Tule tomaattitarhaan!

Turkulaispihamme on neljättä kertaa mukana Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Se toteutuu sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 12 - 17. Näin juuri ennen tapahtumaa jännittää hyvällä tavalla, kuka poikkeaa ja millaisia kohtaamisia ja keskusteluja syntyy.

Tästä löydät tarkemmat tiedot.

Tomaatteja on eniten talon eteläseinustalla ja lisäksi kasvihuoneessa ja sen seinustoilla. Viime syksynä istutetut laukat lopettivat juuri kukintansa. 

Kesäkuun ajankohta ei ole tomaattitarhalle paras mahdollinen, koska olen vasta saanut istutettua lopullisiin kasvatusastioihinsa viimeiset, varkaista juurrutetut lisätaimet. Silmänruokana ei ole yhtään kypsää tomaattia, ainoastaan hyvin erikokoisia tomaattikasvustoja, tomaatinkukkia ja raakileita.

'Anmore Dewdrop' kukkii amppelissa ihan hulluna. Jos jokaisesta
kukasta tulee hedelmä, onpas paljon poimittavaa!

Tässä muutamia tärppejä siitä, mitä on nähtävillä.

Lajikkeita on kaikkiaan noin 70. Kasvihuoneessa on 30 lajiketta, joista vain kahta on ollut kasvamassa ennestään. Niinpä edessä on yllätyksiä itsellenikin. Niitä on jo ilmennyt: osa kasvihuoneessa kasvattamistani onkin matalia pensaita, joten kasvihuoneen tila ei tule maksimaalisesti hyödynnettyä. Yhden matalan pensaan jo siirsin ulos.

Kasvihuoneeseen muodostui "hedelmäsalaatti", sillä huomasin toukokuussa, että kylvettynä on 'Apelsin', 'Kiwi', 'Pera d'Abruzzo' ("Abruzzon päärynä"), 'Citrina' ja myös 'Orange'.

'Citrinan' raakileissa näkyy hyvin jo sitruunan muoto.

Toisen nimiryhmän kasvihuoneessa muodostavat lumiteemaiset lajikkeet: 'Faelan's First Snow', 'Father Frost', 'Husky' ja 'Super Snow White'.

'Faelan's First Snow' eli Faelanin ensilumi -lajikkeessa on poikkeukselliset,
valkokirjavat lehdet. Tomaateista tulee lukemani mukaan ihan normipunaisia.

'Piennolo del Vesuvio' on kehittänyt raakileitaan kasvihuoneen kasveista aikaisimmin.

Ulkona on nyt niin kuuma, että tomaatit taitavat viihtyä paremmin seinustoilla kuin kasvihuoneessa, jossa kuumimpina hetkinä lämpötilat ylittävät reilusti +30 asteen. Muistuu mieleen viime vuoden ennätyslämmin kesäkuu, jonka jäljiltä kukkia putoili hedelmöitymättöminä polis, ilmeisesti juuri kuumuuden takia.

'Roi Humbert' on yksi Suomessa ensimmäisenä viljellyistä lajikkeista.
Se on hillittykasvuinen, minkä takia takia kasvatan sitä yksirunkoisena ja ulkona eli
seinustalla niin kuin 1900-luvun alun Suomessa yleisimmin tehtiin. 

Kokemukseni mukaan kastelualtaan päällä on helpointa kasvattaa pienikokoisia lajikkeita.
Tässä itse tehdyissä kasvatussäkeissä kisaavat 'Perth Pride', 'Yukon Quest' ja 'Nevski'.

Iltapäivällä kolmelta Turun ennuste näyttää +29 astetta. Vettä on tarjolla, ja varjopaikkojakin löytyy.

Siis lämpimästi tervetuloa 😊!

 

Kymmenentuhatta tomaattiaskelta

Tomaattilajikkeistani 'Piennolo del Vesuvio' kukkii ensimmäisenä.

Kevät keikkui pitkään kylmemmällä puolella, ja öisin oli kovia pakkasia, joten lykkäsin tomaatintaimien siirtoa yläkerran taimihuoneesta kasvihuoneeseen tähän viikonloppuun saakka. Nythän sääennuste näyttää jo ihan kesää.

