lauantai 18. tammikuuta 2020

Ritu ja kolmetoista kääpiöitä

Kääpiötomaattiprojektissa rísteytettiin 'New Big Dwarf' ja 'Paul Robeson' (kuvassa), ja näin syntyi 'Boronia', jonka siemen tuli harrastajien saataville 2014. Patrina Nuske Small nimesi uuden lajikkeen australialaisen tuoksuvan Boronia megastigma -kasvin mukaan.

Olette ehkä kuulleet Kääpiötomaattiprojektista (Dwarf Tomato Project), joka on ollut meneillään yli kymmenen vuotta, kahdella ei pallonpuoliskolla?

Hanke sai alkunsa, kun yhdysvaltalainen tomaattikirjailija Craig LeHoullier harmitteli Gardenweb-nettifoorumilla, että dwarf- eli kääpiölajikkeita on niin vähän. Hän ehdotti, että tilanteen korjaamiseksi risteytettäisiin kääpiölajikkeita vanhojen maatiaislajikkeiden kanssa. Lajike ‘New Big Dwarf’ löytyi jo vuoden 1915 siemenluetteloista. Se puolestaan oli jalostettu risteyttämällä ‘Dwarf Champion’-lajike, joka tunnettiin jo 1800-luvun loppupuolelta, suuria hedelmiä tuottavan ’Ponderosa’-lajikkeen kanssa.

Omassa tomaatteja koskevassa arkistotyössäni olen löytänyt mainintoja kääpiölajikkeista Suomesta ja Ruotsista yli sadan vuoden takaa. Ruotsalaisessa Sellbergin siemenluettelossa kaupattiin vuonna 1895 mm. lajiketta ’Champion Dwarf’, ja vuonna 1903 nimi oli muodossa ’Dwarf Champion’.

Vuonna 1912 suomalainen Ossian Lundén suositteli puutarhakirjassaan ’Dwarf Aristocrat’ -lajiketta.

Sellbergin siemenluettelossa 1895 oli tarjolla kuutta tomattilajiketta, joukossa yksi kääpiölajike.
Kuvan lähde: Åke Truedsson 2015.
Frans Salonen opasti 1919 lavaviljelyssä tällaisten
tomaattilajikkeiden käyttöön. Joukossa oli
myös yksi kääpiölajike.  
Craig LeHoullierin esiin nostamasta epäkohdasta innostui Australian Uudessa Etelä-Walesissa asuva Patrina Nuske-Small. Vuoden 2005 loppuun mennessä hän oli vanhoja kääpiölajikkeita käyttäen tehnyt kahdeksan menestyksekästä risteytystä. Näitä käytettiin materiaalina, kun vapaaehtoiset tomaattiharrastajat pääsivät viljelemään ja vakauttamaan seuraavia sukupolvia. Craig LeHoullier kertoo, että työ alkoi 2006 yli sadan vapaaehtoisen voimin.  Tällöin käytössä oli 40 kiinnostavaa risteytymää. Työ nopeutui, kun lajikkeita viljeltiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla – yhteen kalenterivuoteen mahtui kaksi kasvukautta!


Vapaaehtoiset eivät olleet kasvitieteilijöitä vaan tavallisia innokkaita puutahureita, joita tomaatin jalostus ja perinnöllisyys kiinnosti. Hankkeen käynnistäjät uskovat, että kyseessä on tässä suhteessa aivan ainutlaatuinen hanke. Kiitokseksi työstään vapaaehtoiset saivat antaa uusille lajikkeille nimiä.

Tavoitteena oli luoda vastaava makujen, värien ja kokojen valikoima, joka on saatavilla maatiaislajikkeissa sillä poikkeuksella, että nämä tomaattikasvit olisivat pienikokoisempia ja helpommin käsiteltäviä.

Vuoteen 2017 mennessä projektin nimissä oli julkaistu 68 uutta lajiketta, ja nyt niitä on jo yli 110. Kaikki ovat avopölytteisiä, ja niihin sovelletaan avoimen saatavuuden periaatteita. Aussien panos näkyy hyvin nimistössä, esimerkiksi kengurunkäpälissä: 'Kangaroo Paw' vihreänä, ruskeana ja keltaisena. Lisäksi löytyy mm. ’Sweet Adelaide’, ’Perth Pride’ ja ’Kookaburra Cackle’.

