Näytetään tekstit, joissa on tunniste DTM. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste DTM. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. tammikuuta 2020

Ritu ja kolmetoista kääpiöitä

Kääpiötomaattiprojektissa rísteytettiin 'New Big Dwarf' ja 'Paul Robeson' (kuvassa), ja näin syntyi 'Boronia', jonka siemen tuli harrastajien saataville 2014. Patrina Nuske Small nimesi uuden lajikkeen australialaisen tuoksuvan Boronia megastigma -kasvin mukaan.

Olette ehkä kuulleet Kääpiötomaattiprojektista (Dwarf Tomato Project), joka on ollut meneillään yli kymmenen vuotta, kahdella ei pallonpuoliskolla?

Hanke sai alkunsa, kun yhdysvaltalainen tomaattikirjailija Craig LeHoullier harmitteli Gardenweb-nettifoorumilla, että dwarf- eli kääpiölajikkeita on niin vähän. Hän ehdotti, että tilanteen korjaamiseksi risteytettäisiin kääpiölajikkeita vanhojen maatiaislajikkeiden kanssa. Lajike ‘New Big Dwarf’ löytyi jo vuoden 1915 siemenluetteloista. Se puolestaan oli jalostettu risteyttämällä ‘Dwarf Champion’-lajike, joka tunnettiin jo 1800-luvun loppupuolelta, suuria hedelmiä tuottavan ’Ponderosa’-lajikkeen kanssa.

Omassa tomaatteja koskevassa arkistotyössäni olen löytänyt mainintoja kääpiölajikkeista Suomesta ja Ruotsista yli sadan vuoden takaa. Ruotsalaisessa Sellbergin siemenluettelossa kaupattiin vuonna 1895 mm. lajiketta ’Champion Dwarf’, ja vuonna 1903 nimi oli muodossa ’Dwarf Champion’.

Vuonna 1912 suomalainen Ossian Lundén suositteli puutarhakirjassaan ’Dwarf Aristocrat’ -lajiketta.

Sellbergin siemenluettelossa 1895 oli tarjolla kuutta tomattilajiketta, joukossa yksi kääpiölajike.
Kuvan lähde: Åke Truedsson 2015.
Frans Salonen opasti 1919 lavaviljelyssä tällaisten
tomaattilajikkeiden käyttöön. Joukossa oli
myös yksi kääpiölajike.  
Craig LeHoullierin esiin nostamasta epäkohdasta innostui Australian Uudessa Etelä-Walesissa asuva Patrina Nuske-Small. Vuoden 2005 loppuun mennessä hän oli vanhoja kääpiölajikkeita käyttäen tehnyt kahdeksan menestyksekästä risteytystä. Näitä käytettiin materiaalina, kun vapaaehtoiset tomaattiharrastajat pääsivät viljelemään ja vakauttamaan seuraavia sukupolvia. Craig LeHoullier kertoo, että työ alkoi 2006 yli sadan vapaaehtoisen voimin.  Tällöin käytössä oli 40 kiinnostavaa risteytymää. Työ nopeutui, kun lajikkeita viljeltiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla – yhteen kalenterivuoteen mahtui kaksi kasvukautta!


Vapaaehtoiset eivät olleet kasvitieteilijöitä vaan tavallisia innokkaita puutahureita, joita tomaatin jalostus ja perinnöllisyys kiinnosti. Hankkeen käynnistäjät uskovat, että kyseessä on tässä suhteessa aivan ainutlaatuinen hanke. Kiitokseksi työstään vapaaehtoiset saivat antaa uusille lajikkeille nimiä.

Tavoitteena oli luoda vastaava makujen, värien ja kokojen valikoima, joka on saatavilla maatiaislajikkeissa sillä poikkeuksella, että nämä tomaattikasvit olisivat pienikokoisempia ja helpommin käsiteltäviä.

