Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned). 

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 

Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.

Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.

Sokkotastingissa kaksi yli muiden

Silmät kiinni ja suu auki!

Järjestin elokuun lopussa 16 tomaattilajikkeen sokkomaistelun. Pöydässä istuivat tuttavapariskunta Ulla ja Olli sekä mieheni Harri ja mieheni tytär Tiia. Maistelijat peittivät silmänsä liinalla tai sulkivat silmät siksi hetkeksi, jolloin annostelin makupalan haarukkaan. Liinan sai ottaa pois, kun kaikki olivat mutustelleet maistelupalan. Lajikkeen väri tai hedelmän ulkomuoto ei näin päässyt vaikuttamaan etukäteen maun kokemiseen. Pienet kirsikkatomaatit tarjoilin koknaisina, isot tomaatit lohkoina. En kertonut lajikkeiden nimiä, koska niissä usein kuvaillaan makua, esimerkkinä ’Sweet Million’.

Tarjolla oli niitä lajikkeita, joita sattui olemaan riittävästi kypsinä. Tavoittelin myös monipuolisuutta, joten tarjolla oli niin kirsikka-, pihvi- kuin peruskokoisiakin tomaatteja, kuten kuvista näkyy. 16 oli tietysti pieni otos tämänvuotisesta noin 70 lajikkeen kokoelmastani.

Tiia ja Harri valmiina maistoon.

Pyysin sanallista arviota kunkin tomaatin rakenteesta ja ennen kaikkea mausta. Lisäksi pyysin antamaan kouluarvosanan asteikolta 4 - 10 ja tekemään lemppari- tai inhokkimerkintöjä.

Kun raatilaiset olivat saaneet arvionsa kirjoitettua, kerroin lajikkeen nimen ja näytin, millaisesta tomaatista oli kyse. Yllätyksiä koettiin monia!

Sokkomaistelu oli raatilaisten mielestä hauskaa. Kun kymmenkunta lajiketta oli kasassa, ajattelin porukan jo väsyvän, ja kysyin, haluavatko he pitää tauon tai lopettaa, mutta he halusivat ehdottomasti jatkaa!

Ullan ja Ollin suihin näyttää olevan menossa 'Jaune Flamme'.

Tässä tulokset sekä teksti- että kuvamuodossa. Kirsikkatomattilajikkeet 'Sungold' ja 'Cerise Champagne' ylsivät yli yhdeksän keskiarvoon ja voittivat kisan selvästi.

Otin kuvan tänään, jolloin kuvattaviksi ei löytynyt kaikkia maistelussa tarjolla olleita. Sen takia luettelosta puuttuvat 'Uluru Ohcre', 'Aussie' ja  kaupan perus.

1. Sungold F1                    9,3

2. Cerise Champagne       9,2

3. Sweet Million F1           8,5

4. Uluru Ochre                  8,4

5. Michael Pollan              8,0

6. Aussie (iso pun. pihvi)  7,9

7. Shadow Boxing            7,8

8. Jaune Flamme              7,3

9. Amur Shtamb               7,3

10. Black Sea Man (ruskea pihvi) 7,1

11. Rotkäppchen                7,1

12. Cream Sausage           6,7

13. Friesje                           6,5

14. Citrina                           6,3

15. kaupan laaritomaatti     4,75

16. Early Tanana                 4,7

Tuloksissa on huomionarvoista se, että voittaja 'Sungold' voitti myös syksyllä 2019 järjestämäni Tomatastingin. Nyt kolmoseksi tullut 'Sweet Million' puolestaan oli Tomatasting2020:n voittaja – silloin 'Sungold' ei ollut kisassa mukana.

Tämän vuoden kakkonen oli yllättäjä: pieni sampanjanvärinen marja 'Cerise Champagne', joka tuli tilaajalahjaksi Vertiloom-siemenfirmalta. Se on tämän kesän suosikkini, vaikka sato onkin mitätön. Maku on ainutlaatuinen, muistuttaa lähinnä ananaskirsikkaa.

