Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Kaisa, Kuusaa ja Kuravedet

Onnea on oma taimihuone, jonka voi varustaa kummallisilla kasvilamppuvirityksillä ja jota voi tuulettaa ilman, että kukaan talon asukkaista palelee. 

Koittaa se kevät tänäkin vuonna, huolimatta Ukrainan sodan tuomasta ahdistuksesta ja talven tunnun pitkittymisestä. Tätä kirjoittaessani pyryttää ja paistaa vuoron perään, lämpöä on +3. Eipä paljoa lämmitä, ei.

Olen kylvänyt ja kasvattanut tomaatteja puolihuolimattomasti ja vasemmalla kädellä. Helmikuussa kylvin muutamia pieniä pensaita, kuten 'Bonsai' ja 'Snegirjok'.

'Snegirjokit' ja 'Bonsait' sekä värinokkosia, joihin olen myös vähäsen hurahtanut.

Pääkylvöt tapahtuivat maaliskuun alussa ja viimeiset viime viikolla - kun sain käsiini Kaisan, josta kerron tuonnempana.

Koska siemenkansioissa on yli 500 lajikkeen siemenet ja kasvupaikkoja on noin 70:lle, oli vaikea valita, mitä kylvää tälle kesälle. Paremman puutteessa päädyin mekaaniseen kriteeriin: kylvin ensisijaisesti niitä, joiden siemen on loppumassa tai vähissä, eli niitä, joiden kantaa on nyt viimeinen hetki jatkaa. Käytännössä näistä pitää kerätä syksyllä siemeniä. Niiden lisäksi kylvin täysin sekalaisen sekoituksen itselleni uusia lajikkeita.

Maitopurkkien merkinnät välittävät istutusvaiheeseen tiedon siementilanteesta. 'Blue Pittsistä' oli kylvettäessä jäljellä vain yksi siemen, joten taimi on pidettävä itsellä, sitä ei saa antaa taimia hakeville sukulaisille ja tuttaville. Punainen merkintä 'Alaskassa' tarkoittaa, että sen siementä on syksyllä kerättävä talteen.

Pisimmällä kasvussa on viime syksyn pistokkaasta kasvatettu 'Sungoldin' taimi. Se on toiminut varaskasvattamona eli uusien taimien tuottajana.

Kaikki kasvatus tulee taas tapahtumaan ruukuissa, ja avomaa tarkoittaa lähinnä talon ja kasvihuoneen seinustoja.

Kasvihuoneessa mieluisimpia kasvatettavia ovat erityisesti mustat lajikkeet mutta myös purppuraiset, oranssit, keltaiset – siis muut kuin punaiset, joita tulee riittämiin avomaalta.

KASVIHUONEEN LAJIKKEET

'Bolshoi Limonny'.

Aladdin’s Lamp
Aunt Ruby’s German Green
Black Etiophian
Black Beauty
Black Mamba
Black Opal
Blue Pitts
Blush
Bolshoy Limonny
Brad’s Black Heart
Charlie Chaplin
Cherokee Purple
Fahrenheit Blues
Figiel
Garden Peach
Georgia Streak
Gold Medal
Muddy Waters
Pera d’Abruzzo
Pink Grapefuit
Pork Chop
Primary Colors
Purple Calabash
Purple Russian
Raisin Orange
Strawberry Leopard
Uriburi
Yellow Cazzi Ribbed
Yellow Sugar
Watermelon Beefsteak
White Wonder

AVOMAALLE, RUNKOLAJIKKEITA 

'Black Prince'.

Arielle
Babushkin Sekret
Barry’s Crazy Cherry
Big Sungold Select
Boloto
Black Prince
Emerald Gem
Galina’s
Golden Nugget
Isis Candy
Justyna
Kaisa
Kimberly
Pink Tiger
Sweet Bite

AVOMAALLE, PENSASLAJIKKEITA

'Cold Set'.

