Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Miltä se maistuu?

Kun sato kypsyy, on niin kiire, että keskittyneelle maistelulle jää liian vähän aikaa,

Tänä satokautena olen kiinnittänyt erityistä huomiota tomaattien makuun, ja siinä olen saanut apua ystäviltä. Järjestin kaksi tomaatinmaistelua eli Tomatastingiä! Kohteena on kerrallaan ollut tietenkin vain pieni osa tämän kesän 104 lajikkeen valikoimasta.

Ensimmäinen Tasting oli leikkimielinen ja jäsentymätön. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joille ystäväni saivat vapaasti heittää luonnehdintoja. En erikseen pyytänyt suosikin nimeämistä ja arvosanaa, mutta vastaajista kolme merkitsi sydämellä tai plussilla omat suosikkinsa. Maisteltavina oli sekä avomaan että kasvihuoneen satoa, sellainen valikoima, joka juuri sinä päivänä sattui olemaan kypsänä.

Maailman mustin tomaatti 'Black Beauty' oli erityisesti yhden maistelijan mieleen,.

I TASTING 23.8.2019

Koolla oli kuusi henkeä: kouluaikaiset ystäväsiskokset, omat siskot ja yksi siskonpoika - ja jaossa kaikki maailman adjektiivit. Alla olevaan luetteloon olen kärkeen nostanut ne lajikkeet, jotka olivat jonkun maistelijan erityissuosikkeja. Sen lajikkeen kohdalle olen siteerannut kyseisen maistelijan luonnehdinnat. Muuten luonnehdinnat ovat satunnaispoimintoja hauskan istunnon raporteista.

Grub’s Mystery Green: KAHDEN SUOSIKKI ”raikas, vähähappoinen, menis punaisesta”; ”rehevä, karviaismarjainen, mehukas”

Jaune Flamme: KAHDEN SUOSIKKI ”täyteläinen, vadelma, mielenkiintoinen”; ”makeutta, marjaisuutta, raikkautta”

Black Beauty: YHDEN SUOSIKKI ”vahva, syvä punaviinimäinen maku, joka päättyy raikkaaseen loppunousuun”

Noire de Crimeé: YHDEN SUOSIKKI ”sitrusmainen, miellyttävä, ruohoinen”

Sart Roloise: YHDEN SUOSIKKI ”vähähappoinen, selkeästi vaalea, banaani”

Sladkaja Grodz, keltainen: YHDEN SUOSIKKI ”ei tomaattinen, mielenkiintoinen jauhoinen rakenne, kiva”

Paul Robeson: lempeä, jämäkkä, runsas, vihanneksinen

Pink Peach: vadelmainen, keväinen, lattea, vähähappoinen, pitkä jälkimaku

Snow White: hapokas, kurkkuinen, ”ananas”, persikkainen

Tumbling Tom: hapan, ärhäkkä, hapokas, tiukka, kirpeä, raaka? (Taisi tosiaan olla hieman raakoja yksilöitä.)

'Grub's Mystery Green' on erikoisen värinen, mutta sen maku hurmasi kaksi maistelijaa. Se kuuluu myös omiin makusuosikkeihini.

Tämän Tomatastingin jälkeen tarjosin tomaattiruuista kootun menyyn: Alkuruuaksi oli tomaatti-sipulikeittoa, pääruuaksi siskon leipomaa juustoista tomaattipiirasta salaatin kera. Ensimmäinen jälkiruoka oli meloni-luumu-rypälehedelmäsalatti, jossa oli joukossa oli ’Rosa Quartz Multoiflora’ -kirsikkatomaatteja. Illan kruunasi hunajainen tomaattijäätelö.  Ruuan ohessa tarjoilin rose-, valko- ja punaviinejä, jotka lähi-Alkon myyjä etsi minulle kiitettävästi kunkin ruuan oheen, kun kerroin menyyn. Varsinkin roseet toimivat erinomaisesti!
TÄYDENNYS: Alkudrinkkinä oli tietenkin itse valmistetusta tomaattimehusta sekoitettu Bloody Mary.

 II TASTING 7.9.2019

Koolla oli Turun Journalistiyhdistyksen väkeä ja puolisoita, yhteensä seitsemän henkilöä. Pyysin luonnehdintoja väristä, rakenteesta ja mausta ja sitten vielä kokoavaa kouluarvosanaa, mikä oli hyvä ratkaisu, sen avulla jyvät erottuivat numeraalisesti akanoista. Maisteltavina oli 23 lajiketta, joukossa muutamia avomaan lajikkeita. Kaikki arvioijat eivät ehtineet maistella kaikkia.

