Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.

Sokkotastingissa kaksi yli muiden

Silmät kiinni ja suu auki!

Järjestin elokuun lopussa 16 tomaattilajikkeen sokkomaistelun. Pöydässä istuivat tuttavapariskunta Ulla ja Olli sekä mieheni Harri ja mieheni tytär Tiia. Maistelijat peittivät silmänsä liinalla tai sulkivat silmät siksi hetkeksi, jolloin annostelin makupalan haarukkaan. Liinan sai ottaa pois, kun kaikki olivat mutustelleet maistelupalan. Lajikkeen väri tai hedelmän ulkomuoto ei näin päässyt vaikuttamaan etukäteen maun kokemiseen. Pienet kirsikkatomaatit tarjoilin koknaisina, isot tomaatit lohkoina. En kertonut lajikkeiden nimiä, koska niissä usein kuvaillaan makua, esimerkkinä ’Sweet Million’.

Tarjolla oli niitä lajikkeita, joita sattui olemaan riittävästi kypsinä. Tavoittelin myös monipuolisuutta, joten tarjolla oli niin kirsikka-, pihvi- kuin peruskokoisiakin tomaatteja, kuten kuvista näkyy. 16 oli tietysti pieni otos tämänvuotisesta noin 70 lajikkeen kokoelmastani.

Tiia ja Harri valmiina maistoon.

Pyysin sanallista arviota kunkin tomaatin rakenteesta ja ennen kaikkea mausta. Lisäksi pyysin antamaan kouluarvosanan asteikolta 4 - 10 ja tekemään lemppari- tai inhokkimerkintöjä.

Kun raatilaiset olivat saaneet arvionsa kirjoitettua, kerroin lajikkeen nimen ja näytin, millaisesta tomaatista oli kyse. Yllätyksiä koettiin monia!

Sokkomaistelu oli raatilaisten mielestä hauskaa. Kun kymmenkunta lajiketta oli kasassa, ajattelin porukan jo väsyvän, ja kysyin, haluavatko he pitää tauon tai lopettaa, mutta he halusivat ehdottomasti jatkaa!

Ullan ja Ollin suihin näyttää olevan menossa 'Jaune Flamme'.

Tässä tulokset sekä teksti- että kuvamuodossa. Kirsikkatomattilajikkeet 'Sungold' ja 'Cerise Champagne' ylsivät yli yhdeksän keskiarvoon ja voittivat kisan selvästi.

Otin kuvan tänään, jolloin kuvattaviksi ei löytynyt kaikkia maistelussa tarjolla olleita. Sen takia luettelosta puuttuvat 'Uluru Ohcre', 'Aussie' ja  kaupan perus.

1. Sungold F1                    9,3

2. Cerise Champagne       9,2

3. Sweet Million F1           8,5

4. Uluru Ochre                  8,4

5. Michael Pollan              8,0

6. Aussie (iso pun. pihvi)  7,9

7. Shadow Boxing            7,8

8. Jaune Flamme              7,3

9. Amur Shtamb               7,3

10. Black Sea Man (ruskea pihvi) 7,1

11. Rotkäppchen                7,1

12. Cream Sausage           6,7

13. Friesje                           6,5

14. Citrina                           6,3

15. kaupan laaritomaatti     4,75

16. Early Tanana                 4,7

Tuloksissa on huomionarvoista se, että voittaja 'Sungold' voitti myös syksyllä 2019 järjestämäni Tomatastingin. Nyt kolmoseksi tullut 'Sweet Million' puolestaan oli Tomatasting2020:n voittaja – silloin 'Sungold' ei ollut kisassa mukana.

Tämän vuoden kakkonen oli yllättäjä: pieni sampanjanvärinen marja 'Cerise Champagne', joka tuli tilaajalahjaksi Vertiloom-siemenfirmalta. Se on tämän kesän suosikkini, vaikka sato onkin mitätön. Maku on ainutlaatuinen, muistuttaa lähinnä ananaskirsikkaa.

