Parhaat amppelitomaatit

 

Viljelen puutarhan tyhjissä koloissa mielelläni amppelitomaatteja. Olen sitä varten hankkinut sopivat ruukut. Kokemukseni mukaan oikeastaan ainoa toimiva on sellainen, jossa on mahdollisimman iso multatila ja lisäksi vesivarasto. Käytän tiettyjä altakasteluamppeleita, joissa on multatilaa 6 litraa ja vesisäiliötä 2 litraa. Vesisäiliö on helppo täyttää ruukun kyljessä olevasta aukosta.

Altakasteluruukku on amppelitomaatille paras.
'Tumbling Tom' alkukauden kukinnassa.

Tänä kesänä kahdeksan amppeliani pääsivät kahden viikon lomamatkan ajaksi uima-altaaseen! Asettelin kasvit varovasti lasten kahluualtaaseen niin, että oksat ja raakileet laskeutuivat altaan reunoille ja ulkopuolelle. Laskin altaaseen vettä siten, että veden pinta ylitti noin sentillä amppelin täyttöaukon. Kastelusta vastannut tytär lisäsi vettä tälle tasolle muutaman päivän välein. Näin amppelitomaateilla oli koko ajan käytössä runsaasti vettä, varmaan liikaakin, mutta ajoittainen liikakastelu on kokemukseni mukaan parempi kuin totaalikuivuminen. Ainakin amppelit olivat hyvävoimaisia, kun palasimme, ja niissä oli jo runsaasti kypsiä hedelmiä. Uima-allas ei ollut täydessä paahteessa, mikä rajoitti veden haihtumista.

Koska jouduin siirtämään amppeleita altaaseen ja pois, joitakin oksia katkesi. Kahteen haaraan haljenneen oksan voi joskus laastaroida tai muulla tavoin kiinnittää tiukasti yhteen – ja joskus haarat vielä tämän jälkeen kasvavatkin yhteen – mutta pahimmassa tapauksessa oksa on kokonaan irtipoikki. Näin kävi tämän kesän 'Anmore Dewdrop' -amppelille. Otin katkenneet oksat sisälle jälkikypsymään.

Olen vuosien mittaan kasvattanut noin kymmentä amppelilajiketta. En ole kovin kiinnostunut hybrideistä, koska niistä ei voi ottaa omaa kasvatussiementä.

Kaikkien amppelilajikkeiden hedelmät ovat pieniä, tyypillisesti kirsikkatomaatteja, maksimissaan luumutomaatteja.

Tässä tietoja kokemuksia tämän kesän lajikkeista. Olen tietojen luokittelussa käyttänyt tekoälyä.

Aikaisuus luokittelukriteerinä kiinnostaa sen takia, että olennaista on ylipäätään saada satoa Suomen lyhyessä ja epävarmassa kesässä. Tämä kesä 2026 on jälleen osoitus siitä, ettei lämpö tai helle ole Etelä-Suomessakaan takuutavaraa.

Erittäin aikaiset

•  'Whippersnapper' on paitsi kaikista aikaisin myös runsassatoinen ja söpö, koska tomaattien värisävy on enemmän ruusunpunainen, ei kirkkaanpunainen. Kuvassa alla ruusunpunaisuus ei kovin hyvin näy. Aikaisuudessa sitä ei ole helppo lyödä. Maku on ainakin minun kasvatuksessani ollut hieman lattea, turhan mieto. 

'Whippersnapper' on yksi aikaisimmista
tomaattilajikkeista.

Hyvin aikaiset tai aikaiset

•  'Anmore Dewdropista' on vuosien mittaan muodostunut luottolajike. Sen kirkkaanpunaiset kirsikkatomaatit alkavat valmistua varhain ja ovat hyvänmakuisia!

'Anmore Dewdrop'.

• 'Cherry Falls' on perushyvä lajike, jos halutaan selvästi amppelimainen, koristeellinen ja kuitenkin suhteellisen aikainen punainen kirsikkatomaatti.

'Cherry Falls'.

•  'Gartenperle' tekee 'Whippersnapperin' tapaan hieman ruusunpunaisia tomaatteja.

•  'Pendulina Orange' on erikoinen tapaus, sillä tomaatit ovat kirkkaanoransseja, hieman soikeita ja niissä on terävä nipukka. Hedelmät ovat suurempia kuin useimmissa amppelilajikkeissa.

'Pendulinan' hedelmät ovat suurempia kuin
useimmissa muissa amppelilajikkeissa.

Aikaisia, mutta ei aivan ensimmäisiä

• 'Tumbling Tom' Red ja

• 'Tumbling Tom' Yellow. Tumbling Tomit ovat selvästi myöhempiä kuin edellä luetellut. Versot ovat pidempiä ja riippuvampia kuin muilla. Keltaisen Tomin maku on miedompi kuin punaisella.

•  'Ampelo Gelb' on kiva keltainen lajike. Kasvi on kompaktimpi ja minusta myös paremman makuinen kuin keltainen 'Tumbling Tom'.