Vuoteen 2017 mennessä projektin nimissä oli julkaistu 68 uutta lajiketta, ja nyt niitä on jo yli 110. Kaikki ovat avopölytteisiä, ja niihin sovelletaan avoimen saatavuuden periaatteita. Aussien panos näkyy hyvin nimistössä, esimerkiksi kengurunkäpälissä: 'Kangaroo Paw' vihreänä, ruskeana ja keltaisena. Lisäksi löytyy mm. ’Sweet Adelaide’, ’Perth Pride’ ja ’Kookaburra Cackle’.

Mikä tekee kääpiöstä erityisen? Se jää kooltaan vain noin puoleen normaalista tomaattikasvista. Kasvin korkeus on 60–140 senttiä.  Silti jotkin kääpiöt pystyvät punnertamaan puolen kilon pulleroita. Pienille kasveille on tilausta, koska yhä useampi ihminen haluaa kasvattaa itse ruokaansa mutta sitä varten on ehkä hyvin vähän tilaa. Kääpiöitä voi kasvattaa ruukuissa esimerkiksi parvekkeella tai terassilla.

*     *     *     *

Pohjoisen viljelijää kiinnostaa, riittääkö meikäläinen kasvukausi näiden lajikkeiden avomaan- tai ulkoviljelyyn, mikä meidän pihassa tarkoittaa viljelyä aurinkoisella terassilla ja seinustoilla. No, sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla!

Kääpiölajikkeiden kypsymisajat eli Days to maturity (DTM) -arvot vaihtelevat välillä 60–80, eli niissä on noin kolmen viikon valmistumiseroja. Lyhintä eli noin 60 päivää lupailevat lajikkeet ’Bundaberg Rumball’, ’Dwarf Arctic Rose’, ’Iditarod Red’, ’Yukon Quest’ ja ’Sleeping Lady’.

Miten näihin lajikkeisiin pääsee käsiksi? Puolalainen TomatoEden on ottanut valikoimiinsa mukavan setin, kaikkiaan 18 eri dwarf- eli kääpiölajiketta. Tein ristiinhaun Dwarf Tomato Projectin aikaisiksi listaamien lajikkeiden ja TomatoEdenin tarjonnan välillä, jolloin haaviin jäivät nämä kolme:

- Dwarf Arctic Rose
- Dwarf Rosella Purple
- Dwarf Serendipity

Lisäksi tilasin värin perusteella TomatoEdenin uutuudet ’Dwarf Beauty King’ (oranssinraidallinen) ja ’Dwarf Emerald Giant’ (omenanvihreä). Ne ovat hidaskasvuisia ja menevät siis suoraan kasvihuoneeseen. Olisihan siellä ollut vielä toistakymmentä muutakin, mutta raja meni nyt tähän.

Nettihortoilu jatkui toiseen EU-alueella toimivaan laajan valikoiman siemenkauppaan. Croatian Seeds tarjoaa tätä nykyä jopa viittäkymmentä dwarf-lajiketta, eli heillä on tarjolla melkein puolet kaikista jalostushankkeen tuloksista. Jälleen hain valikoimista nimenomaan aikaisia, jolloin tilatuiksi tulivat nämä kääpiöt:

- Boronia         
- Golden Heart
- Pink Passion
- Loxton Lad
- Kangaroo Paw Brown
- Kangaroo Paw Green
- Kangaroo Paw Yellow
- Uluru Ochre 
Ensi kesän kolmetoista kääpiötä.

Kiinnostukseni kääpiöihin on osittain seurausta siitä, että olen päättänyt ensi kesänä viljellä tomaatteja vain ruukuissa. Aiempina vuosina osa tomaateista on kasvanut suoraan kasvilavoihin istutettuina, enemmistö kyllä aiemminkin ruukuissa. Ruukkuviljely ei tietenkään tarkoita, että pitäisi istuttaa vain pieniksi jääviä lajikkeita – ­ olenhan kasvattanut 10-litraisessa ruukussa jopa 2,5 metriä korkeita runkotomaatteja. Kääpiöt tuovat kuitenkin ruukkuviljelyyn uuden ulottuvuuden.

