Näytetään tekstit, joissa on tunniste kääpiölajike. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kääpiölajike. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. elokuuta 2020

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja


Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.



















'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!


Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.
Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 










'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.
'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 


'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.


'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.


'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.


Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.


'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.


Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.





Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.




torstai 9. heinäkuuta 2020

Kääpiöiden anatomiaa


'Dwarf Pink Passion' vaikuttaa lupaavalta lajikkeelta.


Kuten jo ai
emmin olen kirjoittanut, tämän kesän erikoisuuksia tomaattitarhassani ovat kääpiö- eli dwarf-tomaatit, joita on kasvamassa kaksitoista, kaikki eri lajiketta. Kymmenen kasvia on sijoitettu ulos lämpimälle seinustalle, ja kaksi myöhäisemmäksi kuvailtua kasvaa kasvihuoneessa.

Niiden koko on pysynyt alle 1,5 metrissä. Korkein on puolitoistametrinen 'Beauty King', ja matalin vain noin 50 senttiä korkeaksi varttunut ’Dwarf Arctic Rose’. Ne kasvavat paksua vartta, ja lehdistö on tiheää. Englanniksi sitä kuvaillaan sanalla rugosa, joka monelle on tuttu kurtturuusun latinankielisestä nimestä Rosa rugosa. Siis kurttuinen, tiivis lehti.

Kääpiölajikkeen lehti on tiivis ja kurttuinen.
Perinteisen pensastomaatin lehti on
avoinaisempi ja sileämpi.





















Ensimmäiset hedelmät on antanut matalin kasvi, lajike ’Dwarf Arctic Rose’. Siinä jo nimikin viittaa arktisuuteen eli kylmässä pärjäämiseen. No, kesäkuu Turussa oli mittaushistorian kuumin, ja vasta nyt heinäkuussa arktinen ruusu on saanut maistaa Suomen kesän viileyttä ja samalla sateisuutta.

Kaikki ’Arctic Rosen’ tuottamat kolme hedelmää ovat olleet rumia ja epämuotoisia. Vasta seuraavat kypsymässä olevat näyttävät normaaleilta.

'Dwarf Arctic Rose' tuotti hedelmiä ensimmäisenä, mutta ne eivät olleet mitään kaunokaisia.  

Toisena kypsän hedelmän tuotti lajike ’Dwarf Pink Passion’. Tuo hedelmä oli kauniisti sydämenmuotoinen ja nimensä mukaisesti vaaleanpunainen.


'Pink Passionin' hedelmät ovat samalla tavalla sydämen muotoisia kuin
Irman ihmeen. Irma-kuva taustalla on tekemästäni valokuvajulisteesta.


Tutkin tarkemmin ’Pink Passionin’ puskaa. Kasvusto on tiheä ja edestäpäin tyhjän näköinen, mutta se estää näkemästä, mitä on meneillään takana, seinää vasten olevissa kasvin osissa.

Raakileet ovat siellä, ja niitä on oikein mukavasti.




Lupaavan näköinen myös lajike ’Loxton Lad’, joka ei edes piilottele muhkeita raakileitaan. Lajikkeen DTM eli days to maturity -arvo on 70‒75, eli se ei ole kovinkaan aikainen.

'Loxton Lad' vauhdissa. Hedelmistä tulee keltaisia tai keltaoransseja. Loxton on pieni Etelä-Australiassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu sitrushedelmistään.



Sen sijaan lajikkeet ’Kangaroo Paw’ kolmessa eri värissä (vihreä, keltainen ja ruskea) vaikuttavat aika hitailta. 
Erityisen hitaita ovat 'Rosella Purple', 'Boronia' ja kääpiötomaattiprojektin yksi kantaäiti ’New Big Dwarf’.

No, eipä yhdestäkään avomaan pensastomaatistakaan vielä ole tullut kypsiä tomaatteja. Toisaalta kylvin kääpiöt jo tammikuun lopulla, eli niillä on ollut aikaa enemmän kuin kaikilla muilla, jotka kylvin maaliskuussa.

Siis: jos päädyn ensi vuonna jatkamaan kääpiöiden parissa, kylvettäköön ne samaan aikaan kuin muut lajikkeet, jotta vertailu on tasapuolinen.

