Tule tomaattitarhaan!

Turkulaispihamme on neljättä kertaa mukana Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Se toteutuu sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 12 - 17. Näin juuri ennen tapahtumaa jännittää hyvällä tavalla, kuka poikkeaa ja millaisia kohtaamisia ja keskusteluja syntyy.

Tästä löydät tarkemmat tiedot.

Tomaatteja on eniten talon eteläseinustalla ja lisäksi kasvihuoneessa ja sen seinustoilla. Viime syksynä istutetut laukat lopettivat juuri kukintansa. 

Kesäkuun ajankohta ei ole tomaattitarhalle paras mahdollinen, koska olen vasta saanut istutettua lopullisiin kasvatusastioihinsa viimeiset, varkaista juurrutetut lisätaimet. Silmänruokana ei ole yhtään kypsää tomaattia, ainoastaan hyvin erikokoisia tomaattikasvustoja, tomaatinkukkia ja raakileita.

'Anmore Dewdrop' kukkii amppelissa ihan hulluna. Jos jokaisesta
kukasta tulee hedelmä, onpas paljon poimittavaa!

Tässä muutamia tärppejä siitä, mitä on nähtävillä.

Lajikkeita on kaikkiaan noin 70. Kasvihuoneessa on 30 lajiketta, joista vain kahta on ollut kasvamassa ennestään. Niinpä edessä on yllätyksiä itsellenikin. Niitä on jo ilmennyt: osa kasvihuoneessa kasvattamistani onkin matalia pensaita, joten kasvihuoneen tila ei tule maksimaalisesti hyödynnettyä. Yhden matalan pensaan jo siirsin ulos.

Kasvihuoneeseen muodostui "hedelmäsalaatti", sillä huomasin toukokuussa, että kylvettynä on 'Apelsin', 'Kiwi', 'Pera d'Abruzzo' ("Abruzzon päärynä"), 'Citrina' ja myös 'Orange'.

'Citrinan' raakileissa näkyy hyvin jo sitruunan muoto.

Toisen nimiryhmän kasvihuoneessa muodostavat lumiteemaiset lajikkeet: 'Faelan's First Snow', 'Father Frost', 'Husky' ja 'Super Snow White'.

'Faelan's First Snow' eli Faelanin ensilumi -lajikkeessa on poikkeukselliset,
valkokirjavat lehdet. Tomaateista tulee lukemani mukaan ihan normipunaisia.

'Piennolo del Vesuvio' on kehittänyt raakileitaan kasvihuoneen kasveista aikaisimmin.

Ulkona on nyt niin kuuma, että tomaatit taitavat viihtyä paremmin seinustoilla kuin kasvihuoneessa, jossa kuumimpina hetkinä lämpötilat ylittävät reilusti +30 asteen. Muistuu mieleen viime vuoden ennätyslämmin kesäkuu, jonka jäljiltä kukkia putoili hedelmöitymättöminä polis, ilmeisesti juuri kuumuuden takia.

'Roi Humbert' on yksi Suomessa ensimmäisenä viljellyistä lajikkeista.
Se on hillittykasvuinen, minkä takia takia kasvatan sitä yksirunkoisena ja ulkona eli
seinustalla niin kuin 1900-luvun alun Suomessa yleisimmin tehtiin. 

Kokemukseni mukaan kastelualtaan päällä on helpointa kasvattaa pienikokoisia lajikkeita.
Tässä itse tehdyissä kasvatussäkeissä kisaavat 'Perth Pride', 'Yukon Quest' ja 'Nevski'.

Iltapäivällä kolmelta Turun ennuste näyttää +29 astetta. Vettä on tarjolla, ja varjopaikkojakin löytyy.

Siis lämpimästi tervetuloa 😊!

 

Kymmenentuhatta tomaattiaskelta

Tomaattilajikkeistani 'Piennolo del Vesuvio' kukkii ensimmäisenä.

Kevät keikkui pitkään kylmemmällä puolella, ja öisin oli kovia pakkasia, joten lykkäsin tomaatintaimien siirtoa yläkerran taimihuoneesta kasvihuoneeseen tähän viikonloppuun saakka. Nythän sääennuste näyttää jo ihan kesää.

Kuljetusastiana kätevin on kahvallinen soikko.
Uudet puutarhakengät odottavat uutta
satokautta

Harmi, kun en tehnyt askelmittausta operaatiosta, jossa kuljetin kaikki taimet noin 15 erässä yläkerrasta kasvihuoneeseen ja kokosin kasvihuoneeseen monenlaista tarviketta. Oletan, että kymmenentuhatta tuli täyteen.

Ennen siirtoa minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä, mitä lajikkeita on kasvamassa, koska osa lajikkeista ei kerta kaikkiaan itänyt ja koska kylvin postin tuomia siemeniä vielä maaliskuun lopulla. Niinpä kasvihuoneeseen siirron jälkeen oli taimi-inventaarion aika. Järjestin lajikkeet jo siirron yhteydessä aakkosjärjestykseen kasvihuoneen ovelta myötäpäivään kiertävälle kehälle. Kirjaamista varten ostin kirjakaupasta oikein kirjoitusalustan, johon merkkasin lajikkeiden nimet ja määrän.

Taimia osoittautui olevan kaikkiaan 143 ja lajikkeita 87. Olen lupaillut taimia sukulaisille ja tutuille, jonka jälkeen itselle jää 65 lajiketta ja 67 tainta. Tuplaten on vain amppelilajikkeita ’Anmore Dewdrop’ ja’ Tumbling Tom’, joita ripustelen räystäiden alle paisteisiin paikkoihin. Muuten tämä kesä menee vanhaan tapaan: yksi taimi kutakin lajiketta.