Ja miksi vain ruukuissa? Epäilen, että kasvilavoissa muhii perunarutto. Ainakin ruttoa ilmeni laajasti loppukesällä. Siksi pidän niissä nyt muutaman vuoden viljelykiertotauon.

Jos ensi kesän mittaan alkaa näyttää siltä, ettei terassin lämpö riitä kääpiöille, nostan ainakin osan ruukuissaan kasvihuoneeseen, perinteisten runkotomattien eteen kakkosriviksi.

Jo ennen Dwarf Tomato -projektia on tarjolla ollut monia kompaktisti kasvavia tomaattilajikkeita, nimittäin matalia pensastomaatteja. Mutta hedelmien väri on melkein aina ollut punainen. Projekti laajentaa värivalikoimaa ja luo mahdollisuuden kasvattaa kompaktisti suurihedelmäisiä, maatiais- eli heirloom-lajikkeita muistuttavia
tomaatteja. Tässä kompakti ja satoisa Nevas-pensas.

Näiden monien Australiassa nimen saaneiden lajikkeiden myötä palaan viime kesän lomamatkan ihaniin tunnelmiin. Olimme kaksi ja puoli viikkoa Sydneyssa ja Brisbanessa ja niiden välimaastossa - monissa paikoissa, joissa nyt riehuvat kauheat metsä- ja pensaspalot.

'Ulure Orche' tarkoittaa suomeksi Uluru-vuoren  okraa. Tuon Australian kuuluisan maamerkin luo emme  matkustaneet vaan pysyimme rannikolla.

Uusista kääpiölajikkeista kolme on nimetty kenguruiden tassujen mukaan. Viime heinäkuisessa kuvassa
tervehdin yhtä lajin edustajaa Australian Reptile Park -eläintarhassa, joka sijaitsee Sydneystä pohjoiseen.


Ja tomaattien parissa voi aina yleissivistyä. Ihmettelin nimeä serendipty, mutta Wikipedia valotti, että serendipisyys tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Termi tuli suomen kieleen 1998 Royston M. Robertsin Sattuma tieteessä - Onnekkaiden oivallusten historiaa -kirjan käännöksestä. Serendipisyyden kautta on keksitty röntgen-säteet ja post-it-laput! Brittiläiset äänestivät serendipityn lempisanakseen vuonna 2000. Brittiläinen käännöstoimisto Today Translations laati 2004 listan vaikeimmin käännettävistä sanoista, ja serendipity oli kolmannella sijalla.

Serendipisyys on varmasti tuttu ilmiö tomaatinjalostuksessa!



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Tomaatin lajikevalinnan avaimet


Mitä kaikkea muuta kuin punaista? Kirsikka-, luumu- vai pihvitomaatti? Runko- vai pensastomaatti? Kasvihuone- vai avomaantomaatti? Avopölytteinen vai hybridi? Tomaattiharrastukseni alussa olin näistä lukuisista vaihtoehdoista ymmälläni.
Tomaattien luokitustavat kannattaa opetella, jotta oppii valitsemaan oman puutarhan kasvuoloihin ja omiin tarpeisiin sopivimmat tomaattilajikkeet. Samalla kannattaa opetella luokitusten avaintermit ainakin englanniksi; se auttaa, jos seikkailet netin ulkomaisilla tomaattisivustoilla. Lajikkeiden ominaisuuksiin me tomaattiharrastajat törmäilemme juuri nyt, kun teemme tulevan kesän lajikevalintoja.
Käyn tässä läpi tomaattien luokitustapoja siteeraten itseäni. Seuraavassa on nimittäin pääkohdat tulevan tomaattikirjani tätä aihetta käsittelevästä luvusta.
(Tomaattikirjahanke viivästyy, koska asia roikkuu kustantajalla ja oma kirjoittamisaika on kortilla. Mutta kyllä se sieltä, uskoisin, toivoisin, luulisin…)