Agata

Alaska

Alaska Wonder

Boni-M
Bredskiy Krupnyi
Bush Beefsteak
Cold Set
Cream Sausage
Dulcia
Grosse Lisse
Grushovka
Jagodka
Jurmala
Katrina
Krajova
Kuusaalainen

Legend
Lyana Rozovyi
Marutschka
Mongolian Dwarf

Kuusaalaisen lokerot. Kuva: Hilma Kinnanen.

Peremoga
Prolyco Bush
Polar Beauty
Poranek
Prairie Fire
Raketa
Roter Zwerg
Rozovyi Suvenir
Sheyenne
Sugar Baby
Sultan F1
Sweet Cheriette
Thalalahin 

ERITYISET KIINNOSTUKSEN KOHTEET KESÄLLÄ 2022

Aunt Ruby’s German Green. Heirloom-lajike Greenvillen kaupungista Yhdysvaltain Tennesseestä. Kanta on nimetty Ruby Arnoldin mukaan ja tullut yhdysvaltalaisen Seed Savers Exchangen levitykseen 1993. Tuottaa isoja pihvitomaatteja, jotka jäävät vihreiksi ja maistuvat makeilta ja mehukkailta.

'Boni M'. Tomaattikirjailija Sonja Lumme listasi heinäkuussa 2019 ’Boney M:n’ lupaavan näköiseksi lajikkeeksi. Nimeä kirjoitetaan myös muodossa Boni M, Boni MM ja Bony M. Kokeilen nyt sitten minäkin!

Kaisa. Tapasin Turun puutarhamessuilla viikko sitten eläkkeellä olevan puutarhatutkijan Hilma Kinnasen, joka kertoi Irma Hupilan kanssa vuosikymmeniä ylläpitämästään tomaattikannasta, joka nyt kaipaa uutta kasvattajaa. Kaisaksi nimetty lajike pärjää avomaallakin ja tekee oranssinkeltaisia isoja, kiinteämaltoisia pihvitomaatteja. Kanta tuli Luken tutkijoille aikanaan Puutarha-lehden taannoiselta toimitussihteeriltä, ja tämä oli sen saanut haltuunsa Forssan Kirjapainon työntekijältä, jonka äiti oli vuosikausia tätä tomaattia viljellyt. On mielenkiintoista nähdä, millainen Kaisasta tulee. Lisäksi olen tehnyt tiedusteluja, joiden pohjalta toivon saavani Forssasta tietoa siitä, kuka sitä niillä seuduin on kasvattanut.

Kaisan niska.

Kaisa. Kuva: Hilma Kinnanen.

.

Kuusaalainen. EDIT! Tämä osuus on kirjoitettu uudelleen 11.4, koska sain lisää taustatietoa. Samalla muutin kannan nimen, koska se ei tarkkaan ottaen olekaan Muolaasta (joista olin johtanut nimen "muolaalainen"), mutta kylläkin Kuusaan kylästä. Kuusaalainen liittyy samaan puutarhatutkijaan, Hilma Kinnaseen, kuin Kaisa (edellä).

Hilma Kinnanen kertoo sähköpostissaan, että Kalmin sukuseuralaisia oli elokuussa 2017 matkalla Äyräpäässä ja yöpyi Kuusaan motellissa. "Tomaatteja oli ruokapöydässä sekä päivällisellä että aamiaisella. Aamulla kun teimme lähtöä, Marjatta (Kinnanen, Hilman Antti-veljen vaimo) pyysi motellin emännältä, voisiko hän saada yhden puutarhassa kasvavista tomaateista, ja sai kaksi. Siitä sitten kaivettiin siemenet." - - - "Se on aika myöhäinen, mutta avomaalla olen sitä taimikasvatuksen jälkeen pitänyt ja syksystä riippuen satoa on tullut enemmän tai vähemmän."

Ilokseni Marjatta ja Antti Kinnanen tupsahtivat viime vuoden elokuussa pihaani ja toivat minullekin tämän kiinnostavan kannan, jota nyt sitten on ensi kertaa kylvettynä.  

'Muddy Waters'. Suomeksi mutaiset tai kuraiset vedet. Lajikkeen fantastinen ruskean ja keltaisen sekainen väritys houkuttelee viljelemään, mutta lisäksi näiden tomaattien sanotaan olevan erittäin maukkaita. 

