Näytetään tekstit, joissa on tunniste tomaatinsiemen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tomaatinsiemen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 7. maaliskuuta 2021

Kausi 2021 alkakoon!

Tervetuloa maailmaan, te kasvukauden 2021 tomaatintaimet!

Vuosi sitten, kun korona iski, ajattelin, että onneksi on tällainen harrastus, joka ei ole juurikaan riippuvainen rajoituksista. Niin ajattelen nytkin, kun elämme jo toista koronakevättä.

Posti on tuonut pihan laatikkoon verkkokaupoista tilaamiani tai toisten harrastajien vaihtureina lähettämiä uusia tomaatinsiemeniä - niin kuin mitään uusia nyt edes tarvittaisiin.

Kylvin helmikuun puolella, näköjään 14.2., muutamia mini- ja dwarf-lajikkeita.


Tein kylvösuunnitelmat jo syksyllä, kun edellinen kausi oli tuoreessa muistissa, mutta nythän ne muuttuvat koko ajan uusien lajikkeiden saapuessa.

Mitään erityistä teemaa en tälle kesällä ole päättänyt, mutta muutama kylvöidea on:

Olen hankkinut siemenkokoelmiini neljä venäläistä, aikaisuutta skoro-sanalla nimessään mainostavaa lajiketta ja sijoitan ne ruukuissa vierekkäin. Lajikkeet ovat ’Sibirski Skorospeli’ (Siperian aikainen), josta on aiemmat erittäin hyvät kokemukset, ’Leningradski Skorospeli’ (Leningradin aikainen), ’Moskovski Skorospeli’ (Moskovan aikainen) ja Skorospelka. Kisa alkakoon!

Skoro tarkoittaa aikaista, mutta vain identtisesti ja rinnatusten kasvattamalla selviää, mikä näistä venäläisistä on kaikkein aikaisin.


Toinen ruukkuryhmä muodostuu kotimaan ja lähialueen maatiaisista. Rinnakkain tulevat Evakko, Isän tomaatti ja Marilainen pihvitomaatti.

Kasvihuoneeseen mahtuu vain 27 tainta eli lajiketta, ja taas olisi tyrkyllä aivan liikaa lajikkeita. Joka kesä tekisi mieli yrittää kokoennätystä. Tavoitteena on ylittää kilon paino, missä en ole toistaiseksi onnistunut. Siksi olen kylvänyt toiveikkaana ’Aussien’ ja ’Domingon’ siemenet. Mutta koska tilaa on vähän, vain yksi taimi kumpaakin.

Kasvatuspaikkojen työnjako on sama kuin ennenkin: Kasvihuoneeseen isoja, värikkäitä ja kummallisia. Avomaalle aikaisia, jotka usein ovat käytännössä peruspunaisia.

Kasvihuoneeseen tulevat kasvamaan mm. lajikkeet 'Citrina', 'Mortgage Lifter', 'Cream Sausage',' Kiwi', 'Datlo' ja 'Pera d 'Abruzzo' ja parikymmentä muuta. Enempää ei kahdeksaan neliöön mahdu. 

Olen kerrankin malttanut odotella kylvöissä. Nyt on kylvetty vasta kasvihuonelajikkeet ja  avomaanlajikkeista pikkupensaat ja dwarfit eli kääpiöt, joiden kasvutapa on kompakti. Avomaanlajikkeiden pääkylvön vuoro voisi olla vaikkapa viikon päästä. 

Olen sisustanut taimihuoneen jo valmiiksi, eli siellä ovat kasvilamput ja kasvatuspaikat valmiina.

Tänään hyinen pohjoistuuli ja pöllyävä lumi muistutti, että vielä oooon talvee jäljellä…

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!





Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.


Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.
Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.



Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.


Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

















sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Kylvömenetelmien vertailua



Aika ajoin näkee koulukuntakeskustelua siitä, kumpi menetelmä tuottaa paremman itävyyden: idätyslautta vai perinteiset multakylvöt. Tein tästä vuosi sitten pienen vertailevan tutkimuksen.

Olen idätyslauttaa käyttäessäni noudattanut aika lailla Chilivaarin ohjeita.

Kokeeni aineistona oli joskus Espanjan lomalta ostamani iso pussi Marmande-tomaatin siemeniä. Kylvin niitä sata lautalle ja toiset sata laakeaan multa-astiaan.




Asetin kylvökset vierekkäin samalle lämpömatolle. Mullan ja lautan pinnassa lämpötila oli +24 - 27 astetta.
Lautalla itäminen alkoi, kun oli kulunut kaksi vuorokautta kylvöstä. Suurin pyrähdys tapahtui välillä 2.-4. vuorokautta. Loppu oli täydennystä.

Idätyslautalla oli ahdasta, kun kylvöstä on kulunut neljä vuorokautta. 

