Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Miltä se maistuu?

Kun sato kypsyy, on niin kiire, että keskittyneelle maistelulle jää liian vähän aikaa,

Tänä satokautena olen kiinnittänyt erityistä huomiota tomaattien makuun, ja siinä olen saanut apua ystäviltä. Järjestin kaksi tomaatinmaistelua eli Tomatastingiä! Kohteena on kerrallaan ollut tietenkin vain pieni osa tämän kesän 104 lajikkeen valikoimasta.

Ensimmäinen Tasting oli leikkimielinen ja jäsentymätön. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joille ystäväni saivat vapaasti heittää luonnehdintoja. En erikseen pyytänyt suosikin nimeämistä ja arvosanaa, mutta vastaajista kolme merkitsi sydämellä tai plussilla omat suosikkinsa. Maisteltavina oli sekä avomaan että kasvihuoneen satoa, sellainen valikoima, joka juuri sinä päivänä sattui olemaan kypsänä.

Maailman mustin tomaatti 'Black Beauty' oli erityisesti yhden maistelijan mieleen,.

I TASTING 23.8.2019

Koolla oli kuusi henkeä: kouluaikaiset ystäväsiskokset, omat siskot ja yksi siskonpoika - ja jaossa kaikki maailman adjektiivit. Alla olevaan luetteloon olen kärkeen nostanut ne lajikkeet, jotka olivat jonkun maistelijan erityissuosikkeja. Sen lajikkeen kohdalle olen siteerannut kyseisen maistelijan luonnehdinnat. Muuten luonnehdinnat ovat satunnaispoimintoja hauskan istunnon raporteista.

Grub’s Mystery Green: KAHDEN SUOSIKKI ”raikas, vähähappoinen, menis punaisesta”; ”rehevä, karviaismarjainen, mehukas”

Jaune Flamme: KAHDEN SUOSIKKI ”täyteläinen, vadelma, mielenkiintoinen”; ”makeutta, marjaisuutta, raikkautta”

Black Beauty: YHDEN SUOSIKKI ”vahva, syvä punaviinimäinen maku, joka päättyy raikkaaseen loppunousuun”

Noire de Crimeé: YHDEN SUOSIKKI ”sitrusmainen, miellyttävä, ruohoinen”

Sart Roloise: YHDEN SUOSIKKI ”vähähappoinen, selkeästi vaalea, banaani”

Sladkaja Grodz, keltainen: YHDEN SUOSIKKI ”ei tomaattinen, mielenkiintoinen jauhoinen rakenne, kiva”

Paul Robeson: lempeä, jämäkkä, runsas, vihanneksinen

Pink Peach: vadelmainen, keväinen, lattea, vähähappoinen, pitkä jälkimaku

Snow White: hapokas, kurkkuinen, ”ananas”, persikkainen

Tumbling Tom: hapan, ärhäkkä, hapokas, tiukka, kirpeä, raaka? (Taisi tosiaan olla hieman raakoja yksilöitä.)

'Grub's Mystery Green' on erikoisen värinen, mutta sen maku hurmasi kaksi maistelijaa. Se kuuluu myös omiin makusuosikkeihini.

Tämän Tomatastingin jälkeen tarjosin tomaattiruuista kootun menyyn: Alkuruuaksi oli tomaatti-sipulikeittoa, pääruuaksi siskon leipomaa juustoista tomaattipiirasta salaatin kera. Ensimmäinen jälkiruoka oli meloni-luumu-rypälehedelmäsalatti, jossa oli joukossa oli ’Rosa Quartz Multoiflora’ -kirsikkatomaatteja. Illan kruunasi hunajainen tomaattijäätelö.  Ruuan ohessa tarjoilin rose-, valko- ja punaviinejä, jotka lähi-Alkon myyjä etsi minulle kiitettävästi kunkin ruuan oheen, kun kerroin menyyn. Varsinkin roseet toimivat erinomaisesti!
TÄYDENNYS: Alkudrinkkinä oli tietenkin itse valmistetusta tomaattimehusta sekoitettu Bloody Mary.

 II TASTING 7.9.2019

Koolla oli Turun Journalistiyhdistyksen väkeä ja puolisoita, yhteensä seitsemän henkilöä. Pyysin luonnehdintoja väristä, rakenteesta ja mausta ja sitten vielä kokoavaa kouluarvosanaa, mikä oli hyvä ratkaisu, sen avulla jyvät erottuivat numeraalisesti akanoista. Maisteltavina oli 23 lajiketta, joukossa muutamia avomaan lajikkeita. Kaikki arvioijat eivät ehtineet maistella kaikkia.

