Avomaantomaattien lajikkeiden vertailua kesältä 2018

Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen kuuma, minkä seurauksena avomaantomaatit ovat valmistuneet pari kolme viikkoa aiemmin kuin vuosi sitten. Niinpä voin lausua niistä arviot jo nyt.

Niin kuin aiemmin kerroin, tomaattiviljelmilleni, etenkin kasvihuoneisiin, iski kesäkuun alussa härmä, mutta se säästi pitkään suoraan kylmälavoihin istutetut kasvit. Vasta ihan viime viikkoina on lavojenkin kasveissa näkynyt härmäisiä ja kuihtuvia lehtiä. Tauti ilmeni niissä kuitenkin hyvin myöhäisessä vaiheessa, tilanteessa, jossa pensaiden sato oli jo lähes valmis, joten lehtien väheneminen ei tunnu enää haittaavaan sadon kypsymistä.

Kylmälavoissa kasvaa noin 30 eri lajiketta. Kaikki ovat punahedelmäisiä. Hiukan harmittaakin, etten kylvänyt venäläistä aikaista 'Jantarnyi 530' -lajiketta, jonka tomaatit ovat vaihteeksi raikkaan keltaisia.

Testattavana on ollut 10 venäläistä avomaalajiketta, matalaa pensasta, joita olin bongannut jaroslavlilaiselta aikaisten lajikkeiden suosituslistalta ja siemeninä ostanut virolaisesta Seemnemaailmasta. Nämä käsiini saamani lajikkeet ovat ’Amur Shtamb’, ’Belyi Naliv’, ’Benito F1’, ’Don Juan’, ’Grushovka’, ’Krainy Sever’, ’Maksimka’, ’Sanka’, ’Valentina’ ja ’Vzryv’.

Jaroslavlin suosituslistan avomaatomaattien siemenpussit.

Päätulos venäläisten aikaisuuskisassa on tämä: Venäjä hävisi Amerikoille.

Aikaisimpia lavoissa ovat olleet amerikkalaiset matalat pensastomaatit  'Cold Set', 'Prairie Fire', ’Polar Baby’ ja ’42 Days’ (joka kylläkin taitaa olla kotoisin Meksikosta). Varhain satoa ovat tuottaneet myös ’Canabec’, 'Oregon Spring', ’Santiam’, 'Sheyenne' ja 'Aurora'. ’Sheyenne’ ja ’Santiam’ ovat ilahduttaneet erityisen isoilla hedelmillä.

'Prairie Firen' tomaatit alkoivat punoittaa jo heinäkuun puolivälissä. Kuva on otettu 17.7.

'Oregon Spring' on satoisa ja melko aikainen amerikkalainen.

Kaiken satonsa ovat ehtineet 11.8 elokuuta mennessä antaa 'Aurora', ’Polar Baby’ ja ’Prairie Fire’.

Venäläisistä aikaisimpia olivat ’Beliy Naliv’, ’Sibirskiy Skorospelyi’, 'Sibirjak’ ja ’Nevas’, joista kolme viimeksi mainittua eivät olleet Jaroslavlin listalta.

'Sibirski(y) Skorospelyi' on tänäkin vuonna hyvässä vedossa. 

Jaroslavlin listan lajikkeista kiinnostavimpia ovat hauskan pitkulaisen muotonsa takia lajikkeet ’Sanka’ ja ’Valentina’, mutta ne ovat 2-3 viikkoa perässä kärkijoukoista.

'Valentinan' muoto on hauska. Punainen se on; raakile irtosi vahingossa.

Toivoin paljon lajikkeelta ’Vzryv’ (= räjähdys), koska löysin siitä kehuvia kirjoituksia Venäjältä, mutta en ole saanut tähän mennessä siitä vielä yhtään kypsää hedelmää. Se tosin saattaa johtua siitä, että yksilö on lavassa takarivissä, hieman varjon puolella.

’Grushovka’, ’Maksimka’ ja ’Sanka’ kasvoivat lavassa aivan paraatipaikoilla, suorassa kaakonpuoleisessa auringonpaisteessa, mutta ne olivat ainakin kaksi viikkoa perässä aikaisimpia amerikkalaisia. Aivan surkea esitys venäläisistä oli ’Don Juan’ – ei vielä yhtään kypsää hedelmää.

Mannertenvälisen kisan ulkopuolelta norjalainen ’Norderås Busk’ näyttää olevan jatkuvatuottoisempi kuin monet muut pensaat. Se kasvattaa toista ja kolmatta kerrosta raakileita, kun pensastomaatit tyypillisesti antavat satonsa kerralla.

Norjalainen 'Norderås Busk' aikoo vielä jatkaa hedelmien muodostamista.