VÄRI
Aloitetaan tomaatin luokituksista helpoimmasta, tomaatin väristä. Nykyään jo kaupan vihanneshyllyllä huomaa, ettei tomaatti ole vain kirkkaanpunainen. Kaupallisessa tuotannossa on myös pinkkejä, keltaisia, oransseja ja ruskeita tomaatteja. Harrastajien ulottuvilla puolestaan on edellisten lisäksi valtava määrä erilaisia punaisen sävyjä sekä valkoisia, lähes mustia, vihreiksi jääviä ja sinisen- tai violetinsävytteisiä tomaatteja.
Väri ilmenee usein lajikkeen nimestä, esimerkkeinä ’Golden Jubilee’ ja ’Green Envy’. Tomaatti ’Indigo Rose’ oli raakileena sinisenmusta ja vihreä. Kun hedelmä kypsyy, kanta muuttui mustanruskeaksi ja kärki lohenpunaiseksi.

'Indigo Rosen' raakileita.
'Ananas Noire'.

'Green Envy', nimensä värinen.



Tomaatti voi olla raidallinenkin. Monille tutun runkotomaatin ’Tigerellan’ ja hauskan amppelitomaatin ’Firecrackerin’ oranssinpunaisessa pohjavärissä on kellanoransseja raitoja. ’Green Zebran’ pohjaväri on kellanvihreä, ja siinä on tummanvihreitä raitoja. ’Black Zebra’ on vihreän ja tummanpunaisen raidallinen.

'Black Zebra'. Musta mutta raidallinen. Kasvutavaltaan runkotomaatti.

MUOTO
Tomaatit jaetaan hedelmän muodon ja koon mukaan 1. pyöreisiin perustomaatteihin, 2. kirsikkatomaatteihin (cherry tomato), 3. luumutomaatteihin (plum tomato) ja 4. pihvitomaatteihin (beefsteak tomato).
1. Pyöreät perustomaatit painavat tyypillisesti 50–100 grammaa. Näitä nimitetään joissain lähteissä myös salaattitomaateiksi (salad tomato).
Aikainen avomaan runkotomaatti 'Stupice' tuottaa peruspunaisia salaattitomaatteja.

2. Kirsikkatomaatitkin ovat yleensä pyöreitä, mutta ne painavat vain 10–20 grammaa. Kirsikkatomaatit ovat yleensä tomaateista sokeripitoisimpia eli makeimpia, joten ne voittavat makutesteissä. Puhutaan myös cocktail-tomaateista (esim. Kotiliesi 22.9.2009), jotka ovat isompia kuin kirsikkatomaatit.
'Mirabell' on satoisa kirsikkatomaattilajike. 

3. Luumutomaatit ovat pitkulaisia, noin 7–9 senttiä pitkiä ja 4–5 senttiä paksuja tomaatteja, mutta niiden muodossa on suurta vaihtelua. Luumutomaatteihin luetaan myös päärynän – tai hehkulampun – muotoinen ’Yellow Pear’, banaanin mallinen ’Banana Legs’ sekä munan, makkaran, mansikan ja porkkanan malliset erikoisuudet.
'De Barao Black' on runko- ja luumutomaatti, jonka hedelmät painavat noin 60–70 grammaa.

4. Määre ”pihvi” viittaa kokoon, vähän muotoonkin. Pihvitomaatti painaa tyypillisesti 100–300 grammaa, mutta onpa niitä yli kilonkin kokoisiksikin kasvateltu. Oma ennätykseni on toistaiseksi 806 grammaa, lajike ’Aussie’. Monet pihvitomaateista ovat litteitä, jotkut epämuotoisenkin näköisiä.

'Church' on komea pihvi-, runko- ja kasvihuonetomaatti.