'Ampelo Gelb'.

 

---

Vinkkejä amppelitomaattien kasvatukseen

• Istuta vain yksi taimi yhteen ruukkuun.
• Amppelilajikkeen voi toki istuttaa myös ruukkuun tai ämpäriin, kunhan versot pääsevät roikkumaan vapaasti.  
• Varkaita ei poisteta, koska amppelitomaatit tekevät satoa kaikkiin versoihin.
• Riittävän iso amppeli parantaa satoa. Vähintään noin 5 litraa kasvualustaa per kasvi, mieluummin 7–10 litraa, jos halutaan runsas sato.
• Tasainen kastelu on tärkeää. Amppeli kuivuu nopeasti, etenkin aurinkoisella ja tuulisella paikalla.
• Runsaasti kukkiva pieni tomaatti kuluttaa hyvin paljon ravinteita. Lannoitusta tulee jatkaa koko kesän.
• Aurinko ja lämpö ratkaisevat aikaisuuden. Sama lajike voi olla hyvin aikainen lämpimällä parvekkeella mutta selvästi hitaampi viileässä ja varjoisassa paikassa.

Amppelilajikkeita kannattaa etsiä ulkomaisista siemenkaupoista hakusanoilla hanging basket tomato, trailing tomato, basket tomato, patio tomato ja myös micro dwarf tomato.

 

Muita kiinnostavia amppelilajikkeita

'Hundreds and Thousands' on nimensä mukainen: se voi tehdä valtavan määrän pikkuruisia tomaatteja ja on siksi näyttävä amppelissa.

'Hundreds and Thousandsin' hedelmät
ovat pikkuruisia, mutta niitä on paljon!

EDIT: Eräs tomaattiharrastaja muistutti, että 'Maskotka' myös on hyvä amppelilajike. Totta! Olen varmaankin kasvattanut 'Maskotkaa' ruukussa, en amppelissa, enkä siksi muistanut sitä.

'Maskotka'. Löysin arkistoistani kuvan, ja kepistä päättelen,
että olen kasvattanut sitä tuettuna ruukussa.

Jos haluat kokeilla hybridejä, nämä ovat varteenotettavia ja näitä on minullakin ollut kasvamassa.

'Tumbler' F1 – aikaisuuden takia

'Lizzano' F1 tai 'Losetto' F1 – taudinkeston takia. Kiinnostava Suomen ulkokasvatuksessa, jos perunarutto huolettaa.

'Romello' F1. Tekee punaisia luumutomaatteja.

Kesällä 2020 oli amppelissa kasvamassa
myös kiva lajike 'Romello'.

Miten sanotaan "tomaatti"?

Olen aina ollut kiinnostunut sanoista ja niiden etymologioista eli syntyselityksistä ja lisäksi olen opiskellut Turun yliopistossa suomen kieltä ja muita kielitieteitä. Niinpä selvitin jossain vaiheessa sen, miten eri kielissä puhutaan tästä rakkaasta kasvista ja hedelmästä.

Seuraava katsaus painottuu eurooppalaisiin kieliin. Ihan ensin on kuitenkin matkattava Atlantin yli.

Iso pullea hedelmä

Tomaatti tuotiin Eurooppaan Meksikosta. Sikäläisessä nahuatl- eli asteekkikielessä esiintyi 1500-luvulla espanjalaisten valloittajien tullessa sana tomatl, jonka merkitys oli "paksu, turpea hedelmä". Teonsana tomata tarkoittaa paisumista. Asteekit tarkoittivat kuitenkin tomatl-sanalla tomaatin sukulaiskasvia tomatilloa. Tomaattia asteekit kutsuivat nimellä sanalla xitomatl, jonka merkitys oli suunnilleen "iso pullea hedelmä”.

Espanjalaiset valloittajat toivat tämän vihanneksen Eurooppaan asteekkikielen kuulokuvaa mukailevassa muodossa tomati, tumatle ja tomatas, ja nykyespanjassa sana on tomate. Tämä tomat- on suuressa osassa maailman kieliä hallitseva kantasana.

Meksikossa ovat nykypäivänä käytössä sekä sanat jitomate että tomate. Osin on kyse alueellisesta vaihtelusta ja osin merkityserosta: jitomate tarkoittaa sitä punaista isoa tomaattia ja tomate edelleen tomatilloa, sukulaishedelmää, joka on vihreä. Todella sekavaa!

Wikipedian kartan mukaan tomaatin nimitys

Meksikon espanjassa on punaisella alueella

tomate ja vihreällä alueella jitomate.

Maurit vääntyivät rakkaudeksi

Kun tomaatti jatkoi valloitusretkeään Espanjasta muualle Eurooppaan, alkoi sen nimitysten hajaannus.

Latinasta tunnetaan tomaatin nimitys Mala aurea eli kansan kielessä pomo d’oro, mikä tarkoittaa kultaomenaa. Tämä antaisi viitteitä siitä, että monet varhaiset eurooppalaiset tomaatit olisivat olleet väriltään keltaisia tai oransseja.

