Avomaantomaattien lajikkeiden vertailua kesältä 2018

Tämä kesä on ollut poikkeuksellisen kuuma, minkä seurauksena avomaantomaatit ovat valmistuneet pari kolme viikkoa aiemmin kuin vuosi sitten. Niinpä voin lausua niistä arviot jo nyt.

Niin kuin aiemmin kerroin, tomaattiviljelmilleni, etenkin kasvihuoneisiin, iski kesäkuun alussa härmä, mutta se säästi pitkään suoraan kylmälavoihin istutetut kasvit. Vasta ihan viime viikkoina on lavojenkin kasveissa näkynyt härmäisiä ja kuihtuvia lehtiä. Tauti ilmeni niissä kuitenkin hyvin myöhäisessä vaiheessa, tilanteessa, jossa pensaiden sato oli jo lähes valmis, joten lehtien väheneminen ei tunnu enää haittaavaan sadon kypsymistä.

Kylmälavoissa kasvaa noin 30 eri lajiketta. Kaikki ovat punahedelmäisiä. Hiukan harmittaakin, etten kylvänyt venäläistä aikaista 'Jantarnyi 530' -lajiketta, jonka tomaatit ovat vaihteeksi raikkaan keltaisia.

Testattavana on ollut 10 venäläistä avomaalajiketta, matalaa pensasta, joita olin bongannut jaroslavlilaiselta aikaisten lajikkeiden suosituslistalta ja siemeninä ostanut virolaisesta Seemnemaailmasta. Nämä käsiini saamani lajikkeet ovat ’Amur Shtamb’, ’Belyi Naliv’, ’Benito F1’, ’Don Juan’, ’Grushovka’, ’Krainy Sever’, ’Maksimka’, ’Sanka’, ’Valentina’ ja ’Vzryv’.

Jaroslavlin suosituslistan avomaatomaattien siemenpussit.

Päätulos venäläisten aikaisuuskisassa on tämä: Venäjä hävisi Amerikoille.

Aikaisimpia lavoissa ovat olleet amerikkalaiset matalat pensastomaatit  'Cold Set', 'Prairie Fire', ’Polar Baby’ ja ’42 Days’ (joka kylläkin taitaa olla kotoisin Meksikosta). Varhain satoa ovat tuottaneet myös ’Canabec’, 'Oregon Spring', ’Santiam’, 'Sheyenne' ja 'Aurora'. ’Sheyenne’ ja ’Santiam’ ovat ilahduttaneet erityisen isoilla hedelmillä.

'Prairie Firen' tomaatit alkoivat punoittaa jo heinäkuun puolivälissä. Kuva on otettu 17.7.

'Oregon Spring' on satoisa ja melko aikainen amerikkalainen.

Kaiken satonsa ovat ehtineet 11.8 elokuuta mennessä antaa 'Aurora', ’Polar Baby’ ja ’Prairie Fire’.

Venäläisistä aikaisimpia olivat ’Beliy Naliv’, ’Sibirskiy Skorospelyi’, 'Sibirjak’ ja ’Nevas’, joista kolme viimeksi mainittua eivät olleet Jaroslavlin listalta.

'Sibirski(y) Skorospelyi' on tänäkin vuonna hyvässä vedossa. 

Jaroslavlin listan lajikkeista kiinnostavimpia ovat hauskan pitkulaisen muotonsa takia lajikkeet ’Sanka’ ja ’Valentina’, mutta ne ovat 2-3 viikkoa perässä kärkijoukoista.

'Valentinan' muoto on hauska. Punainen se on; raakile irtosi vahingossa.

Toivoin paljon lajikkeelta ’Vzryv’ (= räjähdys), koska löysin siitä kehuvia kirjoituksia Venäjältä, mutta en ole saanut tähän mennessä siitä vielä yhtään kypsää hedelmää. Se tosin saattaa johtua siitä, että yksilö on lavassa takarivissä, hieman varjon puolella.

’Grushovka’, ’Maksimka’ ja ’Sanka’ kasvoivat lavassa aivan paraatipaikoilla, suorassa kaakonpuoleisessa auringonpaisteessa, mutta ne olivat ainakin kaksi viikkoa perässä aikaisimpia amerikkalaisia. Aivan surkea esitys venäläisistä oli ’Don Juan’ – ei vielä yhtään kypsää hedelmää.