Mikä tekee kääpiöstä erityisen? Se jää kooltaan vain noin puoleen normaalista tomaattikasvista. Kasvin korkeus on 60–140 senttiä.  Silti jotkin kääpiöt pystyvät punnertamaan puolen kilon pulleroita. Pienille kasveille on tilausta, koska yhä useampi ihminen haluaa kasvattaa itse ruokaansa mutta sitä varten on ehkä hyvin vähän tilaa. Kääpiöitä voi kasvattaa ruukuissa esimerkiksi parvekkeella tai terassilla.

*     *     *     *

Pohjoisen viljelijää kiinnostaa, riittääkö meikäläinen kasvukausi näiden lajikkeiden avomaan- tai ulkoviljelyyn, mikä meidän pihassa tarkoittaa viljelyä aurinkoisella terassilla ja seinustoilla. No, sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla!

Kääpiölajikkeiden kypsymisajat eli Days to maturity (DTM) -arvot vaihtelevat välillä 60–80, eli niissä on noin kolmen viikon valmistumiseroja. Lyhintä eli noin 60 päivää lupailevat lajikkeet ’Bundaberg Rumball’, ’Dwarf Arctic Rose’, ’Iditarod Red’, ’Yukon Quest’ ja ’Sleeping Lady’.

Miten näihin lajikkeisiin pääsee käsiksi? Puolalainen TomatoEden on ottanut valikoimiinsa mukavan setin, kaikkiaan 18 eri dwarf- eli kääpiölajiketta. Tein ristiinhaun Dwarf Tomato Projectin aikaisiksi listaamien lajikkeiden ja TomatoEdenin tarjonnan välillä, jolloin haaviin jäivät nämä kolme:

- Dwarf Arctic Rose
- Dwarf Rosella Purple
- Dwarf Serendipity

Lisäksi tilasin värin perusteella TomatoEdenin uutuudet ’Dwarf Beauty King’ (oranssinraidallinen) ja ’Dwarf Emerald Giant’ (omenanvihreä). Ne ovat hidaskasvuisia ja menevät siis suoraan kasvihuoneeseen. Olisihan siellä ollut vielä toistakymmentä muutakin, mutta raja meni nyt tähän.

Nettihortoilu jatkui toiseen EU-alueella toimivaan laajan valikoiman siemenkauppaan. Croatian Seeds tarjoaa tätä nykyä jopa viittäkymmentä dwarf-lajiketta, eli heillä on tarjolla melkein puolet kaikista jalostushankkeen tuloksista. Jälleen hain valikoimista nimenomaan aikaisia, jolloin tilatuiksi tulivat nämä kääpiöt:

- Boronia         
- Golden Heart
- Pink Passion
- Loxton Lad
- Kangaroo Paw Brown
- Kangaroo Paw Green
- Kangaroo Paw Yellow
- Uluru Ochre 
Ensi kesän kolmetoista kääpiötä.

Kiinnostukseni kääpiöihin on osittain seurausta siitä, että olen päättänyt ensi kesänä viljellä tomaatteja vain ruukuissa. Aiempina vuosina osa tomaateista on kasvanut suoraan kasvilavoihin istutettuina, enemmistö kyllä aiemminkin ruukuissa. Ruukkuviljely ei tietenkään tarkoita, että pitäisi istuttaa vain pieniksi jääviä lajikkeita – ­ olenhan kasvattanut 10-litraisessa ruukussa jopa 2,5 metriä korkeita runkotomaatteja. Kääpiöt tuovat kuitenkin ruukkuviljelyyn uuden ulottuvuuden.

Ja miksi vain ruukuissa? Epäilen, että kasvilavoissa muhii perunarutto. Ainakin ruttoa ilmeni laajasti loppukesällä. Siksi pidän niissä nyt muutaman vuoden viljelykiertotauon.

Jos ensi kesän mittaan alkaa näyttää siltä, ettei terassin lämpö riitä kääpiöille, nostan ainakin osan ruukuissaan kasvihuoneeseen, perinteisten runkotomattien eteen kakkosriviksi.

Jo ennen Dwarf Tomato -projektia on tarjolla ollut monia kompaktisti kasvavia tomaattilajikkeita, nimittäin matalia pensastomaatteja. Mutta hedelmien väri on melkein aina ollut punainen. Projekti laajentaa värivalikoimaa ja luo mahdollisuuden kasvattaa kompaktisti suurihedelmäisiä, maatiais- eli heirloom-lajikkeita muistuttavia
tomaatteja. Tässä kompakti ja satoisa Nevas-pensas.