'Reisetomate' ei sovi normitomaatin kuvaan.
5. Muut
Joitakin tomaattierikoisuuksia jää näiden pääluokkien ulkopuolelle, esimerkiksi yhteen kasvaneista kirsikkatomaateista muotoutunut möllykkä ’Reisetomate’.








KASVUTAPA
Tieto tomaattilajikkeen kasvutavasta on harrastajalle aivan olennainen.
Kesä-heinäkuun vaihteessa runkotomaatit tavoittelevat 
jo pienen kasvihuoneen kattoa. 
A. Runkotomaatti kasvaa pystysuuntaan kärkikasvupisteeseensä saakka, jopa metrejä. Se muodostaa kukkaterttuja nivelväleihin. Runkotomaatti kasvattaa paksun rungon, ja sen sivuversojen alut eli varkaat yleensä poistetaan, jotta kasvi ei hajauta voimiaan. Runkotomaatteja kasvatetaan pääsääntöisesti kasvihuoneissa. Runkotomaatti antaa satoaan vaiheittain pakkasiin asti ja kasvaa pituutta, kunnes latva katkaistaan. Runkotomaatti vaatii tukemista kepeillä, naruilla tai säleiköllä. Runkotomaatti on englanniksi indeterminate eli rajoittumaton, päättymätön tai vine-type tai vining tomato. Tomaatin runko on vine tai cordon. Suomalaisilla ammattiviljelmillä tomaatin runko kasvaa kauden aikana 7–9 metriä pitkäksi, ja enimmillään maailmalla tomaatin rungot voivat monivuotisessa kasvussa venyä jopa 15-metrisiksi. Runkotomaatin sato kypsyy vähitellen ja jatkuvasti, ei kerralla.
Kasvihuoneessa viljeltävät lajikkeet ovat yleensä runkotomaatteja. On myös avomaanlajikkeita, esimerkiksi ’Outdoor Girl’ ja ’Bloody Butcher’, jotka kuuluvat runkotomaatteihin.