'Praire Fire'. Tämännimisiä lajikkeita on kaksi, mutta hallussani on se, joka on risteytys Sub-Arcticin ja jonkin pihvin välillä. Kyseessä on hyvin aikainen (DTM eli days to maturity vain 55) ja satoisa pensaslajike. Se pärjäsi erinomaisesti kesinä 2001–2004, kun Alaskan yliopiston Fairbanksin koeasemalla vertailtiin lyhyen kasvukauden tomaattilajikkeita. Mukaan otettiin ’Glacier’, ’Kootenai’, ’Moskvitš’, ’Northern Delight’, ’Prairie Fire’, ’Stupice’  ja ’Sub-Arctic 25’. Satoisimmiksi osoittautuivat aika tasaväkisinä ’Prairie Fire’, ’Glacier’, ’Sub-Arctic 25’ ja ’Northern Delight’. ’Moskvitš’ oli selvästi heikoin. ’Prairie Firen’ ja ’Moskvitšin’ hedelmät olivat selvästi suurimpia. Nyt 'Prairie Fire' on kasvamassa siementen keräämistä varten.

'Prairie Fire' - testivoittaja.

'Sweet Cheriette'. Tämä lajike kiinnitti huomion puolalaisen Pomidorlandian listalla, kun sitä kuvailtiin ”kenties aikaisimmaksi”. Se tuottaa pienenpieniä hedelmiä viikkoa tai kahta ennen kuin muut. Se sopii ruukkuun terassille, jossa hedelmiä voi popsia suoraan pikku puskasta.

Uriburi. Turun kauppatorilla oli myynnissä tämännimistä pastatomaattia. Lajike on todennäköisesti hybridi, jolloin nyt kylvetyistä seuraajista ei tule samanlaisia kuin emostansa - mutta kokeillaan! Googlaamalla selviää, että Uriburi on San Marzano -tomaatti Kaakkois-Sisilista.

Taimihuoneessa vihertää - ulkona ei niinkään.

Tule tomaattitarhaan!

Turkulaispihamme on neljättä kertaa mukana Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Se toteutuu sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 12 - 17. Näin juuri ennen tapahtumaa jännittää hyvällä tavalla, kuka poikkeaa ja millaisia kohtaamisia ja keskusteluja syntyy.

Tästä löydät tarkemmat tiedot.

Tomaatteja on eniten talon eteläseinustalla ja lisäksi kasvihuoneessa ja sen seinustoilla. Viime syksynä istutetut laukat lopettivat juuri kukintansa. 

Kesäkuun ajankohta ei ole tomaattitarhalle paras mahdollinen, koska olen vasta saanut istutettua lopullisiin kasvatusastioihinsa viimeiset, varkaista juurrutetut lisätaimet. Silmänruokana ei ole yhtään kypsää tomaattia, ainoastaan hyvin erikokoisia tomaattikasvustoja, tomaatinkukkia ja raakileita.

'Anmore Dewdrop' kukkii amppelissa ihan hulluna. Jos jokaisesta
kukasta tulee hedelmä, onpas paljon poimittavaa!

Tässä muutamia tärppejä siitä, mitä on nähtävillä.

Lajikkeita on kaikkiaan noin 70. Kasvihuoneessa on 30 lajiketta, joista vain kahta on ollut kasvamassa ennestään. Niinpä edessä on yllätyksiä itsellenikin. Niitä on jo ilmennyt: osa kasvihuoneessa kasvattamistani onkin matalia pensaita, joten kasvihuoneen tila ei tule maksimaalisesti hyödynnettyä. Yhden matalan pensaan jo siirsin ulos.

Kasvihuoneeseen muodostui "hedelmäsalaatti", sillä huomasin toukokuussa, että kylvettynä on 'Apelsin', 'Kiwi', 'Pera d'Abruzzo' ("Abruzzon päärynä"), 'Citrina' ja myös 'Orange'.

'Citrinan' raakileissa näkyy hyvin jo sitruunan muoto.

