Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Kaisa, Kuusaa ja Kuravedet

Onnea on oma taimihuone, jonka voi varustaa kummallisilla kasvilamppuvirityksillä ja jota voi tuulettaa ilman, että kukaan talon asukkaista palelee. 

Koittaa se kevät tänäkin vuonna, huolimatta Ukrainan sodan tuomasta ahdistuksesta ja talven tunnun pitkittymisestä. Tätä kirjoittaessani pyryttää ja paistaa vuoron perään, lämpöä on +3. Eipä paljoa lämmitä, ei.

Olen kylvänyt ja kasvattanut tomaatteja puolihuolimattomasti ja vasemmalla kädellä. Helmikuussa kylvin muutamia pieniä pensaita, kuten 'Bonsai' ja 'Snegirjok'.

'Snegirjokit' ja 'Bonsait' sekä värinokkosia, joihin olen myös vähäsen hurahtanut.

Pääkylvöt tapahtuivat maaliskuun alussa ja viimeiset viime viikolla - kun sain käsiini Kaisan, josta kerron tuonnempana.

Koska siemenkansioissa on yli 500 lajikkeen siemenet ja kasvupaikkoja on noin 70:lle, oli vaikea valita, mitä kylvää tälle kesälle. Paremman puutteessa päädyin mekaaniseen kriteeriin: kylvin ensisijaisesti niitä, joiden siemen on loppumassa tai vähissä, eli niitä, joiden kantaa on nyt viimeinen hetki jatkaa. Käytännössä näistä pitää kerätä syksyllä siemeniä. Niiden lisäksi kylvin täysin sekalaisen sekoituksen itselleni uusia lajikkeita.

Maitopurkkien merkinnät välittävät istutusvaiheeseen tiedon siementilanteesta. 'Blue Pittsistä' oli kylvettäessä jäljellä vain yksi siemen, joten taimi on pidettävä itsellä, sitä ei saa antaa taimia hakeville sukulaisille ja tuttaville. Punainen merkintä 'Alaskassa' tarkoittaa, että sen siementä on syksyllä kerättävä talteen.

Pisimmällä kasvussa on viime syksyn pistokkaasta kasvatettu 'Sungoldin' taimi. Se on toiminut varaskasvattamona eli uusien taimien tuottajana.

Kaikki kasvatus tulee taas tapahtumaan ruukuissa, ja avomaa tarkoittaa lähinnä talon ja kasvihuoneen seinustoja.

Kasvihuoneessa mieluisimpia kasvatettavia ovat erityisesti mustat lajikkeet mutta myös purppuraiset, oranssit, keltaiset – siis muut kuin punaiset, joita tulee riittämiin avomaalta.

KASVIHUONEEN LAJIKKEET

'Bolshoi Limonny'.

Aladdin’s Lamp
Aunt Ruby’s German Green
Black Etiophian
Black Beauty
Black Mamba
Black Opal
Blue Pitts
Blush
Bolshoy Limonny
Brad’s Black Heart
Charlie Chaplin
Cherokee Purple
Fahrenheit Blues
Figiel
Garden Peach
Georgia Streak
Gold Medal
Muddy Waters
Pera d’Abruzzo
Pink Grapefuit
Pork Chop
Primary Colors
Purple Calabash
Purple Russian
Raisin Orange
Strawberry Leopard
Uriburi
Yellow Cazzi Ribbed
Yellow Sugar
Watermelon Beefsteak
White Wonder

AVOMAALLE, RUNKOLAJIKKEITA 

'Black Prince'.

Arielle
Babushkin Sekret
Barry’s Crazy Cherry
Big Sungold Select
Boloto
Black Prince
Emerald Gem
Galina’s
Golden Nugget
Isis Candy
Justyna
Kaisa
Kimberly
Pink Tiger
Sweet Bite

AVOMAALLE, PENSASLAJIKKEITA

'Cold Set'.

Agata

Alaska

Alaska Wonder

Boni-M
Bredskiy Krupnyi
Bush Beefsteak
Cold Set
Cream Sausage
Dulcia
Grosse Lisse
Grushovka
Jagodka
Jurmala
Katrina
Krajova
Kuusaalainen

Legend
Lyana Rozovyi
Marutschka
Mongolian Dwarf

Kuusaalaisen lokerot. Kuva: Hilma Kinnanen.

Peremoga
Prolyco Bush
Polar Beauty
Poranek
Prairie Fire
Raketa
Roter Zwerg
Rozovyi Suvenir
Sheyenne
Sugar Baby
Sultan F1
Sweet Cheriette
Thalalahin 

ERITYISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET KESÄLLÄ 2022

Aunt Ruby’s German Green. Heirloom-lajike Greenvillen kaupungista Yhdysvaltain Tennesseestä. Kanta on nimetty Ruby Arnoldin mukaan ja tullut yhdysvaltalaisen Seed Savers Exchangen levitykseen 1993. Tuottaa isoja pihvitomaatteja, jotka jäävät vihreiksi ja maistuvat makeilta ja mehukkailta.