Mannertenvälisen kisan ulkopuolelta norjalainen ’Norderås Busk’ näyttää olevan jatkuvatuottoisempi kuin monet muut pensaat. Se kasvattaa toista ja kolmatta kerrosta raakileita, kun pensastomaatit tyypillisesti antavat satonsa kerralla.

Norjalainen 'Norderås Busk' aikoo vielä jatkaa hedelmien muodostamista.

*    *    *    *

Oman ryhmänsä puutarhassa muodostivat Alaska-teemaiset ’Early Tanana’, ’Kallio’, ja ’Alaska’.
’Early Tanana’ on noin 70-senttinen tanakka pensas, johon raakileita muodostui hyvin aikaisin. Maultaan ’Early Tanana’ oli pieni pettymys: Rakenne on kiinteä ja kovakuorinen – kuori on ehkä turhankin kova. Makeutta puuttui, ja makua voisi kuvailla ehkä sanalla raikas.

'Early Tanana' on mukavan satoisa ja hedelmä muodoltaan nätti, mutta maku on aika vaatimaton.

’Kallio’ venyi metriseksi pensaaksi. Senkin maku on mieto. Sekä ’Early Tanana’ että ’Kallio’ ovat tomaatteja, jotka kannattaa poimia vasta aivan kypsinä, muutoin ne ovat platkun makuisia.

’Alaska’ osoittautui jopa 150-senttiseksi, monirunkoiseksi pensaaksi, jota on ollut vaikea tukea. Sen maku on aika lattea. ”Lentotomaatti”, arvioi mieheni. Sekä 'Kallio' että 'Alaska' ovat selvästi perässä ’Early Tananaa’, mutta niiltä on mennyt voimia korkean puskan kasvattamiseen.

Aikaisen valmistumisen ja Alaska-sympatiani takia pidän kuitenkin ’Early Tananan’, ’Kallion’ ja tämän korkean ’Alaskan’ kylvölistallani jatkossakin. Alaskalaisista ’Polar Baby’ kuulu sinne joka tapauksessa.

MUOKS! Joku kysyi Facebookissa tämä postauksen jälkeen minulta kuvailuja näiden avomaanlajikkeiden mausta. Valitettavasti olen tehnyt erikseen makutestausta vain näistä alaskalaisista. Käytännössä poimin avomaalta tomaatteja sieltä täältä samaan astiaan enkä maistele erikseen. Kuvailisin avomaatomaattejani punaisiksi perustomaateiksi, mutta kyllä ne ovat paljon aromaattisempia kuin markettien tomaatit.

*    *    *    *

Koska härmä tuhosi pääosan viljelmistäni, en raportoi tämän kesän tuloksista enempää. Tästä tuli minulle tomaatinkasvatuksen suhteen pitkälti välivuosi.

Nyt toimin kaikin tavoin niin, että ensi vuoden kasvatus pääsee alkamaan täydellisen puhtaalta pöydältä. Ei ikinä enää vieraita taimia omien taimien sekaan! Niistä se saastutus ja tuho tuli.

Härmästä huolimatta muutamat runkotomaatit ovat jaksaneet punnertaa satoa, esimerkiksi nämä kauniit raidalliset!

Hellettä, härmää ja hallanvaaraa

Tomaattien kevät oli tänä vuonna todella erilainen kuin vuosi sitten.  Keväällä 2017 ongelmana oli kylmyys, jonka takia maitopurkkivaiheen taimien siirto kasvihuoneeseen lykkääntyi viikko viikolta. Tänä vuonna talvesta mentiin melkein suoraan helteisiin, mikä puolestaan aiheutti valtavan istutuskiireen ja noin 120 tomaattikasvilleni huiman kasvupyrähdyksen, hieman paahteen tuottamia vaurioitakin.

Turussa 9. toukokuuta 2017 ja 2018. Vuosi sitten satoi tuolloin vielä kerran lumet maahan ja tomaatit odottelivat sisätiloissa kasvihuoneeseen pääsyä. Tänä vuonna oli tuona päivänä ihanan lämmintä ja puutarhassa täysi tohina päällä.