*    *    *    *

Oman ryhmänsä puutarhassa muodostivat Alaska-teemaiset ’Early Tanana’, ’Kallio’, ja ’Alaska’.
’Early Tanana’ on noin 70-senttinen tanakka pensas, johon raakileita muodostui hyvin aikaisin. Maultaan ’Early Tanana’ oli pieni pettymys: Rakenne on kiinteä ja kovakuorinen – kuori on ehkä turhankin kova. Makeutta puuttui, ja makua voisi kuvailla ehkä sanalla raikas.

'Early Tanana' on mukavan satoisa ja hedelmä muodoltaan nätti, mutta maku on aika vaatimaton.

’Kallio’ venyi metriseksi pensaaksi. Senkin maku on mieto. Sekä ’Early Tanana’ että ’Kallio’ ovat tomaatteja, jotka kannattaa poimia vasta aivan kypsinä, muutoin ne ovat platkun makuisia.

’Alaska’ osoittautui jopa 150-senttiseksi, monirunkoiseksi pensaaksi, jota on ollut vaikea tukea. Sen maku on aika lattea. ”Lentotomaatti”, arvioi mieheni. Sekä 'Kallio' että 'Alaska' ovat selvästi perässä ’Early Tananaa’, mutta niiltä on mennyt voimia korkean puskan kasvattamiseen.

Aikaisen valmistumisen ja Alaska-sympatiani takia pidän kuitenkin ’Early Tananan’, ’Kallion’ ja tämän korkean ’Alaskan’ kylvölistallani jatkossakin. Alaskalaisista ’Polar Baby’ kuulu sinne joka tapauksessa.

MUOKS! Joku kysyi Facebookissa tämä postauksen jälkeen minulta kuvailuja näiden avomaanlajikkeiden mausta. Valitettavasti olen tehnyt erikseen makutestausta vain näistä alaskalaisista. Käytännössä poimin avomaalta tomaatteja sieltä täältä samaan astiaan enkä maistele erikseen. Kuvailisin avomaatomaattejani punaisiksi perustomaateiksi, mutta kyllä ne ovat paljon aromaattisempia kuin markettien tomaatit.

*    *    *    *

Koska härmä tuhosi pääosan viljelmistäni, en raportoi tämän kesän tuloksista enempää. Tästä tuli minulle tomaatinkasvatuksen suhteen pitkälti välivuosi.

Nyt toimin kaikin tavoin niin, että ensi vuoden kasvatus pääsee alkamaan täydellisen puhtaalta pöydältä. Ei ikinä enää vieraita taimia omien taimien sekaan! Niistä se saastutus ja tuho tuli.

Härmästä huolimatta muutamat runkotomaatit ovat jaksaneet punnertaa satoa, esimerkiksi nämä kauniit raidalliset!

Härmä häijynä

Kesäkuun 11. päivänä havaitsin, että tomaattiviljelmilleni oli iskenyt härmä. Tauti oli puhjennut tilanteessa, jossa olin kesäkuun alussa siirtänyt mahdollisimman paljon tomaattikasveja kasvihuoneeseen hallaöiltä suojaan. Varsinaisten kasvihuonetomaattien sekaan oli siis noin viikon ajaksi sullottuna myös ruukkuihin istutettuja avomaantomaatteja. Kasvit oli kasteltu liian hyvin, enkä älynnyt tuulettaa riittävästi, koska ilmat olivat vaihteeksi viileät.

Alalehtiin oli ilmestynyt runsaasti valkoisia härmälaikkuja, ja pian laikut muuttuvat ruskeiksi. Lopulta kokonaisia lehtiä kuihtui. Googlen kuvahaut varmistivat, että härmäähän se, englanniksi powdery mildew, mikä viittaa tämän taudin puuterimaiseen ulkonäköön.

Ensin alalehtiin tulee valkoisia puuterimaisia pilkkuja, sitten puuterikohdat lakastuvat ruskeiksi, ja lopulta koko lehti voi kuolla. Kuvasarjassa ei ole sama lehti vaan eri vaiheessa olleita lehtiä. 

Ryhdyin karsimaan härmäisiä alalehtiä pois. Karsiminen hirvitti, koska tiedän, että tomaatti tarvitsee lehtensä yhteyttääkseen eli tuottaakseen uutta kasvua ja hedelmiä. Lehtiä pitäisi olla parikymmentä. Noin kymmenessä kasvissa sairaita lehtiä oli niin paljon, että päädyin heittämään koko kasvin kompostiin. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikkasuositus on kasvihuone. Vähensin kastelua ja lisäsin tuuletusta.