Toisessa Tomatastingissa maisteltavina oli 23 lajiketta.

Hajonta on verraten pientä, koska eri ihmiset antoivat kiitettäviä ja tyydyttäviä osin aika eri lajikkeille, jolloin keskiarvo osui sinne seiskan ja kasin väliin. Maun kärki ja häntäpää olivat kuitenkin aivan selvät. Maailman makeimmaksi mainostettu ’Sungold’ voitti kintereillään aromaattinen ja makea ’Chocolate Cherry’. Avomaantomaatti ’Yamal’ jäi Tomatastingin viimeiseksi, mutta heikoksi arvioitiin myös kaunis nukkapintainen ’Garden Peach’.

Tomatastingiin tulleet vieraat ottivat tehtävän vakavasti ja miettivät luonnehdintoja keskittyneesti,.

Lajikkeet keskiarvojen mukaan alenevassa järjestyksessä sekä luonnehdintoja 

9,4 Sungold: huippumakea, makea, aivan kuin ei tomaatti, aromaattinen

9,1 Chocolate Cherry: jännittävä, ihanan pehmeä, lempeä, makea, taivaallinen, tv-ruokaa sipsien sijaan

8,6 Grub’s Mystery Green: loistava, mehukas, makea, mausteinen, ”kaali”, suolaa pienesti

8,4 Moskovitsh: hienostunut, ryhdikäs, täyteläinen, kotikeittiöinen, erinomainen

8,3 Snow White: makea, ryhdikäs, miellyttävä, tosi hyvä

8,2 Rosa Quartz Multiflora: hailea, makea, aromaattinen

8,2 Sprite: makeahko, oikein kiva, mitätön, lämmin, maistuva, ”kala”

8,1 Sladkaja Grozd, keltainen: makeanraikas, vaisuhko, tasainen

8,0 Costoluto Genovese: tomaattimainen umami, vetinen, mieto, tasapainoinen mutta perus

8,0 Chocolate Stripes: porkkana, pippurinen

7,9 42 Days: raikas, pirteä, miellyttävä, neutraali, tavanomainen, tulee heti ja hiipuu nopeasti

7,9 Dark Galaxy: viinimäinen, vivahteinen, kesäinen

7,8 Pink Peach: tasapainoinen, tavanomainen, kysyy maustetta, vaimea

7,8 Big Zac: tasainen, mehukas, pyöreä, makeahko, mieto, jokaipäisen hyvä, tavallinen, lievästi vetinen

7,6 Yellowstone: tavis, vivahteikas, freesi, vihanneksinen

7,5 Siberian Malakhite: hedelmäinen, loivahko, vihannes

7,4 Clear Pink Early: vaisu, makea, mieto, olematon

7,4 Sart Roloise: joku mehu, raikas kesätomaatti

7,1 Ida Gold: kirpeä, tasapainoinen, vaisu, mieto, tasainen, melko tavanomainen, vetinen

7,1 Black Zebra: suolainen, raikas, pliisu, harmaa, tasainen, vetinen, täyteläinen, mehukas,

7,0 Firework: tuttu, mitätön, vetinen, mieto, platku, neutraali, täyteläinen, runsas

7,0 Garden Peach: olematon, tavanomainen, vaimea, laimea, topakka

6,7 Yamal: kotikutoinen, ruokaisa, umamia, lattea

*    *    *    *

Satokauden mittaan olen valinnut myös omat makusuosikkini.

’Sungoldista’ ja ’Chocolate Cherrystä’ olen samaa mieltä kuin maistelijat: ihania. Suloisien kirsikkatomaattien joukkoon nostan myös ’Rosa Quartz Multiflora’ -lajikkeen. Hedelmä on makea, hapoton ja hedelmäinen ja sopi siksi osaksi hedelmäsalaattia.

’Jaune Flammeé’ on kasvanut talon seinustalla ja tarjoillut makeutta ja raikkautta suloisessa oranssissa paketissa.

Kesän löytö minulle on ollut australialaislähtöinen ’Grub’s Mystery Green’, joka on kypsänä sameanvihreä ja maistuu aromaattiselta vihannekselta, joukossa pienesti suolaisuutta.