Vuosi sitten olin vuorotteluvapaalla, joten istutusten aikataulu oli väljä. Nyt maiden kuivuttua istutuskuntoon piti töiden jälkeen toimia ripeästi: muokata ja lannoittaa ja sitten viikon, parin päästä istuttaa - ja istuttaa. Työ todellakin haittasi harrastuksia. Siinä tulipalokiireessä en merkinnyt edes ylös avomaan tomaattilavojen istutuksen päivämäärää, mutta 24.5. olen ottanut kuvia valmiista lavoista. Aika samoihin aikoihin istuttelin avomaalle viime vuonnakin, silloin riskillä, hyvin koleassa säässä, nyt helteen uuvuttamana.

Tässä lavassa kasvaa yhdeksän minulle uutta venäläistä avomaan lajiketta, vertailukohtana aikainen '42 Days'- lajike (oikeassa nurkassa). Kuvattu 24. toukokuuta, jolloin avomaan istutusurakka oli valmis.

14. – 16. toukokuuta Turussa oli lämpöä iltapäivällä melkein +30 astetta, joten maitopurkkitaimet pienessä kasvihuoneessani kärsivät armottomasta paahteesta. Vaikka kaikki räppänät olivat auki, näin tällaisen päivän jälkeen mittarissa maksimilukeman +46 astetta. Helle kuitenkin näytti olevan enemmän hyödyksi kuin haitaksi: se vauhditti tomaatit hurjaan kasvuun ja kukintaan. Moni on Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä raportoinut, että runkotomaatit ovat kehittyneet kaksihaaraisiksi ilman, että tarhuri on ehtinyt mitään varkaita pois taittamaan. Joillakin ylälehdet ovat kehittyneet epämuotoisiksi. Minun taimissani tapahtui nopeaa haaroittumista, johon ei puuttunut, koska oli aikomuskin kasvattaa osa runkotomaateista kaksi- tai kolmihaaraisina, vaikka sen sanotaankin hidastavan hedelmien kypsymistä. Muutamassa kasvissa on epämuotoisia ylälehtiä.

Toinen uusi asia on ollut kastelun suuri tarve ja sadeveden puuttuminen. Viime vuonna avomaan tomaatteja ei tarvinnut kastella kuin pari kertaa, koska taivaalta tipahteli pitkin kesää sopivasti. Nyt joudun kantamaan kaiken veden niille kannuilla ja opettelemaan kantapään kautta oikeaa annostelua. Vettä pitää sitä paitsi ottaa kalliilla hinnalla kaupungin vesijohtoverkosta; hinta on liki 4 euroa kuutio. Turussa on satanut viimeksi 17.5. ja silloinkin vain kolmisen milliä, joten sadevesiastioissa ole viikkoihin ole ollut mitään. Toissa yönä kovasti odotin sadetta, jonka ennusteen mukaan piti pyyhkäistä yli lounaisen Suomen. Sadealue on kuitenkin hajonnut Turun kohdalla, ja aamulla meillä sademittarin pohjalla oli vain muutama pisara. Turun virallisella mittauspisteellä lukema oli 0,2 milliä.

Ja kuumankin kevään vitsaus oli kesäkuun alussa halla. Meillä ei lopulta hallaa ollut, vaan alin minimilukema kylmälavan pinnassa oli +2 astetta 7. kesäkuuta. Torjuin kuitenkin kylmää rakentamalla lavojen päälle kynttilöin lämmitettävät teltat, kietomalla yksittäiskasveille harsoja ja siirtämällä niin paljon ruukkuja kuin mahtui kasvihuoneeseen, jossa lämpöpuhaltimen termostaatti oli säädetty +14 asteeseen.

Tällaiset harso- ja muoviteltat suojasivat kahta kasvilavaa kylminä öinä. Telttojen sisällä maahan upotetuissa lasipurkeissa paloi läpi yön puolentusinaa kynttilää. Muissa lavoissa kiedoin kasveja erikseen harsoon.

Kasvihuoneen ja talon seinusta ovat viimevuotiseen

tapaan täynnä ruukkuihin istutettuja tomaatteja.

Talon edustalle rakensin matalan hyllyn,

joten kasveja on kahdessa rivissä.