Lajike 'Golden Jubilee' täyttää aika hyvin määritelmän
"kultainen omena".

Peter V. Taberner kirjoittaa kirjassaan Aphrodisiacs: The Science and the Myth, että tomaatin alkuperäinen nimi latinaksi olisi ollut mala oethopica, ”maurien omena”, joka kääntyi sitten italiaksi muotoon pomi di Mori.

Maurien omena lainattiin ranskan kieleen vain kuulokuvan perusteella, muodossa pomme d’amour, jolloin se sai virheellisen merkityksen. Siitä tuli ”rakkauden omena”.

Niin oli syntynyt käsitys tomaatista lempeä nostattavana, afrodiisisena ruoka-aineena. Tabernerin mukaan tomaatin väri on pitänyt yllä mainetta; punainen on yhdistetty myrkkyyn, intohimoon ja jännitykseen.

Myös italian pomodoroa on selitetty juontuvaksi samasta rakkauden juuresta, sanoista pomi + adore, jolloin varhainen merkitys italiassakin olisi ollut täsmälleen sama kuin ranskassa, "rakkauden omena".

Italiaan pohjautuva sana on tomaatista käytössä myös puolan kielessä, nimittäin pomidor. Tämä sana on tullut minulle tutuksi, kun olen asioinut puolalaisessa siemenkaupassa Pomidorlandiassa. Puolasta pomidor-uudissana on levinnyt aikanaan myös Ukrainaan ja Venäjälle.

Rakkautta tihkuva merkitys lainattiin ranskasta pohjoiseen. Englantilaiset nimittivät jo 1600-luvulla tomaattia love appleksi. Tuon sanan tunsi esimerkiksi Oxford English Dictionary vuonna 1753. Vasta myöhemmin englannin kieleen vakiintui sana tomato.

Samaan tapaan saksan kielellä puhuttiin 1500-luvun lopulla Liebapfelista ja 1700-luvulla Liebesapfelista tai Paradiesapfelista, kunnes käyttöön vakiintui intiaanikieleen pohjautuva Tomate.

Kun tomaatti 1800-luvulla tuli Ruotsiin ja Suomeen, yhdet varhaiset nimitykset viittasivat rakkauteen: kärleksäpple ja lemmenomena.

Yksi Euroopan vanhimmista säilyneistä tomaattinäytteistä on vuosilta
1542 - 1544. Tätä En Tibi -herbaariokokoelman sivua säilytetään
Luonnonhistoriallisessa museossa Hollannin Leidenissä. Kasvin
alla lukee Salunca Puma Amoris. Myöhemmin vastaava
muoto on ollut Poma Amoris, mikä tarkoittaa lemmen omenaa.
Salunca on virheellinen merkintä; se viittaa samalla  sivulla
olleeseen toiseen kasviin.

Tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan runsaan tomaatinsyönnin yhteyttä libidoon. Se kuitenkin tiedetään, että paljon tomaatteja syövillä miehillä on kolmanneksen pienempi todennäköisyys sairastua eturauhassyöpään kuin muilla.

Suomessa Työväen kalenterissa vuonna 1927 käsitys kuitattiin näin: ”Tomaattia sanotaan myös lemmenomenaksi: ennen-vanhaan luultiin sen syömisen muka herättävän helliä tunteita!"

Tämä lemmekäs lajike on 'Anna Russian'.

Hedelmä kuin suoraan paratiisista

Edellä jo vilahti yksi tomaatin paratiisiin viittaava nimi, saksan Paradiesapfel. Tällä merkityksellä on nykyäänkin jalansijaa esimerkiksi itäisessä Itävallassa, muodossa Paradeiser. Läntisessä Itävallassa sen sijaan käytetään nimitystä Tomate.

Wieniläisellä torilla varmistui, että itäisessä Itävallassa
kutsutaan tomaattia nimellä Paradeiser.

Niin ikään unkarissa, tsekissä, slovakiassa ja Balkanin slaavilaisissa kielissä tomaattiin viitataan sanalla, joka viittaa hedelmän paratiisillisuuteen.

Oudoimmalta kuulostavat tsekin rajče ja kroatian rajčica, joissa ei ole kreikasta juontuvaa ”paratiisiin” viittaavaa kantasanaa, vaan omakielinen kanta. Esimerkiksi tsekin ráj tarkoittaa paratiisia. Erään lähteen mukaan kroatiassa käytetään paradajz-sanaa enemmän kuin rajčica-sanaa ja Dalmatian alueella - ehkä italian vaikutuksesta - sanaa pomidor.

Poikkeus näistä päälinjoista on romanian kieli, jossa tomaatti on roșie. Se tarkoittaa punaista. Mahdollinen nimitys on myös tomată.

 

Kokoava kartta osoittaa, että Länsi-Euroopan kielissä
käytetään tomat-sanoja. Itä-Euroopan kielissä
on enemmän pomidor- ja paratiisi-johdannaisia.

 

Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.