Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Kevään 2020 tomaattikuulumiset

Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.

Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.

'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.

Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *

Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!

Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.

'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.

’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *

Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.

Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.

*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.

Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!

Alaska opettaa

Minulle tomaattiharrastuksen kiinnostavimpia ulottuvuuksia on tomaattimaantiede. Tomaattikasvihan on levittäytynyt maailmassa lähes kaikkialle, ja sen sopeutumista erilaisiin oloihin on auttanut tutkijoiden ja puutarhureiden tekemä kasvinjalostus. Maailmassa on tämän seurauksena yhden lähteen mukaan noin kymmenentuhatta tomaattilajiketta, toisen mukaan lähes kaksikymmentätuhatta.

Kuten tiedämme, Suomen kesä on lyhyt ja epävarma ja yöt ovat vaarallisen kylmiä, joten täällä avomaantomaatin viljelyssä on aina riskejä. Kukaan ei tiettävästi Suomessa yritäkään tomaatin avomaanviljelyä kaupallisessa mielessä, vaan tomaatin laajamittainen tuotanto tapahtuu kasvihuoneiden suojissa. (EDIT 30.8.2017: Livonsaaressa Naantalissa avomaantomaattia kasvatetaan kaupallisesti ) Kesä toisensa perään me tomaattiharrastajat pidämme kiinni toivosta ja istutamme tomaatteja seinustoille, reunustoille ja kasvimaille. Osa istuttaa siksi, ettei kasvihuonetta ole tai sinne ei mahdu enempää, ja osa siksi, että tietää tomaatinviljelyn avomaalla voivan hyvänä kesänä onnistua oikeinkin hyvin.

Valkoiset krämmäleet ruukkutomaatin juurella ovat elokuisen
ukkoskuuron tuomia rakeita. 

Kasvinjalostajat eivät ole jalostaneet Suomen oloihin yhtään tomaattilajiketta, mutta toki meillä on joitakin maatiais- eli perinnelajikkeita, jotka ovat syntyneet käytännön viljelyn ohessa ja hyviksi havaittu. Suomalaisten puuttuessa olen etsinyt muilla maailman pohjoiskolkilla jalostettuja lajikkeita, koska niillä on eniten toivoa menestyä täällä. Karttapallosta näkee, että lähinnä vastaavia alueita ovat muut Pohjoismaat, Baltia, muu pohjoisempi Eurooppa, Venäjän lähialueet ja pohjoinen Siperia, ja sitten Pohjois-Amerikasta Kanada sekä Yhdysvaltain pohjoiset osavaltiot – etenkin Alaska. Varsinkin Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa tomaattia on myös jalostettu laajamittaisesti.

Alaska ei jätä minua rauhaan, vaan Street viewin silmin kuljen keskisessä Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin kaupungin kaduilla, katselen koivuja, vuoria, havumetsiä ja järviä etsien yhtäläisyyksiä Suomen maisemien kanssa. Niitä on paljon, mutta on erojakin sitten. Alaska sijaitsee pääosin 60. - 70. pohjoisen leveyspiirin välissä – niin kuin Suomikin - , joskin Alaskasta ulottuu noin tuhat kilometriä pitkä lonkero Tyynen valtameren rantaa pitkin kohti kaakkoa, siis huomattavasti etelämmäs kuin ”varsinainen” Alaska. Välimatkat ovat hirmuisia, ja väkeä on vain vähän.

Alaska on Yhdysvaltain pohjoisin ja suurin osavaltio. Asukkaita on vain noin 736 700 ja maapinta-alaa lähes viisi kertaa niin paljon kuin Suomella.

Fairbanks on noin 30 000 asukkaallaan Alaskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä sijaitsee Alaskan yliopisto. Nimenomaan Alaskan yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla on jalostettu sikäläisiin ankariin oloihin soveltuvia vihanneksia ja marjoja. Tomaatin ongelmana Alaskassa ja Suomessa on öiden kylmyys. Yölämmön putoaminen alle noin +12 asteen aiheuttaa sen, etteivät useimmat tomaattilajikkeet pölyty ja ala tuottaa hedelmää. Fairbanksissa on tutkittu tomaatin menestymistä avomaalla yli sadan vuoden ajan, ja sieltä on peräisin lajikkeita, joiden sanotaan tuottavan hedelmää vaikka yölämpö kävisi vain noin +7 asteessa.