Toki nyt ollaan vasta heinäkuun alkupuoliskolla, ja kasvuaikaa on yleensä syyskuuhun saakka. Säät vaan ovat kääntyneet ikävän viileiksi, eikä kunnon lämpöjä ole näköpiirissä. Hiukan avomaantomaatinviljelijää hirvittää... 😬😬😬


'Pink Passion' maistui miedolta ja hedelmäiseltä, mutta löytyi siitä myös hapokkuutta. Otin siemeniä samantien fermentoitumaan.


  *  *  *  *

Kesäkuun yltiöhelteet ja kasvihuoneessa pitkälti yli +30:n nousseet lämmöt aiheuttivat sen, että siellä kukkia on jäänyt paljon pölyttymättä, mikä nyt näkyy tippuvina kukkina ja tyhjinä terttuina.

Joillekin kasveille olen itse aiheuttanut alkuunlähdön vaikeuksia. Kasvatusruukkuihin istutusten edetessä oli nimittäin vaihe, jolloin suosimani Neudorffin rakeinen tomaattilannoite (tänä vuonna nimellä "puutarhalannoite") pääsi loppumaan eikä sitä saanut lähimmästä puutarhakaupasta. Paremman puutteessa lannoitin istuksia tuhkalla ja siskon kanalasta saadulla aidolla kananlannalla. Ja taas tuli liian typpipitoinen cocktail, mihin muutamat tomaatit reagoivat jopa kellastumalla ja juromalla, toiset taas kasvattamalla jättikokoisia lehtiä.

Note to myself: Älä käytä tomaateille ”sitä itteensä”! Sitä on mahdoton annostella oikein!

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti paikoin tomaattien sairasosastolta, mutta nyt ovat kituliaatkin päässeet tasaiseen kasvuun – sen jälkeen, kun otin jopa joistain ruukuista kanankakat pois ja heitin ruusuille. Tomaateille tuli tilalle taas Neudorffia.

  *   *   *   *

Olin sunnuntaina 5. heinäkuuta mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa ja kerroin etenkin kääpiötomaattikokeilustani. Vieraita kävi noin 50, mikä oli enemmän kuin kahtena edellisenä kertana.

KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! PÄIVÄ OLI ANTOISA! 


Kerroin puutarhapäivän kävijöille etenkin kääpiötomaateista, joiden kylttirivi näkyy ihan kuvan vasemmassa reunassa. Koska en huomannut kysyä lupaa kuvan jakoon somessa, päädyin näihin iloisenkeltaisiin kasvoihin.






keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kevään 2020 tomaattikuulumiset


Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.
Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.
'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.
Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *
Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!
Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.


lauantai 18. tammikuuta 2020

Ritu ja kolmetoista kääpiöitä

Kääpiötomaattiprojektissa rísteytettiin 'New Big Dwarf' ja 'Paul Robeson' (kuvassa), ja näin syntyi 'Boronia', jonka siemen tuli harrastajien saataville 2014. Patrina Nuske Small nimesi uuden lajikkeen australialaisen tuoksuvan Boronia megastigma -kasvin mukaan.

Olette ehkä kuulleet Kääpiötomaattiprojektista (Dwarf Tomato Project), joka on ollut meneillään yli kymmenen vuotta, kahdella ei pallonpuoliskolla?

Hanke sai alkunsa, kun yhdysvaltalainen tomaattikirjailija Craig LeHoullier harmitteli Gardenweb-nettifoorumilla, että dwarf- eli kääpiölajikkeita on niin vähän. Hän ehdotti, että tilanteen korjaamiseksi risteytettäisiin kääpiölajikkeita vanhojen maatiaislajikkeiden kanssa. Lajike ‘New Big Dwarf’ löytyi jo vuoden 1915 siemenluetteloista. Se puolestaan oli jalostettu risteyttämällä ‘Dwarf Champion’-lajike, joka tunnettiin jo 1800-luvun loppupuolelta, suuria hedelmiä tuottavan ’Ponderosa’-lajikkeen kanssa.

Omassa tomaatteja koskevassa arkistotyössäni olen löytänyt mainintoja kääpiölajikkeista Suomesta ja Ruotsista yli sadan vuoden takaa. Ruotsalaisessa Sellbergin siemenluettelossa kaupattiin vuonna 1895 mm. lajiketta ’Champion Dwarf’, ja vuonna 1903 nimi oli muodossa ’Dwarf Champion’.

Vuonna 1912 suomalainen Ossian Lundén suositteli puutarhakirjassaan ’Dwarf Aristocrat’ -lajiketta.