Edellisvuosien tastingeissa näyttävät minulla muutoin olleen lautasilla ihan muut lajikkeet kuin tänä vuonna. Se kuuluu harrastukseni luoteeseen: panen valikoiman uusiksi joka kevät. Vain muutamat varhaislajikkeet pysyvät kesästä toiseen aikaisuuden verrokkeina. Ja joka kesä pitää kasvattaa 'Sungoldia' tai jotain muuta tomaattikarkkia!

Kirsikkatomaatit nousivat kärkeen. Oranssi on 'Sungold',
vaaleankeltainen 'Cerise Champagne' ja punainen 'Sweet Million'.

Häntäpäästä: Sekaan ujuttamani kaupan perustomaatti jäi odotetusti hännille, mutta pettymyksekseni ihan viimeiseksi jäi Alaskan aikainen 'Early Tanana', jota olen Suomeen lanseerannut.

   *   *   *   *  

Poimin tähän vielä makujen sanallisia kuvailuja, satunnaisesti eri vastaajilta. Niistä näkyy, että makuasioista ei voi kuin kiistellä!

Sungold F1. ”Makea, miellyttävä.” ”Hyökkäävän hyvä maku. Kahta aromia, tummaa ja pirtsakkaa.” ”Alkuun kipakka ja pirteä, jälkimaku suloisen makea.”

Cerise Champagne. ”Namupala.” ”Savuviskin maku ensimmäisenä, täysin omanlainen.” ”Kirsikkainen, suloinen, hyvin makea.”

Sweet Million F1. ”Ihanainen.” ”Hapan, makea jälkimaku.” ”Hyvin aromikas, kirsikkainen, todella makea, tomaattikarkki.”

Uluru Ochre. ”Vahva ja pitkä jälkimaku, voimakas, ei perusjätkä, hienosteleva, viipyilevä.”

Michael Pollan. ”Rikollinen, luonnetta.” ”Savuinen.” ”Ei juuri makea, silti aromia täynnä, maku jäi suuhun lempeänä.”

Aussie. ”Kuin hyvä punaviini, hieman hapan, erikoinen tapaus.” ”Maku hieman savuinen, oli luonnetta.” ”Hyvä jälkimaku.”

Shadow Boxing. ”Kurkkumainen.” ”Lempeän melonimainen, makeuttu ja kirpeyttä sopivassa suhteessa.”

Jaune Flamme. ”Nopea, maku tulee suuhun heti, hauska, makeahko, aromiakin löytyy.”

Amur Shtamb. ”Mitäänsanomaton, ovela toisaalta, lasinen.” ”Meuhuisa, mieto, vetinen, ei minkäänlaista jälkimakua.”

Rotkäppchen. ”Outo, tunkkainen, muljahteleva, peltimäinen.” ”Ihana, lempeä, tasapainoinen makeuden ja aromin suhteen.” ”Vettynyt, tylsä, mauton, hieman hapan.”

Black Sea Man. ”Aavistuksen hapokas, haamumainen.” ”Hyvin perunamainen, ei juuri aromia tai makeutta, perusvarma.”

Cream Sausage. ”Mehuisa, makeahko, vähän aromia.” ”Mieto mutta suussa mukava, sulava.”

Friesje. ”Vetinen, makeahko, yllätyksetön.” ”Kliininen, tuoksu desifiointimainen.”

Citrina: ”Maukas, aromikas.” ”Ei lainkaan makea, lihaisa, kummallinen, ei tomaatin makuinen.”

Kaupan laaritomaatti. ”Kaupan perus.” ”Aromia vailla, lähes kurkun tyyppinen.”

Early Tanana. ”Mitäänsanomaton.” ”Hieman kirpeä, neutraali.” ”Lasten suuhun sopiva."

Illan tomaattimenyy sisälsi persiljaisen tomaattisalaatin, naudanlihapihvin ja tomaattirisoton, jotka huuhdeltiin alas Teiskon Viinin tomaattiviinillä.

Tomatasting 2020

Siitä se lähtee!