Sydän syrjällään tutkin, onko härmä edennyt avomaalle. Ei sentään. Kylmälavoihin istutetut noin 30 tainta sekä amppelitomaatit ovat kunnossa mutta n. 50 kasvihuoneessa ollutta sairastui, osa vain lievästi, osa pahoin.

Ryhdyin googlailemaan, minkälaisia keinoja on härmää vastaan. Ammattiviljelmillä yhtenä lähtökohtana on valita viljelyyn vain härmäresistenttejä lajikkeita. Minä taas harrastalijana haluan jatkossakin valita viljelyyn ihan mitä lajikkeita tahansa! Ammattiviljelmillä yksi keino on kasvihuoneiden rikitys ja kasvisuojeluaineiden käyttö. Minulla ei ole mahdollisuutta eikä lupaa kumpaankaan.

Harrasteviljelijöitä neuvotaan yleisimmin suihkuttamaan härmään saastuneita kasveja erilaisilla soodaliuoksilla. Sekoitussuhteita löytyy monenlaisia. Päädyin tällaiseen ohjeeseen.

Olen nyt pari kertaa suihkutellut kaikki lehdet läpi tällä soodaliuoksella. En pidä siitä, että ohjeessa on mäntysuopaa, koska kasveissa on jo isoja raakileita, joiden valelu mäntysuovalla ei varmaankaan paranna makua. Olen kyllä huuhdellut raakileet ruiskutusten jälkeen. Joka tapauksessa seuraavan torjunnan teen tällä amerikkalaisella ohjeella, jossa ei ole nimeksikään saippuaa.

Kaikki tämännäköiset lehdet on nyt karsittu pois.

Nyt näyttää jo paremmalta. Jäljellä olevat kasvit pukkaavat latvukseen uutta lehteä ja kukkia, mutta toki ne ovat lehtien vähenemisen takia heikompia kuin ennen. Saa nähdä, pysyykö härmä poissa; pian opin sen luonteesta senkin. Torjuntaa pitää ilmeisesti jatkaa koko kasvukauden, kerran viikossa, joten aikamoinen vaiva ja harmitus tästä nyt tuli.

*    *    *    *    

Mistä tartunta on tullut, kun taimikasvatus on tapahtunut ihan puhtaissa ympäristöissä, sisätiloissa, uusissa kylvömullissa?

Epäilen tartunnan lähteeksi neljää eräältä kaupalliselta viljelmältä huhtikuussa saamaani tomaatintainta, jotka alkoivat kevään mittaan voida huonosti. Niissä ei näin jälkikäteen muistellen näkynyt härmälaikkuja, mutta lehdet kuivuivat alhaalta alkaen pikku hiljaa ruskeiksi, jolloin karsin niitä pois. Arvelin huonovointisuuden johtuvan siitä, että jouduin kylmän kevätsään vallitessa pitämään kasveja edelleen sisätiloissa, joihin valoakin osuu liian vähän. Oletukseni on nyt, että ne ovat kantaneet härmää mutta lajikkeet ovat olleet härmäresistenttejä - niin kuin ne kaupallisilla viljelmillä ovat - joten ne ovat hieman pystyneet härmää vastustamaan.

Tämän selityksen vahvistaa siskoni kokemus: Hän otti yhden kauppapuutarhalta saamistani kasveista, ja havaitsi, että sekin alkoi voida huonosti. Sen takia sisko piti sitä ulkona erillään muista taimistaan. Kun hän sitten viileänä jaksona meni siirtämään sen kasvihuoneeseensa, siellä olleisiin kasveihin alkoi tulla härmää.

Tässä minulle tärkeä oppi: ei koskaan taimikasvatusvaiheessa vieraita kasveja omien taimien sekaan!

  *    *    *    *

Mitä härmä oikein on? Tämän Viherpihan artikkelin mukaan valkoharmaita, jauhemaisia laikkuja tai värjäytymiä aiheuttava härmä ei ole vain yksi tautilaji, vaan se käsittää useita sienilajeja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Härmällä on useita isäntäkasveja: on heiniä, vaahteroita, kukkia, kuten ruusuja, ja sitten hyötykasveista etenkin kurkku, herne, mansikka ja tomaatti.

Suomalaiset nettilähteet ovat erimielisiä siitä, iskeekö härmä sateisina ja kylminä vai kuivina, lämpiminä kesinä. Ehkä toiset lajit iskevät kylmässä, toiset kuumassa. Toukokuu oli Turussa ainakin kuiva ja kuuma, minkä päälle aiheutin niille viileän ja kostean jakson kasvihuoneessa hallaöiden uhan aikaan. 