B. Pensastomaatti haarautuu runsaasti ja lopettaa pituuskasvunsa, kun raakileita on muodostunut tietty määrä. Se kasvaa tyypillisesti 1–1,5 metrin korkuiseksi ja sopii kasvatettavaksi isoissa ruukuissa. Siitä ei poisteta varkaita, vaan kasvin annetaan haarautua pensaaksi, jota toki voi olla kasvukauden edetessä tarpeen hieman harventaa. Pensastomaattikin vaatii yleensä tuen, esimerkiksi pari keppiä tai jonkinlaisen häkki- tai verkkosysteemin. Pensastomaatin koko sato kypsyy aika lailla yhtäaikaisesti, muutaman viikon kuluessa.
Englanniksi tällaista kasvutapaa kuvataan termillä determinate (“päättyvä”: kasvin kasvu loppuu, kun geneettisesti ennalta määräytynyt muoto on saavutettu). Pensastomaatti on toisaalta bush tomato.
Ruukussa viihtyvä kompakti pensas, lajike 'Bonita'.
Pienikokoiset pensastomaatit sopivat kokonsa puolesta pieniin puutarhoihin. Pienimmät jäävät 30–50-senttisiksi, ja niille riittää tietysti pienempi ruukku kuin puolitoistametrisille. Pienimpiä nimitetään myös kääpiölajikkeiksi (dwarf), esimerkiksi ’Tiny Tim’ tai ’Red Robin’. Niitä voi kasvatella ikkunalaudalla tai terassilla.
Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, puhutaan myös rungon ja pensaan välimuodosta, kasvutavasta semi-determinate. Tällainen tomaatti on pensasmainen, mutta oksia on vähemmän kuin pensaassa ja oksat ovat pensastomaatin oksia pidempiä, noin 1–2-metrisiä. Siemenfirma Thompson & Morgan käyttää termiä semi-bush ja luokittelee siihen mm. lajikkeet ’Glacier’, ’Super Marmande’ sekä ’Roma Nano’ ja ’Roma VF’.
'Glacier' on puolipensas, joka käy avomaalle. Se tuottaa
peruspunaisia perustomaatteja. Lajike on erittäin aikainen.
C. Amppelitomaatti sopii amppeliin runsaasti haarovan, roikkuvan kasvutapansa vuoksi. Hedelmät ovat yleensä pieniä mutta maukkaita. Esimerkiksi ’Tumbling Tom’, ’Losetto’, ’Hundreds and Thousands’.
'Losetto' kasvaa amppelissa.
KASVATUSPAIKKA
Tomaatit jaotellaan Suomessa kasvuajan ja lämmöntarpeen mukaan kasvihuone- ja avomaantomaatteihin. Useimmat kasvihuonetomaatit ovat runkotomaatteja, mutta kaikki runkotomaatit eivät ole kasvihuonetomaatteja. Avomaantomaatit ovat pääsääntöisesti pensastomaatteja. (Ja käsittääkseni esimerkiksi Alaskan pohjoisosissa melkein kaikki tomaatit ovat kasvihuonetomaatteja, koska kasvukausi avomaalla ei kerta kaikkiaan riitä.)
Rajat ovat liukuvia: On monia kasvihuonekasvatukseen suositeltuja lajikkeita, jotka saa hyvänä kesänä, hyvässä kasvupaikassa menestymään avomaalla tai seinustalla: esimerkkeinä ’Black Russian’, ’Gardener’s Delight’, ’Moneymaker’, ’Tigerella’ sekä kirsikkatomaatit, kuten ’Sungold F1’. Ja toisaalta avomaantomaatteja kannattaa kasvattaa kasvihuoneessa, jos haluaa aikaista satoa.
'Matina' on aikainen runkotomaatti, josta saa 
kasvihuoneesta satoa jo varhain, 
avomaalta hieman myöhemmin.
Mikään ei estä kasvattamasta avomaantomaateiksi luokiteltuja pensastomaattejakaan kasvihuoneessa, joskin se tuhlaa tilaa korkeussuunnassa. Pohjois-Suomessa aikainen lajike on paras valinta myös kasvihuoneeseen, ja siinä konstit ovat näköjään monet: Kotipuutarha-lehdessä 2/2010 kerrottiin Kyllikki Heikkisestä, joka hoitaa aikaista, matalakasvuista ’Siberia’-pensastomaattia muovihuoneessa runkotomaatin tapaan. Hän poistaa sivuversot ja kasvattaa taimia yksirunkoisina. Taimen pituuskasvu loppuu syksyllä itsestään eikä latvominen ole tarpeen. Penkin katteena on musta kangas. Näin menettelemällä hän saa Pohjois-Suomessa satoa jo heinäkuun lopussa.

On huomattava, ettei ”avomaa” missään päin Suomea voi tarkoittaa tuulelle avointa peltoa, vaan kaikkien aurinkoisinta ja suojaisinta kasvimaan kolkkaa tai talon, ulkorakennuksen tai aidan eteläseinustaa. Koska tomaatti on lämmönsuosija, olisi hyvä, jos avomaanviljelyksellä pystyttäisiin lähestymään kasvihuonemaisia oloja rakentamalla muovi- tai harsotunneleita tai tuulilta suojaavia aitoja. Myös kasvualustan kattaminen tomaatin juurille tuo lisälämpöä.

AIKAISUUS
Siemenfirmat kuvailevat lajikkeen aikaisuutta joko sanallisesti tai ilmoittamalla kypsymis- tai kasvupäivien määrän. Sanallisissa kuvailuissa mielenkiintoni suomalaisena avomaanviljelijänä herättävät esimerkiksi ilmaukset very early, extra early tai ultra early. Länsimaissa käytössä on days to maturity -arvio (DTM), josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Venäjällä on käytössä isompi numeraalinen arvo, joka ilmoittaa kasvuajan aina itämisestä hedelmän kypsymiseen.
Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien, mutta näiden väliin jää valtava variaatio. Ja kunkin kesän tuomat yllätykset.
En käsittele tässä ominaisuutta ja ulottuvuutta hybridi vs. avopölytteinen tai maatiainen, koska se ansaitsee ihan oman selostuksensa.
Kasvitieteessä tomaatit voidaan luokitella ainakin myös lehtien tyypin sekä hedelmien lokeroiden määrän mukaan, mutta en mene nyt niihinkään ulottuvuuksiin.