Sellbergin siemenluettelossa 1895 oli tarjolla kuutta tomattilajiketta, joukossa yksi kääpiölajike.
Kuvan lähde: Åke Truedsson 2015.
Frans Salonen opasti 1919 lavaviljelyssä tällaisten
tomaattilajikkeiden käyttöön. Joukossa oli
myös yksi kääpiölajike.  
Craig LeHoullierin esiin nostamasta epäkohdasta innostui Australian Uudessa Etelä-Walesissa asuva Patrina Nuske-Small. Vuoden 2005 loppuun mennessä hän oli vanhoja kääpiölajikkeita käyttäen tehnyt kahdeksan menestyksekästä risteytystä. Näitä käytettiin materiaalina, kun vapaaehtoiset tomaattiharrastajat pääsivät viljelemään ja vakauttamaan seuraavia sukupolvia. Craig LeHoullier kertoo, että työ alkoi 2006 yli sadan vapaaehtoisen voimin.  Tällöin käytössä oli 40 kiinnostavaa risteytymää. Työ nopeutui, kun lajikkeita viljeltiin sekä pohjoisella että eteläisellä pallonpuoliskolla – yhteen kalenterivuoteen mahtui kaksi kasvukautta!


Vapaaehtoiset eivät olleet kasvitieteilijöitä vaan tavallisia innokkaita puutahureita, joita tomaatin jalostus ja perinnöllisyys kiinnosti. Hankkeen käynnistäjät uskovat, että kyseessä on tässä suhteessa aivan ainutlaatuinen hanke. Kiitokseksi työstään vapaaehtoiset saivat antaa uusille lajikkeille nimiä.

Tavoitteena oli luoda vastaava makujen, värien ja kokojen valikoima, joka on saatavilla maatiaislajikkeissa sillä poikkeuksella, että nämä tomaattikasvit olisivat pienikokoisempia ja helpommin käsiteltäviä.

Vuoteen 2017 mennessä projektin nimissä oli julkaistu 68 uutta lajiketta, ja nyt niitä on jo yli 110. Kaikki ovat avopölytteisiä, ja niihin sovelletaan avoimen saatavuuden periaatteita. Aussien panos näkyy hyvin nimistössä, esimerkiksi kengurunkäpälissä: 'Kangaroo Paw' vihreänä, ruskeana ja keltaisena. Lisäksi löytyy mm. ’Sweet Adelaide’, ’Perth Pride’ ja ’Kookaburra Cackle’.

Mikä tekee kääpiöstä erityisen? Se jää kooltaan vain noin puoleen normaalista tomaattikasvista. Kasvin korkeus on 60–140 senttiä.  Silti jotkin kääpiöt pystyvät punnertamaan puolen kilon pulleroita. Pienille kasveille on tilausta, koska yhä useampi ihminen haluaa kasvattaa itse ruokaansa mutta sitä varten on ehkä hyvin vähän tilaa. Kääpiöitä voi kasvattaa ruukuissa esimerkiksi parvekkeella tai terassilla.

*     *     *     *

Pohjoisen viljelijää kiinnostaa, riittääkö meikäläinen kasvukausi näiden lajikkeiden avomaan- tai ulkoviljelyyn, mikä meidän pihassa tarkoittaa viljelyä aurinkoisella terassilla ja seinustoilla. No, sitähän ei tiedä kuin kokeilemalla!

Kääpiölajikkeiden kypsymisajat eli Days to maturity (DTM) -arvot vaihtelevat välillä 60–80, eli niissä on noin kolmen viikon valmistumiseroja. Lyhintä eli noin 60 päivää lupailevat lajikkeet ’Bundaberg Rumball’, ’Dwarf Arctic Rose’, ’Iditarod Red’, ’Yukon Quest’ ja ’Sleeping Lady’.

Miten näihin lajikkeisiin pääsee käsiksi? Puolalainen TomatoEden on ottanut valikoimiinsa mukavan setin, kaikkiaan 18 eri dwarf- eli kääpiölajiketta. Tein ristiinhaun Dwarf Tomato Projectin aikaisiksi listaamien lajikkeiden ja TomatoEdenin tarjonnan välillä, jolloin haaviin jäivät nämä kolme:

- Dwarf Arctic Rose
- Dwarf Rosella Purple
- Dwarf Serendipity

Lisäksi tilasin värin perusteella TomatoEdenin uutuudet ’Dwarf Beauty King’ (oranssinraidallinen) ja ’Dwarf Emerald Giant’ (omenanvihreä). Ne ovat hidaskasvuisia ja menevät siis suoraan kasvihuoneeseen. Olisihan siellä ollut vielä toistakymmentä muutakin, mutta raja meni nyt tähän.

