Tomatasting 2020

Siitä se lähtee!

Perjantaina 4. syyskuuta oli tämän syksyn Tomatastigin aika. Maistelijoina olivat siskoni ja meidän siskosten jälkikasvua sekä siskonpojan Antin kämppis ja tämän tyttöystävä Helsingistä. Oli hauska tutustua ja kiitos osallistumisesta, Aliisa ja Joel!

Keskittynyttä arviointia.

Arvioitavana oli 20 lajiketta, joista 18:aa olen kasvattanut omassa puutarhassa. Lisäksi Leena-sisko toi maisteluun määrällistä täydennystä ja yhtä lajiketta, jota itsellä ei nyt ollut kasvamassa. Leenan taimi on minun tomaattitarhaltani.

Lajikkeet valikoituivat noin 70 tämän kesän lajikkeen joukosta sen mukaisesti, mitä oli juuri nyt sopivasti kypsänä ja riittävästi syötäväksi yli tusinalle. Kypsyminen oli hidastunut selvästi viime viikolla, kun ilman viilenivät.

Maistelijat arvioivat sanallisesti lajikkeiden väriä, rakennetta ja ennen kaikkea makua. Lisäksi he antoivat kouluarvosanan. Yhdeksän maistelijaa veti läpi koko 20 lajikkeen satsin, kaksi lähti puolivälissä nukuttamaan nuorinta maistelijaa.

Lajikkeiden välillä suuta neutraloitiin leivällä. 

Porukan nuorin oli innolla mukana.

TULOKSET 2020

LAJIKE	KESKI-ARVO
Sweet Million F1	9,17
Promyk	8,90
Golden Heart	8,75
Anmore Dewdrop	8,38
Chocolate Cherry	8,38
Taxi	8,33
Early Tanana	8,29
Kangaroo Paw Green	8,28
Evil Olive	8,25
Lucid Gem	8,17
Kangaroo Paw Brown	7,97
Bijiskiy Rozan	7,85
Roza Vetrov	7,81
Eksootika	7,75
Principe Borghese	7,64
Black­ Russian	7,61
Laukaus	7,58
Blue Pitts	7,33
Serendipity	7,10
markettomaatti	7,02

Kaikki voittajalajikkeen hedelmät syötiin,
joten täytyi ottaa jälkikäteen
kuva edes siemenpussista.

Leenan tuoma kirsikkatomaatti, hybridilajike ’Sweet Million' F1, voitti selvästi. Makua luonnehdittiin sanoilla "makea", ”kauttaaltaan supermakea”, "hunajainen", "mansikkainen", "kirsikkainen", ”näitä voi napsia kuin karkkia”, ”naposteltava, välipalaisa”, ”mansikkavaahtokarkki, fantastinen”.

Kakkoseksi nousi itselleni yllätykseksi puolalainen, hyvin aikainen pensastomaattilajike ’Promyk’. Vaatimaton, noin 50-senttinen pensas on kasvanut kasvihuoneen seinustalla altakastelulaatikon päällä omatekoisessa kasvusäkissä. Neljä maistelijaa löysi Promykistä yrttisyyttä, ja kaksi nimesi lähimmäksi yritiksi basilikan. ”Yrttinen basilikamainen, persoonallinen, asenne”.  Kolme mainitsi savuisuuden, esimerkiksi ”usvainen, savusauna, loistava”. Kolme havaitsi pippurisuutta. ”Jonkinlainen tulinen takamaku alussa mutta katosi nopeasti”.

Dwarf Tomato Projectin kirkkaankeltainen lajike ’Golden Heart’, jota olen kasvattanut kasvihuoneessa, nousi kolmoseksi. Siinä maistelijoita tyydytti hapokkuuden ja makeuden tasapaino. ”Toosi makea ja hapokas”, ”piristävä mutta pehmeä, kesäinen”, ”vivahteikas, maukas, herkullinen, pieni kirpeys”, ”terävähkö, kukkainen, mieto”, ”napakka hapokkuus, ei liian makea.”