Näiden monien Australiassa nimen saaneiden lajikkeiden myötä palaan viime kesän lomamatkan ihaniin tunnelmiin. Olimme kaksi ja puoli viikkoa Sydneyssa ja Brisbanessa ja niiden välimaastossa - monissa paikoissa, joissa nyt riehuvat kauheat metsä- ja pensaspalot.

'Ulure Orche' tarkoittaa suomeksi Uluru-vuoren  okraa. Tuon Australian kuuluisan maamerkin luo emme  matkustaneet vaan pysyimme rannikolla.

Uusista kääpiölajikkeista kolme on nimetty kenguruiden tassujen mukaan. Viime heinäkuisessa kuvassa
tervehdin yhtä lajin edustajaa Australian Reptile Park -eläintarhassa, joka sijaitsee Sydneystä pohjoiseen.


Ja tomaattien parissa voi aina yleissivistyä. Ihmettelin nimeä serendipty, mutta Wikipedia valotti, että serendipisyys tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Termi tuli suomen kieleen 1998 Royston M. Robertsin Sattuma tieteessä - Onnekkaiden oivallusten historiaa -kirjan käännöksestä. Serendipisyyden kautta on keksitty röntgen-säteet ja post-it-laput! Brittiläiset äänestivät serendipityn lempisanakseen vuonna 2000. Brittiläinen käännöstoimisto Today Translations laati 2004 listan vaikeimmin käännettävistä sanoista, ja serendipity oli kolmannella sijalla.

Serendipisyys on varmasti tuttu ilmiö tomaatinjalostuksessa!



14 kommenttia:

  1. Taas hienoa tomaattihistoriaa ja mielenkiinnolla odotan kokemuksiasi näistä uusista kääpiölajikkeista!

    Puolalaiset TomatoEden ja Pomidorlandia ovat tuttuja siementen hankintapaikkoja ja hyviä löytöjä olen niistä tehnytkin, en kuitenkaan näitä kääpiölajikkeita ole kokeillut. Kasvihuoneen lisäksi kasvatan tomaatteja paljon ruukuissa ulkona ja matalista lajikkeista olen tykästynyt venäläisiin isoihin pensastomaatteihin eli pinkkiin Bijiskiy Rozaniin ja punaiseen Nuznyi Razmeriin. Erityisesti aikainen ja tukevasti kasvava Bijiskiy Rozan kasvattaa joka vuosi ruukuissa ulkona uskomattoman määrän herkullisia pihvitomaatteja kasvin kokoon verrattuna.

    Oma kiinnostuksen kohteeni on löytää aikaisia, satoisia ja maukkaita lajikkeita sekä kasvihuoneeseen että ulos ja erityisesti pihvitomaatteja ja pikkuluumuja. Pihvitomaateissa suosin venäläisiä perinnelajikkeita ja muutoin taas ehkä enemmänkin hybridejä. Kasvihuoneessa hyviä kokemuksia ovat tuottaneet pihvitomaateissa mm. Black from Tula ja Roza Vetrov ja pikkuluumuissa Rosalita ja Raisin Orange. Ulkona ruukuissa kasvaa joka vuosi iso ja satoisa luumutomaatti Black Russian sekä tietenkin makea Sungold F1. Ensi kesäksi hankin Briteistä Sungoldin japanilaisen kasvattajan muita lajikkeita kokeeksi.

    Toivotaan hyvää ja antoisaa tomaattikesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. //Hei. Tietokoneemme käyttäjätilisotkujen takia tämä vastaus sinulle on ollut väärässä paikassa. Siirrän sen tänään 13.5.2020 oikeaan paikkaan. //
      Onpa kiva kuulla kasvatuskokemuksistasi! Nuo venäläiset Bijiskiy Rozan ja Nuznyi Razmer ovat minulle aivan vieraita. Black from Tula on tuttu, samoin Black Russian, mutta minun mustaryssäni on pihvitomaatti. Roza Vetrov on ollut jollain hankintalistallaikin, mutta ei mulla sitä näköjään nykyään ole. Ehkä sulta liikenisi muutamia siemeniä noista tuntemattomista? Ota yhteyttä vaikka osoitteeseen ritva.setala@gmail.com

      Poista
  2. Itselläni on tänä vuonna pelkästään Mongolian Kääpiötä kasvamassa lamppujen alla. Viime vuoden kokemusten perusteella taimi kasvaa erittäin hitaasti 2-3kk ikäiseksi ja sen jälkeen nopeasti laajenee vaakasuunnassa noin 0,5m2 alalle, vähän kuin mansikka.