*    *    *    *

Loppukevennyksenä tässä vielä kesän suurin ja kesän hauskin:

'Big Zac' - 675 grammaa.

Iloisesti kohti syksyä!

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!

Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.

Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.

Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.

Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.

Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

Kylvömenetelmien vertailua

Aika ajoin näkee koulukuntakeskustelua siitä, kumpi menetelmä tuottaa paremman itävyyden: idätyslautta vai perinteiset multakylvöt. Tein tästä vuosi sitten pienen vertailevan tutkimuksen.

Olen idätyslauttaa käyttäessäni noudattanut aika lailla Chilivaarin ohjeita.

Kokeeni aineistona oli joskus Espanjan lomalta ostamani iso pussi Marmande-tomaatin siemeniä. Kylvin niitä sata lautalle ja toiset sata laakeaan multa-astiaan.

Asetin kylvökset vierekkäin samalle lämpömatolle. Mullan ja lautan pinnassa lämpötila oli +24 - 27 astetta.

Lautalla itäminen alkoi, kun oli kulunut kaksi vuorokautta kylvöstä. Suurin pyrähdys tapahtui välillä 2.-4. vuorokautta. Loppu oli täydennystä.

Idätyslautalla oli ahdasta, kun kylvöstä on kulunut neljä vuorokautta. 

Mullassa itäminen pääsi vauhtiin, kun oli kulunut 5 vuorokautta kylvöstä. Itämispyrähdys ajoittui 6. – 7. vuorokauden kohdalle. Sen jälkeen mullasta nousi vielä paljon taimia, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä.

Tässä tulos graafina.

Päätulos on tämä: Idätyslautta tuotti saman siemenpussin siemenille hieman paremman itävyysprosentin kuin multakylvö. Osuus lautalla oli 87 vs. mullan 79/100. Mullassa kehitys tapahtui hitaammin kuin lautalla. Hitauden vaikutelma syntyy osittain siitä, että vertailu ei kohdistukaan samoihin asioihin: lautalta näkee sen, että juurenpiikki on työntynyt esiin, kun taas mullasta näkee myöhäisemmän ilmiön eli sen, että taimen niska tai sirkkalehdet ovat tulleet esiin.

Mutta oikeaakin hitautta oli havaittavissa: Mullassa tapahtui pitkään jälki-idäntää, eli yksittäisiä ituja tuli esiin jopa yli kolme viikkoa kylvön jälkeen. Lautalla itäminen kerta kaikkiaan loppui 12 päivän kohdalla, ja sen myös näki omin silmin. Silloin lautalla olleissa lopuissa siemenissä ei ollut mitään elonmerkkejä ja osa oli epäkelvon näköisiä, esimerkiksi tummuneita.

HUOM! Koe on sikäli vain suuntaa-antava, että se on tehty kotioloissa, joissa kaikkia muuttujia ei saada vakioitua siten kuin laboratorioissa. Lisäksi tätä koetta ei voi yleistää kertomaan mitään siitä, suuriko osa kylvetyistä siemenistä lautalla yleensä itää, koska siemenerissä on isoja eroja, jotka johtuvat lajikkeesta, iästä ja säilytystavasta. Tässä kokeessa vertailtiin vain, missä aikataulussa siemenet näillä menetelmillä itävät ja kumpi menetelmä idättää siemeniä suhteellisesti enemmän.

    *    *    *    * 

Tein tämän kevään 2018 ensimmäiset kylvöt idätyslautalle, mutta nyt olen kuitenkin palaamassa multakylvöihin. Syy on tämä: monissa idätyslautalta jatkokasvatukseen siirtämissäni tomaatinaluissa on vioitusta, joka todennäköisesti johtuu menetelmästä – tai sitten teen siinä jotakin väärin.

Pyrin siirtämään itäneen siemenen lautalta multiin heti, kun juurenpiikki on tullut esiin. Kun varsinainen itu sitten tulee mullasta esiin, yllättävän moni niistä on ”siemenpäinen” eli sirkkalehdet ovat jääneet siemenen vangiksi.
.

Jos siemenen poistaa nyppäisemällä, sirkkalehdet katkeavat päistään. Jos siemenen jättää poistumaan itsekseen, silloinkin sirkkalehtiin tulee herkästi vioitusta.

"Siemenpäinen" tomaatintaimen alku.

Vioittuneet sirkkalehdet.