Ja niin etenin kasvihuoneessa riesasta riesaan: koska ruukkuihin istutetut tuuheat ja näköjään liiankin hyvin kastellut tomaatit olivat useita päiviä sullottuina kasvihuoneeseen kylmää pakoon, vieläpä suljettujen ovien takana, oli lehtiin alkanut jo kehittyä härmälaikkuja. Totesin uhkaavan tilanteen toissapäivänä, kun Turussa oli taas hellepäivä ja vapautin tomaatit hallaevakosta. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikka-suositus on kasvihuone. Koska kasvihuone-lajikkeita on taas aivan liikaa, osalle on nyt tarjolla vain eteläseinustaa loppukesäksi. Lisäksi leikkelin runsaasti härmälaikkuisia alalehtiä pois. Ja koska nyt olen lomalla ja kotona, pystyn tarkemmin huolehtimaan kasvihuoneen tuuletuksesta ja lämmön säätelystä.

Mutta pääasia näyttää hyvältä: kukkia ja raakileita on paljon ja raakileet ovat ajankohtaan nähden isoja. 

Tämän kesän teemamaa Venäjä on saanut oman avomaan lavan, ja siellä kymmenen kilvoittelijan vertailulajikkeena on aika niin aikainen ’42 Days’. Toisen avomaanlavan, jossa kasvaa sekalaisempaa seurakuntaa – lisää Venäjää, mutta myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Norjaa - vertailukohtana on ’Polar Baby’. Lisäksi on yksi pikkulava, jossa muun muassa varttuvat vierekkäin 'Earliana' ja 'Early Wonder' sekä 'Sasha's Altai' ja 'Grigori Altai'.

Erilliskasveina valkosipulilavojen nurkissa kasvavat alaskalaiset erikoisuudet ’Early Tanana’, ’Kallio’ ja niiden kaverina ’Alaska’.  'Tananassa' on runsaasti kukkia mutta ei vielä kovin isoja raakileita.

Tilanne 13.6. avomaalla (kylmälavassa ellei toisin mainittu)

Suurimmat raakileet: ’Cold Set’ (suurimman läpimitta 6 cm), ’Prairie Fire’ (5 cm), venäläisistä 'Beliy Naliv '(ruukussa), ´Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Vzryv’.

'Pairie Fire' oli voittaja Alaskassa 2006 tehdyssä avomaan viljelykokeessa, 

joten odotukset ovat korkealla myös Suomen Turussa - ja hyvältä näyttääkin.

Eniten raakileita: ’Beliy Naliv’ (ruukussa), ’Ida Gold’, ’Oregon Spring’, ’Sasha´s Altai’, ’Sibirjak’, ’Stupice’.

Paljon kukkia: ’Betalux’, ’Early Tanana’, ’Norderås Busk’ ja ’Polar Baby’

Tilanne 13.6. kasvihuoneessa

Suurimmat raakileet: 1. ’Malakhitovaja Shkatulka’ (= 'Malachite Box' = malakiittirasia), 2. ’Hurma’, 3. ‘Black Burgundy’ ja ‘Jantar’.

Paljon raakileita: ’Azoychka’, ’Jaune Flammee’ ja ’Todd County Amish’

*    *    *

Puutarhan surkeita ilmestyksiä: ’Apelsin’ ja viime vuoden ihannetyttö ’Zlatava’. Nämä kasvit ovat keltaisia, ohuita rimpuloita. En tiedä, miksi. Ehkä työ on haitannut harrastuksia jokin istutusilta niin pahasti, että ruukkuun on päätynyt väärä määrä lannoitetta.

Niin, lannoitus! Lavat lannoitin kannanlannalla ja koivutuhkalla, ruukut pääosin Neudorffin tomaattilannoitteella, koska se oli kiireessä niin helppoa.

’Aussie’ otti kantaa kulttuurista omimista koskevaan keskusteluun vetämällä inkkaripäähineen päähän.

’Rosa Quartz Multifloraan’ tulee kukkia ihan "multina".

   *    *    *    

Jos kiinnostaa tulla katsomaan, miltä tomaattitarhani noin 120 lajiketta ja kasvia näyttävät, tervetuloa jälleen meille Turkuun Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Se on sunnuntaina 1. heinäkuuta kello 12 - 18.

Mahtava täydennys lajikekokoelmaan!

Talvi on nyt voimissaan lounaisrannikollakin, mutta ajatukset hiipivät jo silloin tällöin tulevaan tomaattikesään. Yksi syy siihen on Alaskan Fairbanksista viikko sitten tullut kirje.