Toisessa Tomatastingissa maisteltavina oli 23 lajiketta.

Hajonta on verraten pientä, koska eri ihmiset antoivat kiitettäviä ja tyydyttäviä osin aika eri lajikkeille, jolloin keskiarvo osui sinne seiskan ja kasin väliin. Maun kärki ja häntäpää olivat kuitenkin aivan selvät. Maailman makeimmaksi mainostettu ’Sungold’ voitti kintereillään aromaattinen ja makea ’Chocolate Cherry’. Avomaantomaatti ’Yamal’ jäi Tomatastingin viimeiseksi, mutta heikoksi arvioitiin myös kaunis nukkapintainen ’Garden Peach’.

Tomatastingiin tulleet vieraat ottivat tehtävän vakavasti ja miettivät luonnehdintoja keskittyneesti,.

Lajikkeet keskiarvojen mukaan alenevassa järjestyksessä sekä luonnehdintoja 

9,4 Sungold: huippumakea, makea, aivan kuin ei tomaatti, aromaattinen

9,1 Chocolate Cherry: jännittävä, ihanan pehmeä, lempeä, makea, taivaallinen, tv-ruokaa sipsien sijaan

8,6 Grub’s Mystery Green: loistava, mehukas, makea, mausteinen, ”kaali”, suolaa pienesti

8,4 Moskovitsh: hienostunut, ryhdikäs, täyteläinen, kotikeittiöinen, erinomainen

8,3 Snow White: makea, ryhdikäs, miellyttävä, tosi hyvä

8,2 Rosa Quartz Multiflora: hailea, makea, aromaattinen

8,2 Sprite: makeahko, oikein kiva, mitätön, lämmin, maistuva, ”kala”

8,1 Sladkaja Grozd, keltainen: makeanraikas, vaisuhko, tasainen

8,0 Costoluto Genovese: tomaattimainen umami, vetinen, mieto, tasapainoinen mutta perus

8,0 Chocolate Stripes: porkkana, pippurinen

7,9 42 Days: raikas, pirteä, miellyttävä, neutraali, tavanomainen, tulee heti ja hiipuu nopeasti

7,9 Dark Galaxy: viinimäinen, vivahteinen, kesäinen

7,8 Pink Peach: tasapainoinen, tavanomainen, kysyy maustetta, vaimea

7,8 Big Zac: tasainen, mehukas, pyöreä, makeahko, mieto, jokaipäisen hyvä, tavallinen, lievästi vetinen

7,6 Yellowstone: tavis, vivahteikas, freesi, vihanneksinen

7,5 Siberian Malakhite: hedelmäinen, loivahko, vihannes

7,4 Clear Pink Early: vaisu, makea, mieto, olematon

7,4 Sart Roloise: joku mehu, raikas kesätomaatti

7,1 Ida Gold: kirpeä, tasapainoinen, vaisu, mieto, tasainen, melko tavanomainen, vetinen

7,1 Black Zebra: suolainen, raikas, pliisu, harmaa, tasainen, vetinen, täyteläinen, mehukas,

7,0 Firework: tuttu, mitätön, vetinen, mieto, platku, neutraali, täyteläinen, runsas

7,0 Garden Peach: olematon, tavanomainen, vaimea, laimea, topakka

6,7 Yamal: kotikutoinen, ruokaisa, umamia, lattea

*    *    *    *

Satokauden mittaan olen valinnut myös omat makusuosikkini.

’Sungoldista’ ja ’Chocolate Cherrystä’ olen samaa mieltä kuin maistelijat: ihania. Suloisien kirsikkatomaattien joukkoon nostan myös ’Rosa Quartz Multiflora’ -lajikkeen. Hedelmä on makea, hapoton ja hedelmäinen ja sopi siksi osaksi hedelmäsalaattia.

’Jaune Flammeé’ on kasvanut talon seinustalla ja tarjoillut makeutta ja raikkautta suloisessa oranssissa paketissa.

Kesän löytö minulle on ollut australialaislähtöinen ’Grub’s Mystery Green’, joka on kypsänä sameanvihreä ja maistuu aromaattiselta vihannekselta, joukossa pienesti suolaisuutta.


*    *    *    *

Loppukevennyksenä tässä vielä kesän suurin ja kesän hauskin:

'Big Zac' - 675 grammaa.

Iloisesti kohti syksyä!

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!

Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.

Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.

Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.

Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.

Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

Kylvömenetelmien vertailua

Aika ajoin näkee koulukuntakeskustelua siitä, kumpi menetelmä tuottaa paremman itävyyden: idätyslautta vai perinteiset multakylvöt. Tein tästä vuosi sitten pienen vertailevan tutkimuksen.