Toisen nimiryhmän kasvihuoneessa muodostavat lumiteemaiset lajikkeet: 'Faelan's First Snow', 'Father Frost', 'Husky' ja 'Super Snow White'.

'Faelan's First Snow' eli Faelanin ensilumi -lajikkeessa on poikkeukselliset,
valkokirjavat lehdet. Tomaateista tulee lukemani mukaan ihan normipunaisia.

'Piennolo del Vesuvio' on kehittänyt raakileitaan kasvihuoneen kasveista aikaisimmin.

Ulkona on nyt niin kuuma, että tomaatit taitavat viihtyä paremmin seinustoilla kuin kasvihuoneessa, jossa kuumimpina hetkinä lämpötilat ylittävät reilusti +30 asteen. Muistuu mieleen viime vuoden ennätyslämmin kesäkuu, jonka jäljiltä kukkia putoili hedelmöitymättöminä polis, ilmeisesti juuri kuumuuden takia.

'Roi Humbert' on yksi Suomessa ensimmäisenä viljellyistä lajikkeista.
Se on hillittykasvuinen, minkä takia takia kasvatan sitä yksirunkoisena ja ulkona eli
seinustalla niin kuin 1900-luvun alun Suomessa yleisimmin tehtiin. 

Kokemukseni mukaan kastelualtaan päällä on helpointa kasvattaa pienikokoisia lajikkeita.
Tässä itse tehdyissä kasvatussäkeissä kisaavat 'Perth Pride', 'Yukon Quest' ja 'Nevski'.

Iltapäivällä kolmelta Turun ennuste näyttää +29 astetta. Vettä on tarjolla, ja varjopaikkojakin löytyy.

Siis lämpimästi tervetuloa 😊!

 

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Kääpiöiden anatomiaa

'Dwarf Pink Passion' vaikuttaa lupaavalta lajikkeelta.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, tämän kesän erikoisuuksia tomaattitarhassani ovat kääpiö- eli dwarf-tomaatit, joita on kasvamassa kaksitoista, kaikki eri lajiketta. Kymmenen kasvia on sijoitettu ulos lämpimälle seinustalle, ja kaksi myöhäisemmäksi kuvailtua kasvaa kasvihuoneessa.

Niiden koko on pysynyt alle 1,5 metrissä. Korkein on puolitoistametrinen 'Beauty King', ja matalin vain noin 50 senttiä korkeaksi varttunut ’Dwarf Arctic Rose’. Ne kasvavat paksua vartta, ja lehdistö on tiheää. Englanniksi sitä kuvaillaan sanalla rugosa, joka monelle on tuttu kurtturuusun latinankielisestä nimestä Rosa rugosa. Siis kurttuinen, tiivis lehti.

Kääpiölajikkeen lehti on tiivis ja kurttuinen.

Perinteisen pensastomaatin lehti on
avoinaisempi ja sileämpi.

Ensimmäiset hedelmät on antanut matalin kasvi, lajike ’Dwarf Arctic Rose’. Siinä jo nimikin viittaa arktisuuteen eli kylmässä pärjäämiseen. No, kesäkuu Turussa oli mittaushistorian kuumin, ja vasta nyt heinäkuussa arktinen ruusu on saanut maistaa Suomen kesän viileyttä ja samalla sateisuutta.

Kaikki ’Arctic Rosen’ tuottamat kolme hedelmää ovat olleet rumia ja epämuotoisia. Vasta seuraavat kypsymässä olevat näyttävät normaaleilta.

'Dwarf Arctic Rose' tuotti hedelmiä ensimmäisenä, mutta ne eivät olleet mitään kaunokaisia.  

Toisena kypsän hedelmän tuotti lajike ’Dwarf Pink Passion’. Tuo hedelmä oli kauniisti sydämenmuotoinen ja nimensä mukaisesti vaaleanpunainen.

'Pink Passionin' hedelmät ovat samalla tavalla sydämen muotoisia kuin
Irman ihmeen. Irma-kuva taustalla on tekemästäni valokuvajulisteesta.

