Irkkulikööri maistui makoisimmalta

Toteutin 29. elokuuta kymmenen lajikkeen tomaattimaistelun, johon osallistui kymmenen ystävää ja sukulaista. Voittajaksi nousi itselleni pieneksi yllätykseksi muhkea vihreä pihvitomaatti ’Irish Liquer’ eli irlantilainen likööri (yllä olevan kuvan oikeassa laidassa). Itse veikkasin voittajaksi keltaista aromaattista kirsikkatomaattia ’Summer Sun’ (kuvassa keskeellä lasikulhossa), joka tuli nyt kakkoseksi. "Kesäauringolle" kävi samoin myös viime vuonna.

Aiempien vuosien kultamitalirohmu ’Sungold’  - äitelmänmakea oranssi kirsikkatomaatti - ei nyt ollut mukana maistelussa.

Keskikastissa erot olivat pieniä, minkä seurauksena pronssimitalisteja löytyi kolme. 

Asetelma oli sama kuin aiempina vuosina. Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja pyysin arviointilomakkeeseen luovia ja vapaita sanallisia arvioita tomaatin rakenteesta, muodosta, koosta, väristä, mehukkuudesta ja mausta. Lisäksi pyysin summaavaa kouluarvosanaa.

Huijaukseni onnistui jälleen: Ujutin maisteltavien lajikkeiden joukkoon Citymarketin laaritomaatin feikkinimellä Cima. Se jäi maistelussa viimeiseksi – niin kuin oli toiveeni. Tämä on toistunut vuosi toisensa jälkeen, mikä todistaa, että kaupan tavanomaisista tomaateista puuttuu sellainen aromi ja makeus, jota harrastajien lajikkeista löytyy.

Suuret kiitokset raadille, kun avasitte suunne ja sanaisen arkkunne!

Tällä porukalla käytiin tomaattien kimppuun. Kuvan otti Harri Eteläkoski.

Tulosluettelo

1. Irish Liqueur                 8,8

2. Summer Sun                8,6

    3. Desdemona’s Heart 8,1

        Slava                        8,1

        Sunchocola              8,1

6. Trixi                              7,8

7. Black Strawberry         7,7

8. Indigo Black Beauty    7,7

9. Aprikoosi                      7,3

10. Cima                          6,3

****************

Seuraavassa poimintoja tomaattilajikkeiden kuvailuista. Lajikkeet esitetään keskiarvojen mukaisessa alenevassa järjestyksessä.

Irish Liqueur: hieno nimi, ruohoinen tuoksu, suussa sulava, hyvä suutuntuma, täydellinen mehevyys, suoraviivainen, täyteläinen, raikas, makea, kiivimäinen, hernemäinen, ihan oma luonne, pehmeä, maukas, wau!

'Irish Liqueur'.

Summer Sun F1: hieman puumainen, kiinteä ja hieman kirpeä, makea, raikas ja terhakka, ihana, tunkeileva, pirteä, karkkimainen (3 mainintaa), hunajainen, aurinkoinen, huippumakea ja super aromikas, hyvin makoisa, hyvä jälkimaku, jossa makeus nousee pintaan.

(Kuva tulossa...)

Sunchocola F1: tummanpuhuva, vahva ulkonäkö, hieman kovakuorinen, paksunahkainen, kypsän päärynän koostumus, ryhdikäs, pirteän hapokas, savusuola, alle puolimakea, ehkä hieman vaniljaa, suola/mauste, joku mauste (3 mainintaa mausteisuudesta), hibiskuskukkainen, jouluinen, chilimäinen, herkullinen, ”menis jatkoon”.

'Sunchocola' kasvupaikallaan kasvihuoneessa.
Kuvatut yksilöt ovat vielä hieman raakoja.

Slava: yllätyksetön ulkonäkö, kiinteä, maanläheinen, lempeä, pehmeä ja eloisa, pieni sivupotku, miellyttävä ja tulviva maku, keskiverto, tasapainoinen - ”ei huono”, herkullinen, pientä mausteisuutta, vaniljainen, pitkä jälkimaku, monikäyttöinen (3 mainintaa), ruuanlaittoon tai naposteluun, ”olis hieno hyvän mozzarelan kanssa”.

'Slava' on punainen perustomaatti. Näin loppukaudesta
sen hedelmät ovat läpimitaltaan vain kolmisen senttiä. 

