Irkkulikööri maistui makoisimmalta

Toteutin 29. elokuuta kymmenen lajikkeen tomaattimaistelun, johon osallistui kymmenen ystävää ja sukulaista. Voittajaksi nousi itselleni pieneksi yllätykseksi muhkea vihreä pihvitomaatti ’Irish Liquer’ eli irlantilainen likööri (yllä olevan kuvan oikeassa laidassa). Itse veikkasin voittajaksi keltaista aromaattista kirsikkatomaattia ’Summer Sun’ (kuvassa keskeellä lasikulhossa), joka tuli nyt kakkoseksi. "Kesäauringolle" kävi samoin myös viime vuonna.

Aiempien vuosien kultamitalirohmu ’Sungold’  - äitelmänmakea oranssi kirsikkatomaatti - ei nyt ollut mukana maistelussa.

Keskikastissa erot olivat pieniä, minkä seurauksena pronssimitalisteja löytyi kolme. 

Asetelma oli sama kuin aiempina vuosina. Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja pyysin arviointilomakkeeseen luovia ja vapaita sanallisia arvioita tomaatin rakenteesta, muodosta, koosta, väristä, mehukkuudesta ja mausta. Lisäksi pyysin summaavaa kouluarvosanaa.

Huijaukseni onnistui jälleen: Ujutin maisteltavien lajikkeiden joukkoon Citymarketin laaritomaatin feikkinimellä Cima. Se jäi maistelussa viimeiseksi – niin kuin oli toiveeni. Tämä on toistunut vuosi toisensa jälkeen, mikä todistaa, että kaupan tavanomaisista tomaateista puuttuu sellainen aromi ja makeus, jota harrastajien lajikkeista löytyy.

Suuret kiitokset raadille, kun avasitte suunne ja sanaisen arkkunne!

Tällä porukalla käytiin tomaattien kimppuun. Kuvan otti Harri Eteläkoski.

Tulosluettelo

1. Irish Liqueur                 8,8

2. Summer Sun                8,6

    3. Desdemona’s Heart 8,1

        Slava                        8,1

        Sunchocola              8,1

6. Trixi                              7,8

7. Black Strawberry         7,7

8. Indigo Black Beauty    7,7

9. Aprikoosi                      7,3

10. Cima                          6,3

****************

Seuraavassa poimintoja tomaattilajikkeiden kuvailuista. Lajikkeet esitetään keskiarvojen mukaisessa alenevassa järjestyksessä.

Irish Liqueur: hieno nimi, ruohoinen tuoksu, suussa sulava, hyvä suutuntuma, täydellinen mehevyys, suoraviivainen, täyteläinen, raikas, makea, kiivimäinen, hernemäinen, ihan oma luonne, pehmeä, maukas, wau!

'Irish Liqueur'.

Summer Sun F1: hieman puumainen, kiinteä ja hieman kirpeä, makea, raikas ja terhakka, ihana, tunkeileva, pirteä, karkkimainen (3 mainintaa), hunajainen, aurinkoinen, huippumakea ja super aromikas, hyvin makoisa, hyvä jälkimaku, jossa makeus nousee pintaan.

(Kuva tulossa...)

Sunchocola F1: tummanpuhuva, vahva ulkonäkö, hieman kovakuorinen, paksunahkainen, kypsän päärynän koostumus, ryhdikäs, pirteän hapokas, savusuola, alle puolimakea, ehkä hieman vaniljaa, suola/mauste, joku mauste (3 mainintaa mausteisuudesta), hibiskuskukkainen, jouluinen, chilimäinen, herkullinen, ”menis jatkoon”.

'Sunchocola' kasvupaikallaan kasvihuoneessa.
Kuvatut yksilöt ovat vielä hieman raakoja.