Kuljetusastiana kätevin on kahvallinen soikko.
Uudet puutarhakengät odottavat uutta
satokautta

Harmi, kun en tehnyt askelmittausta operaatiosta, jossa kuljetin kaikki taimet noin 15 erässä yläkerrasta kasvihuoneeseen ja kokosin kasvihuoneeseen monenlaista tarviketta. Oletan, että kymmenentuhatta tuli täyteen.

Ennen siirtoa minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä, mitä lajikkeita on kasvamassa, koska osa lajikkeista ei kerta kaikkiaan itänyt ja koska kylvin postin tuomia siemeniä vielä maaliskuun lopulla. Niinpä kasvihuoneeseen siirron jälkeen oli taimi-inventaarion aika. Järjestin lajikkeet jo siirron yhteydessä aakkosjärjestykseen kasvihuoneen ovelta myötäpäivään kiertävälle kehälle. Kirjaamista varten ostin kirjakaupasta oikein kirjoitusalustan, johon merkkasin lajikkeiden nimet ja määrän.

Taimia osoittautui olevan kaikkiaan 143 ja lajikkeita 87. Olen lupaillut taimia sukulaisille ja tutuille, jonka jälkeen itselle jää 65 lajiketta ja 67 tainta. Tuplaten on vain amppelilajikkeita ’Anmore Dewdrop’ ja’ Tumbling Tom’, joita ripustelen räystäiden alle paisteisiin paikkoihin. Muuten tämä kesä menee vanhaan tapaan: yksi taimi kutakin lajiketta.

Olen täysin harhaoppinen siinä, etten mitenkään karaise taimia ennen kasvihuoneeseen siirtoa. Sinne vaan ja ovi kiinni perästä! Muutaman kylmän yön ne joutuvat kärsimään, mutta henkiin jäännin turvaa lämpöpuhallin.

A niin kuin 'Alaska'. Viimeinen aakkostuksessa oli 'Yukon Quest'.

Taimet ovat hyvin erikokoisia sekä lajikkeiden erojen että kylvöaikojen erojen takia. Pienin rääpäle jäi olohuoneen ikkunalle. Se on vasta kuusisenttinen ’Alaskan Fancy’, kun taas muutama ’Citrina’ on yli puolimetrinen.

Kaikki sisällä! Maitopurkeista kiitos kuuluu tänä keväänä naapuruston kahdelle lapsiperheelle.
Aiemmin niiden keruupaikkana on ollut työpaikan henkilöstöravintola.

Tomaatintaimet saavat nyt kasvaa ja karaistua pari viikkoa. Ryhdyn sen jälkeen istustushommiin, ja ihmiset saavat hakea taimensa pois.

Istutussuunnitelma on nyt sellainen, että kasvihuoneeseen itselleni jäävistä melkein kaikki lajikkeet ovat itselleni uusia. Vanhoista tutuista halusin uudelleen viljellä maailman mustimmaksi tituleerattua ’Black Beautya’ ja kauneudellaan minut pari vuotta sitten lumonnutta ’Dark Galaxya’.

Avomaalla panen pienen kisan pystyyn Leningradin, Moskovan ja Siberian Skorospelien eli "aikaisten" ja 'Skorospelkan' välille.

Osa dwarfeista iti heikosti, ja käteen jäävät ’New Big Dwarf’, ’Perth Pride’, ’Uluru Ochre’, ’Velvet Night’ ja ’Yukon Quest’.

Kukkia on vasta parissa taimessa. Tähän tapaan nuppuilee 'Sungold'.

Mielenkiintoista tomaattikesää odotellessa!

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Paras aika vuodesta!

Tämän aamun saalis hivelee silmää. Sato voi muodostua erittäin hyväksi, jos vain kesäistä säätä saadaan jatkossakin.  