Perjantaina 4. syyskuuta oli tämän syksyn Tomatastigin aika. Maistelijoina olivat siskoni ja meidän siskosten jälkikasvua sekä siskonpojan Antin kämppis ja tämän tyttöystävä Helsingistä. Oli hauska tutustua ja kiitos osallistumisesta, Aliisa ja Joel!

Keskittynyttä arviointia.

Arvioitavana oli 20 lajiketta, joista 18:aa olen kasvattanut omassa puutarhassa. Lisäksi Leena-sisko toi maisteluun määrällistä täydennystä ja yhtä lajiketta, jota itsellä ei nyt ollut kasvamassa. Leenan taimi on minun tomaattitarhaltani.

Lajikkeet valikoituivat noin 70 tämän kesän lajikkeen joukosta sen mukaisesti, mitä oli juuri nyt sopivasti kypsänä ja riittävästi syötäväksi yli tusinalle. Kypsyminen oli hidastunut selvästi viime viikolla, kun ilman viilenivät.

Maistelijat arvioivat sanallisesti lajikkeiden väriä, rakennetta ja ennen kaikkea makua. Lisäksi he antoivat kouluarvosanan. Yhdeksän maistelijaa veti läpi koko 20 lajikkeen satsin, kaksi lähti puolivälissä nukuttamaan nuorinta maistelijaa.

Lajikkeiden välillä suuta neutraloitiin leivällä. 

Porukan nuorin oli innolla mukana.

TULOKSET 2020

LAJIKE	KESKI-ARVO
Sweet Million F1	9,17
Promyk	8,90
Golden Heart	8,75
Anmore Dewdrop	8,38
Chocolate Cherry	8,38
Taxi	8,33
Early Tanana	8,29
Kangaroo Paw Green	8,28
Evil Olive	8,25
Lucid Gem	8,17
Kangaroo Paw Brown	7,97
Bijiskiy Rozan	7,85
Roza Vetrov	7,81
Eksootika	7,75
Principe Borghese	7,64
Black­ Russian	7,61
Laukaus	7,58
Blue Pitts	7,33
Serendipity	7,10
markettomaatti	7,02

Kaikki voittajalajikkeen hedelmät syötiin,
joten täytyi ottaa jälkikäteen
kuva edes siemenpussista.

Leenan tuoma kirsikkatomaatti, hybridilajike ’Sweet Million' F1, voitti selvästi. Makua luonnehdittiin sanoilla "makea", ”kauttaaltaan supermakea”, "hunajainen", "mansikkainen", "kirsikkainen", ”näitä voi napsia kuin karkkia”, ”naposteltava, välipalaisa”, ”mansikkavaahtokarkki, fantastinen”.

Kakkoseksi nousi itselleni yllätykseksi puolalainen, hyvin aikainen pensastomaattilajike ’Promyk’. Vaatimaton, noin 50-senttinen pensas on kasvanut kasvihuoneen seinustalla altakastelulaatikon päällä omatekoisessa kasvusäkissä. Neljä maistelijaa löysi Promykistä yrttisyyttä, ja kaksi nimesi lähimmäksi yritiksi basilikan. ”Yrttinen basilikamainen, persoonallinen, asenne”.  Kolme mainitsi savuisuuden, esimerkiksi ”usvainen, savusauna, loistava”. Kolme havaitsi pippurisuutta. ”Jonkinlainen tulinen takamaku alussa mutta katosi nopeasti”.

Dwarf Tomato Projectin kirkkaankeltainen lajike ’Golden Heart’, jota olen kasvattanut kasvihuoneessa, nousi kolmoseksi. Siinä maistelijoita tyydytti hapokkuuden ja makeuden tasapaino. ”Toosi makea ja hapokas”, ”piristävä mutta pehmeä, kesäinen”, ”vivahteikas, maukas, herkullinen, pieni kirpeys”, ”terävähkö, kukkainen, mieto”, ”napakka hapokkuus, ei liian makea.”