Slava: yllätyksetön ulkonäkö, kiinteä, maanläheinen, lempeä, pehmeä ja eloisa, pieni sivupotku, miellyttävä ja tulviva maku, keskiverto, tasapainoinen - ”ei huono”, herkullinen, pientä mausteisuutta, vaniljainen, pitkä jälkimaku, monikäyttöinen (3 mainintaa), ruuanlaittoon tai naposteluun, ”olis hieno hyvän mozzarelan kanssa”.

'Slava' on punainen perustomaatti. Näin loppukaudesta
sen hedelmät ovat läpimitaltaan vain kolmisen senttiä. 

(Slavan otin mukaan maisteluun edustamaan peruspunaisia avomaantomaatteja. Slava on satoisa ja kaunis perunalehtinen matala runkolajike. Kaunis kasvina. Nimi tarkoittaa kunniaa.)

Desdemona’s Heart: sydän muodoltaan, värikäs, kepeä, vetinen, mehukas, hedelmäinen, nektariini, merellinen, sujuva ja mietteliäs, pirtsakka, iloinen, kypsä porkkana, ananasmainen, hunajainen (2 mainintaa), mansikkainen jälkimaku, pieni pippurinen jälkimaku, lempeä, tylsä, ”hallelujah!”.

'Desdemona's Heart' on kaunis sydäntomaatti, jossa
oli makukin kohdillaan.

Trixi: paksukuorinen, sai jäystää, kuituisa, maukas, makoisa, todella makea, jopa imelä, ”naapurinpoika tomaatti”, ”keskitien kulkija”, konstailematon, lempeä, hunajainen, ei niin mielenkiintoinen kuin 'Summer Sun', mukava.

Korkeakasvuinen kirsikkatomaatti 'Trixi'
kasvupaikallaan talon seinustalla.

Black Strawberry: kaunis, kovakuorinen, ihanan näköinen mutta maku vähän pettymys, tunkkainen rakenne, supermehukas, jauhoinen (3 mainintaa), umamia, tosi täyteläinen, neutraali, mieto, ruokaisa, suolainen, hyvä ruuanlaittoon, viipyilevä jälkimaku, 

'Black Strawberry' on ehdottomasti
"ulkonäkötomaatti". Makua kuvailtiin aika
vaatimattomaksi

Indigo Black Beauty: vaikuttava ulkonäkö (iso musta indigo), lihaisa, mehukas, ”jopa märkä”, suussasulava liha, kuin luumu lihaltaan, raikas, meloninen, karambola?, lievä hapokkuus, epätomaattinen, vesimeloni, helppo, aatelinen, munakoisomainen, puolimakea, kiivimäinen (2 mainintaa kiivimäisyydestä), ulkonäkö lupasi enemmän.

(Kuva jäi ottamatta, mutta tältä se suunnilleen näyttää. Kuvassa on sukulaislajike Black Beauty.) 

Aprikoosi: Pinta karvainen, samettinen, kuorekas, kuori nihkeä, mehukas, kostea, sujuva, viileä, arkinen, 1970-lukulainen (tässä oli arvioinnin luovuus huipussaan!), maussa epäkypsä karviainen, puuttuu makeutta, tavallinen, ”Alepa” (kylässä oli helsinkiläisiä).

Lajike Aprikoosi on nukkainen lehtiä myöten.

(Lajike on kasvihuoneessa ollut tämän kesän katseenvagitsija, sillä koko kasvi on nukkainen ja hedelmät ovat tahmean nukkapintaisia.)

Cima: puumainen rakenne, lattea, “Citymarket, Närpes” (oikein arvattu!), markettimainen, vetinen, mauton ja ikävä, makeus ja aromi puuttuu,  tomaatin prototyyppi, perustomaatti, viileä ja arkinen, pliisu, ei makua (2 mainintaa), sopii esim. salaattiin.

*******************

Maistelun jälkeen syötiin tomaattimenyy: tomaattisalaattia, tomaattipiirasta ja tomaattijäätelöä (linkit resepteihin). Vieraat olivat tuoneet palanpainikkeeksi viinejä, joita Alkon myyjät olivat arvioineet parhaiten sopivan tomaattiruokiin. 