Olen idätyslauttaa käyttäessäni noudattanut aika lailla Chilivaarin ohjeita.

Kokeeni aineistona oli joskus Espanjan lomalta ostamani iso pussi Marmande-tomaatin siemeniä. Kylvin niitä sata lautalle ja toiset sata laakeaan multa-astiaan.

Asetin kylvökset vierekkäin samalle lämpömatolle. Mullan ja lautan pinnassa lämpötila oli +24 - 27 astetta.

Lautalla itäminen alkoi, kun oli kulunut kaksi vuorokautta kylvöstä. Suurin pyrähdys tapahtui välillä 2.-4. vuorokautta. Loppu oli täydennystä.

Idätyslautalla oli ahdasta, kun kylvöstä on kulunut neljä vuorokautta. 

Mullassa itäminen pääsi vauhtiin, kun oli kulunut 5 vuorokautta kylvöstä. Itämispyrähdys ajoittui 6. – 7. vuorokauden kohdalle. Sen jälkeen mullasta nousi vielä paljon taimia, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä.

Tässä tulos graafina.

Päätulos on tämä: Idätyslautta tuotti saman siemenpussin siemenille hieman paremman itävyysprosentin kuin multakylvö. Osuus lautalla oli 87 vs. mullan 79/100. Mullassa kehitys tapahtui hitaammin kuin lautalla. Hitauden vaikutelma syntyy osittain siitä, että vertailu ei kohdistukaan samoihin asioihin: lautalta näkee sen, että juurenpiikki on työntynyt esiin, kun taas mullasta näkee myöhäisemmän ilmiön eli sen, että taimen niska tai sirkkalehdet ovat tulleet esiin.

Mutta oikeaakin hitautta oli havaittavissa: Mullassa tapahtui pitkään jälki-idäntää, eli yksittäisiä ituja tuli esiin jopa yli kolme viikkoa kylvön jälkeen. Lautalla itäminen kerta kaikkiaan loppui 12 päivän kohdalla, ja sen myös näki omin silmin. Silloin lautalla olleissa lopuissa siemenissä ei ollut mitään elonmerkkejä ja osa oli epäkelvon näköisiä, esimerkiksi tummuneita.

HUOM! Koe on sikäli vain suuntaa-antava, että se on tehty kotioloissa, joissa kaikkia muuttujia ei saada vakioitua siten kuin laboratorioissa. Lisäksi tätä koetta ei voi yleistää kertomaan mitään siitä, suuriko osa kylvetyistä siemenistä lautalla yleensä itää, koska siemenerissä on isoja eroja, jotka johtuvat lajikkeesta, iästä ja säilytystavasta. Tässä kokeessa vertailtiin vain, missä aikataulussa siemenet näillä menetelmillä itävät ja kumpi menetelmä idättää siemeniä suhteellisesti enemmän.

    *    *    *    * 

Tein tämän kevään 2018 ensimmäiset kylvöt idätyslautalle, mutta nyt olen kuitenkin palaamassa multakylvöihin. Syy on tämä: monissa idätyslautalta jatkokasvatukseen siirtämissäni tomaatinaluissa on vioitusta, joka todennäköisesti johtuu menetelmästä – tai sitten teen siinä jotakin väärin.

Pyrin siirtämään itäneen siemenen lautalta multiin heti, kun juurenpiikki on tullut esiin. Kun varsinainen itu sitten tulee mullasta esiin, yllättävän moni niistä on ”siemenpäinen” eli sirkkalehdet ovat jääneet siemenen vangiksi.
.

Jos siemenen poistaa nyppäisemällä, sirkkalehdet katkeavat päistään. Jos siemenen jättää poistumaan itsekseen, silloinkin sirkkalehtiin tulee herkästi vioitusta.

"Siemenpäinen" tomaatintaimen alku.

Vioittuneet sirkkalehdet.

Olisi kiva kuulla muilta tomaatinkasvattajilta, ovatko heillä samankaltaiset kokemukset taimien vioittumisesta, kun he käyttävät lauttamenetelmää. Vai pitäisikö itänyt siemen ottaa lautalta pois jossain myöhemmässä vaiheessa? Lisäksi kysymys kuuluu, onko sirkkalehtien laadulla - eli jossain määrin heikentyneellä kasvuunlähdöllä - vaikutusta satoon saakka. Onhan kuitenkin niinkin, että kun taimet ovat parikymmentäsenttiset ja niitä koulitaan isompiin purkkeihin, ensimmäinen lehtipari joutaa jo menemään.

Ja onko lopulta niin, että idätyslautta sopii paremmin chileille ja paprikoille kuin tomaateille?