Aika ajoin näkee koulukuntakeskustelua siitä, kumpi menetelmä tuottaa paremman itävyyden: idätyslautta vai perinteiset multakylvöt. Tein tästä vuosi sitten pienen vertailevan tutkimuksen.
Olen idätyslauttaa käyttäessäni noudattanut aika lailla Chilivaarin ohjeita.
Kokeeni aineistona oli joskus Espanjan lomalta ostamani iso pussi Marmande-tomaatin siemeniä. Kylvin niitä sata lautalle ja toiset sata laakeaan multa-astiaan.
Asetin kylvökset vierekkäin samalle lämpömatolle.
Mullan ja lautan pinnassa lämpötila oli +24 - 27 astetta.
Lautalla
itäminen alkoi, kun oli kulunut kaksi vuorokautta kylvöstä. Suurin pyrähdys
tapahtui välillä 2.-4. vuorokautta. Loppu oli täydennystä.
 |
| Idätyslautalla oli ahdasta, kun kylvöstä on kulunut neljä vuorokautta. |
Mullassa itäminen pääsi vauhtiin, kun oli kulunut 5 vuorokautta kylvöstä. Itämispyrähdys ajoittui 6. – 7. vuorokauden kohdalle. Sen jälkeen mullasta nousi vielä paljon taimia, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä.
Tässä tulos graafina.
Päätulos on
tämä: Idätyslautta tuotti saman siemenpussin siemenille hieman paremman
itävyysprosentin kuin multakylvö. Osuus lautalla oli 87 vs. mullan 79/100.
Mullassa kehitys tapahtui hitaammin kuin lautalla. Hitauden vaikutelma syntyy
osittain siitä, että vertailu ei kohdistukaan samoihin asioihin: lautalta näkee
sen, että juurenpiikki on työntynyt esiin, kun taas mullasta näkee myöhäisemmän
ilmiön eli sen, että taimen niska tai sirkkalehdet ovat tulleet esiin.
Mutta
oikeaakin hitautta oli havaittavissa: Mullassa tapahtui pitkään jälki-idäntää,
eli yksittäisiä ituja tuli esiin jopa yli kolme viikkoa kylvön jälkeen.
Lautalla itäminen kerta kaikkiaan loppui 12 päivän kohdalla, ja sen myös näki
omin silmin. Silloin lautalla olleissa lopuissa siemenissä ei ollut mitään
elonmerkkejä ja osa oli epäkelvon näköisiä, esimerkiksi tummuneita.
HUOM! Koe on
sikäli vain suuntaa-antava, että se on tehty kotioloissa, joissa kaikkia
muuttujia ei saada vakioitua siten kuin laboratorioissa. Lisäksi tätä koetta ei
voi yleistää kertomaan mitään siitä, suuriko osa kylvetyistä siemenistä
lautalla yleensä itää, koska siemenerissä on isoja eroja, jotka johtuvat lajikkeesta,
iästä ja säilytystavasta. Tässä kokeessa vertailtiin vain, missä aikataulussa
siemenet näillä menetelmillä itävät ja kumpi menetelmä idättää siemeniä
suhteellisesti enemmän.
* * * *
Tein tämän
kevään 2018 ensimmäiset kylvöt idätyslautalle, mutta nyt olen kuitenkin palaamassa
multakylvöihin. Syy on tämä: monissa idätyslautalta jatkokasvatukseen
siirtämissäni tomaatinaluissa on vioitusta, joka todennäköisesti johtuu menetelmästä – tai sitten teen siinä jotakin väärin.
Pyrin
siirtämään itäneen siemenen lautalta multiin heti, kun juurenpiikki on tullut
esiin. Kun varsinainen itu sitten tulee mullasta esiin, yllättävän moni niistä
on ”siemenpäinen” eli sirkkalehdet ovat jääneet siemenen vangiksi..
Jos siemenen
poistaa nyppäisemällä, sirkkalehdet katkeavat päistään. Jos siemenen jättää poistumaan itsekseen,
silloinkin sirkkalehtiin tulee herkästi vioitusta.
 |
| "Siemenpäinen" tomaatintaimen alku. |
 |
| Vioittuneet sirkkalehdet. |
Olisi kiva kuulla muilta tomaatinkasvattajilta, ovatko heillä samankaltaiset kokemukset taimien vioittumisesta, kun he käyttävät lauttamenetelmää. Vai pitäisikö itänyt siemen ottaa lautalta pois jossain myöhemmässä vaiheessa? Lisäksi kysymys kuuluu, onko sirkkalehtien laadulla - eli jossain määrin heikentyneellä kasvuunlähdöllä - vaikutusta satoon saakka. Onhan kuitenkin niinkin, että kun taimet ovat parikymmentäsenttiset ja niitä koulitaan isompiin purkkeihin, ensimmäinen lehtipari joutaa jo menemään.
Ja onko lopulta niin, että idätyslautta sopii paremmin chileille ja paprikoille kuin tomaateille?
