Sokkotastingissa kaksi yli muiden

Silmät kiinni ja suu auki!

Järjestin elokuun lopussa 16 tomaattilajikkeen sokkomaistelun. Pöydässä istuivat tuttavapariskunta Ulla ja Olli sekä mieheni Harri ja mieheni tytär Tiia. Maistelijat peittivät silmänsä liinalla tai sulkivat silmät siksi hetkeksi, jolloin annostelin makupalan haarukkaan. Liinan sai ottaa pois, kun kaikki olivat mutustelleet maistelupalan. Lajikkeen väri tai hedelmän ulkomuoto ei näin päässyt vaikuttamaan etukäteen maun kokemiseen. Pienet kirsikkatomaatit tarjoilin koknaisina, isot tomaatit lohkoina. En kertonut lajikkeiden nimiä, koska niissä usein kuvaillaan makua, esimerkkinä ’Sweet Million’.

Tarjolla oli niitä lajikkeita, joita sattui olemaan riittävästi kypsinä. Tavoittelin myös monipuolisuutta, joten tarjolla oli niin kirsikka-, pihvi- kuin peruskokoisiakin tomaatteja, kuten kuvista näkyy. 16 oli tietysti pieni otos tämänvuotisesta noin 70 lajikkeen kokoelmastani.

Tiia ja Harri valmiina maistoon.

Pyysin sanallista arviota kunkin tomaatin rakenteesta ja ennen kaikkea mausta. Lisäksi pyysin antamaan kouluarvosanan asteikolta 4 - 10 ja tekemään lemppari- tai inhokkimerkintöjä.

Kun raatilaiset olivat saaneet arvionsa kirjoitettua, kerroin lajikkeen nimen ja näytin, millaisesta tomaatista oli kyse. Yllätyksiä koettiin monia!

Sokkomaistelu oli raatilaisten mielestä hauskaa. Kun kymmenkunta lajiketta oli kasassa, ajattelin porukan jo väsyvän, ja kysyin, haluavatko he pitää tauon tai lopettaa, mutta he halusivat ehdottomasti jatkaa!

Ullan ja Ollin suihin näyttää olevan menossa 'Jaune Flamme'.

Tässä tulokset sekä teksti- että kuvamuodossa. Kirsikkatomattilajikkeet 'Sungold' ja 'Cerise Champagne' ylsivät yli yhdeksän keskiarvoon ja voittivat kisan selvästi.

Otin kuvan tänään, jolloin kuvattaviksi ei löytynyt kaikkia maistelussa tarjolla olleita. Sen takia luettelosta puuttuvat 'Uluru Ohcre', 'Aussie' ja  kaupan perus.

1. Sungold F1                    9,3

2. Cerise Champagne       9,2

3. Sweet Million F1           8,5

4. Uluru Ochre                  8,4

5. Michael Pollan              8,0

6. Aussie (iso pun. pihvi)  7,9

7. Shadow Boxing            7,8

8. Jaune Flamme              7,3

9. Amur Shtamb               7,3

10. Black Sea Man (ruskea pihvi) 7,1

11. Rotkäppchen                7,1

12. Cream Sausage           6,7

13. Friesje                           6,5

14. Citrina                           6,3

15. kaupan laaritomaatti     4,75

16. Early Tanana                 4,7

Tuloksissa on huomionarvoista se, että voittaja 'Sungold' voitti myös syksyllä 2019 järjestämäni Tomatastingin. Nyt kolmoseksi tullut 'Sweet Million' puolestaan oli Tomatasting2020:n voittaja – silloin 'Sungold' ei ollut kisassa mukana.

Tämän vuoden kakkonen oli yllättäjä: pieni sampanjanvärinen marja 'Cerise Champagne', joka tuli tilaajalahjaksi Vertiloom-siemenfirmalta. Se on tämän kesän suosikkini, vaikka sato onkin mitätön. Maku on ainutlaatuinen, muistuttaa lähinnä ananaskirsikkaa.