Tomaatteja kypsyy nyt talon joka nurkalla, erityisesti avomaalla. On vaikea sanoa, mikä lajikkeista on ollut aikaisin, koska kasvupaikat ovat hieman erilaisia. Paljon kypsiä ovat kuitenkin jo antaneet aiempina vuosinakin aikaisiksi havaitut matalat pensaslajikkeet ’42 Days’, ’Cold Set’, ’Glacier’, ’Polar Baby’, ’Sheyenne’, ’Sibirjak’, ’Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Terma’. Yksi parhaista on ollut ruukussa kasvava virolainen ’Koit’, jonka hedelmät ovat isoja ja lihaisia.

'Koit' on ollut aikainen ja satoisa.

Kiva uutuus tänä kesänä on varsin aikainen ’Sugar Baby’ ja jenkkitaksinkeltainen ’Taxi’, josta poimin ensimmäisen kaunokaisen tänään.

'Taxi' on kivan värinen ja lisäksi aikainen.

Hyvässä vauhdissa ovat myös ruukuissa kasvavat runkotomaatit ’Stupice’, ’Outdoor Girl’ ja matalarunkoinen ’Kimberly’. ’Gold Nugget’ on antanut keltaisia kirsikkatomaatteja, ’Chocolate Cherry’ niitä sameanruskeita mutta niin herkullisia palleroita ja ’Anmore Dewdrop’ punaisia. Pieniä punaisia kypsyy tasaiseen tahtiin myös ’Losetto’- ja ’Tumbling Tom’ -amppeleissa.

'Jaune Flamme' 

'pullistelee.

Raakileiden määrässä ennätyksen taitaa tehdä oranssi ’Jaune Flamme’, josta muutama on jo kypsynytkin.  Valtavasti raakileita on myös ’Manitoba’-pensaassa, mutta yhtään ei ole vielä ehättänyt kypsäksi asti.

Aiempien kesin suosikki, venäläinen meripihka eli ’Jantarnoi’ ei jostain syytä tänä kesänä ole kovin satoisa. Siinä on vain muutama raakile.

'Manitoba' näyttää olevan satoisa muttei niin aikainen kuin alaskalainen 'Early Tanana' ja amerikkalainen 'Benewah'. 

   *    *    *    *

Kahdeksanneliöisen kasvihuoneen tomaatit ovat selvästi jäljessä avomaasta ja normaalista. Sille on hyvä syykin: Olin mieheni kanssa 8. – 25.7. eli kahden ja puolen viikon ajan ulkomaanmatkalla, ja sinä aikana siskoni hoitivat tomaattien kastelun. Olin ohjeistanut heitä niin, että kasvihuoneen ovi saa olla koko ajan auki tilanteessa, jossa kukaan ei ole joka päivä niitä säätelemässä. Sitten heinäkuun toisesta viikosta eteenpäin, matkamme ajan, olikin ollut pari astetta keskimääräistä viileämpää, jolloin päätökseni pitää ovet koko ajan auki, olikin huono. Toinen vaihtoehto, eli se, että ovet olisivat koko ajan kiinni ja lämmöt nousisivat herkästi yli 30:n asteen, ei olisi sekään ollut hyvä.

Kasvihuoneeni on ollut paitsi turhan viileä myös turhan varjoisa. Se on seurausta siitä, että olen tunkenut sinne 28 kasvia, vaikka realistinen määrä olisi noin 20, jos haluaisi auringon paremmin paistavan sisään. Varmaan suoran auringon vähyydestä johtuu se, että ’Dark Galaxyt’, joiden pitäisi olla yötaivaan sinisiä lukuunottamatta galaktisia kultaisia juovia, ovat kasvihuoneessani aika punaruskeita.

Kasvihuone on taas melkoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ensimmäisen hedelmän kypsytteli silmäteräni, maailman mustin tomaatti ’Black Beauty’. Annoin tämän 346-grammaisen mötikän kylässä käyneelle tyttärelle, ja hän luonnehti sen makua näin: ”Varsin mehevä ja mehuisa, jokseenkin lihaisa, mutta samalla pirskahteleva”. Ihan lähipäivinä kypsyy seuraavia.

Ensimmäinen 'Black Beauty' kypsyi heinäkuun lopulla ja oli varsin kookas.