OMINAISUUKSIEN YHDISTELMÄT
Ominaisuuksien yhdistelmät ovat tärkeitä: Itse etsin avomaalle aikaisia pensastomaatteja, kasvihuoneeseen mielellään myös suhteellisen aikaisia lajikkeita, mutta runkotomaatteja. Tomaattien väri on sidoksissa kasvutapaan siten, että en ole löytänyt kovin monia sellaisia aikaisia avomaantomaatteja, jotka olisivat muita kuin peruspunaisia. Jos johonkin suuntaan lajikevalikoimaa – nyt 248 lajiketta – olen viime aikoina täydennellyt, se on ollut juuri keltaisiin, mustiin tai ruskeisiin avomaantomaatteihin.
Viljelmälläni on siis joka kesä arvossaan keltainen avomaantomaatti ’Jantanoi’, ja odotukset ovat korkealla esimerkiksi ensi kesäksi löytämäni ’Noire de Crimée’ -lajikkeen suhteen.
Plantagenin poistomyynnistä löytyi venäläinen lajike 'Noire de Crimée', jonka pitäisi pärjätä 
avomaallakin ja jonka hedelmät ovat muuta kuin peruspunaisia, nimittäin violetinsävyisiä.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kauanko kypsyy? DTM!


Kun olen metsästänyt omaan avomaanviljelyyni Suomen lyhyessä kesässä pärjääviä eli lyhyen kasvukauden tomaatteja, olen käyttänyt osviittana lukemaa days to maturity. Netin amerikkalaisilla tomaattisivustoilla siitä käytetään paikoin lyhennettä DTM. En tiedä, mikä olisi DTM:lle paras suomennos. Ehkä hyvä olisi ”kypsymispäivien määrä”? Tai ehkä sillä onkin jokin suomalainen vastine, johon en vain ole törmännyt?
DTM (days to maturity) on arvio siitä, kuinka paljon päiviä tietyn lajikkeen taimelta kuluu ulos istutuksesta siihen, että se alkaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Lukema ei sisällä esikasvatusta, johon menee yleensä pari kuukautta ennen lopulliseen kasvupaikkaan istuttamista. Tomaattilajikkeiden DTM-lukemat vaihtelevat välillä 42–100. Lyhimmällä lukemalla kehuskelee lajike ’42 Days’.
Suomalaiset tomaatinsiementen myyjät eivät markkinoinnissaan käytä DTM-lukemia – ja itse asiassa suomenkielinen Google-haku sanalla ”DTM”, johtaa helsinkiläisen homoklubin Don't Tell Maman nettisivuille. Hauskaa näyttää siellä(kin) olevan.
Lajike '42 Days' lupailee erittäin aikaista kypsymistä. (Olen saanut tämän taimen
kippuralle lannoittamalla liikaa, mutta kyllä se siitä tokenee.)
Jokaisessa ulkomaan lähteessä korostetaan, että lukema on vain karkea likiarvo, sillä kasvu riippuu niin monesta tekijästä. Ensinnäkin siitä, milloin siemen on kylvetty ja miten pitkälle taimi on istutusvaiheessa edennyt kukkien ja raakileiden muodostamisessa ja missä kunnossa taimi istutettaessa on. Edelleen kypsymispäivien määrä riippuu puutarhan sijainnista, sen paikallisilmastosta ja kasvupaikan olosuhteista. Iso ero Suomessa syntyy siitä, kasvaako lajike kasvihuoneessa vai avomaalla - ja jos avomaalla, niin millä vyöhykkeellä. Kasvatustapaan ja -paikkaan liittyvät lämpö, sen vaihteluväli ja keskiarvo, auringonpaistetuntien määrä, tuuliolot, kasvualustan laatu, lannoitus, kastelu sekä ilman kosteus, tuholaiset, taudit jne. Niinpä DTM-lukemaa luonnehditaan Yhdysvalloissa guesstimateksi, arvausarvioksi!