Tomaattipiirakka ennen maustamista ja paistamista.

Tomaattijäätelö ennen tuhoamista.

Oli venetsialaisten ilta, ja vielä tarkeni terassilla myöhään yöhön. Kynttilät valaisivat iloista seuruettamme.

Parhaat amppelitomaatit

 

Viljelen puutarhan tyhjissä koloissa mielelläni amppelitomaatteja. Olen sitä varten hankkinut sopivat ruukut. Kokemukseni mukaan oikeastaan ainoa toimiva on sellainen, jossa on mahdollisimman iso multatila ja lisäksi vesivarasto. Käytän tiettyjä altakasteluamppeleita, joissa on multatilaa 6 litraa ja vesisäiliötä 2 litraa. Vesisäiliö on helppo täyttää ruukun kyljessä olevasta aukosta.

Altakasteluruukku on amppelitomaatille paras.
'Tumbling Tom' alkukauden kukinnassa.

Tänä kesänä kahdeksan amppeliani pääsivät kahden viikon lomamatkan ajaksi uima-altaaseen! Asettelin kasvit varovasti lasten kahluualtaaseen niin, että oksat ja raakileet laskeutuivat altaan reunoille ja ulkopuolelle. Laskin altaaseen vettä siten, että veden pinta ylitti noin sentillä amppelin täyttöaukon. Kastelusta vastannut tytär lisäsi vettä tälle tasolle muutaman päivän välein. Näin amppelitomaateilla oli koko ajan käytössä runsaasti vettä, varmaan liikaakin, mutta ajoittainen liikakastelu on kokemukseni mukaan parempi kuin totaalikuivuminen. Ainakin amppelit olivat hyvävoimaisia, kun palasimme, ja niissä oli jo runsaasti kypsiä hedelmiä. Uima-allas ei ollut täydessä paahteessa, mikä rajoitti veden haihtumista.

Koska jouduin siirtämään amppeleita altaaseen ja pois, joitakin oksia katkesi. Kahteen haaraan haljenneen oksan voi joskus laastaroida tai muulla tavoin kiinnittää tiukasti yhteen – ja joskus haarat vielä tämän jälkeen kasvavatkin yhteen – mutta pahimmassa tapauksessa oksa on kokonaan irtipoikki. Näin kävi tämän kesän 'Anmore Dewdrop' -amppelille. Otin katkenneet oksat sisälle jälkikypsymään.

Olen vuosien mittaan kasvattanut noin kymmentä amppelilajiketta. En ole kovin kiinnostunut hybrideistä, koska niistä ei voi ottaa omaa kasvatussiementä.

Kaikkien amppelilajikkeiden hedelmät ovat pieniä, tyypillisesti kirsikkatomaatteja, maksimissaan luumutomaatteja.

Tässä tietoja kokemuksia tämän kesän lajikkeista. Olen tietojen luokittelussa käyttänyt tekoälyä.

Aikaisuus luokittelukriteerinä kiinnostaa sen takia, että olennaista on ylipäätään saada satoa Suomen lyhyessä ja epävarmassa kesässä. Tämä kesä 2026 on jälleen osoitus siitä, ettei lämpö tai helle ole Etelä-Suomessakaan takuutavaraa.

Erittäin aikaiset

•  'Whippersnapper' on paitsi kaikista aikaisin myös runsassatoinen ja söpö, koska tomaattien värisävy on enemmän ruusunpunainen, ei kirkkaanpunainen. Kuvassa alla ruusunpunaisuus ei kovin hyvin näy. Aikaisuudessa sitä ei ole helppo lyödä. Maku on ainakin minun kasvatuksessani ollut hieman lattea, turhan mieto. 

'Whippersnapper' on yksi aikaisimmista
tomaattilajikkeista.

Hyvin aikaiset tai aikaiset

•  'Anmore Dewdropista' on vuosien mittaan muodostunut luottolajike. Sen kirkkaanpunaiset kirsikkatomaatit alkavat valmistua varhain ja ovat hyvänmakuisia!