Amppelitomaatti ’Anmore Dewdrop’ on ollut aikaisuutensa ja satoisuutensa takia yksi minun tämän kesän suosikeistani, ja myös sen maku upposi vieraisiin. Sitä luonnehdittiin "hunajaiseksi" ja "mansikkaiseksi" sekä myös näin: ”ruokaisa, makea, hieman marjaisa”, ”meloninen” – ja yllättäen myös sanalla ”vihreä”.

Viimevuotinen kakkonen ’Chocolate Cherry’ sijoittui tänä syksynä vasta viidenneksi, mikä saattoi johtua siitä, ettei kasvissa juuri ennen Tomatastingia ollut ihan täydellisen kypsiä hedelmiä kaikille. Viime vuoden voittajaa, 'Sungold' F1, lajiketta ei tänä minulla vuonna ollut kasvamassa.

Kuvakoosteessa ylhäällä vasemmalla 'Anmore Dewdrop' -amppeli, oikealla 'Chocolate Cherry',
alhaalla 'Kangaroo Paw Green' ja 'Brown' sekä Laukaus.

Muutama kommentti vielä muista tuloksista: Aikainen alaskalaislajike ’Early Tanana’ – josta olen tässä blogissa paljon kirjoittanut – pärjäsi hyvin makutestissä, mikä oli itselleni hyvä tieto. Sitä luonnehdittiin hapokkaaksi ja kirpeäksi, vahvaksi ja lihaisaksi, voimakkaaksi, luonteikkaaksi, herättäväksi.

Makutestin viimeiseksi jäi markettomaatti (EDIT: lajike ei ehkä sittenkään ollut ’Encore F1’ niin kuin aiemmin tässä kirjoitin, vaan todennäköisesti 'Livento F1'). Ujutin siis maisteltavien joukkoon kaupan perustomaatteja salanimellä ”Da Capo”.  Maistelijat tunnistivat tuttuuden: ”stereotyyppinen”, ”tavanomainen”, ”tosi perus”. Muutama muunlainen luonnehdinta oli ”kirpeä, reipas”, ”etikkainen, makupaletin ylärekisterissä”.

Täytyy myöntää, että markettomaatin jääminen viimeiseksi oli itselle hyvä tulos: se vahvisti ajatuksen, että itse viljellyillä tomaateilla ja erikoisemmilla lajikkeilla on erityisen hyvä maku ja tässä harrastuksessa on todellakin mieltä! 

Pyytämiäni maistelijan suosikki -merkkejä eli sydämenkuvia saivat lajikkeet ’Sweet Million’ (6 kpl), ’Kangaroo Paw Green’ (2 kpl), ’Promyk’ (2 kpl), ’Chocolate Cherry’ ja ’Early Tanana’.

Maistelijan inhokki -merkinnän saivat kaupan ’Encore’/'Livento' (2 kpl), ’Dwarf Tomato Serendipity’, ’Black Russian’ ja myös ’Early Tanana’, jota yksi piti liian hapokkaana ja väkevänä.

    *   *   *   *

Jokohan ensi syksynä ehdin järjestää The Ultimate TomaTastingin, jossa kaikki lajikkeet maistellaan sokkona? Silloin väri ei pääse vaikuttamaan mielikuvaan mausta. Lisäksi tasting tulisi järjestää ilman lajikenimiä, pelkäillä numeroinneilla. Koska järjestelyissä tuli kiire, päädyin menettelyyn, jossa sanoin lajikkeen nimen maistelijoille samaan aikaan kun makupala annosteltiin lautasille. Nimikin voi johdatella maistamista.

    *   *   *   *

Maistelu-urakan jälkeen tarjoilin tomaattimenyyn, jossa alkuruokana oli tomaattikeitto, pääruokana tomaatti-mangoldipaistos ja jälkiruokana tomaattijäätelö. Koko illan alkudrinksu oli tietenkin Bloody tai Virgin Mary.

Tasting, tasting.

Tein Bloody Maryt tällä kertaa
kaupan tomaattimehusta.

Antti korkkasi tomaattijäätelön!