Kasvihuoneessa satoa tuottaa myös kirsikkatomaatti ’Rosa Quartz Multiflora’, jonka hedelmät ovat ihanan makeita; ne sopisivat johonkin jälkiruokaan. Terttu, joissa on eriasteisesti kypsiä tomaatteja, on kaunis kuin koru.

'Rosa Quartz Multifloran' terttu on suloinen. 

Muita aikaisia kasvihuoneessa ovat keltaiset lajikkeet: venäläiset ’Azoycka’ ja ’Zolotye Kupola’ sekä amerikkalainen ’Yellowstone’. Neljä hedelmää on kypsynyt hienosta uurteisesta, italialaisesta punaisesta perinnelajikkeesta ’Costoluto Genovese’.

Kasvihuoneen satoa: Keskellä 'Siniy' ja muut "kello 12:sta myötäpäivään": 'Black Burgundy', 'Azoychka', 'Sart Roloise', 'Costoluto Genovese', 'Grub's Mystery Green', 'Zolotye Kupola' ja 'Garden Peach'.

Kasvihuoneen ensimmäiset 'Yellowstonet'. 

Nyt on ’Aussieta’ ikävä! Aiempina kesinä olen saanut suurimmat tomaatit lajikkeesta ’Aussie’ ja yleensä vielä aikaisin elokuussa. Tänä vuonna sitä ei ole kasvamassa. Suurinta kokoa tavoittelee ’Big Zac’, mutta se kehittyy kovin hitaasti. Toistaiseksi suurin mötikkä on tullut Irman ihme -puskasta, ja lisää on tulossa. Harmi vaan, että sen maku on aika lattea.

Toistaiseksi tämän kesän suurin on ollut Irman ihmeen 612-grammainen hedelmä.

Tomaatin lajikevalinnan avaimet

Mitä kaikkea muuta kuin punaista? Kirsikka-, luumu- vai pihvitomaatti? Runko- vai pensastomaatti? Kasvihuone- vai avomaantomaatti? Avopölytteinen vai hybridi? Tomaattiharrastukseni alussa olin näistä lukuisista vaihtoehdoista ymmälläni.

Tomaattien luokitustavat kannattaa opetella, jotta oppii valitsemaan oman puutarhan kasvuoloihin ja omiin tarpeisiin sopivimmat tomaattilajikkeet. Samalla kannattaa opetella luokitusten avaintermit ainakin englanniksi; se auttaa, jos seikkailet netin ulkomaisilla tomaattisivustoilla. Lajikkeiden ominaisuuksiin me tomaattiharrastajat törmäilemme juuri nyt, kun teemme tulevan kesän lajikevalintoja.

Käyn tässä läpi tomaattien luokitustapoja siteeraten itseäni. Seuraavassa on nimittäin pääkohdat tulevan tomaattikirjani tätä aihetta käsittelevästä luvusta.

(Tomaattikirjahanke viivästyy, koska asia roikkuu kustantajalla ja oma kirjoittamisaika on kortilla. Mutta kyllä se sieltä, uskoisin, toivoisin, luulisin…)

VÄRI

Aloitetaan tomaatin luokituksista helpoimmasta, tomaatin väristä. Nykyään jo kaupan vihanneshyllyllä huomaa, ettei tomaatti ole vain kirkkaanpunainen. Kaupallisessa tuotannossa on myös pinkkejä, keltaisia, oransseja ja ruskeita tomaatteja. Harrastajien ulottuvilla puolestaan on edellisten lisäksi valtava määrä erilaisia punaisen sävyjä sekä valkoisia, lähes mustia, vihreiksi jääviä ja sinisen- tai violetinsävytteisiä tomaatteja.

Väri ilmenee usein lajikkeen nimestä, esimerkkeinä ’Golden Jubilee’ ja ’Green Envy’. Tomaatti ’Indigo Rose’ oli raakileena sinisenmusta ja vihreä. Kun hedelmä kypsyy, kanta muuttui mustanruskeaksi ja kärki lohenpunaiseksi.

'Indigo Rosen' raakileita.

'Ananas Noire'.

'Green Envy', nimensä värinen.

