sunnuntai 1. heinäkuuta 2018

Härmä häijynä

Kesäkuun 11. päivänä havaitsin, että tomaattiviljelmilleni oli iskenyt härmä. Tauti oli puhjennut tilanteessa, jossa olin kesäkuun alussa siirtänyt mahdollisimman paljon tomaattikasveja kasvihuoneeseen hallaöiltä suojaan. Varsinaisten kasvihuonetomaattien sekaan oli siis noin viikon ajaksi sullottuna myös ruukkuihin istutettuja avomaantomaatteja. Kasvit oli kasteltu liian hyvin, enkä älynnyt tuulettaa riittävästi, koska ilmat olivat vaihteeksi viileät.

Alalehtiin oli ilmestynyt runsaasti valkoisia härmälaikkuja, ja pian laikut muuttuvat ruskeiksi. Lopulta kokonaisia lehtiä kuihtui. Googlen kuvahaut varmistivat, että härmäähän se, englanniksi powdery mildew, mikä viittaa tämän taudin puuterimaiseen ulkonäköön.

Ensin alalehtiin tulee valkoisia puuterimaisia pilkkuja, sitten puuterikohdat lakastuvat ruskeiksi, ja lopulta koko lehti voi kuolla. Kuvasarjassa ei ole sama lehti vaan eri vaiheessa olleita lehtiä. 

Ryhdyin karsimaan härmäisiä alalehtiä pois. Karsiminen hirvitti, koska tiedän, että tomaatti tarvitsee lehtensä yhteyttääkseen eli tuottaakseen uutta kasvua ja hedelmiä. Lehtiä pitäisi olla parikymmentä. Noin kymmenessä kasvissa sairaita lehtiä oli niin paljon, että päädyin heittämään koko kasvin kompostiin. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikkasuositus on kasvihuone. Vähensin kastelua ja lisäsin tuuletusta.
Sydän syrjällään tutkin, onko härmä edennyt avomaalle. Ei sentään. Kylmälavoihin istutetut noin 30 tainta sekä amppelitomaatit ovat kunnossa mutta n. 50 kasvihuoneessa ollutta sairastui, osa vain lievästi, osa pahoin.
Ryhdyin googlailemaan, minkälaisia keinoja on härmää vastaan. Ammattiviljelmillä yhtenä lähtökohtana on valita viljelyyn vain härmäresistenttejä lajikkeita. Minä taas harrastalijana haluan jatkossakin valita viljelyyn ihan mitä lajikkeita tahansa! Ammattiviljelmillä yksi keino on kasvihuoneiden rikitys ja kasvisuojeluaineiden käyttö. Minulla ei ole mahdollisuutta eikä lupaa kumpaankaan.
Harrasteviljelijöitä neuvotaan yleisimmin suihkuttamaan härmään saastuneita kasveja erilaisilla soodaliuoksilla. Sekoitussuhteita löytyy monenlaisia. Päädyin tällaiseen ohjeeseen.
Olen nyt pari kertaa suihkutellut kaikki lehdet läpi tällä soodaliuoksella. En pidä siitä, että ohjeessa on mäntysuopaa, koska kasveissa on jo isoja raakileita, joiden valelu mäntysuovalla ei varmaankaan paranna makua. Olen kyllä huuhdellut raakileet ruiskutusten jälkeen. Joka tapauksessa seuraavan torjunnan teen tällä amerikkalaisella ohjeella, jossa ei ole nimeksikään saippuaa.

Kaikki tämännäköiset lehdet on nyt karsittu pois.

Nyt näyttää jo paremmalta. Jäljellä olevat kasvit pukkaavat latvukseen uutta lehteä ja kukkia, mutta toki ne ovat lehtien vähenemisen takia heikompia kuin ennen. Saa nähdä, pysyykö härmä poissa; pian opin sen luonteesta senkin. Torjuntaa pitää ilmeisesti jatkaa koko kasvukauden, kerran viikossa, joten aikamoinen vaiva ja harmitus tästä nyt tuli.

*    *    *    *    

Mistä tartunta on tullut, kun taimikasvatus on tapahtunut ihan puhtaissa ympäristöissä, sisätiloissa, uusissa kylvömullissa?
Epäilen tartunnan lähteeksi neljää eräältä kaupalliselta viljelmältä huhtikuussa saamaani tomaatintainta, jotka alkoivat kevään mittaan voida huonosti. Niissä ei näin jälkikäteen muistellen näkynyt härmälaikkuja, mutta lehdet kuivuivat alhaalta alkaen pikku hiljaa ruskeiksi, jolloin karsin niitä pois. Arvelin huonovointisuuden johtuvan siitä, että jouduin kylmän kevätsään vallitessa pitämään kasveja edelleen sisätiloissa, joihin valoakin osuu liian vähän. Oletukseni on nyt, että ne ovat kantaneet härmää mutta lajikkeet ovat olleet härmäresistenttejä - niin kuin ne kaupallisilla viljelmillä ovat - joten ne ovat hieman pystyneet härmää vastustamaan.
Tämän selityksen vahvistaa siskoni kokemus: Hän otti yhden kauppapuutarhalta saamistani kasveista, ja havaitsi, että sekin alkoi voida huonosti. Sen takia sisko piti sitä ulkona erillään muista taimistaan. Kun hän sitten viileänä jaksona meni siirtämään sen kasvihuoneeseensa, siellä olleisiin kasveihin alkoi tulla härmää.
Tässä minulle tärkeä oppi: ei koskaan taimikasvatusvaiheessa vieraita kasveja omien taimien sekaan!
  *    *    *    *
Mitä härmä oikein on? Tämän Viherpihan artikkelin mukaan valkoharmaita, jauhemaisia laikkuja tai värjäytymiä aiheuttava härmä ei ole vain yksi tautilaji, vaan se käsittää useita sienilajeja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Härmällä on useita isäntäkasveja: on heiniä, vaahteroita, kukkia, kuten ruusuja, ja sitten hyötykasveista etenkin kurkku, herne, mansikka ja tomaatti.
Suomalaiset nettilähteet ovat erimielisiä siitä, iskeekö härmä sateisina ja kylminä vai kuivina, lämpiminä kesinä. Ehkä toiset lajit iskevät kylmässä, toiset kuumassa. Toukokuu oli Turussa ainakin kuiva ja kuuma, minkä päälle aiheutin niille viileän ja kostean jakson kasvihuoneessa hallaöiden uhan aikaan. 
Härmä leviää suvullisena tai suvuttomana itiönä ilmavirtausten mukana kasvilta toiselle. Härmäsieni iskee usein nuoriin kasvinosiin ja varsinkin voimakkaasti lannoitettuihin kasveihin.
Vähäisestä härmästä ei ole aina kasvulle haittaa. Pahimmassa tapauksessa kovin härmöittynyt kasvi voi kuitenkin menehtyä.

