Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned). 

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 

Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.

Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

Led-katastrofi

Uusi kevät, uusi taimikasvatusongelma. Nyt sen nimi on led.

Loppuvuonna ennätyskalliin sähkön aikaan päätin, että hankin taimikasvatusta varten led-listoja.  Samaan aikaan kirjoitin lehtijuttua - olenhan toimittaja - sähkövalon historiasta, ja kirjasin siihen, että elohopeaa sisältävät loisteputket jäävät EU-alueella pian historiaan. Siitäkin syystä siis oli aika siirtyä ledeihin.

Koska ruotsalainen Nelson Garden oli tuttu tuotenimi monista yhteyksistä, myös ennestään käytössä olleista loisteputkilampuista, googlailin nimenomaan Nelson Gardenin led-valoja. Ostin joulukuussa ruotsalaisesta nettikaupasta kaksi perusosaa ja niille jatkopalat.

Helmikuussa oli ensimmäisten tomaatinkylvöjen vuoro.

Sirkkataimet tulivat esiin normaalisti ja pääsivät heti valoon led-listojen alle. Ongelmat alkoivat ehkä 1,5-2 viikkoa tämän jälkeen - en muista enää tarkasti. Sirkkalehdet alkoivat kellastua, näivettyä ja lopulta hapertuivat ja putosivat pois. Seuraavat lehdet yrittivät tunkea esiin, mutta kasvu oli kituvaa. Sirkkalehtensä hapertaneet tai pudottaneet taimet olivat kamalan näköisiä tikkuja. Kun nyppäsin jonkin räytyneen taimen pois mullasta, huomasin, että juuri oli epätavallisen heikko.

Tässä 'Nyagous'-taimen sirkkalehdet ovat kuivuneet kokoon, ja 'Pierce's
Pridesta' ne ovat jo pudonneet. 

Tämä 'Ruby Falls' voi huonosti.

Olen kasvattanut tomaatteja noin kaksitoista vuotta, joten tiedän, ettei taimikasvatus lopulta ole kovin vaikeaa, kun oikeat palikat ovat kasassa. Kokemuksesta tiedän esimerkiksi, ettei tomaatintaimi säiky noin +14 asteen lämpötilaa, jossa lämmöt öisin taimihuoneessani käyvät. Yleensä taimet sietävät jopa epäsäännöllistä kastelua, johon kiireissäni olen syyllistynyt. Muutama harsosääski on huoneessa lennellyt ja osunut keltaiseen liima-ansaan, mutta niistä ei ole massatuhon selitykseksi. Kylvömulta oli samaa hyvää multaa kuin ennenkin.

Lähikuvassa näkyy, miten sirkkalehti on surkastumassa.
Kompostiin! kuului tuomio tälle taimelle.

Epäilys alkoi kohdistua ledeihin, jotka olivat ainoa muuttunut tekijä taimikasvatuksen yhtälössä. Etsin lisätietoa Nelson Gardenin ledeistä, jolloin löysin ohjeen, että etäisyyden lampun ja kasvin välillä pitäisi olla 10-15 cm, kun ne minulla olivat noin 30 sentin korkeudella. Laskin lamppuja, jolloin tuho nopeutui.

Käännyin Intohimona tomaatit -ryhmän puoleen, ja pian sain kokeneelta harrastajalta tiedon, että hän on havainnut taimissa samanlaisia ongelmia käyttäessään led-valoja. Hämmentävästi tuli myös vastauksia, ettei ledien kanssa ole ollut mitään ongelmia.

Koska maaliskuu oli jo pitkällä, oli nopeiden ratkaisujen aika. Heitin melkein kaikki heikot taimet pois ja kylvin lähes kaiken uudelleen.

Ja vaihdoin takaisin loisteputkiin.

Sähkökin oli sopivasti halventunut. Kiitos, Olkiluoto!

Uudet sirkkataimet näyttävät aivan normaaleilta, tummanvihreiltä ja kasvavat hyvin. Noh, te tiedätte, miltä niiden kuuluu näyttää. Joihinkin kellertäviin, jotka led-katastrofin jäljiltä säästin, alkoi loisteputkien alla palautua normaali vihreys. Jätin räytyneimmistä muutaman sellaisen taimen, jotka olivat ainoita lajiaan tai joiden siementä en raaski ostaa uudelleen, esimerkiksi hybridilajike 'Sungold'. Istutin niitä syvempään ja siirsin loisteputkin alle. Osan siirsin keittön ikkunalaudalle, johon mahtuu muutama taimi.

Tämän 'Sungold'-taimen sirkkalehdet ovat heikot, ja seuraavat lehdet yrittävät puskea esiin.
 Istutin taimen syvään, siirsin loisteputken alle - ja toivon parasta.  

En ole ehtinyt vielä tutkia, mistä tarkkaan ottaen on kyse. UV-valon puutteesta, minulle kerrottiin, mutta millä mekanismilla tarkalleen?

Kokemani led-katastrofin laajuuteen vaikutti varmaankin se, että led-lista oli näille taimille ainoa valonlähde. Taimihuoneeseen tulee luonnonvaloa heikonlaisesti, ja taimet olivat vielä umpiseinän vieressä hyllyn alla. Kun usea harrastaja Intohimona tomaatit -ryhmässä kertoi omien taimiensa voivan ihan hyvin ledien alla, herääkin jatkokysymys: saavatko ne myös luonnonvaloa tai mahdollisesti myös loisteputkivaloa?

Lisäksi eräs kokenut harrastaja kertoi, että uuden japanilaistutkimuksen mukaan epätasainen kastelu pahentaa ongelmaa. Ja siihen nimenomaan syyllistyin.

Nelson Gardenin loiste-
putkien tuoteseloste.

Nelson Gardenin led-listojen tuoteseloste. 

* * * 

Kirjoitin tämä postauksen nopeana varoituksen sanana. Aion penkoa asiaa lisää, kun on paremmin aikaa. Olisi myös kiinnostavaa kuulla, oletteko törmäneet vastaaviin ongelmiin ledien kanssa.

EDIT 25.4.2023. HUOM! Suosittelen, että luet myös tämän postauksen tekemästäni kasvatuskokeesta.

* * *

Ongelma koskee minulla vain tomaatteja. Pelargonien ja värinokkosen pistokkaat ovat lähteneet erittäin hyvin kasvuun noiden samaisten ledien alla.