Olen aiemmin blogissani kertonut niistä lajikkeista, joita on jalostettu Alaskassa. Tarina konkretisoituu ensi kesänä, sillä sain kirjeessä alaskalaiselta maataloustutkijalta Patricia M. Hollowayltä kaipaamiani ’Early Tanana’ -pensastomaatin siemeniä. Lajikkeen jalosti suomalaissukuinen Arvo Kallio, ja se tuli markkinoille 1970-luvun taitteessa.

Jo aiemmin olen saanut Arvo Kallion tyttäreltä Lisa Mesedahlilta hänen isänsä nimeä kantavan ´Kallio’-lajikkeen siemeniä. Ks.

https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/06/kirje-amerikasta.html

"Made for Alaska."

Nyt on saatu 'Early Tananan' siemeniä kasvinjalostajan vanhempien synnyinmaahan.

Alaska-kiinnostukseni jujuna on tämä ajatus: jos jokin lajike on niin aikainen, että se pärjää avomaalla Fairbanksissa, se pärjää täälläkin. Ks. postaukseni "Alaska opettaa". 

https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/03/alaska-opettaa.html

  *   *   *   *

Patricia M. Holloway valotti sähköpostihaastettelussa, mikä on tomaatinviljelyn asema Alaskassa ja miten siinä onnistutaan.

Hollowayn mukaan alaskalaiset ovat viljelleet tomaatteja kultaryntäyksen ajoista saakka. Nykyään tomaatit ovat erittäin suosittuja kaikenkokoisilla harrasteviljelmillä. Arviolta 90 prosenttia kasvattaa niitä kasvihuoneissa tai korkeissa tunneleissa ja valitsee lajikkeiksi runkotomaatteja. Ainoastaan keskisessä Alaskassa (Interior Alaska) voi tomaatteja kasvattaa ulkona, ja sielläkin tulee toisinaan niin kylmiä kesiä, että puutarhurit saavat vain paljon vihreitä tomaatteja, joista osaa kypsyy jälkikäteen sisällä mutta osa jää vihreiksi.

”Yksi ensimmäisistä ostamistani keittokirjoistani itse asiassa käsitteli juuri sitä, mitä tehdä näistä vihreistä tomaateista – niitä esimerkiksi paistetaan, tehdään pikkelsiksi ja relissiksi”, Holloway kirjoittaa.

Suurin haaste on alaskalaistutkijan mukaan ehdottomasti kasvukauden lyhyys ja kattamattomilla viljelyksillä lämmön vähyys. Ennen muovikatteiden käyttöönottoa tomaatteja viljeltiin lähinnä vain kasvihuoneissa. Kun maan lämmittämisen menetelmiä on saatu käyttöön, ihmiset ovat alkaneet kokeilla avomaantomaattien viljelyä, mutta enimmäkseen puutarhureilla on takapihalla kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaatit, kurkut ja paprikat. Monien mielestä on liian vaivalloista yrittää kasvattaa tomaatteja avomaalla suhteutettuna saatujen hedelmien määrään.

’Early Tanana’ oli yksi ensimmäisistä tomaateista, joita tällä alueella on jalostettu avomaanviljelyyn. Se tuottaa kypsiä hedelmiä, vaikka katemuovia ei käytettäisikään.

”Olen viljellyt ‘Early Tananaa’ ulkona, kasvihuoneessa ja kylmälavassa. Sen hedelmä on pieni mutta maukas. Se on todella erityisen hyvä puutarhureille, jotka kasvattavat tomaatteja ulkona. Lisäksi heillä on todennäköisesti lämmin etelään päin oleva puutarha ja he käyttävät muovikatteita”, Holloway kirjoittaa.

 ‘Early Tanana’ on suosittu niiden harrastajien keskuudessa, jotka suosivat avopölytteisiä lajikkeita eli ei-hybridilajikkeita. Lajike on mukana monissa siemenkirjastoissa ja -kokoelmissa.

'Early Tanana' oli tämän esittelylehtisen mukaan uutuus vuonna 1970.

Hollowayn tässä yhteydessä antama oppi kannattaa painaa mieleen: maan lämmittämisellä on tomaatin kasvuun suurempi vaikutus kuin koko kasvin lämmittämisellä.

