Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.
Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.
Tomaatin paririvit on katettu
biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla
potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.
|
”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna
kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.
Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.
Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”. Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.
Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.
|
’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”. |
Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin
lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa,
eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’
siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten
siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti
kotoisin Friisinmaalta.
'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike, mutta hyvää kannattaa odottaa. |
”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille
tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.
Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.
Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti.
Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista,
joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se
kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on
viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja
Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on
pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin
monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!
”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”
Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.
Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.
Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.
Tuukka Häkkinen on viljellyt
potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. |
Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren
tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka
Häkkinen valottaa menetelmiä.
Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.
Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.
”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.
Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.
Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.
Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.
Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.
Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan
avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:
Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt
kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.
Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan.
Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään
kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta
loppukesästä.
Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun
löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun
loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.