Tomaatti voi olla raidallinenkin. Monille tutun runkotomaatin ’Tigerellan’ ja hauskan amppelitomaatin ’Firecrackerin’ oranssinpunaisessa pohjavärissä on kellanoransseja raitoja. ’Green Zebran’ pohjaväri on kellanvihreä, ja siinä on tummanvihreitä raitoja. ’Black Zebra’ on vihreän ja tummanpunaisen raidallinen.

'Black Zebra'. Musta mutta raidallinen. Kasvutavaltaan runkotomaatti.

MUOTO

Tomaatit jaetaan hedelmän muodon ja koon mukaan 1. pyöreisiin perustomaatteihin, 2. kirsikkatomaatteihin (cherry tomato), 3. luumutomaatteihin (plum tomato) ja 4. pihvitomaatteihin (beefsteak tomato).

1. Pyöreät perustomaatit painavat tyypillisesti 50–100 grammaa. Näitä nimitetään joissain lähteissä myös salaattitomaateiksi (salad tomato).

Aikainen avomaan runkotomaatti 'Stupice' tuottaa peruspunaisia salaattitomaatteja.

2. Kirsikkatomaatitkin ovat yleensä pyöreitä, mutta ne painavat vain 10–20 grammaa. Kirsikkatomaatit ovat yleensä tomaateista sokeripitoisimpia eli makeimpia, joten ne voittavat makutesteissä. Puhutaan myös cocktail-tomaateista (esim. Kotiliesi 22.9.2009), jotka ovat isompia kuin kirsikkatomaatit.

'Mirabell' on satoisa kirsikkatomaattilajike. 

3. Luumutomaatit ovat pitkulaisia, noin 7–9 senttiä pitkiä ja 4–5 senttiä paksuja tomaatteja, mutta niiden muodossa on suurta vaihtelua. Luumutomaatteihin luetaan myös päärynän – tai hehkulampun – muotoinen ’Yellow Pear’, banaanin mallinen ’Banana Legs’ sekä munan, makkaran, mansikan ja porkkanan malliset erikoisuudet.

'De Barao Black' on runko- ja luumutomaatti, jonka hedelmät painavat noin 60–70 grammaa.

4. Määre ”pihvi” viittaa kokoon, vähän muotoonkin. Pihvitomaatti painaa tyypillisesti 100–300 grammaa, mutta onpa niitä yli kilonkin kokoisiksikin kasvateltu. Oma ennätykseni on toistaiseksi 806 grammaa, lajike ’Aussie’. Monet pihvitomaateista ovat litteitä, jotkut epämuotoisenkin näköisiä.

'Church' on komea pihvi-, runko- ja kasvihuonetomaatti.

'Reisetomate' ei sovi normitomaatin kuvaan.

5. Muut
Joitakin tomaattierikoisuuksia jää näiden pääluokkien ulkopuolelle, esimerkiksi yhteen kasvaneista kirsikkatomaateista muotoutunut möllykkä ’Reisetomate’.

KASVUTAPA

Tieto tomaattilajikkeen kasvutavasta on harrastajalle aivan olennainen.

Kesä-heinäkuun vaihteessa runkotomaatit tavoittelevat 

jo pienen kasvihuoneen kattoa. 

A. Runkotomaatti kasvaa pystysuuntaan kärkikasvupisteeseensä saakka, jopa metrejä. Se muodostaa kukkaterttuja nivelväleihin. Runkotomaatti kasvattaa paksun rungon, ja sen sivuversojen alut eli varkaat yleensä poistetaan, jotta kasvi ei hajauta voimiaan. Runkotomaatteja kasvatetaan pääsääntöisesti kasvihuoneissa. Runkotomaatti antaa satoaan vaiheittain pakkasiin asti ja kasvaa pituutta, kunnes latva katkaistaan. Runkotomaatti vaatii tukemista kepeillä, naruilla tai säleiköllä. Runkotomaatti on englanniksi indeterminate eli rajoittumaton, päättymätön tai vine-type tai vining tomato. Tomaatin runko on vine tai cordon. Suomalaisilla ammattiviljelmillä tomaatin runko kasvaa kauden aikana 7–9 metriä pitkäksi, ja enimmillään maailmalla tomaatin rungot voivat monivuotisessa kasvussa venyä jopa 15-metrisiksi. Runkotomaatin sato kypsyy vähitellen ja jatkuvasti, ei kerralla.