Mullassa itäminen pääsi vauhtiin, kun oli kulunut 5 vuorokautta kylvöstä. Itämispyrähdys ajoittui 6. – 7. vuorokauden kohdalle. Sen jälkeen mullasta nousi vielä paljon taimia, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä.
Tässä tulos graafina.



Päätulos on tämä: Idätyslautta tuotti saman siemenpussin siemenille hieman paremman itävyysprosentin kuin multakylvö. Osuus lautalla oli 87 vs. mullan 79/100. Mullassa kehitys tapahtui hitaammin kuin lautalla. Hitauden vaikutelma syntyy osittain siitä, että vertailu ei kohdistukaan samoihin asioihin: lautalta näkee sen, että juurenpiikki on työntynyt esiin, kun taas mullasta näkee myöhäisemmän ilmiön eli sen, että taimen niska tai sirkkalehdet ovat tulleet esiin.

Mutta oikeaakin hitautta oli havaittavissa: Mullassa tapahtui pitkään jälki-idäntää, eli yksittäisiä ituja tuli esiin jopa yli kolme viikkoa kylvön jälkeen. Lautalla itäminen kerta kaikkiaan loppui 12 päivän kohdalla, ja sen myös näki omin silmin. Silloin lautalla olleissa lopuissa siemenissä ei ollut mitään elonmerkkejä ja osa oli epäkelvon näköisiä, esimerkiksi tummuneita.

HUOM! Koe on sikäli vain suuntaa-antava, että se on tehty kotioloissa, joissa kaikkia muuttujia ei saada vakioitua siten kuin laboratorioissa. Lisäksi tätä koetta ei voi yleistää kertomaan mitään siitä, suuriko osa kylvetyistä siemenistä lautalla yleensä itää, koska siemenerissä on isoja eroja, jotka johtuvat lajikkeesta, iästä ja säilytystavasta. Tässä kokeessa vertailtiin vain, missä aikataulussa siemenet näillä menetelmillä itävät ja kumpi menetelmä idättää siemeniä suhteellisesti enemmän.

    *    *    *    * 

Tein tämän kevään 2018 ensimmäiset kylvöt idätyslautalle, mutta nyt olen kuitenkin palaamassa multakylvöihin. Syy on tämä: monissa idätyslautalta jatkokasvatukseen siirtämissäni tomaatinaluissa on vioitusta, joka todennäköisesti johtuu menetelmästä – tai sitten teen siinä jotakin väärin.
Pyrin siirtämään itäneen siemenen lautalta multiin heti, kun juurenpiikki on tullut esiin. Kun varsinainen itu sitten tulee mullasta esiin, yllättävän moni niistä on ”siemenpäinen” eli sirkkalehdet ovat jääneet siemenen vangiksi.
.
Jos siemenen poistaa nyppäisemällä, sirkkalehdet katkeavat päistään. Jos siemenen jättää poistumaan itsekseen, silloinkin sirkkalehtiin tulee herkästi vioitusta.

"Siemenpäinen" tomaatintaimen alku.

Vioittuneet sirkkalehdet.
Olisi kiva kuulla muilta tomaatinkasvattajilta, ovatko heillä samankaltaiset kokemukset taimien vioittumisesta, kun he käyttävät lauttamenetelmää. Vai pitäisikö itänyt siemen ottaa lautalta pois jossain myöhemmässä vaiheessa? Lisäksi kysymys kuuluu, onko sirkkalehtien laadulla - eli jossain määrin heikentyneellä kasvuunlähdöllä - vaikutusta satoon saakka. Onhan kuitenkin niinkin, että kun taimet ovat parikymmentäsenttiset ja niitä koulitaan isompiin purkkeihin, ensimmäinen lehtipari joutaa jo menemään.
Ja onko lopulta niin, että idätyslautta sopii paremmin chileille ja paprikoille kuin tomaateille? 

maanantai 29. tammikuuta 2018

Mahtava täydennys lajikekokoelmaan!


Talvi on nyt voimissaan lounaisrannikollakin, mutta ajatukset hiipivät jo silloin tällöin tulevaan tomaattikesään. Yksi syy siihen on Alaskan Fairbanksista viikko sitten tullut kirje.

Olen aiemmin blogissani kertonut niistä lajikkeista, joita on jalostettu Alaskassa. Tarina konkretisoituu ensi kesänä, sillä sain kirjeessä alaskalaiselta maataloustutkijalta Patricia M. Hollowayltä kaipaamiani ’Early Tanana’ -pensastomaatin siemeniä. Lajikkeen jalosti suomalaissukuinen Arvo Kallio, ja se tuli markkinoille 1970-luvun taitteessa.
Jo aiemmin olen saanut Arvo Kallion tyttäreltä Lisa Mesedahlilta hänen isänsä nimeä kantavan ´Kallio’-lajikkeen siemeniä. Ks.