'Boni M'. Tomaattikirjailija Sonja Lumme listasi heinäkuussa 2019 ’Boney M:n’ lupaavan näköiseksi lajikkeeksi. Nimeä kirjoitetaan myös muodossa Boni M, Boni MM ja Bony M. Kokeilen nyt sitten minäkin!

Kaisa. Tapasin Turun puutarhamessuilla viikko sitten eläkkeellä olevan puutarhatutkijan Hilma Kinnasen, joka kertoi Irma Hupilan kanssa vuosikymmeniä ylläpitämästään tomaattikannasta, joka nyt kaipaa uutta kasvattajaa. Kaisaksi nimetty lajike pärjää avomaallakin ja tekee oranssinkeltaisia isoja, kiinteämaltoisia pihvitomaatteja. Kanta tuli Luken tutkijoille aikanaan Puutarha-lehden taannoiselta toimitussihteeriltä, ja tämä oli sen saanut haltuunsa Forssan Kirjapainon työntekijältä, jonka äiti oli vuosikausia tätä tomaattia viljellyt. On mielenkiintoista nähdä, millainen Kaisasta tulee. Lisäksi olen tehnyt tiedusteluja, joiden pohjalta toivon saavani Forssasta tietoa siitä, kuka sitä niillä seuduin on kasvattanut.

Kaisan niska.

Kaisa. Kuva: Hilma Kinnanen.

.

Kuusaalainen. EDIT! Tämä osuus on kirjoitettu uudelleen 11.4, koska sain lisää taustatietoa. Samalla muutin kannan nimen, koska se ei tarkkaan ottaen olekaan Muolaasta (joista olin johtanut nimen "muolaalainen"), mutta kylläkin Kuusaan kylästä. Kuusaalainen liittyy samaan puutarhatutkijaan, Hilma Kinnaseen, kuin Kaisa (edellä).

Hilma Kinnanen kertoo sähköpostissaan, että Kalmin sukuseuralaisia oli elokuussa 2017 matkalla Äyräpäässä ja yöpyi Kuusaan motellissa. "Tomaatteja oli ruokapöydässä sekä päivällisellä että aamiaisella. Aamulla kun teimme lähtöä, Marjatta (Kinnanen, Hilman Antti-veljen vaimo) pyysi motellin emännältä, voisiko hän saada yhden puutarhassa kasvavista tomaateista, ja sai kaksi. Siitä sitten kaivettiin siemenet." - - - "Se on aika myöhäinen, mutta avomaalla olen sitä taimikasvatuksen jälkeen pitänyt ja syksystä riippuen satoa on tullut enemmän tai vähemmän."

Ilokseni Marjatta ja Antti Kinnanen tupsahtivat viime vuoden elokuussa pihaani ja toivat minullekin tämän kiinnostavan kannan, jota nyt sitten on ensi kertaa kylvettynä.  

'Muddy Waters'. Suomeksi mutaiset tai kuraiset vedet. Lajikkeen fantastinen ruskean ja keltaisen sekainen väritys houkuttelee viljelemään, mutta lisäksi näiden tomaattien sanotaan olevan erittäin maukkaita. 

'Praire Fire'. Tämännimisiä lajikkeita on kaksi, mutta hallussani on se, joka on risteytys Sub-Arcticin ja jonkin pihvin välillä. Kyseessä on hyvin aikainen (DTM eli days to maturity vain 55) ja satoisa pensaslajike. Se pärjäsi erinomaisesti kesinä 2001–2004, kun Alaskan yliopiston Fairbanksin koeasemalla vertailtiin lyhyen kasvukauden tomaattilajikkeita. Mukaan otettiin ’Glacier’, ’Kootenai’, ’Moskvitš’, ’Northern Delight’, ’Prairie Fire’, ’Stupice’  ja ’Sub-Arctic 25’. Satoisimmiksi osoittautuivat aika tasaväkisinä ’Prairie Fire’, ’Glacier’, ’Sub-Arctic 25’ ja ’Northern Delight’. ’Moskvitš’ oli selvästi heikoin. ’Prairie Firen’ ja ’Moskvitšin’ hedelmät olivat selvästi suurimpia. Nyt 'Prairie Fire' on kasvamassa siementen keräämistä varten.

'Prairie Fire' - testivoittaja.

'Sweet Cheriette'. Tämä lajike kiinnitti huomion puolalaisen Pomidorlandian listalla, kun sitä kuvailtiin ”kenties aikaisimmaksi”. Se tuottaa pienenpieniä hedelmiä viikkoa tai kahta ennen kuin muut. Se sopii ruukkuun terassille, jossa hedelmiä voi popsia suoraan pikku puskasta.

Uriburi. Turun kauppatorilla oli myynnissä tämännimistä pastatomaattia. Lajike on todennäköisesti hybridi, jolloin nyt kylvetyistä seuraajista ei tule samanlaisia kuin emostansa - mutta kokeillaan! Googlaamalla selviää, että Uriburi on San Marzano -tomaatti Kaakkois-Sisilista.

Taimihuoneessa vihertää - ulkona ei niinkään.