Edellisvuosien tastingeissa näyttävät minulla muutoin olleen lautasilla ihan muut lajikkeet kuin tänä vuonna. Se kuuluu harrastukseni luoteeseen: panen valikoiman uusiksi joka kevät. Vain muutamat varhaislajikkeet pysyvät kesästä toiseen aikaisuuden verrokkeina. Ja joka kesä pitää kasvattaa 'Sungoldia' tai jotain muuta tomaattikarkkia!

Kirsikkatomaatit nousivat kärkeen. Oranssi on 'Sungold',
vaaleankeltainen 'Cerise Champagne' ja punainen 'Sweet Million'.

Häntäpäästä: Sekaan ujuttamani kaupan perustomaatti jäi odotetusti hännille, mutta pettymyksekseni ihan viimeiseksi jäi Alaskan aikainen 'Early Tanana', jota olen Suomeen lanseerannut.

   *   *   *   *  

Poimin tähän vielä makujen sanallisia kuvailuja, satunnaisesti eri vastaajilta. Niistä näkyy, että makuasioista ei voi kuin kiistellä!

Sungold F1. ”Makea, miellyttävä.” ”Hyökkäävän hyvä maku. Kahta aromia, tummaa ja pirtsakkaa.” ”Alkuun kipakka ja pirteä, jälkimaku suloisen makea.”

Cerise Champagne. ”Namupala.” ”Savuviskin maku ensimmäisenä, täysin omanlainen.” ”Kirsikkainen, suloinen, hyvin makea.”

Sweet Million F1. ”Ihanainen.” ”Hapan, makea jälkimaku.” ”Hyvin aromikas, kirsikkainen, todella makea, tomaattikarkki.”

Uluru Ochre. ”Vahva ja pitkä jälkimaku, voimakas, ei perusjätkä, hienosteleva, viipyilevä.”

Michael Pollan. ”Rikollinen, luonnetta.” ”Savuinen.” ”Ei juuri makea, silti aromia täynnä, maku jäi suuhun lempeänä.”

Aussie. ”Kuin hyvä punaviini, hieman hapan, erikoinen tapaus.” ”Maku hieman savuinen, oli luonnetta.” ”Hyvä jälkimaku.”

Shadow Boxing. ”Kurkkumainen.” ”Lempeän melonimainen, makeuttu ja kirpeyttä sopivassa suhteessa.”

Jaune Flamme. ”Nopea, maku tulee suuhun heti, hauska, makeahko, aromiakin löytyy.”

Amur Shtamb. ”Mitäänsanomaton, ovela toisaalta, lasinen.” ”Meuhuisa, mieto, vetinen, ei minkäänlaista jälkimakua.”

Rotkäppchen. ”Outo, tunkkainen, muljahteleva, peltimäinen.” ”Ihana, lempeä, tasapainoinen makeuden ja aromin suhteen.” ”Vettynyt, tylsä, mauton, hieman hapan.”

Black Sea Man. ”Aavistuksen hapokas, haamumainen.” ”Hyvin perunamainen, ei juuri aromia tai makeutta, perusvarma.”

Cream Sausage. ”Mehuisa, makeahko, vähän aromia.” ”Mieto mutta suussa mukava, sulava.”

Friesje. ”Vetinen, makeahko, yllätyksetön.” ”Kliininen, tuoksu desifiointimainen.”

Citrina: ”Maukas, aromikas.” ”Ei lainkaan makea, lihaisa, kummallinen, ei tomaatin makuinen.”

Kaupan laaritomaatti. ”Kaupan perus.” ”Aromia vailla, lähes kurkun tyyppinen.”

Early Tanana. ”Mitäänsanomaton.” ”Hieman kirpeä, neutraali.” ”Lasten suuhun sopiva."

Illan tomaattimenyy sisälsi persiljaisen tomaattisalaatin, naudanlihapihvin ja tomaattirisoton, jotka huuhdeltiin alas Teiskon Viinin tomaattiviinillä.

Tomatasting 2020

Siitä se lähtee!