Olisi kiva kuulla muilta tomaatinkasvattajilta, ovatko heillä samankaltaiset kokemukset taimien vioittumisesta, kun he käyttävät lauttamenetelmää. Vai pitäisikö itänyt siemen ottaa lautalta pois jossain myöhemmässä vaiheessa? Lisäksi kysymys kuuluu, onko sirkkalehtien laadulla - eli jossain määrin heikentyneellä kasvuunlähdöllä - vaikutusta satoon saakka. Onhan kuitenkin niinkin, että kun taimet ovat parikymmentäsenttiset ja niitä koulitaan isompiin purkkeihin, ensimmäinen lehtipari joutaa jo menemään.

Ja onko lopulta niin, että idätyslautta sopii paremmin chileille ja paprikoille kuin tomaateille? 

Mahtava täydennys lajikekokoelmaan!

Talvi on nyt voimissaan lounaisrannikollakin, mutta ajatukset hiipivät jo silloin tällöin tulevaan tomaattikesään. Yksi syy siihen on Alaskan Fairbanksista viikko sitten tullut kirje.

Olen aiemmin blogissani kertonut niistä lajikkeista, joita on jalostettu Alaskassa. Tarina konkretisoituu ensi kesänä, sillä sain kirjeessä alaskalaiselta maataloustutkijalta Patricia M. Hollowayltä kaipaamiani ’Early Tanana’ -pensastomaatin siemeniä. Lajikkeen jalosti suomalaissukuinen Arvo Kallio, ja se tuli markkinoille 1970-luvun taitteessa.

Jo aiemmin olen saanut Arvo Kallion tyttäreltä Lisa Mesedahlilta hänen isänsä nimeä kantavan ´Kallio’-lajikkeen siemeniä. Ks.

https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/06/kirje-amerikasta.html

"Made for Alaska."

Nyt on saatu 'Early Tananan' siemeniä kasvinjalostajan vanhempien synnyinmaahan.

Alaska-kiinnostukseni jujuna on tämä ajatus: jos jokin lajike on niin aikainen, että se pärjää avomaalla Fairbanksissa, se pärjää täälläkin. Ks. postaukseni "Alaska opettaa". 

https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/03/alaska-opettaa.html

  *   *   *   *

Patricia M. Holloway valotti sähköpostihaastettelussa, mikä on tomaatinviljelyn asema Alaskassa ja miten siinä onnistutaan.

Hollowayn mukaan alaskalaiset ovat viljelleet tomaatteja kultaryntäyksen ajoista saakka. Nykyään tomaatit ovat erittäin suosittuja kaikenkokoisilla harrasteviljelmillä. Arviolta 90 prosenttia kasvattaa niitä kasvihuoneissa tai korkeissa tunneleissa ja valitsee lajikkeiksi runkotomaatteja. Ainoastaan keskisessä Alaskassa (Interior Alaska) voi tomaatteja kasvattaa ulkona, ja sielläkin tulee toisinaan niin kylmiä kesiä, että puutarhurit saavat vain paljon vihreitä tomaatteja, joista osaa kypsyy jälkikäteen sisällä mutta osa jää vihreiksi.

”Yksi ensimmäisistä ostamistani keittokirjoistani itse asiassa käsitteli juuri sitä, mitä tehdä näistä vihreistä tomaateista – niitä esimerkiksi paistetaan, tehdään pikkelsiksi ja relissiksi”, Holloway kirjoittaa.

Suurin haaste on alaskalaistutkijan mukaan ehdottomasti kasvukauden lyhyys ja kattamattomilla viljelyksillä lämmön vähyys. Ennen muovikatteiden käyttöönottoa tomaatteja viljeltiin lähinnä vain kasvihuoneissa. Kun maan lämmittämisen menetelmiä on saatu käyttöön, ihmiset ovat alkaneet kokeilla avomaantomaattien viljelyä, mutta enimmäkseen puutarhureilla on takapihalla kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaatit, kurkut ja paprikat. Monien mielestä on liian vaivalloista yrittää kasvattaa tomaatteja avomaalla suhteutettuna saatujen hedelmien määrään.

’Early Tanana’ oli yksi ensimmäisistä tomaateista, joita tällä alueella on jalostettu avomaanviljelyyn. Se tuottaa kypsiä hedelmiä, vaikka katemuovia ei käytettäisikään.

