Näytetään tekstit, joissa on tunniste tomaatinjalostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tomaatinjalostus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 18. tammikuuta 2020

Ritu ja kolmetoista kääpiöitä

Kääpiötomaattiprojektissa rísteytettiin 'New Big Dwarf' ja 'Paul Robeson' (kuvassa), ja näin syntyi 'Boronia', jonka siemen tuli harrastajien saataville 2014. Patrina Nuske Small nimesi uuden lajikkeen australialaisen tuoksuvan Boronia megastigma -kasvin mukaan.

Olette ehkä kuulleet Kääpiötomaattiprojektista (Dwarf Tomato Project), joka on ollut meneillään yli kymmenen vuotta, kahdella ei pallonpuoliskolla?

Hanke sai alkunsa, kun yhdysvaltalainen tomaattikirjailija Craig LeHoullier harmitteli Gardenweb-nettifoorumilla, että dwarf- eli kääpiölajikkeita on niin vähän. Hän ehdotti, että tilanteen korjaamiseksi risteytettäisiin kääpiölajikkeita vanhojen maatiaislajikkeiden kanssa. Lajike ‘New Big Dwarf’ löytyi jo vuoden 1915 siemenluetteloista. Se puolestaan oli jalostettu risteyttämällä ‘Dwarf Champion’-lajike, joka tunnettiin jo 1800-luvun loppupuolelta, suuria hedelmiä tuottavan ’Ponderosa’-lajikkeen kanssa.

Omassa tomaatteja koskevassa arkistotyössäni olen löytänyt mainintoja kääpiölajikkeista Suomesta ja Ruotsista yli sadan vuoden takaa. Ruotsalaisessa Sellbergin siemenluettelossa kaupattiin vuonna 1895 mm. lajiketta ’Champion Dwarf’, ja vuonna 1903 nimi oli muodossa ’Dwarf Champion’.

Vuonna 1912 suomalainen Ossian Lundén suositteli puutarhakirjassaan ’Dwarf Aristocrat’ -lajiketta.

Sellbergin siemenluettelossa 1895 oli tarjolla kuutta tomattilajiketta, joukossa yksi kääpiölajike.
Kuvan lähde: Åke Truedsson 2015.
Frans Salonen opasti 1919 lavaviljelyssä tällaisten
tomaattilajikkeiden käyttöön. Joukossa oli
myös yksi kääpiölajike.  
Craig LeHoullierin esiin nostamasta epäkohdasta innostui Australian Uudessa Etelä-Walesissa asuva Patrina Nuske-Small. Vuoden 2005 loppuun mennessä hän oli vanhoja kääpiölajikkeita käyttäen tehnyt kahdeksan menestyksekästä risteytystä. Näitä käytettiin materiaalina, kun vapaaehtoiset tomaattiharrastajat pääsivät viljelemään ja vakauttamaan seuraavia sukupolvia. Craig LeHoullier kertoo, että työ alkoi 2006 yli sadan vapaaehtoisen voimin.  Tällöin käytössä oli 40 kiinnostavaa risteytymää. Työ nopeutui, kun lajikkeita viljeltiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla – yhteen kalenterivuoteen mahtui kaksi kasvukautta!


Vapaaehtoiset eivät olleet kasvitieteilijöitä vaan tavallisia innokkaita puutahureita, joita tomaatin jalostus ja perinnöllisyys kiinnosti. Hankkeen käynnistäjät uskovat, että kyseessä on tässä suhteessa aivan ainutlaatuinen hanke. Kiitokseksi työstään vapaaehtoiset saivat antaa uusille lajikkeille nimiä.

Tavoitteena oli luoda vastaava makujen, värien ja kokojen valikoima, joka on saatavilla maatiaislajikkeissa sillä poikkeuksella, että nämä tomaattikasvit olisivat pienikokoisempia ja helpommin käsiteltäviä.