   *    *    *    *

Alaskalaisista lajikkeista minulla on ennestään ollut ulkoviljelyssä 'Polar Babya' (kesät 2016 ja 2017), 'Polar Staria' (kesä 2016) ja 'Polar Beautyä' (kesällä 2016). Pilvisenä, viileänä kesänä 2017 vain matalat pensastomaatit 'Polar Baby', '42 Days', venäläinen 'Sibirskiy Skorospelyi' ja virolaiset 'Terma' sekä 'Mato' ehtivät antaa kaiken satonsa elokuun loppuun mennessä.

Alaskan ohella ensi kesän teemamaana on Venäjä. Olen tilannut virolaisesta Seemnemaailm-verkkokaupasta sellaisia lajikkeita, jotka löytyvät erään jaroslavlilaisen puutarhasivuston suosituslistalta. Jaroslavlissa pelataan kiekkoa niin kuin Turussakin, mutta kesät siellä ovat mantereisempia ja kuumempia kuin Turun kesät.

Nyt vaan kun pääsisi pikakelauksella kevääseen, niin ”Fairbanks & Jaroslavl meet Turku”!

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.

'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.

’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *

Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.

Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.

*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.

Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!

Alaska opettaa

Minulle tomaattiharrastuksen kiinnostavimpia ulottuvuuksia on tomaattimaantiede. Tomaattikasvihan on levittäytynyt maailmassa lähes kaikkialle, ja sen sopeutumista erilaisiin oloihin on auttanut tutkijoiden ja puutarhureiden tekemä kasvinjalostus. Maailmassa on tämän seurauksena yhden lähteen mukaan noin kymmenentuhatta tomaattilajiketta, toisen mukaan lähes kaksikymmentätuhatta.

Kuten tiedämme, Suomen kesä on lyhyt ja epävarma ja yöt ovat vaarallisen kylmiä, joten täällä avomaantomaatin viljelyssä on aina riskejä. Kukaan ei tiettävästi Suomessa yritäkään tomaatin avomaanviljelyä kaupallisessa mielessä, vaan tomaatin laajamittainen tuotanto tapahtuu kasvihuoneiden suojissa. (EDIT 30.8.2017: Livonsaaressa Naantalissa avomaantomaattia kasvatetaan kaupallisesti ) Kesä toisensa perään me tomaattiharrastajat pidämme kiinni toivosta ja istutamme tomaatteja seinustoille, reunustoille ja kasvimaille. Osa istuttaa siksi, ettei kasvihuonetta ole tai sinne ei mahdu enempää, ja osa siksi, että tietää tomaatinviljelyn avomaalla voivan hyvänä kesänä onnistua oikeinkin hyvin.

Valkoiset krämmäleet ruukkutomaatin juurella ovat elokuisen
ukkoskuuron tuomia rakeita. 

Kasvinjalostajat eivät ole jalostaneet Suomen oloihin yhtään tomaattilajiketta, mutta toki meillä on joitakin maatiais- eli perinnelajikkeita, jotka ovat syntyneet käytännön viljelyn ohessa ja hyviksi havaittu. Suomalaisten puuttuessa olen etsinyt muilla maailman pohjoiskolkilla jalostettuja lajikkeita, koska niillä on eniten toivoa menestyä täällä. Karttapallosta näkee, että lähinnä vastaavia alueita ovat muut Pohjoismaat, Baltia, muu pohjoisempi Eurooppa, Venäjän lähialueet ja pohjoinen Siperia, ja sitten Pohjois-Amerikasta Kanada sekä Yhdysvaltain pohjoiset osavaltiot – etenkin Alaska. Varsinkin Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa tomaattia on myös jalostettu laajamittaisesti.

Alaska ei jätä minua rauhaan, vaan Street viewin silmin kuljen keskisessä Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin kaupungin kaduilla, katselen koivuja, vuoria, havumetsiä ja järviä etsien yhtäläisyyksiä Suomen maisemien kanssa. Niitä on paljon, mutta on erojakin sitten. Alaska sijaitsee pääosin 60. - 70. pohjoisen leveyspiirin välissä – niin kuin Suomikin - , joskin Alaskasta ulottuu noin tuhat kilometriä pitkä lonkero Tyynen valtameren rantaa pitkin kohti kaakkoa, siis huomattavasti etelämmäs kuin ”varsinainen” Alaska. Välimatkat ovat hirmuisia, ja väkeä on vain vähän.