”Olen viljellyt ‘Early Tananaa’ ulkona, kasvihuoneessa ja kylmälavassa. Sen hedelmä on pieni mutta maukas. Se on todella erityisen hyvä puutarhureille, jotka kasvattavat tomaatteja ulkona. Lisäksi heillä on todennäköisesti lämmin etelään päin oleva puutarha ja he käyttävät muovikatteita”, Holloway kirjoittaa.

 ‘Early Tanana’ on suosittu niiden harrastajien keskuudessa, jotka suosivat avopölytteisiä lajikkeita eli ei-hybridilajikkeita. Lajike on mukana monissa siemenkirjastoissa ja -kokoelmissa.

'Early Tanana' oli tämän esittelylehtisen mukaan uutuus vuonna 1970.

Hollowayn tässä yhteydessä antama oppi kannattaa painaa mieleen: maan lämmittämisellä on tomaatin kasvuun suurempi vaikutus kuin koko kasvin lämmittämisellä.

   *    *    *    *

Alaskalaisista lajikkeista minulla on ennestään ollut ulkoviljelyssä 'Polar Babya' (kesät 2016 ja 2017), 'Polar Staria' (kesä 2016) ja 'Polar Beautyä' (kesällä 2016). Pilvisenä, viileänä kesänä 2017 vain matalat pensastomaatit 'Polar Baby', '42 Days', venäläinen 'Sibirskiy Skorospelyi' ja virolaiset 'Terma' sekä 'Mato' ehtivät antaa kaiken satonsa elokuun loppuun mennessä.

Alaskan ohella ensi kesän teemamaana on Venäjä. Olen tilannut virolaisesta Seemnemaailm-verkkokaupasta sellaisia lajikkeita, jotka löytyvät erään jaroslavlilaisen puutarhasivuston suosituslistalta. Jaroslavlissa pelataan kiekkoa niin kuin Turussakin, mutta kesät siellä ovat mantereisempia ja kuumempia kuin Turun kesät.

Nyt vaan kun pääsisi pikakelauksella kevääseen, niin ”Fairbanks & Jaroslavl meet Turku”!

Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.

Vihreästä punaiseksi eli vinkit tomaattien jälkikypsytykseen

Tästä kesästä 2017 tuli nyt kesä, jolloin suotuisimmillakin kasvuvyöhykkeillä iso osa avomaantomaateista jää raaoiksi. Onneksi niitä voi jälkikypsyttää. Mutta kenen neuvojen mukaan? Ohjeissa on eroja.

Jälkikypsytysohjeiden vertailussa katsahdan ensin Alaskaan. Siellähän nimenomaan usein käy niin, että kasvukausi loppuu kesken. Alaskan Fairbanksin yliopiston tutkija Julie Cascio on koonnut ohjeet vihreiden tomaattien kypsyttämiseksi, ruuaksi valmistamiseksi ja säilömiseksi. Olen kääntänyt ohjeita suomeksi ja esittelen niitä seuraavassa.

Cascio perustelee vihreidenkin tomaattien käyttämistä sillä, että niissä on kuitenkin paljon kaliumia sekä A- ja C-vitamiineja ja ne ovat vähäkalorista evästä, joten miksi heittää hukkaan!

Ohje menee näin: Poimi raakoja tomaatteja vain elinvoimaisista kasveista, sillä heikkokuntoisten runkojen raakileet todennäköisemmin mätänevät. Kun pakkaset uhkaavat, poimi parhaista talteen kypsät ja ”kypsänvihreät” tomaatit. ”Kypsänvihreällä” Cascio tarkoittaa täyden koon savuttaneita mutta vielä punastumattomia tomaatteja. Kermanväriset raidat tai juovat kukkapohjassa ovat sellaisen hyviä tunnusmerkkejä. Pinta on jo vähän pehmennyt eikä helposti hajoa tai rypisty, kun kokeilet kynnellä.

Liian raakojen tomaattien takia ei kannata vaivautua. Ne tunnistaa siitä, etteivät ne ole vielä kehittäneet sisäänsä hyytelöä ja niiden siemenet ovat pehmeitä ja valkoisia ja lähtevät helposti irti. Saattaa niistä viikkojen mittaan joku kypsyäkin, mutta se kestää pitkään ja moni tomaatti sitä odotellessa näivettyy. Tuloksena on huonosti värittynyt, kovapintainen ja huonolaatuinen hedelmä.

Vihreät tomaatit kannattaa korjata terttuina tai kantoineen. Mitä nopeammin poimimasi tomaatit jatkokäsittelet, sitä parempi.

