keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kevään 2020 tomaattikuulumiset


Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.
Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.
'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.
Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *
Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!
Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.


13 kommenttia:

  1. Oma työhuone tomaattijutuille on varmasti tosi mukava! Näyttää kivalta. :)

    VastaaPoista
  2. Sinä onnen tyttö, joka olet löytänyt noin kokonaisvaltaisen harrastuksen! Minäkin aion yrittää tänä vuonna täällä meren rannalla säkissä kasvattaa sekä tomaatteja että kasvihuonekurkkua. Täällä vaan on kylmän lisäksi haasteena kauriit ja tuulet. Mutta niin kova ikävä on kasvatusta, että yritettävä on. Ehkä joskus saan vielä kasvihuoneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annoin kasvihuoneen itselleni 50-vuotiaslahjaksi, ja siitä on kyllä ollut iso ilo vuodesta toiseen. Jos ei kasvihuonetta ole, kannattaa kasvattaa tomaatteja mahdollisimman tuulensuojaisessa ja paahteisessa paikassa. Jos ei suojaa ole valmiiksi, voi rakentaa rakentaa jotain seinäkettä tai telttaa.

      Poista
  3. No onhan sinulla taas työmaata noissa. Mutta hyvällä mallilla kaikki on. Paitsi tämä pirun kevät. Mulla on kaikki tomaatit jo istutettu kasvihuoneeseen ja lämpö on puhissut jo kohta kuukauden... voi kauheaa. Sinulta saamani dwarfit ja muut ovat kasvaneet hyvin. Paitsi Helsing junction blue ei itänyt, ei ekalla eikä tokalla kylvöllä. Ehkä hyvä niin :-) Mutta onneksi nepalilaista on nyt tulossa sekä itselle että miniälle. Ja kiva kuulla, että syksyllä sinulla on kirjoitusvapaata. Odotan lopputuotosta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Juu, ihmettelen kyllä, missä lämpö luuraa! Ollaan ihan huhtikuun lämpölukemissa, ja yöt ovat hyytäviä.
      Hyvä kuulla, että nepalilainen iti. Se on vahvakasvuinen lajike. Jos haluat jotain sinistä tai mustaa taimena Helsingin tilalle, käy hakemassa!

      Poista
  4. Kiva kuulla jälleen tomaattikuulumisiasi, hyvältä näyttää! Tomaattityöhuone kuulostaa hauskalta, varmaan Suomen ainoa laatuaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun taas luit. Kokosin tomaatti- ja puutarhakirjat tomaattityöhuoneen hyllylle yhteen paikkaan, ja niitä olikin jo yhteensälähes hyllymetri!

      Poista
  5. Näyttääpä ihanalta! Mitä luulet, voisiko sinulta ehkä ostaa vaikka syksyllä Kallion tai Early Tananan siemeniä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ylipäätänsä tomaatinsiemeniä?

      Poista
    2. Kyllä niitä täältä liikenee. Palaa asiaan syksyllä!

      Poista
  6. Moro mitkä lajikeet kestää kylmää parhaiten avomaalla olisko sellaisten siemeniä myytävänä siis mietin että mitkä lajit vois tehdä satoa viilänäkin kesänä parhaiten ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luottaisin alaskalaisiin eli Polar Baby ja Early Tanana. Virosta hyviä ovat Terma ja Mato. Aikaisia ja koleuttakin kestäviä ovat myös esimerkiksi 42 Days, Glacier, Kimberly, Sheyenne, Sibirskiy Skorospelyi ja kotoinen Potattomatti eli Savitaipaleen tomaatti. Nämä vain muutamia mainitakseni. Kannattaa lukea tämän blogin postaus kesältä 2017 "Taitavaa tomaatinkasvatusta kylmässä Kainuussa". Siinä on kokemusperäistä tietoa Turkua pohjoisemmasta. Ja kyllä, joitain siemeniä voin myydä. Otan talteen syksyllä.

      Poista