Alaska on Yhdysvaltain pohjoisin ja suurin osavaltio. Asukkaita on vain noin 736 700 ja maapinta-alaa lähes viisi kertaa niin paljon kuin Suomella.

Fairbanks on noin 30 000 asukkaallaan Alaskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä sijaitsee Alaskan yliopisto. Nimenomaan Alaskan yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla on jalostettu sikäläisiin ankariin oloihin soveltuvia vihanneksia ja marjoja. Tomaatin ongelmana Alaskassa ja Suomessa on öiden kylmyys. Yölämmön putoaminen alle noin +12 asteen aiheuttaa sen, etteivät useimmat tomaattilajikkeet pölyty ja ala tuottaa hedelmää. Fairbanksissa on tutkittu tomaatin menestymistä avomaalla yli sadan vuoden ajan, ja sieltä on peräisin lajikkeita, joiden sanotaan tuottavan hedelmää vaikka yölämpö kävisi vain noin +7 asteessa.

Kajaanin leveyspiireillä sijaitsevan Fairbanksin ja Etelä-Suomen kesä- ja heinäkuun ylimmät ja alimmat lämpötilat ovat ilmastodatan perusteella yllättävän lähellä toisiaan, mutta elo- ja syyskuu paljastavat ison eron: Turun ja laajemminkin Etelä-Suomen elo- ja syyskuut ovat huomattavasti leppeämpiä kuin Fairbanksin, mikä antaa eteläsuomalaisille viljelyksille paljon lisäaikaa. Tämä on ilmeisesti Golf-virran ansiota. Sellaisia isoja eroja on, että Fairbanksin kesät ovat selvästi kuivempia kuin Turun kesät ja talvet ovat huomattavasti kylmempiä kuin Etelä-Suomen talvet – mutta eihän tomaatti talvia tarvitsekaan.

Alaskaa tutkiessani törmäsin Googlen ihmeellisillä poluilla suomalaiselta vahvasti kalskahtavaan nimeen, tohtori Arvo Kallioon, joka paneutui Fairbanksin koeasemalla 1950 - 1968 tomaatin, kaalin ja mansikan jalostukseen. Kallio esitteli vuonna 1970 'Early Tanana' -lajikkeen, jonka hedelmät kypsyvät varhain ja kestävät viileyttä. Lajike löytyy joidenkin yhdysvaltalaisten tomaattifirmojen siemenluetteloista. Nimensä lajike on lainannut joelta, joka virtaa Fairbanksin läpi.

Otin sähköpostitse yhteyttä Arvo Kallion vanhimpaan tyttäreen saadakseni tietää edesmenneen kasvinjalostajan taustoista vähän enemmän. Ilmeni, että Arvo Kallio varttui Minnesotan Duluthissassa suomalaislähtöisessä perheessä.  Anna-äiti oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta ja Frank-isä Porista.

Tohtori Arvo Kallion kuolema huomioitiin Fairbanksin
yliopistossa muistokirjoituksella.

Amerikkalaisissa tomaattitiedostoissa esiintyy myös kasvinjalostajan itsensä mukaan nimetty lajike, Kallio. Arvo Kallion kerrotaan 1950-luvun puolivälissä tuoneen yhtä tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä niin, että Kallio-lajiketta on saatu myyntiinkin. Terroir Seeds -firman siemenluetteloon Kallio-lajike tuli 2011.

Arvo Kallio palasi myöhemmällä iällä Alaskasta Minnesotaan johtamaan sikäläistä maatalouskoeasemaa ja tuli tunnetuksi tomaatin sukulaiskasvin perunan tutkijana.

Arvo Kallion jalostustyö paikkaa sitä puutetta, ettei Suomesta ole maailmalle lähtenyt yhtään tunnettua tomaattilajiketta. ARVOstan!

Alaskan Fairbanksista ovat kotoisin myös lajikkeet Sub-Arctic 25 sekä Polar-lajikeperhe eli Polar Star, Polar Baby, Polar Beauty ja Polar Gem. Nämä kehitti John Holm (1920 - 1998), joka oli yrittäjä ja monipuolinen puutarhakokeilija. Näitä polareita minulla oli viime kesänä seinustoilla ruukkuviljelyssä, ja hyvin tuottivat satoa.