Nettihortoilu jatkui toiseen EU-alueella toimivaan laajan valikoiman siemenkauppaan. Croatian Seeds tarjoaa tätä nykyä jopa viittäkymmentä dwarf-lajiketta, eli heillä on tarjolla melkein puolet kaikista jalostushankkeen tuloksista. Jälleen hain valikoimista nimenomaan aikaisia, jolloin tilatuiksi tulivat nämä kääpiöt:

- Boronia         
- Golden Heart
- Pink Passion
- Loxton Lad
- Kangaroo Paw Brown
- Kangaroo Paw Green
- Kangaroo Paw Yellow
- Uluru Ochre 
Ensi kesän kolmetoista kääpiötä.

Kiinnostukseni kääpiöihin on osittain seurausta siitä, että olen päättänyt ensi kesänä viljellä tomaatteja vain ruukuissa. Aiempina vuosina osa tomaateista on kasvanut suoraan kasvilavoihin istutettuina, enemmistö kyllä aiemminkin ruukuissa. Ruukkuviljely ei tietenkään tarkoita, että pitäisi istuttaa vain pieniksi jääviä lajikkeita – ­ olenhan kasvattanut 10-litraisessa ruukussa jopa 2,5 metriä korkeita runkotomaatteja. Kääpiöt tuovat kuitenkin ruukkuviljelyyn uuden ulottuvuuden.

Ja miksi vain ruukuissa? Epäilen, että kasvilavoissa muhii perunarutto. Ainakin ruttoa ilmeni laajasti loppukesällä. Siksi pidän niissä nyt muutaman vuoden viljelykiertotauon.

Jos ensi kesän mittaan alkaa näyttää siltä, ettei terassin lämpö riitä kääpiöille, nostan ainakin osan ruukuissaan kasvihuoneeseen, perinteisten runkotomattien eteen kakkosriviksi.

Jo ennen Dwarf Tomato -projektia on tarjolla ollut monia kompaktisti kasvavia tomaattilajikkeita, nimittäin matalia pensastomaatteja. Mutta hedelmien väri on melkein aina ollut punainen. Projekti laajentaa värivalikoimaa ja luo mahdollisuuden kasvattaa kompaktisti suurihedelmäisiä, maatiais- eli heirloom-lajikkeita muistuttavia
tomaatteja. Tässä kompakti ja satoisa Nevas-pensas.

Näiden monien Australiassa nimen saaneiden lajikkeiden myötä palaan viime kesän lomamatkan ihaniin tunnelmiin. Olimme kaksi ja puoli viikkoa Sydneyssa ja Brisbanessa ja niiden välimaastossa - monissa paikoissa, joissa nyt riehuvat kauheat metsä- ja pensaspalot.

'Ulure Orche' tarkoittaa suomeksi Uluru-vuoren  okraa. Tuon Australian kuuluisan maamerkin luo emme  matkustaneet vaan pysyimme rannikolla.

Uusista kääpiölajikkeista kolme on nimetty kenguruiden tassujen mukaan. Viime heinäkuisessa kuvassa
tervehdin yhtä lajin edustajaa Australian Reptile Park -eläintarhassa, joka sijaitsee Sydneystä pohjoiseen.


Ja tomaattien parissa voi aina yleissivistyä. Ihmettelin nimeä serendipty, mutta Wikipedia valotti, että serendipisyys tarkoittaa kykyä tehdä sattuman ohjaamia, odottamattomia löytöjä, yleensä sellaisesta aihepiiristä, josta löydön tekijällä on laaja tietämys. Termi tuli suomen kieleen 1998 Royston M. Robertsin Sattuma tieteessä - Onnekkaiden oivallusten historiaa -kirjan käännöksestä. Serendipisyyden kautta on keksitty röntgen-säteet ja post-it-laput! Brittiläiset äänestivät serendipityn lempisanakseen vuonna 2000. Brittiläinen käännöstoimisto Today Translations laati 2004 listan vaikeimmin käännettävistä sanoista, ja serendipity oli kolmannella sijalla.

Serendipisyys on varmasti tuttu ilmiö tomaatinjalostuksessa!