Kypsytys

1. menetelmä: Ota tomaattikasvi irti juurineen ennen pakkasia. Ripusta se autotalliin tai muuhun tilaan, jossa lämpötila on yli +10 astetta. Siellä hedelmät kypsyvät pikku hiljaa.

2. menetelmä: Korjaa tomaatit ennen pakkasia. Huuhtele ja kuivaa ne ennen varastointia. Voit kääriä jokaisen kypsänvihreän tomaatin erikseen paperiin tai varastoida käärimättä. Nopeimmin tomaatit kypsyvät 18 - 21 asteen lämpötilassa. Jos kypsytyslämpö on n. 16 astetta, tomaateista tulee kiinteitä ja ne mätänevät vähemmän, mutta prosessi kestää pidempään. Korkea ilmankosteus estää nahistumista. Valoa ei tarvita.

Tarkista tomaatit muutaman päivän välein. Poista kypsät ja ne, joissa on mätänemisen merkkejä. Varastoi sen jälkeen kypsät tomaatit viileässä, mutta ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Näin ne voivat säilyä kuukaudenkin. Yleisestikin tomaatit säilyvät parhaiten +13 - 16 asteessa - eli ei jääkaapissa.

Monissa suomalaisissa ohjeissa kehotetaan yksinkertaisesti peittämään raakojen tomaattien astia pyyhkeellä, pitämään se huoneenlämmössä ja panemaan sekaan omena tai banaani, josta erittyy tomaatin kypsymistä kiihdyttävää etyleeniä. Alaskalaisohjeessa ei vauhditushedelmistä puhuta mitään.

MUOKKAUS! Biologi Leena Luoto huomautti tämän postauksen julkaisun jälkeen, että jos tomaattien kypsymistä kiihdytetään ulkopuolisella etyleenilähteellä, kuten omenalla, voi lopputulos olla laadultaan huonompi kuin silloin, jos tomaatti saa kypsyä omaan tahtiinsa.  Hänen ohjeensa on: ei omenaa, viileä paikka ja löysä muovipussi. Ja jos mahdollista hedelmät kiinni tertuissa.
Edelleen: Vuosikymmenien ajan osa suomalaisista tomaattipuutarhureista on jälkikypsyttänyt raakileita täysin vastakkaisella ”valotuksella” eli pitämällä niitä ikkunalaudalla päivänpaisteessa. Esimerkiksi Erik Lindgrenin 1874 ilmestyneessä kirjassa Kyökkikasvit, joka sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen suomenkielisen ohjeistuksen tomaatin viljelyyn, neuvotaan näin:

”Wähemmän kypsyneet hedelmät valmistuvat huokeasti jälkeen päin, jos pannaan päiväiselle paikalle kasvi- tai asuntohuoneeseen; vähemmän tuleentuneet hedelmät käytetään kypsymättöminä.”

Lindgren neuvoo sitten, miten vihreimmistä raakileista valmistetaan pikkelsiä ja hilloa.

Menetelmiä vertaillessa tulee väistämättä mieleen, onko tomaatin jälkikypsyttämisessä olennaisinta sittenkin vain aika. Vähän niin kuin flunssan potemisessa: voit hoitaa sitä monin eri tavoin, mutta viikon sen aina vie.

Kypsyvät ne näinkin. Munakenno kuitenkin sanelee tähän menetelmään sopivien tomaattien koon. 

Itse kypsyttelen tomaatteja nyt kotonani koemielessä hyvin monen menetelmän mukaan. Pieni erä on huoneenlämmössä kananmunakennoissa, siis pimeässä ja lämpimässä. Suurempi osa on laakeissa astioissa, joissa on lisänä jokunen omena ja päällä keittiöpyyhe.

Olen poiminut muutaman lajikkeen raakileet yhteen astiaan, jotta voin samalla tehdä havaintoja syyskuussa viljelmille ikävästi iskeneen tomaattiruton etenemisestä. Esimerkiksi rutto mustasi hieman 'Jantarnyi'-pensastomaatin lehtiä muttei nähdäkseni edennyt vielä kypsiin hedelmiin ja raakileisiin. Pari päivää sitten poimin 'Jantarnoista' sisälle kaikki raakileet ja kiskoin pensaan maasta. Nyt jälkikypsytysvaiheessa tarkkailen nimenomaan siitä astiasta, ilmeneekö näissä hedelmissä ruttoa. Kysymys kuuluu: onko lehdissä ilmenevä rutto heti hedelmän kuolemantuomio? Ensi havainto on, että ruttoa ilmestyy osaan raakileista muttei kaikkiin.