*    *    *    *
Jaoin härmäharmini Intohimoa tomaatit -ryhmän Facebook-sivulla ja sain mahtavasti tukea ja vinkkejä. Tässä niistä poimintoja:
-         Ovet ja tuuletusluukut auki! Viileä hyvin tuulettuva kasvihuone on öisin parempi vaihtoehto kuin kostea hautomo. Tehokas lämminilmapuhallin puhaltamaan.

-        Härmäsaastunnan iskemisen jälkeen taantunut kasvi on herkempi kaikille muille kasvitaudeille, joten kannattaa antaa nokkoskäytevettä toipumiseen. (Nyt on nokkosvedet muhimassa!)

-        Härmän torjuntaan kasvihuonemansikalle on olemassa biologinen torjunta-aine Serenade, joka toiminee muillakin kasveilla.

-        Puolukka- tai valkosipulilitkua sumutinpulloon. (Puolukkamehulla sumuttelun vahvisti myös tuttu puutarhuri.)

-        Neuvottiin myös siirtämään härmäiset kasvit pois huoneesta heti, kun härmää ilmenee. (En tehnyt näin, koska melkein kaikissa kasvihuoneen kasveissa sitä on.)

Englanninkielisten nettilähteiden mukaan härmästä on eri lajeja, jotka esiintyvät eri lämpötiloissa. Kaikki suosivat kosteutta. Maailmalaajuisesti tomaatin härmää esiintyy eniten lämpimissä, kuivissa ilmastoissa – jota Turun alkukesä näköjään apinoi.
Härmään sairastunut tomaattikasvi tuottaa vähemmän ja pienempiä tomaatteja kuin terve, eivätkä hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin terveiden kasvien sato.
Rikityksen ja soodaohjeiden lisäksi lääkkeeksi mainitaan useissa lähteissä mm. neem- ja jojoba-öljyt. Jos härmää esiintyy lähiseudulla, kehotetaan suihkuttamaan keskikesästä lähtien viikoittain omat tomaattikasvit ennaltaehkäisevästi sekoituksella, jossa on yksi osa maitoa ja viisi osaa vettä.
Erään lähteen mukaan sairaiden lehtinen poistaminen ei olisi mahdollinen keino hallita härmää, sillä silloin kun valkoisia laikkuja näkyy, itiöiden leviäminen laikuista on jo alkanut ja lehteä poistettaessa itiöt leviävät entistä tehokkaammin ja saastuttavat muita lähistön kasveja.
Kasvikierto ei estä härmää, koska härmä ei elä maassa vaan isäntäkasvissa. Hyvä uutinen tätä myöten on se, että härmä ei talvehdi kasvijätteessä.

  *    *    *    *
Onneksi viljelmälläni tapahtuu muutakin kuin taistellaan härmää vastaan. Ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä! 


Ensimmäisenä punoittaa ruukussa seinustalla kasvava pensastomaatti 'Benewah'. 'Ida Gold' kellastuu niin kuin
pitääkin. Molemmissa kasveissa on ollut härmäisiä lehtiä.

Tämän kauden silmäterä, Alaskassa sikäläisiin oloihin jalostettu 'Early Tanana' tuntuu viihtyvän hyvin Suomen Turussa. Sen raakileet ovat hauskan muotoiset.

'Early Tanana', suoraan Alaskasta.

Isoimmaksi on pullistunut avomaanlajike ’Cold Set’ kasvilavassa – ei härmää. Erittäin lupaavilta näyttää myös kasvilavan 'Oregon Spring'. Kootusti näyttää siltä, että avomaan aikaisuuskisaa johtavat amerikkalaiset lajikkeet ennen venäläisiä. Venäläisistä pulskimmilta näyttävät lajikkeet 'Sibirjak' (ruukussa) ja kylmälavassa 'Vrzyv' ('Räjähdys') sekä 'Valentina'.


'Sibirjak' pullistelee raakileista.


'Cold Set' -kasvin "esikoisen" läpimitta on
liki 8 senttiä.


Tsekkiläislajike 'Stupicessa' on
tänäkin kesänä mukavasti raakileita.

'Friesjen' siemeniä sai Livonsaaren osuuspuutarhurilta.
Se on voimakaskasvuinen ja näköjään härmänkestäväkin.