Amppelitomaatti ’Anmore Dewdrop’ on ollut aikaisuutensa ja satoisuutensa takia yksi minun tämän kesän suosikeistani, ja myös sen maku upposi vieraisiin. Sitä luonnehdittiin "hunajaiseksi" ja "mansikkaiseksi" sekä myös näin: ”ruokaisa, makea, hieman marjaisa”, ”meloninen” – ja yllättäen myös sanalla ”vihreä”.

Viimevuotinen kakkonen ’Chocolate Cherry’ sijoittui tänä syksynä vasta viidenneksi, mikä saattoi johtua siitä, ettei kasvissa juuri ennen Tomatastingia ollut ihan täydellisen kypsiä hedelmiä kaikille. Viime vuoden voittajaa, 'Sungold' F1, lajiketta ei tänä minulla vuonna ollut kasvamassa.

Kuvakoosteessa ylhäällä vasemmalla 'Anmore Dewdrop' -amppeli, oikealla 'Chocolate Cherry',
alhaalla 'Kangaroo Paw Green' ja 'Brown' sekä Laukaus.

Muutama kommentti vielä muista tuloksista: Aikainen alaskalaislajike ’Early Tanana’ – josta olen tässä blogissa paljon kirjoittanut – pärjäsi hyvin makutestissä, mikä oli itselleni hyvä tieto. Sitä luonnehdittiin hapokkaaksi ja kirpeäksi, vahvaksi ja lihaisaksi, voimakkaaksi, luonteikkaaksi, herättäväksi.

Makutestin viimeiseksi jäi markettomaatti (EDIT: lajike ei ehkä sittenkään ollut ’Encore F1’ niin kuin aiemmin tässä kirjoitin, vaan todennäköisesti 'Livento F1'). Ujutin siis maisteltavien joukkoon kaupan perustomaatteja salanimellä ”Da Capo”.  Maistelijat tunnistivat tuttuuden: ”stereotyyppinen”, ”tavanomainen”, ”tosi perus”. Muutama muunlainen luonnehdinta oli ”kirpeä, reipas”, ”etikkainen, makupaletin ylärekisterissä”.

Täytyy myöntää, että markettomaatin jääminen viimeiseksi oli itselle hyvä tulos: se vahvisti ajatuksen, että itse viljellyillä tomaateilla ja erikoisemmilla lajikkeilla on erityisen hyvä maku ja tässä harrastuksessa on todellakin mieltä! 

Pyytämiäni maistelijan suosikki -merkkejä eli sydämenkuvia saivat lajikkeet ’Sweet Million’ (6 kpl), ’Kangaroo Paw Green’ (2 kpl), ’Promyk’ (2 kpl), ’Chocolate Cherry’ ja ’Early Tanana’.

Maistelijan inhokki -merkinnän saivat kaupan ’Encore’/'Livento' (2 kpl), ’Dwarf Tomato Serendipity’, ’Black Russian’ ja myös ’Early Tanana’, jota yksi piti liian hapokkaana ja väkevänä.

    *   *   *   *

Jokohan ensi syksynä ehdin järjestää The Ultimate TomaTastingin, jossa kaikki lajikkeet maistellaan sokkona? Silloin väri ei pääse vaikuttamaan mielikuvaan mausta. Lisäksi tasting tulisi järjestää ilman lajikenimiä, pelkäillä numeroinneilla. Koska järjestelyissä tuli kiire, päädyin menettelyyn, jossa sanoin lajikkeen nimen maistelijoille samaan aikaan kun makupala annosteltiin lautasille. Nimikin voi johdatella maistamista.

    *   *   *   *

Maistelu-urakan jälkeen tarjoilin tomaattimenyyn, jossa alkuruokana oli tomaattikeitto, pääruokana tomaatti-mangoldipaistos ja jälkiruokana tomaattijäätelö. Koko illan alkudrinksu oli tietenkin Bloody tai Virgin Mary.

Tasting, tasting.

Tein Bloody Maryt tällä kertaa
kaupan tomaattimehusta.

Antti korkkasi tomaattijäätelön!