Kasvihuoneessa viljeltävät lajikkeet ovat yleensä runkotomaatteja. On myös avomaanlajikkeita, esimerkiksi ’Outdoor Girl’ ja ’Bloody Butcher’, jotka kuuluvat runkotomaatteihin.

B. Pensastomaatti haarautuu runsaasti ja lopettaa pituuskasvunsa, kun raakileita on muodostunut tietty määrä. Se kasvaa tyypillisesti 1–1,5 metrin korkuiseksi ja sopii kasvatettavaksi isoissa ruukuissa. Siitä ei poisteta varkaita, vaan kasvin annetaan haarautua pensaaksi, jota toki voi olla kasvukauden edetessä tarpeen hieman harventaa. Pensastomaattikin vaatii yleensä tuen, esimerkiksi pari keppiä tai jonkinlaisen häkki- tai verkkosysteemin. Pensastomaatin koko sato kypsyy aika lailla yhtäaikaisesti, muutaman viikon kuluessa.

Englanniksi tällaista kasvutapaa kuvataan termillä determinate (“päättyvä”: kasvin kasvu loppuu, kun geneettisesti ennalta määräytynyt muoto on saavutettu). Pensastomaatti on toisaalta bush tomato.

Ruukussa viihtyvä kompakti pensas, lajike 'Bonita'.

Pienikokoiset pensastomaatit sopivat kokonsa puolesta pieniin puutarhoihin. Pienimmät jäävät 30–50-senttisiksi, ja niille riittää tietysti pienempi ruukku kuin puolitoistametrisille. Pienimpiä nimitetään myös kääpiölajikkeiksi (dwarf), esimerkiksi ’Tiny Tim’ tai ’Red Robin’. Niitä voi kasvatella ikkunalaudalla tai terassilla.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, puhutaan myös rungon ja pensaan välimuodosta, kasvutavasta semi-determinate. Tällainen tomaatti on pensasmainen, mutta oksia on vähemmän kuin pensaassa ja oksat ovat pensastomaatin oksia pidempiä, noin 1–2-metrisiä. Siemenfirma Thompson & Morgan käyttää termiä semi-bush ja luokittelee siihen mm. lajikkeet ’Glacier’, ’Super Marmande’ sekä ’Roma Nano’ ja ’Roma VF’.

'Glacier' on puolipensas, joka käy avomaalle. Se tuottaa

peruspunaisia perustomaatteja. Lajike on erittäin aikainen.

C. Amppelitomaatti sopii amppeliin runsaasti haarovan, roikkuvan kasvutapansa vuoksi. Hedelmät ovat yleensä pieniä mutta maukkaita. Esimerkiksi ’Tumbling Tom’, ’Losetto’, ’Hundreds and Thousands’.

'Losetto' kasvaa amppelissa.

KASVATUSPAIKKA

Tomaatit jaotellaan Suomessa kasvuajan ja lämmöntarpeen mukaan kasvihuone- ja avomaantomaatteihin. Useimmat kasvihuonetomaatit ovat runkotomaatteja, mutta kaikki runkotomaatit eivät ole kasvihuonetomaatteja. Avomaantomaatit ovat pääsääntöisesti pensastomaatteja. (Ja käsittääkseni esimerkiksi Alaskan pohjoisosissa melkein kaikki tomaatit ovat kasvihuonetomaatteja, koska kasvukausi avomaalla ei kerta kaikkiaan riitä.)

Rajat ovat liukuvia: On monia kasvihuonekasvatukseen suositeltuja lajikkeita, jotka saa hyvänä kesänä, hyvässä kasvupaikassa menestymään avomaalla tai seinustalla: esimerkkeinä ’Black Russian’, ’Gardener’s Delight’, ’Moneymaker’, ’Tigerella’ sekä kirsikkatomaatit, kuten ’Sungold F1’. Ja toisaalta avomaantomaatteja kannattaa kasvattaa kasvihuoneessa, jos haluaa aikaista satoa.