Kajaanin leveyspiireillä sijaitsevan Fairbanksin ja Etelä-Suomen kesä- ja heinäkuun ylimmät ja alimmat lämpötilat ovat ilmastodatan perusteella yllättävän lähellä toisiaan, mutta elo- ja syyskuu paljastavat ison eron: Turun ja laajemminkin Etelä-Suomen elo- ja syyskuut ovat huomattavasti leppeämpiä kuin Fairbanksin, mikä antaa eteläsuomalaisille viljelyksille paljon lisäaikaa. Tämä on ilmeisesti Golf-virran ansiota. Sellaisia isoja eroja on, että Fairbanksin kesät ovat selvästi kuivempia kuin Turun kesät ja talvet ovat huomattavasti kylmempiä kuin Etelä-Suomen talvet – mutta eihän tomaatti talvia tarvitsekaan.

Alaskaa tutkiessani törmäsin Googlen ihmeellisillä poluilla suomalaiselta vahvasti kalskahtavaan nimeen, tohtori Arvo Kallioon, joka paneutui Fairbanksin koeasemalla 1950 - 1968 tomaatin, kaalin ja mansikan jalostukseen. Kallio esitteli vuonna 1970 'Early Tanana' -lajikkeen, jonka hedelmät kypsyvät varhain ja kestävät viileyttä. Lajike löytyy joidenkin yhdysvaltalaisten tomaattifirmojen siemenluetteloista. Nimensä lajike on lainannut joelta, joka virtaa Fairbanksin läpi.

Otin sähköpostitse yhteyttä Arvo Kallion vanhimpaan tyttäreen saadakseni tietää edesmenneen kasvinjalostajan taustoista vähän enemmän. Ilmeni, että Arvo Kallio varttui Minnesotan Duluthissassa suomalaislähtöisessä perheessä.  Anna-äiti oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta ja Frank-isä Porista.

Tohtori Arvo Kallion kuolema huomioitiin Fairbanksin
yliopistossa muistokirjoituksella.

Amerikkalaisissa tomaattitiedostoissa esiintyy myös kasvinjalostajan itsensä mukaan nimetty lajike, Kallio. Arvo Kallion kerrotaan 1950-luvun puolivälissä tuoneen yhtä tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä niin, että Kallio-lajiketta on saatu myyntiinkin. Terroir Seeds -firman siemenluetteloon Kallio-lajike tuli 2011.

Arvo Kallio palasi myöhemmällä iällä Alaskasta Minnesotaan johtamaan sikäläistä maatalouskoeasemaa ja tuli tunnetuksi tomaatin sukulaiskasvin perunan tutkijana.

Arvo Kallion jalostustyö paikkaa sitä puutetta, ettei Suomesta ole maailmalle lähtenyt yhtään tunnettua tomaattilajiketta. ARVOstan!

Alaskan Fairbanksista ovat kotoisin myös lajikkeet Sub-Arctic 25 sekä Polar-lajikeperhe eli Polar Star, Polar Baby, Polar Beauty ja Polar Gem. Nämä kehitti John Holm (1920 - 1998), joka oli yrittäjä ja monipuolinen puutarhakokeilija. Näitä polareita minulla oli viime kesänä seinustoilla ruukkuviljelyssä, ja hyvin tuottivat satoa.

Kaikki lajikkeet, joiden nimessä esiintyy maantieteellinen sana Alaska, on jalostettu lyhyen kasvukauden oloihin. Alaska-nimisiä lajikkeita on sekavasti kylläkin kaksi: Toinen on runkotomaatti, jonka on jalostanut Edward Lowden Kanadan Ontariossa. Toinen on Venäjältä kotoisin oleva kirsikkatyyppinen pensastomaatti Alaska (kasvuaikaa 63 päivää). Lisäksi on perinnetomaatteihin lukeutuva luumutomaatti Alaskan Fancy (kasvuaikaa 55 päivää). Palaan tähän kasvupäivien käsitteeseen myöhemmissä postauksissani.