Edellisvuosien tastingeissa näyttävät minulla muutoin olleen lautasilla ihan muut lajikkeet kuin tänä vuonna. Se kuuluu harrastukseni luoteeseen: panen valikoiman uusiksi joka kevät. Vain muutamat varhaislajikkeet pysyvät kesästä toiseen aikaisuuden verrokkeina. Ja joka kesä pitää kasvattaa 'Sungoldia' tai jotain muuta tomaattikarkkia!

Kirsikkatomaatit nousivat kärkeen. Oranssi on 'Sungold',
vaaleankeltainen 'Cerise Champagne' ja punainen 'Sweet Million'.

Häntäpäästä: Sekaan ujuttamani kaupan perustomaatti jäi odotetusti hännille, mutta pettymyksekseni ihan viimeiseksi jäi Alaskan aikainen 'Early Tanana', jota olen Suomeen lanseerannut.

   *   *   *   *  

Poimin tähän vielä makujen sanallisia kuvailuja, satunnaisesti eri vastaajilta. Niistä näkyy, että makuasioista ei voi kuin kiistellä!

Sungold F1. ”Makea, miellyttävä.” ”Hyökkäävän hyvä maku. Kahta aromia, tummaa ja pirtsakkaa.” ”Alkuun kipakka ja pirteä, jälkimaku suloisen makea.”

Cerise Champagne. ”Namupala.” ”Savuviskin maku ensimmäisenä, täysin omanlainen.” ”Kirsikkainen, suloinen, hyvin makea.”

Sweet Million F1. ”Ihanainen.” ”Hapan, makea jälkimaku.” ”Hyvin aromikas, kirsikkainen, todella makea, tomaattikarkki.”

Uluru Ochre. ”Vahva ja pitkä jälkimaku, voimakas, ei perusjätkä, hienosteleva, viipyilevä.”

Michael Pollan. ”Rikollinen, luonnetta.” ”Savuinen.” ”Ei juuri makea, silti aromia täynnä, maku jäi suuhun lempeänä.”

Aussie. ”Kuin hyvä punaviini, hieman hapan, erikoinen tapaus.” ”Maku hieman savuinen, oli luonnetta.” ”Hyvä jälkimaku.”

Shadow Boxing. ”Kurkkumainen.” ”Lempeän melonimainen, makeuttu ja kirpeyttä sopivassa suhteessa.”

Jaune Flamme. ”Nopea, maku tulee suuhun heti, hauska, makeahko, aromiakin löytyy.”

Amur Shtamb. ”Mitäänsanomaton, ovela toisaalta, lasinen.” ”Meuhuisa, mieto, vetinen, ei minkäänlaista jälkimakua.”

Rotkäppchen. ”Outo, tunkkainen, muljahteleva, peltimäinen.” ”Ihana, lempeä, tasapainoinen makeuden ja aromin suhteen.” ”Vettynyt, tylsä, mauton, hieman hapan.”

Black Sea Man. ”Aavistuksen hapokas, haamumainen.” ”Hyvin perunamainen, ei juuri aromia tai makeutta, perusvarma.”

Cream Sausage. ”Mehuisa, makeahko, vähän aromia.” ”Mieto mutta suussa mukava, sulava.”

Friesje. ”Vetinen, makeahko, yllätyksetön.” ”Kliininen, tuoksu desifiointimainen.”

Citrina: ”Maukas, aromikas.” ”Ei lainkaan makea, lihaisa, kummallinen, ei tomaatin makuinen.”

Kaupan laaritomaatti. ”Kaupan perus.” ”Aromia vailla, lähes kurkun tyyppinen.”

Early Tanana. ”Mitäänsanomaton.” ”Hieman kirpeä, neutraali.” ”Lasten suuhun sopiva."

Illan tomaattimenyy sisälsi persiljaisen tomaattisalaatin, naudanlihapihvin ja tomaattirisoton, jotka huuhdeltiin alas Teiskon Viinin tomaattiviinillä.

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!