    Terveisin

    Espoolainen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun tänä keväänä kylvämät Mongolian dwarfin siemenet eivät itäneet. Uusi yritys ensi vuonna!
      Onpa erikoinen kasvutapa!
      Ja sorry myöhäinen vastaaminen kommenttiisi. Meidän kotikoneella on ollut käyttäjätilit jotenkin sekaisin enkä ole päässyt tänne Tomaatti-Rituna. Nyt homma taas pelittää!

      Poista
  3. Kääpiöprojektista syntyneistä lajikkeista olen kokeillut viime kesänä Dwarf Beryl Beautya, joka on tukevavartinen, melkein pihvitomaatin kokoinen vihreä tomaatti. Himpun hidas kypsymään avomaalla (90 pv), mutta oikein makoisa! Tänä vuonna testissä Dwarf Velvet Night (70 pv). Etsin joka vuosi avomaalle sopivia lajikkeita, koska en omista kotipihaa enkä kasvihuonetta, ja nämä erilaiset pensastomaatit ovat osoittautuneet parhaiksi, koska kestävät paremmin tuulta ja vaikuttavat myös taudinkestäviltä. Kääpiöprojektin ulkopuolelta hyviksi lajikkeiksi ovat osoittautuneet Black Sea Man, Ola Polka, Principe Borghese ja Romello. Menen maku edellä, koska kasvupaikka on osoittautunut hyväksi vähän hitaamminkin kypsyville. Kasvatan tomskuja, chilejä ja paprikoita sekaisin kesäkukkien kanssa oman yrityksen aurinkoisella ja lämpimällä asvalttipihalla altakastelulaatikoissa (Biolan ja Hozelock) sekä isoissa ruukuissa. Siinä on asiakkailla ihmettelemistä, sillä firman toiminta ei kyllä liity näihin hedelmiin ja kukkiin mitenkään :D. Jos muut kuin tomaatitkin kiinnostaa avomaalla, niin paprikoista suosittelen kokeilemaan Bonetaa ja Cherny Konia (kirjoitusasu tuntuu vaihtelevan). Tuottavat satoa hyvin avomaalla! Tänä vuonna testiin on tulossa tomaateista joitakin runkotomaatteja isoihin ruukkuihin, lajikkeita en ole vielä päättänyt, sillä siemeniä olen tilaillut pienen puutarhaliikkeen verran, matalammista pensastavista tiedän jo kasvattavani Green Grapea. Tomskut odottavat vielä kylvöä, en tykkää liian aikaisin kylvää, kun ei ulosistutus yleensä onnistu ennen kesäkuun alkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ottanut tavaksi kylvää Mongolian Kääpiö -tomaatit helmikuun puolessavälissä. Kasvatan niitä maaliskuun lopusta toukokuun loppuun minikasvihuoneessa, jonka lämpötila on helposti lähes 15 astetta korkeampi kuin ulkolämpötila, kunhan vain aurinko paistaa. Esimerkiksi nyt ulkona on 4C, minikasvihuoneessa 18C.

      Vien taimet kellarin +12C:stä minikasvihuoneeseen sillä sekunnilla kun lämpötila ylittää aamulla nollan ja pidän niitä siellä kunnes lämpötila taas laskee nollaan illalla.

      Tietysti on hyvä olla kartalla lämpötilasta, tämä onnistuu minikasvihuoneeseen asennetulla sensorilla, joka kertoo puhelimelleni minikasvihuoneen lämpötilan.

      Poista
    2. Black Sea Man ja Romello ovat ennestään tuttuja, ja Principe Borghesea on kasvussa tänä vuonna. Kiitos dwarf-tomaattien ja paprikoiden suosituksista. Varsinkin Velvet Night kuulostaa lupaavalta.
      Voi kun nyt ilmat lämpenisi!

      Poista
  4. Mielenkiintoista tietoa kääpiötomaateista. Odotaan mielenkiinnolla mitenkä hyvin nuo tilaamasi siemenet kasvavat ja tuottavat satoa.
    Kiva juttu sinusta huhtikuun Kotipuutarhalehdessä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta! Kiva, että huomasit Kotipuutarhan jutun. Tänään voit lukea kääpiöiden ja muidenkin taimien uusimpia kuulumisia.

