Nelsonin led-lista ei näytä sopivan kaikille tomaattilajikkeille ainoaksi taimikasvatusvaloksi. Tämä on johtopäätös kolme viikkoa kestäneestä kasvatuskokeilusta. Lajikkeiden välillä osoittautui olevan suuria eroa sen suhteen, sietääkö se led-valoa vai ei.
Pahimmillaan pelkän led-valon varassa kasvanut tomaatintaimi surkastui täysin. Näin kävi Polar Beauty -pensaslajikkeelle, joka ensin tiputti sirkkalehtensä ja sitten vääntyi epämuodostuneeksi tikuksi. Polar Beauty tiputti sirkkalehtiään myös loisteputken alla, eli sen voi sanoa olevan todella ödeemaherkkä.
Samaan aikaan toinen lajike, kasvihuonetomaatti Alicante, kasvoi ledin alla verraten normaalisti ainakin kokeen loppuun asti, mutta tiputteli kyllä sirkkalehtiään ja oli väriltään poikkeuksellisen violetti.
Anmore Dewdrop -lajike oli keskikastia, mutta sen nopeimmin kasvanut taimi oli kokeen päättyessä kaikkien tuhoutunein.
Tilanne eilen, kokeen päättyessä: Anmore Dewdropin ensin niin tanakassa kasvussa ollut taimi tuhoutui nopeasti viimeisen viikon aikana. Vasemmalla näkyy tuhoutuneita Polar Beauty -taimia. |
* * *
Koeasetelma oli seuraavanlainen: Kylvin 30.3. kaksi samanlaista neljän erilaisen lajikkeen satsia ja asetin ne kasvamaan muuten samanlaisiin oloihin, mutta toiselle tuli päälle Nelson Gardenin loisteputki ja toiselle Nelson Gardenin led-lista.
Kasvatuspaikkana oli sauna, joka oli muuten täysin pimennetty, ikkuna pahvilla ja ovi paksulla täkillä. Koekasvustot ja valot tulivat mahdollisimman etäälle toisistaan ja niiden välissä oli pahvista tehty seinä, jotta valot eivät vaikuttaneet ristiin. Valot olivat päällä klo 8 - 23 eli 16 tuntia.
Saunan lasioven pimensi täkki. Koekasvustojen ja valojen välissä oli pahviseinä. |
Lajikkeet olivat:
1. Anmore Dewdrop, haarova amppelilajike
2. Polar Beauty, avomaan pensastomaatti Alaskasta
3. Alicante, perus kasvihuonetomaatti
4. (Summer Cider, pihvitomaatti kasvihuoneeseen)
Summer Cider -lajikkeen siemen (itse keräämäni) osoittautui heikkolaatuiseksi ja iti epätasaisesti, joten jätin sen pois kokeesta.
Kokeen alkuasetelma. |
Joka lokeroon kylvin 2 siementä, ja asetin päälle muovikannen. Itämisen edetessä nyppäsin tuplat pois. Kaikkiin lokeroihin ei silti tullut tainta, ja itäminen jakaantui harmillisen pitkälle ajanjaksolle, mikä vaikeutti kokeen tulkintaa. Lämpötila oli itämisen aikana enimmäkseen +24-25. Kaikissa kennoissa oli Biolanin kylvö- ja taimimulta. Punnitsin molemmille kasvustoille saman määrän vettä kokeen alkaessa, myöhemmin pyrin samanlaiseen kastelun näppituntumalla. 8.4. havaitsin loisteputken valon heikentyneen, jolloin vaihdoin sen. Kokeen edetessä laskin hieman lämpötilaa, n. +22 asteeseen. Säädin valoja kasvun edetessä niin, että ne olivat aina n. 7-10 sentin päässä korkeimmista taimista.
Sirkkalehdet tulivat molemmissa kasvustoissa esiin aivan samannäköisinä, vihreinä ja terveinä.