Kaikki lajikkeet, joiden nimessä esiintyy maantieteellinen sana Alaska, on jalostettu lyhyen kasvukauden oloihin. Alaska-nimisiä lajikkeita on sekavasti kylläkin kaksi: Toinen on runkotomaatti, jonka on jalostanut Edward Lowden Kanadan Ontariossa. Toinen on Venäjältä kotoisin oleva kirsikkatyyppinen pensastomaatti Alaska (kasvuaikaa 63 päivää). Lisäksi on perinnetomaatteihin lukeutuva luumutomaatti Alaskan Fancy (kasvuaikaa 55 päivää). Palaan tähän kasvupäivien käsitteeseen myöhemmissä postauksissani.

Haluaisin Tananan, Kallion ja kaikki muutkin alaskalaiset siemenkokoelmiini ja ehkä ne jossain vaiheessa jotakin kautta saankin. Sain tänä keväänä jompaakumpaa 'Alaskaa' kaksi siementä vaihdossa eräältä harrastajalta, mutta toinen siemen ei itänyt ja toisen onnistuin ituvaiheessa mädättämään kuoliaaksi.  Maantieteellistä Alaskaa edustavat tänäkin vuonna puutarhassa siis edelleen vain polarit (joita voi tilata Puolasta Pomidorlandiasta – jos kaupallinen tiedote sallitaan.)                                          

John Holmin jalostamat Polar Beauty (vasemmalla), Polar Star ja Polar Baby
tuottivat mukavasti satoa viime kesänä Turussakin.

Alaskan yliopisto Fairbanksissa on ihan äskettäinkin julkaissut listan heidän alueelleen sopivista vihanneksista, ja siellä joukossa 'Early Tanana' edelleen on, alaviitteellä ”jalostettu maa- ja metsätalouskoeasemalla, University of Alaska Fairbanks". Polarit jostakin syystä puuttuvat.

Pensastomaattien kasvualusta suositellaan kattamaan läpinäkyvällä tai IRT-muovikatteella - en ole ehtinyt selvittää, mitä se sellainen on. Suosituslista on tällainen (suomennokset omia):

PENSASTOMAATIT

Black Cherry: aikainen, osittain suolankestävä, tarmokas kasvu

Early Girl: aikainen, erinomainen sato

Cosmonaut Volkov: keskiaikainen, maatiainen, supermaistuva. KORJAUS LÄHTEEN TIETOON: lajike on runkotomaatti, kotoisin Ukrainasta.

Red Robin: aikainen, pieniä hedelmiä

Taxi: aikainen, hyvä sato, isot keltaiset hedelmät

Tumbler-kirsikkatomaatit: aikainen, erinomainen amppeliin, F1

RUNKOTOMAATIT

Big beef: keskiaikainen, maistuva pihvitomaatti, hyvä taudinkestävyys, F1

Black Plum: aikainen, purppurat hedelmät

Buffalo: keskiaikainen, maatiainen, erinomainen voileipätomaatti, kalpean ruusunpunainen

Caruso-Re: aikainen, hyvä laatu

Early Tanana: aikainen, kypsyy hyvin vihreänäkin poimittuna

Juliet: aikainen, makean punainen kirsikkatomaatti, halkeilunkestävä, kuuluu All-America
valikoimaan

Lemon Boy: aikainen, isot keltaiset hedelmät

Stupice: aikainen, maatiainen, pienet hedelmät, hyvin aikainen

Sub Arctic 25: aikainen, pienet hedelmät

Sub Arctic Maxi: hyvin aikainen, suurimmat sub-arctic-tyyppiset hedelmät

Sungold: aikainen, aprikoosinoranssi kirsikkatomaatti, hedelmäinen maku, F1

Sweet 100: aikainen, hyvä laatu


LÄHDE:

http://www.uaf.edu/files/ces/publications-db/catalog/anr/HGA-00030.pdf

Toki tämä on vain yksi monista pohjoiseen sopivien lajikkeiden suosituslistoista, mutta varmasti varteenotettavimmasta päästä. Jos jokin lajike pärjää keskisessä Alaskassa, se pärjää varmaan aika hyvin myös Suomessa!

Seuraavassa postauksessa tomaattien kasvukuulumisia.

Tsekkiläislähtöinen, kauniin perunalehtinen Stupice-lajike on mukana alaskalaisten suosituslistalla. Koulintahommia on taas tiedossa, kun noin taimet kennoistaan pursuilevat...