Tutkin tarkemmin ’Pink Passionin’ puskaa. Kasvusto on tiheä ja edestäpäin tyhjän näköinen, mutta se estää näkemästä, mitä on meneillään takana, seinää vasten olevissa kasvin osissa.

Raakileet ovat siellä, ja niitä on oikein mukavasti.

Lupaavan näköinen myös lajike ’Loxton Lad’, joka ei edes piilottele muhkeita raakileitaan. Lajikkeen DTM eli days to maturity -arvo on 70‒75, eli se ei ole kovinkaan aikainen.

'Loxton Lad' vauhdissa. Hedelmistä tulee keltaisia tai keltaoransseja. Loxton on pieni Etelä-Australiassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu sitrushedelmistään.

Sen sijaan lajikkeet ’Kangaroo Paw’ kolmessa eri värissä (vihreä, keltainen ja ruskea) vaikuttavat aika hitailta. Erityisen hitaita ovat 'Rosella Purple', 'Boronia' ja kääpiötomaattiprojektin yksi kantaäiti ’New Big Dwarf’.

No, eipä yhdestäkään avomaan pensastomaatistakaan vielä ole tullut kypsiä tomaatteja. Toisaalta kylvin kääpiöt jo tammikuun lopulla, eli niillä on ollut aikaa enemmän kuin kaikilla muilla, jotka kylvin maaliskuussa.

Siis: jos päädyn ensi vuonna jatkamaan kääpiöiden parissa, kylvettäköön ne samaan aikaan kuin muut lajikkeet, jotta vertailu on tasapuolinen.

Toki nyt ollaan vasta heinäkuun alkupuoliskolla, ja kasvuaikaa on yleensä syyskuuhun saakka. Säät vaan ovat kääntyneet ikävän viileiksi, eikä kunnon lämpöjä ole näköpiirissä. Hiukan avomaantomaatinviljelijää hirvittää... 😬😬😬

'Pink Passion' maistui miedolta ja hedelmäiseltä, mutta löytyi siitä myös hapokkuutta. Otin siemeniä samantien fermentoitumaan.

  *  *  *  *

Kesäkuun yltiöhelteet ja kasvihuoneessa pitkälti yli +30:n nousseet lämmöt aiheuttivat sen, että siellä kukkia on jäänyt paljon pölyttymättä, mikä nyt näkyy tippuvina kukkina ja tyhjinä terttuina.

Joillekin kasveille olen itse aiheuttanut alkuunlähdön vaikeuksia. Kasvatusruukkuihin istutusten edetessä oli nimittäin vaihe, jolloin suosimani Neudorffin rakeinen tomaattilannoite (tänä vuonna nimellä "puutarhalannoite") pääsi loppumaan eikä sitä saanut lähimmästä puutarhakaupasta. Paremman puutteessa lannoitin istuksia tuhkalla ja siskon kanalasta saadulla aidolla kananlannalla. Ja taas tuli liian typpipitoinen cocktail, mihin muutamat tomaatit reagoivat jopa kellastumalla ja juromalla, toiset taas kasvattamalla jättikokoisia lehtiä.

Note to myself: Älä käytä tomaateille ”sitä itteensä”! Sitä on mahdoton annostella oikein!

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti paikoin tomaattien sairasosastolta, mutta nyt ovat kituliaatkin päässeet tasaiseen kasvuun – sen jälkeen, kun otin jopa joistain ruukuista kanankakat pois ja heitin ruusuille. Tomaateille tuli tilalle taas Neudorffia.

  *   *   *   *

Olin sunnuntaina 5. heinäkuuta mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa ja kerroin etenkin kääpiötomaattikokeilustani. Vieraita kävi noin 50, mikä oli enemmän kuin kahtena edellisenä kertana.

KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! PÄIVÄ OLI ANTOISA! 

Kerroin puutarhapäivän kävijöille etenkin kääpiötomaateista, joiden kylttirivi näkyy ihan kuvan vasemmassa reunassa. Koska en huomannut kysyä lupaa kuvan jakoon somessa, päädyin näihin iloisenkeltaisiin kasvoihin.