(Slavan otin mukaan maisteluun edustamaan peruspunaisia avomaantomaatteja. Slava on satoisa ja kaunis perunalehtinen matala runkolajike. Kaunis kasvina. Nimi tarkoittaa kunniaa.)

Desdemona’s Heart: sydän muodoltaan, värikäs, kepeä, vetinen, mehukas, hedelmäinen, nektariini, merellinen, sujuva ja mietteliäs, pirtsakka, iloinen, kypsä porkkana, ananasmainen, hunajainen (2 mainintaa), mansikkainen jälkimaku, pieni pippurinen jälkimaku, lempeä, tylsä, ”hallelujah!”.

'Desdemona's Heart' on kaunis sydäntomaatti, jossa
oli makukin kohdillaan.

Trixi: paksukuorinen, sai jäystää, kuituisa, maukas, makoisa, todella makea, jopa imelä, ”naapurinpoika tomaatti”, ”keskitien kulkija”, konstailematon, lempeä, hunajainen, ei niin mielenkiintoinen kuin 'Summer Sun', mukava.

Korkeakasvuinen kirsikkatomaatti 'Trixi'
kasvupaikallaan talon seinustalla.

Black Strawberry: kaunis, kovakuorinen, ihanan näköinen mutta maku vähän pettymys, tunkkainen rakenne, supermehukas, jauhoinen (3 mainintaa), umamia, tosi täyteläinen, neutraali, mieto, ruokaisa, suolainen, hyvä ruuanlaittoon, viipyilevä jälkimaku, 

'Black Strawberry' on ehdottomasti
"ulkonäkötomaatti". Makua kuvailtiin aika
vaatimattomaksi

Indigo Black Beauty: vaikuttava ulkonäkö (iso musta indigo), lihaisa, mehukas, ”jopa märkä”, suussasulava liha, kuin luumu lihaltaan, raikas, meloninen, karambola?, lievä hapokkuus, epätomaattinen, vesimeloni, helppo, aatelinen, munakoisomainen, puolimakea, kiivimäinen (2 mainintaa kiivimäisyydestä), ulkonäkö lupasi enemmän.

(Kuva jäi ottamatta, mutta tältä se suunnilleen näyttää. Kuvassa on sukulaislajike Black Beauty.) 

Aprikoosi: Pinta karvainen, samettinen, kuorekas, kuori nihkeä, mehukas, kostea, sujuva, viileä, arkinen, 1970-lukulainen (tässä oli arvioinnin luovuus huipussaan!), maussa epäkypsä karviainen, puuttuu makeutta, tavallinen, ”Alepa” (kylässä oli helsinkiläisiä).

Lajike Aprikoosi on nukkainen lehtiä myöten.

(Lajike on kasvihuoneessa ollut tämän kesän katseenvagitsija, sillä koko kasvi on nukkainen ja hedelmät ovat tahmean nukkapintaisia.)

Cima: puumainen rakenne, lattea, “Citymarket, Närpes” (oikein arvattu!), markettimainen, vetinen, mauton ja ikävä, makeus ja aromi puuttuu,  tomaatin prototyyppi, perustomaatti, viileä ja arkinen, pliisu, ei makua (2 mainintaa), sopii esim. salaattiin.

*******************

Maistelun jälkeen syötiin tomaattimenyy: tomaattisalaattia, tomaattipiirasta ja tomaattijäätelöä (linkit resepteihin). Vieraat olivat tuoneet palanpainikkeeksi viinejä, joita Alkon myyjät olivat arvioineet parhaiten sopivan tomaattiruokiin. 

Tomaattipiirakka ennen maustamista ja paistamista.

Tomaattijäätelö ennen tuhoamista.

Oli venetsialaisten ilta, ja vielä tarkeni terassilla myöhään yöhön. Kynttilät valaisivat iloista seuruettamme.

Tule tomaattitarhaan!

Turkulaispihamme on neljättä kertaa mukana Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Se toteutuu sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 12 - 17. Näin juuri ennen tapahtumaa jännittää hyvällä tavalla, kuka poikkeaa ja millaisia kohtaamisia ja keskusteluja syntyy.

Tästä löydät tarkemmat tiedot.

Tomaatteja on eniten talon eteläseinustalla ja lisäksi kasvihuoneessa ja sen seinustoilla. Viime syksynä istutetut laukat lopettivat juuri kukintansa. 