Härmä leviää suvullisena tai suvuttomana itiönä ilmavirtausten mukana kasvilta toiselle. Härmäsieni iskee usein nuoriin kasvinosiin ja varsinkin voimakkaasti lannoitettuihin kasveihin.

Vähäisestä härmästä ei ole aina kasvulle haittaa. Pahimmassa tapauksessa kovin härmöittynyt kasvi voi kuitenkin menehtyä.

*    *    *    *

Jaoin härmäharmini Intohimoa tomaatit -ryhmän Facebook-sivulla ja sain mahtavasti tukea ja vinkkejä. Tässä niistä poimintoja:

-         Ovet ja tuuletusluukut auki! Viileä hyvin tuulettuva kasvihuone on öisin parempi vaihtoehto kuin kostea hautomo. Tehokas lämminilmapuhallin puhaltamaan.

-        Härmäsaastunnan iskemisen jälkeen taantunut kasvi on herkempi kaikille muille kasvitaudeille, joten kannattaa antaa nokkoskäytevettä toipumiseen. (Nyt on nokkosvedet muhimassa!)

-        Härmän torjuntaan kasvihuonemansikalle on olemassa biologinen torjunta-aine Serenade, joka toiminee muillakin kasveilla.

-        Puolukka- tai valkosipulilitkua sumutinpulloon. (Puolukkamehulla sumuttelun vahvisti myös tuttu puutarhuri.)

-        Neuvottiin myös siirtämään härmäiset kasvit pois huoneesta heti, kun härmää ilmenee. (En tehnyt näin, koska melkein kaikissa kasvihuoneen kasveissa sitä on.)

Englanninkielisten nettilähteiden mukaan härmästä on eri lajeja, jotka esiintyvät eri lämpötiloissa. Kaikki suosivat kosteutta. Maailmalaajuisesti tomaatin härmää esiintyy eniten lämpimissä, kuivissa ilmastoissa – jota Turun alkukesä näköjään apinoi.

Härmään sairastunut tomaattikasvi tuottaa vähemmän ja pienempiä tomaatteja kuin terve, eivätkä hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin terveiden kasvien sato.

Rikityksen ja soodaohjeiden lisäksi lääkkeeksi mainitaan useissa lähteissä mm. neem- ja jojoba-öljyt. Jos härmää esiintyy lähiseudulla, kehotetaan suihkuttamaan keskikesästä lähtien viikoittain omat tomaattikasvit ennaltaehkäisevästi sekoituksella, jossa on yksi osa maitoa ja viisi osaa vettä.

Erään lähteen mukaan sairaiden lehtinen poistaminen ei olisi mahdollinen keino hallita härmää, sillä silloin kun valkoisia laikkuja näkyy, itiöiden leviäminen laikuista on jo alkanut ja lehteä poistettaessa itiöt leviävät entistä tehokkaammin ja saastuttavat muita lähistön kasveja.

Kasvikierto ei estä härmää, koska härmä ei elä maassa vaan isäntäkasvissa. Hyvä uutinen tätä myöten on se, että härmä ei talvehdi kasvijätteessä.

  *    *    *    *

Onneksi viljelmälläni tapahtuu muutakin kuin taistellaan härmää vastaan. Ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä! 

Ensimmäisenä punoittaa ruukussa seinustalla kasvava pensastomaatti 'Benewah'. 'Ida Gold' kellastuu niin kuin

pitääkin. Molemmissa kasveissa on ollut härmäisiä lehtiä.

Tämän kauden silmäterä, Alaskassa sikäläisiin oloihin jalostettu 'Early Tanana' tuntuu viihtyvän hyvin Suomen Turussa. Sen raakileet ovat hauskan muotoiset.

'Early Tanana', suoraan Alaskasta.

Isoimmaksi on pullistunut avomaanlajike ’Cold Set’ kasvilavassa – ei härmää. Erittäin lupaavilta näyttää myös kasvilavan 'Oregon Spring'. Kootusti näyttää siltä, että avomaan aikaisuuskisaa johtavat amerikkalaiset lajikkeet ennen venäläisiä. Venäläisistä pulskimmilta näyttävät lajikkeet 'Sibirjak' (ruukussa) ja kylmälavassa 'Vrzyv' ('Räjähdys') sekä 'Valentina'.

'Sibirjak' pullistelee raakileista.

'Cold Set' -kasvin "esikoisen" läpimitta on

liki 8 senttiä.

Tsekkiläislajike 'Stupicessa' on

tänäkin kesänä mukavasti raakileita.

'Friesjen' siemeniä sai Livonsaaren osuuspuutarhurilta.

Se on voimakaskasvuinen ja näköjään härmänkestäväkin.