Haluaisin Tananan, Kallion ja kaikki muutkin alaskalaiset siemenkokoelmiini ja ehkä ne jossain vaiheessa jotakin kautta saankin. Sain tänä keväänä jompaakumpaa 'Alaskaa' kaksi siementä vaihdossa eräältä harrastajalta, mutta toinen siemen ei itänyt ja toisen onnistuin ituvaiheessa mädättämään kuoliaaksi.  Maantieteellistä Alaskaa edustavat tänäkin vuonna puutarhassa siis edelleen vain polarit (joita voi tilata Puolasta Pomidorlandiasta – jos kaupallinen tiedote sallitaan.)                                          

John Holmin jalostamat Polar Beauty (vasemmalla), Polar Star ja Polar Baby
tuottivat mukavasti satoa viime kesänä Turussakin.

Alaskan yliopisto Fairbanksissa on ihan äskettäinkin julkaissut listan heidän alueelleen sopivista vihanneksista, ja siellä joukossa 'Early Tanana' edelleen on, alaviitteellä ”jalostettu maa- ja metsätalouskoeasemalla, University of Alaska Fairbanks". Polarit jostakin syystä puuttuvat.

Pensastomaattien kasvualusta suositellaan kattamaan läpinäkyvällä tai IRT-muovikatteella - en ole ehtinyt selvittää, mitä se sellainen on. Suosituslista on tällainen (suomennokset omia):

PENSASTOMAATIT

Black Cherry: aikainen, osittain suolankestävä, tarmokas kasvu

Early Girl: aikainen, erinomainen sato

Cosmonaut Volkov: keskiaikainen, maatiainen, supermaistuva. KORJAUS LÄHTEEN TIETOON: lajike on runkotomaatti, kotoisin Ukrainasta.

Red Robin: aikainen, pieniä hedelmiä

Taxi: aikainen, hyvä sato, isot keltaiset hedelmät

Tumbler-kirsikkatomaatit: aikainen, erinomainen amppeliin, F1

RUNKOTOMAATIT

Big beef: keskiaikainen, maistuva pihvitomaatti, hyvä taudinkestävyys, F1

Black Plum: aikainen, purppurat hedelmät

Buffalo: keskiaikainen, maatiainen, erinomainen voileipätomaatti, kalpean ruusunpunainen

Caruso-Re: aikainen, hyvä laatu

Early Tanana: aikainen, kypsyy hyvin vihreänäkin poimittuna

Juliet: aikainen, makean punainen kirsikkatomaatti, halkeilunkestävä, kuuluu All-America
valikoimaan

Lemon Boy: aikainen, isot keltaiset hedelmät

Stupice: aikainen, maatiainen, pienet hedelmät, hyvin aikainen

Sub Arctic 25: aikainen, pienet hedelmät

Sub Arctic Maxi: hyvin aikainen, suurimmat sub-arctic-tyyppiset hedelmät

Sungold: aikainen, aprikoosinoranssi kirsikkatomaatti, hedelmäinen maku, F1

Sweet 100: aikainen, hyvä laatu


LÄHDE:

http://www.uaf.edu/files/ces/publications-db/catalog/anr/HGA-00030.pdf

Toki tämä on vain yksi monista pohjoiseen sopivien lajikkeiden suosituslistoista, mutta varmasti varteenotettavimmasta päästä. Jos jokin lajike pärjää keskisessä Alaskassa, se pärjää varmaan aika hyvin myös Suomessa!

Seuraavassa postauksessa tomaattien kasvukuulumisia.

Tsekkiläislähtöinen, kauniin perunalehtinen Stupice-lajike on mukana alaskalaisten suosituslistalla. Koulintahommia on taas tiedossa, kun noin taimet kennoistaan pursuilevat...