'Matina' on aikainen runkotomaatti, josta saa 
kasvihuoneesta satoa jo varhain, 

avomaalta hieman myöhemmin.

Mikään ei estä kasvattamasta avomaantomaateiksi luokiteltuja pensastomaattejakaan kasvihuoneessa, joskin se tuhlaa tilaa korkeussuunnassa. Pohjois-Suomessa aikainen lajike on paras valinta myös kasvihuoneeseen, ja siinä konstit ovat näköjään monet: Kotipuutarha-lehdessä 2/2010 kerrottiin Kyllikki Heikkisestä, joka hoitaa aikaista, matalakasvuista ’Siberia’-pensastomaattia muovihuoneessa runkotomaatin tapaan. Hän poistaa sivuversot ja kasvattaa taimia yksirunkoisina. Taimen pituuskasvu loppuu syksyllä itsestään eikä latvominen ole tarpeen. Penkin katteena on musta kangas. Näin menettelemällä hän saa Pohjois-Suomessa satoa jo heinäkuun lopussa.

On huomattava, ettei ”avomaa” missään päin Suomea voi tarkoittaa tuulelle avointa peltoa, vaan kaikkien aurinkoisinta ja suojaisinta kasvimaan kolkkaa tai talon, ulkorakennuksen tai aidan eteläseinustaa. Koska tomaatti on lämmönsuosija, olisi hyvä, jos avomaanviljelyksellä pystyttäisiin lähestymään kasvihuonemaisia oloja rakentamalla muovi- tai harsotunneleita tai tuulilta suojaavia aitoja. Myös kasvualustan kattaminen tomaatin juurille tuo lisälämpöä.

AIKAISUUS

Siemenfirmat kuvailevat lajikkeen aikaisuutta joko sanallisesti tai ilmoittamalla kypsymis- tai kasvupäivien määrän. Sanallisissa kuvailuissa mielenkiintoni suomalaisena avomaanviljelijänä herättävät esimerkiksi ilmaukset very early, extra early tai ultra early. Länsimaissa käytössä on days to maturity -arvio (DTM), josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Venäjällä on käytössä isompi numeraalinen arvo, joka ilmoittaa kasvuajan aina itämisestä hedelmän kypsymiseen.

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien, mutta näiden väliin jää valtava variaatio. Ja kunkin kesän tuomat yllätykset.

En käsittele tässä ominaisuutta ja ulottuvuutta hybridi vs. avopölytteinen tai maatiainen, koska se ansaitsee ihan oman selostuksensa.

Kasvitieteessä tomaatit voidaan luokitella ainakin myös lehtien tyypin sekä hedelmien lokeroiden määrän mukaan, mutta en mene nyt niihinkään ulottuvuuksiin.

OMINAISUUKSIEN YHDISTELMÄT

Ominaisuuksien yhdistelmät ovat tärkeitä: Itse etsin avomaalle aikaisia pensastomaatteja, kasvihuoneeseen mielellään myös suhteellisen aikaisia lajikkeita, mutta runkotomaatteja. Tomaattien väri on sidoksissa kasvutapaan siten, että en ole löytänyt kovin monia sellaisia aikaisia avomaantomaatteja, jotka olisivat muita kuin peruspunaisia. Jos johonkin suuntaan lajikevalikoimaa – nyt 248 lajiketta – olen viime aikoina täydennellyt, se on ollut juuri keltaisiin, mustiin tai ruskeisiin avomaantomaatteihin.
Viljelmälläni on siis joka kesä arvossaan keltainen avomaantomaatti ’Jantanoi’, ja odotukset ovat korkealla esimerkiksi ensi kesäksi löytämäni ’Noire de Crimée’ -lajikkeen suhteen.

Plantagenin poistomyynnistä löytyi venäläinen lajike 'Noire de Crimée', jonka pitäisi pärjätä 
avomaallakin ja jonka hedelmät ovat muuta kuin peruspunaisia, nimittäin violetinsävyisiä.