'Anmore Dewdrop'.

• 'Cherry Falls' on perushyvä lajike, jos halutaan selvästi amppelimainen, koristeellinen ja kuitenkin suhteellisen aikainen punainen kirsikkatomaatti.

'Cherry Falls'.

•  'Gartenperle' tekee 'Whippersnapperin' tapaan hieman ruusunpunaisia tomaatteja.

•  'Pendulina Orange' on erikoinen tapaus, sillä tomaatit ovat kirkkaanoransseja, hieman soikeita ja niissä on terävä nipukka. Hedelmät ovat suurempia kuin useimmissa amppelilajikkeissa.

'Pendulinan' hedelmät ovat suurempia kuin
useimmissa muissa amppelilajikkeissa.

Aikaisia, mutta ei aivan ensimmäisiä

• 'Tumbling Tom' Red ja

• 'Tumbling Tom' Yellow. Tumbling Tomit ovat selvästi myöhempiä kuin edellä luetellut. Versot ovat pidempiä ja riippuvampia kuin muilla. Keltaisen Tomin maku on miedompi kuin punaisella.

•  'Ampelo Gelb' on kiva keltainen lajike. Kasvi on kompaktimpi ja minusta myös paremman makuinen kuin keltainen 'Tumbling Tom'.

'Ampelo Gelb'.

 

---

Vinkkejä amppelitomaattien kasvatukseen

• Istuta vain yksi taimi yhteen ruukkuun.
• Amppelilajikkeen voi toki istuttaa myös ruukkuun tai ämpäriin, kunhan versot pääsevät roikkumaan vapaasti.  
• Varkaita ei poisteta, koska amppelitomaatit tekevät satoa kaikkiin versoihin.
• Riittävän iso amppeli parantaa satoa. Vähintään noin 5 litraa kasvualustaa per kasvi, mieluummin 7–10 litraa, jos halutaan runsas sato.
• Tasainen kastelu on tärkeää. Amppeli kuivuu nopeasti, etenkin aurinkoisella ja tuulisella paikalla.
• Runsaasti kukkiva pieni tomaatti kuluttaa hyvin paljon ravinteita. Lannoitusta tulee jatkaa koko kesän.
• Aurinko ja lämpö ratkaisevat aikaisuuden. Sama lajike voi olla hyvin aikainen lämpimällä parvekkeella mutta selvästi hitaampi viileässä ja varjoisassa paikassa.

Amppelilajikkeita kannattaa etsiä ulkomaisista siemenkaupoista hakusanoilla hanging basket tomato, trailing tomato, basket tomato, patio tomato ja myös micro dwarf tomato.

 

Muita kiinnostavia amppelilajikkeita

'Hundreds and Thousands' on nimensä mukainen: se voi tehdä valtavan määrän pikkuruisia tomaatteja ja on siksi näyttävä amppelissa.

'Hundreds and Thousandsin' hedelmät
ovat pikkuruisia, mutta niitä on paljon!

EDIT: Eräs tomaattiharrastaja muistutti, että 'Maskotka' myös on hyvä amppelilajike. Totta! Olen varmaankin kasvattanut 'Maskotkaa' ruukussa, en amppelissa, enkä siksi muistanut sitä.

'Maskotka'. Löysin arkistoistani kuvan, ja kepistä päättelen,
että olen kasvattanut sitä tuettuna ruukussa.

Jos haluat kokeilla hybridejä, nämä ovat varteenotettavia ja näitä on minullakin ollut kasvamassa.

'Tumbler' F1 – aikaisuuden takia

'Lizzano' F1 tai 'Losetto' F1 – taudinkeston takia. Kiinnostava Suomen ulkokasvatuksessa, jos perunarutto huolettaa.

'Romello' F1. Tekee punaisia luumutomaatteja.

Kesällä 2020 oli amppelissa kasvamassa
myös kiva lajike 'Romello'.

Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!