"Made for Alaska."

Nyt on saatu 'Early Tananan' siemeniä kasvinjalostajan vanhempien synnyinmaahan.

Alaska-kiinnostukseni jujuna on tämä ajatus: jos jokin lajike on niin aikainen, että se pärjää avomaalla Fairbanksissa, se pärjää täälläkin. Ks. postaukseni "Alaska opettaa". 


  *   *   *   *
Patricia M. Holloway valotti sähköpostihaastettelussa, mikä on tomaatinviljelyn asema Alaskassa ja miten siinä onnistutaan.

Hollowayn mukaan alaskalaiset ovat viljelleet tomaatteja kultaryntäyksen ajoista saakka. Nykyään tomaatit ovat erittäin suosittuja kaikenkokoisilla harrasteviljelmillä. Arviolta 90 prosenttia kasvattaa niitä kasvihuoneissa tai korkeissa tunneleissa ja valitsee lajikkeiksi runkotomaatteja. Ainoastaan keskisessä Alaskassa (Interior Alaska) voi tomaatteja kasvattaa ulkona, ja sielläkin tulee toisinaan niin kylmiä kesiä, että puutarhurit saavat vain paljon vihreitä tomaatteja, joista osaa kypsyy jälkikäteen sisällä mutta osa jää vihreiksi.

”Yksi ensimmäisistä ostamistani keittokirjoistani itse asiassa käsitteli juuri sitä, mitä tehdä näistä vihreistä tomaateista – niitä esimerkiksi paistetaan, tehdään pikkelsiksi ja relissiksi”, Holloway kirjoittaa.

Suurin haaste on alaskalaistutkijan mukaan ehdottomasti kasvukauden lyhyys ja kattamattomilla viljelyksillä lämmön vähyys. Ennen muovikatteiden käyttöönottoa tomaatteja viljeltiin lähinnä vain kasvihuoneissa. Kun maan lämmittämisen menetelmiä on saatu käyttöön, ihmiset ovat alkaneet kokeilla avomaantomaattien viljelyä, mutta enimmäkseen puutarhureilla on takapihalla kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaatit, kurkut ja paprikat. Monien mielestä on liian vaivalloista yrittää kasvattaa tomaatteja avomaalla suhteutettuna saatujen hedelmien määrään.

’Early Tanana’ oli yksi ensimmäisistä tomaateista, joita tällä alueella on jalostettu avomaanviljelyyn. Se tuottaa kypsiä hedelmiä, vaikka katemuovia ei käytettäisikään.

”Olen viljellyt ‘Early Tananaa’ ulkona, kasvihuoneessa ja kylmälavassa. Sen hedelmä on pieni mutta maukas. Se on todella erityisen hyvä puutarhureille, jotka kasvattavat tomaatteja ulkona. Lisäksi heillä on todennäköisesti lämmin etelään päin oleva puutarha ja he käyttävät muovikatteita”, Holloway kirjoittaa.

 ‘Early Tanana’ on suosittu niiden harrastajien keskuudessa, jotka suosivat avopölytteisiä lajikkeita eli ei-hybridilajikkeita. Lajike on mukana monissa siemenkirjastoissa ja -kokoelmissa.
'Early Tanana' oli tämän esittelylehtisen mukaan uutuus vuonna 1970.


Hollowayn tässä yhteydessä antama oppi kannattaa painaa mieleen: maan lämmittämisellä on tomaatin kasvuun suurempi vaikutus kuin koko kasvin lämmittämisellä.

   *    *    *    *

Alaskalaisista lajikkeista minulla on ennestään ollut ulkoviljelyssä 'Polar Babya' (kesät 2016 ja 2017), 'Polar Staria' (kesä 2016) ja 'Polar Beautyä' (kesällä 2016). Pilvisenä, viileänä kesänä 2017 vain matalat pensastomaatit 'Polar Baby', '42 Days', venäläinen 'Sibirskiy Skorospelyi' ja virolaiset 'Terma' sekä 'Mato' ehtivät antaa kaiken satonsa elokuun loppuun mennessä.

Alaskan ohella ensi kesän teemamaana on Venäjä. Olen tilannut virolaisesta Seemnemaailm-verkkokaupasta sellaisia lajikkeita, jotka löytyvät erään jaroslavlilaisen puutarhasivuston suosituslistalta. Jaroslavlissa pelataan kiekkoa niin kuin Turussakin, mutta kesät siellä ovat mantereisempia ja kuumempia kuin Turun kesät.

Nyt vaan kun pääsisi pikakelauksella kevääseen, niin ”Fairbanks & Jaroslavl meet Turku”!


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.
'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.
’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *
Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.


Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.


*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.
Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!