11.4. näkyi ensimmäinen vaurio ensimmäisenä itäneen Anmore Dewdrop -taimen sirkkalehdissä. Lehden reuna alkoi ikään kuin kuivua. |
Polar Starin tuho alkoi näin ja eteni nopeasti. |
Loisteputken alla kasvusto oli paljon paremmassa kunnossa. Itäminen ja kasvu oli harmillisen epätasaista. |
Torstaina 20.4. lopetin kokeen, ja nyt kuvat puhuvat puolestaan.
Alicante-lajikkeen latvoja: Vasemmalla led-taimi, jossa ei ole enää sirkkalehtiä ja väri on violetti, oikealla loisteputkitaimi, jossa sirkkalehdet ovat tallella ja väri on vihreä. |
Kun ensimmäistä kertaa kirjoitin led-katastrofistani blogiini, moni kommentoi, että hänellä samainen Nelsonin led-lista toimii hyvin. Selitys voi nähdäkseni olla 1) lajikkeessa ja 2) kasvatuspaikassa - ehkä siihen lankeaa myös päivänvaloa? Tämä koe tehtiin umpipimeässä, jotta nähtiin pelkän keinovalon vaikutus.
Johtopäätökseni kokeesta on tämä: En tule käyttämään ostamiani led-listoja tomaattien taimikasvatuksessa. Koska pyrin tomaattiharrastuksessani mahdollisimman monien lajikkeiden kokeilemiseen, en voi ottaa riskiä, että osa lajikkeista on herkkiä led-ödeemalle. Ja varsinkin, kun minulla on hyvin rajallisesti käytössä etelänpuoleista ikkunanedustaa, jossa luonnonvalo kompensoisi näiden led-listojen ilmeisen puutteellista spektriä.
Ja tämä koetulos koskee vain omistamiani Nelson Gardenin led-listoja. On varmasti sellaisia ledejä, jotka toimivat paremmin.
* * *
En ole kasvipatologi - vaan sosiologi!, sentään myös tiedetoimittaja - mutta lyhyesti vielä siitä, mikä on ilmiön tieteellinen selitys. Eräs kokenut tomaattiharrastaja vinkkasi googlaamaan termillä intumescence, jota sanotaan myös ödeemaksi. Sillä asia alkoi avautua. Suuri kiitos avusta!
Tässä linkissä on perustietoa asiasta ja oma suomennokseni:
On yleisempää havaita ödeemaa sellaisissa taimissa, joita on kasvatettu ilman laajakirjoista säteilyä (auringonvalo), kuten täysin suljetuissa ympäristöissä. Kasvit, jotka ovat kasvaneet suljetuissa ympäristöissä, eivät altistu tietyille aallonpituuksille, sellaisille, jotka ovat näkyvän valon spektrin ulkopuolella, nimittäin ultraviolettisäteilylle ja FR-säteilylle (pitkä punainen, aallonpituusalue 700–750 nm).
Lajikkeiden eroista tässä. Tutkitut 12 lajiketta ovat japanilaisia, minulle aivan vieraita. Sivulla 3 näkyy yhtä tuhoutunut taimi kuin minun Polar Starini. Tässä japanilaistutkimuksessa tutkittiin myös ilman ja kasvualustan kosteuden vaikutusta ödeeman kehittymiseen. Kosteus tai märkyys altistavat sille. Tomaatintaimen elinvoimaisuuden mittarina käytettiin varsi/juuri (S/R) -mittasuhdetta. S/R-suhde ja ödeeman vakavuus korreloivat positiivisesti.
Tässä linkissä todetaan, että ödeema johtuisi nimenomaan UV-B-säteilyn puutteesta. Se on auringonvalon lyhyin aallonpituus, 300-320 nm. Vakavissa tapauksissa ödeema johtaa tomaatintaimen kuolemaan. UV-B-säteilyn puute tulee vastaan, kun tomaatteja kasvatetaan suojatuissa ympäristöissä, kuten UV-säteilyn blokkaavista muoveista tehdyissä tunneleissa tai sellaisen sähkövalon alla, jossa ei ole mukana UV-säteilyä, kuten ledit.