään kuin muilla.

Suomessa Työväen kalenterissa vuonna 1927 käsitys kuitattiin näin: ”Tomaattia sanotaan myös lemmenomenaksi: ennen-vanhaan luultiin sen syömisen muka herättävän helliä tunteita!"

Tämä lemmekäs lajike on 'Anna Russian'.

Hedelmä kuin suoraan paratiisista

Edellä jo vilahti yksi tomaatin paratiisiin viittaava nimi, saksan Paradiesapfel. Tällä merkityksellä on nykyäänkin jalansijaa esimerkiksi itäisessä Itävallassa, muodossa Paradeiser. Läntisessä Itävallassa sen sijaan käytetään nimitystä Tomate.

Wieniläisellä torilla varmistui, että itäisessä Itävallassa
kutsutaan tomaattia nimellä Paradeiser.

Niin ikään unkarissa, tsekissä, slovakiassa ja Balkanin slaavilaisissa kielissä tomaattiin viitataan sanalla, joka viittaa hedelmän paratiisillisuuteen.

Oudoimmalta kuulostavat tsekin rajče ja kroatian rajčica, joissa ei ole kreikasta juontuvaa ”paratiisiin” viittaavaa kantasanaa, vaan omakielinen kanta. Esimerkiksi tsekin ráj tarkoittaa paratiisia. Erään lähteen mukaan kroatiassa käytetään paradajz-sanaa enemmän kuin rajčica-sanaa ja Dalmatian alueella - ehkä italian vaikutuksesta - sanaa pomidor.

Poikkeus näistä päälinjoista on romanian kieli, jossa tomaatti on roșie. Se tarkoittaa punaista. Mahdollinen nimitys on myös tomată.

 

Kokoava kartta osoittaa, että Länsi-Euroopan kielissä
käytetään tomat-sanoja. Itä-Euroopan kielissä
on enemmän pomidor- ja paratiisi-johdannaisia.

 

Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Kevään 2020 tomaattikuulumiset

Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.

Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.

'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.

Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *

Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!

Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.

Hurjaa kasvua & tervetuloa avoimiin!

Kasvihuoneessa kasvaa tänä kesänä lukuisia mustia ja sinisiä lajikkeita. Silmäteräni on 'Black Beauty', jonka suurin raakile pullistuu nyt vauhdikkaasti.

Kevät ja alkukesä olivat niin kiireiset, että sain tomaattien istutukset valmiiksi vasta 8. kesäkuuta, myöhemmin kuin tavallisesti. Kasvatin keväällä taimia myös tuttaville ja yritin pitää tomaatti-ecxelissäni järjestyksessä nämä muille kasvatettavat ja itselle tarkoitetut. Lopulta menin jonkin verran jossain sekaisin. Se ilmeni niin, että kun taimien noutajat olivat käyneet, käsiini jäi joitakin eri lajikkeita kuin olin helmikuussa kaavaillut.

Taimia on kasvamassa 110, lajikkeita 107. Kaksin kappalein on vain amppelitomaatteja 'Losetto' ja 'Tumbling Tom' sekä vahingossa kasvihuonelajiketta 'Ananas Noire'.

 

Punerrusta näkyy vain tammikuussa kylvetyn pienen Mohamed-pensaan uumenissa.

Takaiskuja - mutta varsin pieniä - ovat nämä:

1) Kasvatin espoolaiselta tomaattiharrastajalta saamistani Yamal/Jamal-siemenistä itselleni yhtä tainta ja istutin sen paraatipaikalle kylmälavaan. Mutta miten voikin olla, että nimenomaan tämä taimi alkoi kellastua ja räytyä! Kun tutkin sitä lähemmin, havaitsin että varsi on poikki, mennyt vissiin jo istutusvaiheessa, kun istutin vinoon. En jaksanut ruveta juurruttamaan uutta alkua, vaan  istutin muuta tilalle.

Jamalissa kiinnosti se, että se on kuulemma superaikainen lajike. Nimi viittaa Jamalin niemimaahan, joka on Luoteis-Siperiassa sijaitseva ikiroutainen nenetsien eli samojedien asuttama niemimaa. Jamal sanana tarkoittaa maan äärtä tai loppua. Tomaatti on siitä mahtava kasvi, että siitä on saatu jalostettua lajikkeita paitsi sinne, missä pippuri kasvaa, ja myös arktiseen maan ääreen! Mutta nyt Jamalin erikoisuus jää tältä kesältä näkemättä.

Avomaantomaateista suurimpia raakileita on lajikkeissa Sibirski Skorospelyi (yläkuvassa) ja Canabec (alakuvassa).

2) Toinen epäonni oli se, että hukkasin 250 taimen käsittelyssä jonnekin Wapsin! Olin siemenvaihdossa saanut joensuulaiselta tomaattiharrastajalta 'Wapsipinichon Peach' -nimistä lajiketta, jota oli kiva kylvää, koska sen kavereiksi olivat tulossa myös 'Garden Peach' ja 'Pink Peach' - näitä suloisia nukkapintaisia kaunokaisia mutta eri väreissä. Tuo nimi on painajaismainen, mutta se sisältää taas kiinnostavaa maantietoa. Wapsipinicon-joki, jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Wapsiksi, on Mississippi-joen 480 kilometriä pitkä sivuhaara, joka virtaa Kaakkois-Minnesotassa Koillis-Iowassa. Mutta nyt keltainen Wapsi puuttuu puutarhastani, ja menee vuosi ennen kuin voin yrittää uudelleen.

 *     *     *

Muutoin tomaattitarhani alkaa olla valmis sunnuntaina 7.7. vietettävää Avoimet puutarhat -tapahtumaa varten. Tomaatinviljelijän kannalta tämä aika kesästä ei ole paras mahdollinen, siellä eipä taida muissa kuin amppeleissa  ja tammikuussa kylvetyissä pikku pensaissa vielä näkyä kypsän tomaatin väriä. Avomaalla tomaatit pensastuvat, ja sekä avomaalle että kasvihuoneessa on runsaasti raakileita ja kukkia, mutta kypsiä ei tomaatteja vielä ole. Koska lämpöä on piisannut, kasvuvauhti on juuri nyt huima.

Näillä varauksilla: tervetuloa tomaattitarhaani Turkuun!

Tomaatteja on nyt myös koristekasveina kuistin pielessä.