Kesäkuun ajankohta ei ole tomaattitarhalle paras mahdollinen, koska olen vasta saanut istutettua lopullisiin kasvatusastioihinsa viimeiset, varkaista juurrutetut lisätaimet. Silmänruokana ei ole yhtään kypsää tomaattia, ainoastaan hyvin erikokoisia tomaattikasvustoja, tomaatinkukkia ja raakileita.

'Anmore Dewdrop' kukkii amppelissa ihan hulluna. Jos jokaisesta
kukasta tulee hedelmä, onpas paljon poimittavaa!

Tässä muutamia tärppejä siitä, mitä on nähtävillä.

Lajikkeita on kaikkiaan noin 70. Kasvihuoneessa on 30 lajiketta, joista vain kahta on ollut kasvamassa ennestään. Niinpä edessä on yllätyksiä itsellenikin. Niitä on jo ilmennyt: osa kasvihuoneessa kasvattamistani onkin matalia pensaita, joten kasvihuoneen tila ei tule maksimaalisesti hyödynnettyä. Yhden matalan pensaan jo siirsin ulos.

Kasvihuoneeseen muodostui "hedelmäsalaatti", sillä huomasin toukokuussa, että kylvettynä on 'Apelsin', 'Kiwi', 'Pera d'Abruzzo' ("Abruzzon päärynä"), 'Citrina' ja myös 'Orange'.

'Citrinan' raakileissa näkyy hyvin jo sitruunan muoto.

Toisen nimiryhmän kasvihuoneessa muodostavat lumiteemaiset lajikkeet: 'Faelan's First Snow', 'Father Frost', 'Husky' ja 'Super Snow White'.

'Faelan's First Snow' eli Faelanin ensilumi -lajikkeessa on poikkeukselliset,
valkokirjavat lehdet. Tomaateista tulee lukemani mukaan ihan normipunaisia.

'Piennolo del Vesuvio' on kehittänyt raakileitaan kasvihuoneen kasveista aikaisimmin.

Ulkona on nyt niin kuuma, että tomaatit taitavat viihtyä paremmin seinustoilla kuin kasvihuoneessa, jossa kuumimpina hetkinä lämpötilat ylittävät reilusti +30 asteen. Muistuu mieleen viime vuoden ennätyslämmin kesäkuu, jonka jäljiltä kukkia putoili hedelmöitymättöminä polis, ilmeisesti juuri kuumuuden takia.

'Roi Humbert' on yksi Suomessa ensimmäisenä viljellyistä lajikkeista.
Se on hillittykasvuinen, minkä takia takia kasvatan sitä yksirunkoisena ja ulkona eli
seinustalla niin kuin 1900-luvun alun Suomessa yleisimmin tehtiin. 

Kokemukseni mukaan kastelualtaan päällä on helpointa kasvattaa pienikokoisia lajikkeita.
Tässä itse tehdyissä kasvatussäkeissä kisaavat 'Perth Pride', 'Yukon Quest' ja 'Nevski'.

Iltapäivällä kolmelta Turun ennuste näyttää +29 astetta. Vettä on tarjolla, ja varjopaikkojakin löytyy.

Siis lämpimästi tervetuloa 😊!

 

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Kevään 2020 tomaattikuulumiset

Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.

Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.

'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.

Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *

Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!

Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.

Takatalven taimikuulumiset

Vasta noin kahdeksasosa taimista on nyt koulittu maitopurkkeihin, joten lähiviikkoina on paljon tekemistä.

Kylvin suurimman osan kesän 2019 kasvihuonetomaateista 3. maaliskuuta. Sen jälkeen olen ehtimisen mukaan kylvänyt pikku hiljaa avomaantomaatteja ja tehnyt kasvihuonelajikkeiden täydennyskylvöjä, jos jokin tärkeä on jäänyt itämättä. Vieläkin on itämässä muutama taimikenno, mutta näyttää siltä, ettei niistä mitään tule. Olivat sen verran vanhaa siementä.

Koeluontoisesti kylvin jo tammikuun lopulla pari pientä pensastomaattia, ja niissä on nyt ensimmäiset kukat ja raakileet. Nämä pikkuiset edustavat lajikkeita 'Red Robin' ja 'Pinokkio'. Niiden kannassa kirii 'Mohamed'.

Kasvamassa on nyt noin 250 tainta, jotka edustavat noin 120 lajiketta. Noin sata tainta ja lajiketta pidän itse, siis yksi taimi kutakin lajiketta. Loput taimet menevät tuttaville ja sukulaisille.