      Poista
  5. Mikä on kirjasi tilanne? Kirjoittaisitpa lisää juttuja ja kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.. onko sinulla tänä vuonna betaluxia? Mitä sanot sen tuottavuudesta ja mausta? Ostin sen siemeniä latviasta 25centtiä pussi, ja siitä on tietoa vähän.
    Saanen kysyä mitå teet kaikille tomaateillesi?

    Itse teen suuren pyreen, (kuivatan kuoret kalttaamisen jälkeen hellan vieressä, hienonnan jauhoksi, käytän mausteeksu) tietty tuoresyöntiä myös rutkasti ja ah, tomaattipiirakka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on kesken, koska lehtityö haittaa harrastuksia. Mutta syksyllä jään kirjoittamisvapaalle ja yritän saada opuksen valmiiksi!

      Tänään kirjoitin blogiini uuden postauksen, ja tuoreita kuviakin on otettu. Olepa hyvä!

      Betaluxia mulla on joskus ollut kasvamassa. Se oli aikainen, matalakasvuinen ja satoisa. Mausta ei ole muistikuvaa, varmaan ihan perus.

      Syömme tosi paljon tomaatteja tuoreena ja säilön niitä hurjasti. Teen esim. mausteisia soseita, joista voi sitten kiehauttaa esim. linssien kanssa maukkaan keiton. Kaikkia tomaatteja emme kahdestaan pysty satokaudella syömään tai säilömään, joten jaan niitä ympäriinsä ja teen vaihtokauppaa esim. kahvipakettia vastaan.

      Kuivattu pyree kuulostaa mielenkiintoiselta.

      Poista
  6. Öh :D ..nopeasti kun innostunut savolainen kirjoittaa, sen voi ymmärtää noinkin. siis teen pyrettä ja kun siihen ei kuoria voi laittaa, kuivatan ne kuoret ja ne jauhan. Yllättävän paljon makua niissä. Kiitos vastauksesta betaluxia koskien.

    VastaaPoista
  7. Heippa!
    Ajattelin vielä lisätä tähän ketjuun vastauksen omaan kysymykseeni, jos joku muu siitä etsii kokemuksia. Kysyin millainen lajike on betalux. Istutin 12siementä, kaikki itivät. 3 lahjoitin pois. Ruukutin turpeeseen kanankakan ja tuhkan seoksella höystettynä. N.8litran ämpäreitä pidin toukokuun loppuun kasvihuoneen lattialla, sitten siirsin ne liiterin seinustalle. Kasvit kasvoivat mukavasti, ja tuenta oli tarpeen pian. Korkeutta tuli metri, leveys olikin amatöörille hankalampi hallittava. Miten tukea pensastomaatti? Niin että hedelmistä notkuvat oksat eivät katkeile maahan eikä jää tiukkaan nippuunkaan?
    Ulkona oli kesäkuussa todella kuuma, liekkö siitä johtunut tomaatin pohjaan tullut röpelö, kuin puun kuori. Ei kovin iso, mutta ei mukava syötävä. Latvamätää tuli myös ja kun kelit viilenivät tuli halkeamia. Kun heinäkuu eteni, lämpötila pysyi tasaisempana ja kaikki ed.mainitut ongelmat poistuivat.
    Nyt nuo yhdeksän kasvia ovat tuottaneet noin kuukauden ajan miltei kilon päivässä pieniä-keskikokoisia punaisia, ohutkuorisia mehukkaita ja makeita tomaatteja. Raakileita muodostuu sitä tahtia kun kypsiä poimii pois.
    Alkukesästä lannoitin kellertävien lehtien vuoksi kanankakalla, ja tomaatin pinta oli mattainen. Sitten luin jostain että tarvitsee enemmän kaliumia ja lisäsin tuhkaa, jolloin pinta muuttui kiiltäväksi, ja lehtien keltaiset pisteet hävisi.
    Kasvihuoneessa ollut (montavuotta) moneymaker on suorastaan mauton ja vähäsatoinen verrattuna betaluxiin. Ihastuin kovin tähän ulkolajikkeeseen. Haasteitakin oli..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Betalux-kertomuksesta! Se on todellakin hyvin aikainen lajike, ja mukava kuulla, että se on ollut myös satoisa ja maistuva. Ehkäpä kylvän sitä taas ensi vuonna.

      Poista