Perjantaina 4. syyskuuta oli tämän syksyn Tomatastigin aika. Maistelijoina olivat siskoni ja meidän siskosten jälkikasvua sekä siskonpojan Antin kämppis ja tämän tyttöystävä Helsingistä. Oli hauska tutustua ja kiitos osallistumisesta, Aliisa ja Joel!

Keskittynyttä arviointia.

Arvioitavana oli 20 lajiketta, joista 18:aa olen kasvattanut omassa puutarhassa. Lisäksi Leena-sisko toi maisteluun määrällistä täydennystä ja yhtä lajiketta, jota itsellä ei nyt ollut kasvamassa. Leenan taimi on minun tomaattitarhaltani.

Lajikkeet valikoituivat noin 70 tämän kesän lajikkeen joukosta sen mukaisesti, mitä oli juuri nyt sopivasti kypsänä ja riittävästi syötäväksi yli tusinalle. Kypsyminen oli hidastunut selvästi viime viikolla, kun ilman viilenivät.

Maistelijat arvioivat sanallisesti lajikkeiden väriä, rakennetta ja ennen kaikkea makua. Lisäksi he antoivat kouluarvosanan. Yhdeksän maistelijaa veti läpi koko 20 lajikkeen satsin, kaksi lähti puolivälissä nukuttamaan nuorinta maistelijaa.

Lajikkeiden välillä suuta neutraloitiin leivällä. 

Porukan nuorin oli innolla mukana.

TULOKSET 2020

LAJIKE	KESKI-ARVO
Sweet Million F1	9,17
Promyk	8,90
Golden Heart	8,75
Anmore Dewdrop	8,38
Chocolate Cherry	8,38
Taxi	8,33
Early Tanana	8,29
Kangaroo Paw Green	8,28
Evil Olive	8,25
Lucid Gem	8,17
Kangaroo Paw Brown	7,97
Bijiskiy Rozan	7,85
Roza Vetrov	7,81
Eksootika	7,75
Principe Borghese	7,64
Black­ Russian	7,61
Laukaus	7,58
Blue Pitts	7,33
Serendipity	7,10
markettomaatti	7,02

Kaikki voittajalajikkeen hedelmät syötiin,
joten täytyi ottaa jälkikäteen
kuva edes siemenpussista.

Leenan tuoma kirsikkatomaatti, hybridilajike ’Sweet Million' F1, voitti selvästi. Makua luonnehdittiin sanoilla "makea", ”kauttaaltaan supermakea”, "hunajainen", "mansikkainen", "kirsikkainen", ”näitä voi napsia kuin karkkia”, ”naposteltava, välipalaisa”, ”mansikkavaahtokarkki, fantastinen”.

Kakkoseksi nousi itselleni yllätykseksi puolalainen, hyvin aikainen pensastomaattilajike ’Promyk’. Vaatimaton, noin 50-senttinen pensas on kasvanut kasvihuoneen seinustalla altakastelulaatikon päällä omatekoisessa kasvusäkissä. Neljä maistelijaa löysi Promykistä yrttisyyttä, ja kaksi nimesi lähimmäksi yritiksi basilikan. ”Yrttinen basilikamainen, persoonallinen, asenne”.  Kolme mainitsi savuisuuden, esimerkiksi ”usvainen, savusauna, loistava”. Kolme havaitsi pippurisuutta. ”Jonkinlainen tulinen takamaku alussa mutta katosi nopeasti”.

Dwarf Tomato Projectin kirkkaankeltainen lajike ’Golden Heart’, jota olen kasvattanut kasvihuoneessa, nousi kolmoseksi. Siinä maistelijoita tyydytti hapokkuuden ja makeuden tasapaino. ”Toosi makea ja hapokas”, ”piristävä mutta pehmeä, kesäinen”, ”vivahteikas, maukas, herkullinen, pieni kirpeys”, ”terävähkö, kukkainen, mieto”, ”napakka hapokkuus, ei liian makea.”