Tammikuun lopussa koemielessä kylvetyssä 'Red Robinissa' on kukkia ja raakileita.

Kivoja aikomuksia on myös 'Mohamedilla'.

Kevät keväältä opin tätä taimikasvatusta. Avainsanoja ovat valo ja viileys. Jos idätysvaiheessa multa saakin olla jopa +25-asteista, sen jälkeen kasvatusta pitää jatkaa selvästi viileämmässä. Olen viilentänyt taimihuonetta ikkunaa auki pitämällä iltaisin noin 16 asteeseen, mistä se nousee suljetun oven takana yön aikana ehkä 17-18 asteeseen. Päivällä taimihuoneen ovi on selällään muuhun taloon, jolloin lämpö nousee noin 20 asteeseen.

Taimihuoneeseen ei ikävä kyllä osu luonnonvalo kuin aamulla ja aamupäivällä, joten olen sinne hankkinut taimivaloja, kasvilamppuja ja tavallisiakin loisteputkivalaisimia. Ne on ajastettu olemaan päällä 16 tuntia vuorokaudessa.

Taimista isoimmat olen jo koulinut maitopurkkeihin. Kasvu on nyt huiman nopeaa, joten koulittavaa tulee koko ajan lisää.

Maitopurkkeja, maitopurkkeja... Olen vakiodyykkari työpaikan ruokalassa. 

Tämän kasvukauden teemat muotoutuivat vasta kylvöjen edetessä.

1) Haluan jälleen avomaalla eli kylmälavoissa ja seinustojen ruukuissa vertailla pohjoisamerikkalaisia, eurooppalaisia ja venäläisiä aikaisia avomaanlajikkeita. Kasvamassa on siis enimmäkseen vanhoja tuttuja, vaikka siemenkansiossa olisi ollut monta uutta kiinnostavaa avomaalajiketta. Niitä on tullut osteltua lomamatkoilla Unkarista, Virosta ja Liettuasta. Niiden vuoro tulee myöhemmin. Toki joitakin uusiakin oli pakko mahduttaa listalle. Lämmin kiitos kaikille siemenvaihtoa kanssani tehneille!

On normilehtiä, perunalehtiä ja hassuimpina kaikista 'Silvery Fir Treen' ohuet huiskuttimet (kuvan alalaidassa).

2) Kasvihuoneessa on lupa hullutella. Entistä selvemmin linjaukseni on se, että kun kerran useimmat avomaantomaatit ovat niitä pyöräitä peruspunaisia, kasvihuoneen arvokasta tilaa käytetään johonkin muuhun kuin punaiseen. Ja se muu on ensi kesänä ennen kaikkea MUSTAA. Kasvamassa on muun muassa maailman mustimmaksi mainittu lajike ’Black Beauty’ sekä lukuisia muita lajikkeita, joiden nimessä esiintyy sana ”black” tai ”blue”. Vanha tuttu sinisenmusta kaunotar ’Indigo Rose’ tipahti kylvölistalta pois, koska sen maku on niin lattea.

Kasvihuonetomaattien mustuus tai sinisyys näkyy tässä vaiheessa

taimikasvatusta vain joidenkin taimien sinisistä varsista. 

Eilen ilmoitin tomaattitarhani Avoimet puutarhat -tapahtumaan, joka on 7. heinäkuuta. Tervetuloa siis kylään, kaikki kiinnostuneet!

Nyt odotan malttamattomana takatalven väistymistä ja tuulen suunnan kääntymistä. Kaikki ihanuus on vielä edessä!

Tomaatit 2019

KYLMÄLAVOIHIN

42 Days
Alaska
Amateur
Aurora
Benewah
Betalux
Bush Beefsteak
Canabec
Cold Set
Early Tanana
Evakko
Glacier
Grushovka
Jantarnoi
Kallio
Kimberly
Koit
Krainy Sever
Manitoba
Mato
Moskovitsh
New Big Dwarf
Nevas
Norderås Busk
Pixie
Polar Baby
Prairie Fire
Sheynne
Sibirjak
Sibirskiy Skorospelyi
Silvery Fir Tree
Sub-Arctic
Terma
Yamal

AVOMAALLE RUUKKUIHIN (SEINUSTAT)