Ilmeisesti olosuhteet ovat Amerikan mantereella vaihdelleet paljonkin, sillä eri lähteissä yhden ja saman lajikkeen lukemat voivat olla hyvin erilaisia. Otetaan esimerkiksi monille tuttu ’Black Cherry’, musta kirsikkatomaatti. Amerikkalainen Rare Seeds ilmoittaa sille lukeman 75, puolalainen TomatoEden 64 ja amerikkalainen Burpee 65 päivää. Daves Garden pelaa varman päälle ja ilmoittaa kokonaisen vaihteluvälin, 6980 päivää.
Kanadan Vancouverissa vihanneksia viljelevä Tatjana Kouchnareva, joka ylläpitää vaikuttavaa yli viidentuhannen tomaattilajikkeen nettitietokantaa Tatjana’s TOMATObase, on monien lajikkeiden kohdalle kirjannut DTM-lukeman. Kävin Kouchnarevan kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta, ja hän muistutti, että kypsymispäivien määrä on usein harhaanjohtava. Jopa samalla paikkakunnalla viljelevillä saman lajikkeen kypsymisen alkuaika voi vaihdella parikin viikkoa edellä lueteltujen tekijöiden vaihtelun takia. Niinpä DTM-lukemia ollaan Kouchnarevan mukaan poistamassa hänen tomaattitietokannastaan! Jatkossa he tulevat pitäytymään karkeammassa luokittelussa aikaisiin, keskiaikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. En löytänyt Tatjanan sivulta tietoa hänen käyttämistään tuon karkeamman luokittelun numeraalisista rajoista; löysin vain sen tiedon, että hän luokittelee aikaisiksi alle 65 kypsymispäivän tomaatit.
Koko skaala menee esimerkiksi Gary Ibsenin TomatoFest-nettisivun mukaan näin:
     hyvin aikainen   alle 54 päivää
     aikainen 
             55–69 päivää
     keskiaikainen 
    7084 päivää
     myöhäinen 
        yli 85 päivää

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien.

Lajike 'Kootenai' on hyvin aikainen; sen kypsymispäivien määräksi ilmoitetaan vain 4560. Omat taimeni ovat kuitenkin vielä hyvin pieniä, joten kovin aikaista satoa ei lajikkeen ominaisuuksista huolimatta liene luvassa.  

Nyt olen esitellyt sekavan käsitteen, jonka osa tomaattiasiantuntijoista on hylkäämässä. Mitä jää käteen?
Jäljelle jää tieto siitä, että DTM kyllä kertoo suuruusluokan mutta se on karkea yleistys. On varmasti eroa lajikkeilla, joiden DTM:t ovat 60 tai 90. Ja aion avomaalle jatkossakin etsiä pieniä DTM-lukemia, pitäytyä alle 70-päiväisissä eli aikaisissa lajikkeissa.

 *  *  *  *
Tänä kasvukautena tomaattini eivät toistaiseksi ole eläneet vielä yhtään kypsymispäivää, koska yhtään tainta en ole istuttanut edes kasvihuoneeseen. Hyytävät yöpakkaset jatkuvat, ja päivällä elohopea kipuaa vain muutamaan plusasteeseen. On kova ikävä kesää! Tomaatintaimista ensimmäiset alkavat sisällä kukkia. Ehkä vapun jälkeen lämpenee ja kukkijat pääsevät viimein ulos?

Ensimmäisenä taimiviidakossa silmänsä avasi 'Cour di Bue.'