Vuoteen 2017 mennessä projektin nimissä oli julkaistu 68 uutta lajiketta, ja nyt niitä on jo yli 110. Kaikki ovat avopölytteisiä, ja niihin sovelletaan avoimen saatavuuden periaatteita. Aussien panos näkyy hyvin nimistössä, esimerkiksi kengurunkäpälissä: 'Kangaroo Paw' vihreänä, ruskeana ja keltaisena. Lisäksi löytyy mm. ’Sweet Adelaide’, ’Perth Pride’ ja ’Kookaburra Cackle’.

Mikä tekee kääpiöstä erityisen? Se jää kooltaan vain noin puoleen normaalista tomaattikasvista. Kasvin korkeus on 60–140 senttiä.  Silti jotkin kääpiöt pystyvät punnertamaan puolen kilon pulleroita. Pienille kasveille on tilausta, koska yhä useampi ihminen haluaa kasvattaa itse ruokaansa mutta sitä varten on ehkä hyvin vähän tilaa. Kääpiöitä voi kasvattaa ruukuissa esimerkiksi parvekkeella tai terassilla.

*     *     *     *

Pohjoisen viljelijää kiinnostaa, riittääkö meikäläinen kasvukausi näiden lajikkeiden avomaan- tai ulkoviljelyyn, mikä meidän pihassa tarkoittaa viljelyä aurinkoisella terassilla ja seinustoilla. No, sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla!

Kääpiölajikkeiden kypsymisajat eli Days to maturity (DTM) -arvot vaihtelevat välillä 60–80, eli niissä on noin kolmen viikon valmistumiseroja. Lyhintä eli noin 60 päivää lupailevat lajikkeet ’Bundaberg Rumball’, ’Dwarf Arctic Rose’, ’Iditarod Red’, ’Yukon Quest’ ja ’Sleeping Lady’.

Miten näihin lajikkeisiin pääsee käsiksi? Puolalainen TomatoEden on ottanut valikoimiinsa mukavan setin, kaikkiaan 18 eri dwarf- eli kääpiölajiketta. Tein ristiinhaun Dwarf Tomato Projectin aikaisiksi listaamien lajikkeiden ja TomatoEdenin tarjonnan välillä, jolloin haaviin jäivät nämä kolme:

- Dwarf Arctic Rose
- Dwarf Rosella Purple
- Dwarf Serendipity

Lisäksi tilasin värin perusteella TomatoEdenin uutuudet ’Dwarf Beauty King’ (oranssinraidallinen) ja ’Dwarf Emerald Giant’ (omenanvihreä). Ne ovat hidaskasvuisia ja menevät siis suoraan kasvihuoneeseen. Olisihan siellä ollut vielä toistakymmentä muutakin, mutta raja meni nyt tähän.

Nettihortoilu jatkui toiseen EU-alueella toimivaan laajan valikoiman siemenkauppaan. Croatian Seeds tarjoaa tätä nykyä jopa viittäkymmentä dwarf-lajiketta, eli heillä on tarjolla melkein puolet kaikista jalostushankkeen tuloksista. Jälleen hain valikoimista nimenomaan aikaisia, jolloin tilatuiksi tulivat nämä kääpiöt:

- Boronia         
- Golden Heart
- Pink Passion
- Loxton Lad
- Kangaroo Paw Brown
- Kangaroo Paw Green
- Kangaroo Paw Yellow
- Uluru Ochre 
Ensi kesän kolmetoista kääpiötä.

Kiinnostukseni kääpiöihin on osittain seurausta siitä, että olen päättänyt ensi kesänä viljellä tomaatteja vain ruukuissa. Aiempina vuosina osa tomaateista on kasvanut suoraan kasvilavoihin istutettuina, enemmistö kyllä aiemminkin ruukuissa. Ruukkuviljely ei tietenkään tarkoita, että pitäisi istuttaa vain pieniksi jääviä lajikkeita – ­ olenhan kasvattanut 10-litraisessa ruukussa jopa 2,5 metriä korkeita runkotomaatteja. Kääpiöt tuovat kuitenkin ruukkuviljelyyn uuden ulottuvuuden.

Ja miksi vain ruukuissa? Epäilen, että kasvilavoissa muhii perunarutto. Ainakin ruttoa ilmeni laajasti loppukesällä. Siksi pidän niissä nyt muutaman vuoden viljelykiertotauon.