Alaskan Fancy
Anmore Dewdrop
Arielle
Beliy Naliv
Black Sea Man
Bloody Buchter
Cherry Black Zebra
Clear Pink Early
Friesje
Galina's
Garden Peach
Gold Nugget
Hurma
Ida Gold
Irman ihme
Jaune Flamme
Kollane
Laukaus
Matina
Nepal
Noire de Crimee
Outdoor Girl
Pink Peach
Potattomatti
Promyk
Rote Murmel
Sasha’s Altai
Siberian
Sladkaja Grodz, pun.
Snow White
Sprite
Stupice
Sugar baby
Taiko
Taxi
Wapsinichon Peach
Violet Jasper
Zlatava

AMPPELIIN

Losetto
Tumbling Tom Red

ULOS PIKKURUUKKUIHIN

Bajaja
Komnatny Surprise
Mohamed
Red Robin

KASVIHUONEESEEN

Ananas Noir(e)
Big Zac
Black Beauty
Black Burgundy
Black Prince
Black Zebra
Blue Ambrosia
Chocolate Cherry
Costoluto Fiorentino
Dancing with Smurfs
Dark Galaxy
Emerald Apple
Firework
Grub’s Mystery Green
Limetto
Pink Thai Egg
Romello
Rosa Quartz Multiflora
Saharnaja Sliva Malonovaja
Sart Roloise
Siberian Malachite
Siniy
Sladkaja Grodz kelt.
Tasmanian Chocolate
Yellowstone
Zolotye Kupola

Valmista tuli!

On ollut erinomaisen hauskaa rakentaa omaa osastoa Turun messukeskukseen Piha & Puutarha -messuille, jotka avautuvat huomenna. Ja nyt voin sanoa: valmista tuli!

Tyylini on aika kotikutoinen: kotoa taimihuoneen lattialta mukaan kaapaistu räsymatto, siskolta lainaksi saatu uusi pärekori, vanhoja saviruukkuja, säkkikangasta ja juuttinarua. Tärkeimpiä sisustuselementtejä ovat kasvit ja eritoten tomaatit.

Osastoni väriläiskinä ovat oman sadon ja omien viljelysten kuvista kootut kuvajulisteet.

Osaston kukat ovat Flöriltä ja näyttävät tomaatit Kauppapuutarhaliiton Varsinais-Suomen piiriltä. Mutta on paikalla myös yksi oma tomaattini, noin 15-senttinen 'Ananas Noiren' taimi. Sen kyltissä lukee varmuuden vuoksi "tomaatti"... Tuo rääpäle alleviivaa sitä seikkaa, että ovat nämä harrastelijan kasvatit tähän aikaan vuodesta vallan eri planeetalta kuin ammattilaisten kasvustot. Kasvukauden käsite ja kasvun ajoitus sekä tavoitteet ovat tyystin erilaiset.

Kekkilän tuotteista esillä ovat tilava, kolmihyllyinen viherporras ja vihertuki Laine. Tuet sopivat noin metristen tomaattien tai muiden köynnöskasvien tukemiseen - estetiikasta tinkimättä. On tällainen musta metallirakenne vähän toista kuin pajukosta haetut haaraiset kepit, joilla normaalisti operoin! Nämä passaa pystyttää pihan paraati- eli julkipuolelle.

Vihertuki Laine.

'Encore' on on Suomessa yleisin ammattiviljelijöiden

viljelemä tomaattilajike. Se on se "kaupan tomaatti". Sain

messuille yli kaksimetisen kasvuston esille pantavaksi.

Basilikaa halusin esille, koska kasvatan

sitä kesäkaudella kasvihuoneessa

tomaattiruukkujen juurella.

Pyrin päivystämään aika paljon puutarhabloggareiden A11-osastolla puutarhamessujen ajan, mutta toki kiertelen alueella ympäriinsä kaikesta kauniista huumaantuen. Pane mitä pikimmin vaikka meiliä, jos sinulla on mielessäsi jokin messupäivä ja kellonaika, jolloin haluaisit poiketa juttelemaan tomaatin harrasteviljelystä: ritva.setala@gmail.com.

Huomenna perjantaina olen paikalla kello 14 - 18. Lauantaina tapahtuma on auki kello 10 - 18 ja sunnuntaina kello 10 - 17 ja olen enimmäkseen paikalla. Ehkä näemme?

Bloggarikavereina siellä ovat Oli aika, Villa Puomi ja Sohvila.

Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.