'Jantarnyin' kypsytyskorista on pitänyt poistaa muutama ruttotartunnan saanut raakile (3 kappaletta oikealla). Ja tuo vihreä tuossa keskellä on omena.

Upeasta ’Silvery Fir Tree’ -pensaasta en saanut yhtään kypsää hedelmää, ennen kuin rutto iski lehtiin. Poimin raakileet jälkikypsytykseen, mutta vähä kerallaan olen joutunut heittämään niitä pois. Rutto oli siis edennyt jo hedelmiin, vaikkei sitä poimintahetkellä näkynyt.

Yksikään 'Silvery fir tree' -pensaan hedelmistä ei ehtinyt punaiseksi pensaassa. Poimin ne pois oransseina ja vihreinä, koska rutto oli jo iskenyt pensaan lehtiin. Osa raakileistakin on saanut ruttotartunnan, mikä on ilmennyt kypsyttelyn edetessä. Tämän verran raakileita on enää jäljellä.

Toistaiseksi minulla on kypsyteltävää hyvin vähän, koska pääosa tomaateista on vielä kasvamassa. Turussa ei ole ollut vielä yhtään hallayötä; minimi on ollut +2. En ole jaksanut suojata ulkona olevia tomaatteja enää mitenkään. Olen siirtänyt kasvihuoneeseen lämmittelemään niin paljon ruukkuja ulkoa kuin mahtuu. Kasvihuoneesta onkin vielä aika lailla satoa odotettavissa, varsinkin kun tulossa on jonkin sortin takakesä.

Kasvihuoneesta on tulossa vielä monenlaista tomaattia, kunhan aurinko tulee esiin. 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varoittelee raakojen, vihreiden tomaattien ruuaksi käyttämisestä. Eviran mukaan vihreissä perunoissa ja raaoissa tomaateissa on lievästi myrkyllisiä glykoalkaloideja; perunassa niitä kutsutaan solaniiksi ja tomaatin tomatiiniksi. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja ovat terveydelle haitallisia. Ne voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Niinpä vihertyneitä perunoita tai raakoja tomaatteja ei suositella käytettäväksi ravintona. Keittäminen ei glykoalkaloideja tuhoa, Evira muistuttaa.

Itse ajattelen, että kyse on annoksesta. Jos nyt keittäisin pikkelsiä vihreistä tomaateista ja söisin sitä silloin tällöin, tuskin olisin kovinkaan suuressa vaarassa.

Mielenkiintoista on, että näistä myrkyistä saatetaan tutkimusten mukaan löytää lääkkeitä. Tomatiinin on havaittu alentavan veren kolesterolipitoisuutta, ja tietyt glykoalkaloidit pystyvät estämään syöpäsolujen kasvua. Perunankuorten glykoalkaloidit sopivat ilmeisesti syöpälääkkeisiin! 

http://www.mtt.fi/julkaisut/mttelo/MTTELO_2_2008.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-9227477

*    *    *    *

Alaskan Julie Cascio ei puhu vihreiden tomaattien myrkyistä mitään, vaan esittelee lukuisia reseptejä, joiden pääraaka-aine on vihreät tomaatit. Poimin tähän hänen paistettujen vihreiden tomaattien ohjeensa – jota en itse ole vielä ehtinyt testata.

0,8 dl vehnä- tai maissijauhoja
1 teelusikallinen suolaa
1/8 teelusikallista pippuria
1 muna ja teelusikallinen vettä
4-6 tomaattia leikattuna vaakasuunnassa 1,3 senttiä paksuihin viipaleisiin
kasviöljyä paistamiseen

Puoli tuntia ennen tarjoilua sekoita jauhot, suola ja pippurit laakeassa astiassa. Vispaa muna kevyesti vesitilkan kanssa. Dippaa tomaattiviipaleet molemmin puolin ensin munaan ja sitten jauhoihin.

Lämmitä kaksi ruokalusikallista öljyä laakeassa paistinpannussa keskilämmöllä. Kun vesitippa öljyyn pudotettuna sihahtaa, paista tomaatit muutama kerrallaan, kunnes ne ovat kullanruskeita. Valuta talouspaperin päällä. Lisää tarvittaessa paistamisen edetessä öljyä. Tarjoa heti!