Jos ensi kesän mittaan alkaa näyttää siltä, ettei terassin lämpö riitä kääpiöille, nostan ainakin osan ruukuissaan kasvihuoneeseen, perinteisten runkotomattien eteen kakkosriviksi.

Jo ennen Dwarf Tomato -projektia on tarjolla ollut monia kompaktisti kasvavia tomaattilajikkeita, nimittäin matalia pensastomaatteja. Mutta hedelmien väri on melkein aina ollut punainen. Projekti laajentaa värivalikoimaa ja luo mahdollisuuden kasvattaa kompaktisti suurihedelmäisiä, maatiais- eli heirloom-lajikkeita muistuttavia
tomaatteja. Tässä kompakti ja satoisa Nevas-pensas.

Näiden monien Australiassa nimen saaneiden lajikkeiden myötä palaan viime kesän lomamatkan ihaniin tunnelmiin. Olimme kaksi ja puoli viikkoa Sydneyssa ja Brisbanessa ja niiden välimaastossa - monissa paikoissa, joissa nyt riehuvat kauheat metsä- ja pensaspalot.

'Ulure Orche' tarkoittaa suomeksi Uluru-vuoren  okraa. Tuon Australian kuuluisan maamerkin luo emme  matkustaneet vaan pysyimme rannikolla.

Uusista kääpiölajikkeista kolme on nimetty kenguruiden tassujen mukaan. Viime heinäkuisessa kuvassa
tervehdin yhtä lajin edustajaa Australian Reptile Park -eläintarhassa, joka sijaitsee Sydneystä pohjoiseen.


Ja tomaattien parissa voi aina yleissivistyä. Ihmettelin nimeä serendipty, mutta Wikipedia valotti, että serendipisyys tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Termi tuli suomen kieleen 1998 Royston M. Robertsin Sattuma tieteessä - Onnekkaiden oivallusten historiaa -kirjan käännöksestä. Serendipisyyden kautta on keksitty röntgen-säteet ja post-it-laput! Brittiläiset äänestivät serendipityn lempisanakseen vuonna 2000. Brittiläinen käännöstoimisto Today Translations laati 2004 listan vaikeimmin käännettävistä sanoista, ja serendipity oli kolmannella sijalla.

Serendipisyys on varmasti tuttu ilmiö tomaatinjalostuksessa!



tiistai 27. maaliskuuta 2018

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!





Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.


Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.
Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.



Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.


Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

















maanantai 29. tammikuuta 2018

Mahtava täydennys lajikekokoelmaan!


Talvi on nyt voimissaan lounaisrannikollakin, mutta ajatukset hiipivät jo silloin tällöin tulevaan tomaattikesään. Yksi syy siihen on Alaskan Fairbanksista viikko sitten tullut kirje.

Olen aiemmin blogissani kertonut niistä lajikkeista, joita on jalostettu Alaskassa. Tarina konkretisoituu ensi kesänä, sillä sain kirjeessä alaskalaiselta maataloustutkijalta Patricia M. Hollowayltä kaipaamiani ’Early Tanana’ -pensastomaatin siemeniä. Lajikkeen jalosti suomalaissukuinen Arvo Kallio, ja se tuli markkinoille 1970-luvun taitteessa.
Jo aiemmin olen saanut Arvo Kallion tyttäreltä Lisa Mesedahlilta hänen isänsä nimeä kantavan ´Kallio’-lajikkeen siemeniä. Ks.


"Made for Alaska."

Nyt on saatu 'Early Tananan' siemeniä kasvinjalostajan vanhempien synnyinmaahan.

Alaska-kiinnostukseni jujuna on tämä ajatus: jos jokin lajike on niin aikainen, että se pärjää avomaalla Fairbanksissa, se pärjää täälläkin. Ks. postaukseni "Alaska opettaa". 


  *   *   *   *
Patricia M. Holloway valotti sähköpostihaastettelussa, mikä on tomaatinviljelyn asema Alaskassa ja miten siinä onnistutaan.

