Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!

Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.

Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.

Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.

Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.

Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa

Olen yrittänyt tomaattikirjaani varten – ja muutenkin - löytää vastausta kysymykseen, viljelläänkö Suomessa nykyään avomaantomaattia kaupallisesti.

Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.

Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.

Tomaatin paririvit on katettu biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.

Näky on vaikuttava. Luomutomaatteja kasvaa kolmessa paririvissä, ja joka rivissä punertaa. Taimiväli on 40 senttiä, riviväli noin 60 ja paririvien väli noin 90 senttiä. Paririvit on katettu mustalla biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa erittäin paljon. Tomaatistahan tiedetään, että sen jalat tulee pitää lämpimänä. Häkkisen mukaan samalla kalvolla on suojattu myös kurkun, salaatin, maissin, pensaspavun ja purjon kasvualustat.

”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.

Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.

Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”.  Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.



Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.

’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”.

Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa, eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’ siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti kotoisin Friisinmaalta.



'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike,
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki viljelmän tomaatit ovat runkotomaatteja. Rungot on tuettu ylöspäin naruilla, jotka puolestaan on kiinnitetty rivien suuntaisiin tolpasta tolppaan vedettyihin aitalankoihin. Tomaatit viljellään pääsääntöisesti yksirunkoisina, mutta voimakaskasvuisilla lajikkeilla eli ’Sladkaja Grozdilla’ ja ’Friesjellä’ kokeillaan tänä kesänä myös kaksirunkoviljelyä. Häkkinen ei ole kiinnostunut pensastomaateista niiden sekavan kasvutavan takia.




Runkotomaattien tukemiseen kuluu paljon työaikaa.

”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.

Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.

Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti. Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista, joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!

”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”

Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.

Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.

Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.

Tuukka Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi.

Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka Häkkinen valottaa menetelmiä.

Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.

Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.

”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.

Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.

Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.

Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.

Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.

Livonsaaressa kasvaa koeluontoisesti
muun muassa lajike 'Sweet Million'.

Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:

Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.

Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan. Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta loppukesästä.

Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.