Amppelitomaatti ’Anmore Dewdrop’ on ollut aikaisuutensa ja satoisuutensa takia yksi minun tämän kesän suosikeistani, ja myös sen maku upposi vieraisiin. Sitä luonnehdittiin "hunajaiseksi" ja "mansikkaiseksi" sekä myös näin: ”ruokaisa, makea, hieman marjaisa”, ”meloninen” – ja yllättäen myös sanalla ”vihreä”.

Viimevuotinen kakkonen ’Chocolate Cherry’ sijoittui tänä syksynä vasta viidenneksi, mikä saattoi johtua siitä, ettei kasvissa juuri ennen Tomatastingia ollut ihan täydellisen kypsiä hedelmiä kaikille. Viime vuoden voittajaa, 'Sungold' F1, lajiketta ei tänä minulla vuonna ollut kasvamassa.

Kuvakoosteessa ylhäällä vasemmalla 'Anmore Dewdrop' -amppeli, oikealla 'Chocolate Cherry',
alhaalla 'Kangaroo Paw Green' ja 'Brown' sekä Laukaus.

Muutama kommentti vielä muista tuloksista: Aikainen alaskalaislajike ’Early Tanana’ – josta olen tässä blogissa paljon kirjoittanut – pärjäsi hyvin makutestissä, mikä oli itselleni hyvä tieto. Sitä luonnehdittiin hapokkaaksi ja kirpeäksi, vahvaksi ja lihaisaksi, voimakkaaksi, luonteikkaaksi, herättäväksi.

Makutestin viimeiseksi jäi markettomaatti (EDIT: lajike ei ehkä sittenkään ollut ’Encore F1’ niin kuin aiemmin tässä kirjoitin, vaan todennäköisesti 'Livento F1'). Ujutin siis maisteltavien joukkoon kaupan perustomaatteja salanimellä ”Da Capo”.  Maistelijat tunnistivat tuttuuden: ”stereotyyppinen”, ”tavanomainen”, ”tosi perus”. Muutama muunlainen luonnehdinta oli ”kirpeä, reipas”, ”etikkainen, makupaletin ylärekisterissä”.

Täytyy myöntää, että markettomaatin jääminen viimeiseksi oli itselle hyvä tulos: se vahvisti ajatuksen, että itse viljellyillä tomaateilla ja erikoisemmilla lajikkeilla on erityisen hyvä maku ja tässä harrastuksessa on todellakin mieltä! 

Pyytämiäni maistelijan suosikki -merkkejä eli sydämenkuvia saivat lajikkeet ’Sweet Million’ (6 kpl), ’Kangaroo Paw Green’ (2 kpl), ’Promyk’ (2 kpl), ’Chocolate Cherry’ ja ’Early Tanana’.

Maistelijan inhokki -merkinnän saivat kaupan ’Encore’/'Livento' (2 kpl), ’Dwarf Tomato Serendipity’, ’Black Russian’ ja myös ’Early Tanana’, jota yksi piti liian hapokkaana ja väkevänä.

    *   *   *   *

Jokohan ensi syksynä ehdin järjestää The Ultimate TomaTastingin, jossa kaikki lajikkeet maistellaan sokkona? Silloin väri ei pääse vaikuttamaan mielikuvaan mausta. Lisäksi tasting tulisi järjestää ilman lajikenimiä, pelkäillä numeroinneilla. Koska järjestelyissä tuli kiire, päädyin menettelyyn, jossa sanoin lajikkeen nimen maistelijoille samaan aikaan kun makupala annosteltiin lautasille. Nimikin voi johdatella maistamista.

    *   *   *   *

Maistelu-urakan jälkeen tarjoilin tomaattimenyyn, jossa alkuruokana oli tomaattikeitto, pääruokana tomaatti-mangoldipaistos ja jälkiruokana tomaattijäätelö. Koko illan alkudrinksu oli tietenkin Bloody tai Virgin Mary.

Tasting, tasting.

Tein Bloody Maryt tällä kertaa
kaupan tomaattimehusta.

Antti korkkasi tomaattijäätelön!