Hollowayn mukaan alaskalaiset ovat viljelleet tomaatteja kultaryntäyksen ajoista saakka. Nykyään tomaatit ovat erittäin suosittuja kaikenkokoisilla harrasteviljelmillä. Arviolta 90 prosenttia kasvattaa niitä kasvihuoneissa tai korkeissa tunneleissa ja valitsee lajikkeiksi runkotomaatteja. Ainoastaan keskisessä Alaskassa (Interior Alaska) voi tomaatteja kasvattaa ulkona, ja sielläkin tulee toisinaan niin kylmiä kesiä, että puutarhurit saavat vain paljon vihreitä tomaatteja, joista osaa kypsyy jälkikäteen sisällä mutta osa jää vihreiksi.

”Yksi ensimmäisistä ostamistani keittokirjoistani itse asiassa käsitteli juuri sitä, mitä tehdä näistä vihreistä tomaateista – niitä esimerkiksi paistetaan, tehdään pikkelsiksi ja relissiksi”, Holloway kirjoittaa.

Suurin haaste on alaskalaistutkijan mukaan ehdottomasti kasvukauden lyhyys ja kattamattomilla viljelyksillä lämmön vähyys. Ennen muovikatteiden käyttöönottoa tomaatteja viljeltiin lähinnä vain kasvihuoneissa. Kun maan lämmittämisen menetelmiä on saatu käyttöön, ihmiset ovat alkaneet kokeilla avomaantomaattien viljelyä, mutta enimmäkseen puutarhureilla on takapihalla kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaatit, kurkut ja paprikat. Monien mielestä on liian vaivalloista yrittää kasvattaa tomaatteja avomaalla suhteutettuna saatujen hedelmien määrään.

’Early Tanana’ oli yksi ensimmäisistä tomaateista, joita tällä alueella on jalostettu avomaanviljelyyn. Se tuottaa kypsiä hedelmiä, vaikka katemuovia ei käytettäisikään.

”Olen viljellyt ‘Early Tananaa’ ulkona, kasvihuoneessa ja kylmälavassa. Sen hedelmä on pieni mutta maukas. Se on todella erityisen hyvä puutarhureille, jotka kasvattavat tomaatteja ulkona. Lisäksi heillä on todennäköisesti lämmin etelään päin oleva puutarha ja he käyttävät muovikatteita”, Holloway kirjoittaa.

 ‘Early Tanana’ on suosittu niiden harrastajien keskuudessa, jotka suosivat avopölytteisiä lajikkeita eli ei-hybridilajikkeita. Lajike on mukana monissa siemenkirjastoissa ja -kokoelmissa.
'Early Tanana' oli tämän esittelylehtisen mukaan uutuus vuonna 1970.


Hollowayn tässä yhteydessä antama oppi kannattaa painaa mieleen: maan lämmittämisellä on tomaatin kasvuun suurempi vaikutus kuin koko kasvin lämmittämisellä.

   *    *    *    *

Alaskalaisista lajikkeista minulla on ennestään ollut ulkoviljelyssä 'Polar Babya' (kesät 2016 ja 2017), 'Polar Staria' (kesä 2016) ja 'Polar Beautyä' (kesällä 2016). Pilvisenä, viileänä kesänä 2017 vain matalat pensastomaatit 'Polar Baby', '42 Days', venäläinen 'Sibirskiy Skorospelyi' ja virolaiset 'Terma' sekä 'Mato' ehtivät antaa kaiken satonsa elokuun loppuun mennessä.

Alaskan ohella ensi kesän teemamaana on Venäjä. Olen tilannut virolaisesta Seemnemaailm-verkkokaupasta sellaisia lajikkeita, jotka löytyvät erään jaroslavlilaisen puutarhasivuston suosituslistalta. Jaroslavlissa pelataan kiekkoa niin kuin Turussakin, mutta kesät siellä ovat mantereisempia ja kuumempia kuin Turun kesät.

Nyt vaan kun pääsisi pikakelauksella kevääseen, niin ”Fairbanks & Jaroslavl meet Turku”!


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.
'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.
’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *
Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.


Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.


*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.
Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!