Olen täysin harhaoppinen siinä, etten mitenkään karaise taimia ennen kasvihuoneeseen siirtoa. Sinne vaan ja ovi kiinni perästä! Muutaman kylmän yön ne joutuvat kärsimään, mutta henkiin jäännin turvaa lämpöpuhallin.

A niin kuin 'Alaska'. Viimeinen aakkostuksessa oli 'Yukon Quest'.

Taimet ovat hyvin erikokoisia sekä lajikkeiden erojen että kylvöaikojen erojen takia. Pienin rääpäle jäi olohuoneen ikkunalle. Se on vasta kuusisenttinen ’Alaskan Fancy’, kun taas muutama ’Citrina’ on yli puolimetrinen.

Kaikki sisällä! Maitopurkeista kiitos kuuluu tänä keväänä naapuruston kahdelle lapsiperheelle.
Aiemmin niiden keruupaikkana on ollut työpaikan henkilöstöravintola.

Tomaatintaimet saavat nyt kasvaa ja karaistua pari viikkoa. Ryhdyn sen jälkeen istustushommiin, ja ihmiset saavat hakea taimensa pois.

Istutussuunnitelma on nyt sellainen, että kasvihuoneeseen itselleni jäävistä melkein kaikki lajikkeet ovat itselleni uusia. Vanhoista tutuista halusin uudelleen viljellä maailman mustimmaksi tituleerattua ’Black Beautya’ ja kauneudellaan minut pari vuotta sitten lumonnutta ’Dark Galaxya’.

Avomaalla panen pienen kisan pystyyn Leningradin, Moskovan ja Siberian Skorospelien eli "aikaisten" ja 'Skorospelkan' välille.

Osa dwarfeista iti heikosti, ja käteen jäävät ’New Big Dwarf’, ’Perth Pride’, ’Uluru Ochre’, ’Velvet Night’ ja ’Yukon Quest’.

Kukkia on vasta parissa taimessa. Tähän tapaan nuppuilee 'Sungold'.

Mielenkiintoista tomaattikesää odotellessa!

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Paras aika vuodesta!

Tämän aamun saalis hivelee silmää. Sato voi muodostua erittäin hyväksi, jos vain kesäistä säätä saadaan jatkossakin.  

Tomaatteja kypsyy nyt talon joka nurkalla, erityisesti avomaalla. On vaikea sanoa, mikä lajikkeista on ollut aikaisin, koska kasvupaikat ovat hieman erilaisia. Paljon kypsiä ovat kuitenkin jo antaneet aiempina vuosinakin aikaisiksi havaitut matalat pensaslajikkeet ’42 Days’, ’Cold Set’, ’Glacier’, ’Polar Baby’, ’Sheyenne’, ’Sibirjak’, ’Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Terma’. Yksi parhaista on ollut ruukussa kasvava virolainen ’Koit’, jonka hedelmät ovat isoja ja lihaisia.

'Koit' on ollut aikainen ja satoisa.

Kiva uutuus tänä kesänä on varsin aikainen ’Sugar Baby’ ja jenkkitaksinkeltainen ’Taxi’, josta poimin ensimmäisen kaunokaisen tänään.

'Taxi' on kivan värinen ja lisäksi aikainen.

Hyvässä vauhdissa ovat myös ruukuissa kasvavat runkotomaatit ’Stupice’, ’Outdoor Girl’ ja matalarunkoinen ’Kimberly’. ’Gold Nugget’ on antanut keltaisia kirsikkatomaatteja, ’Chocolate Cherry’ niitä sameanruskeita mutta niin herkullisia palleroita ja ’Anmore Dewdrop’ punaisia. Pieniä punaisia kypsyy tasaiseen tahtiin myös ’Losetto’- ja ’Tumbling Tom’ -amppeleissa.

'Jaune Flamme' 

'pullistelee.

Raakileiden määrässä ennätyksen taitaa tehdä oranssi ’Jaune Flamme’, josta muutama on jo kypsynytkin.  Valtavasti raakileita on myös ’Manitoba’-pensaassa, mutta yhtään ei ole vielä ehättänyt kypsäksi asti.

Aiempien kesin suosikki, venäläinen meripihka eli ’Jantarnoi’ ei jostain syytä tänä kesänä ole kovin satoisa. Siinä on vain muutama raakile.

'Manitoba' näyttää olevan satoisa muttei niin aikainen kuin alaskalainen 'Early Tanana' ja amerikkalainen 'Benewah'. 

   *    *    *    *

Kahdeksanneliöisen kasvihuoneen tomaatit ovat selvästi jäljessä avomaasta ja normaalista. Sille on hyvä syykin: Olin mieheni kanssa 8. – 25.7. eli kahden ja puolen viikon ajan ulkomaanmatkalla, ja sinä aikana siskoni hoitivat tomaattien kastelun. Olin ohjeistanut heitä niin, että kasvihuoneen ovi saa olla koko ajan auki tilanteessa, jossa kukaan ei ole joka päivä niitä säätelemässä. Sitten heinäkuun toisesta viikosta eteenpäin, matkamme ajan, olikin ollut pari astetta keskimääräistä viileämpää, jolloin päätökseni pitää ovet koko ajan auki, olikin huono. Toinen vaihtoehto, eli se, että ovet olisivat koko ajan kiinni ja lämmöt nousisivat herkästi yli 30:n asteen, ei olisi sekään ollut hyvä.

Kasvihuoneeni on ollut paitsi turhan viileä myös turhan varjoisa. Se on seurausta siitä, että olen tunkenut sinne 28 kasvia, vaikka realistinen määrä olisi noin 20, jos haluaisi auringon paremmin paistavan sisään. Varmaan suoran auringon vähyydestä johtuu se, että ’Dark Galaxyt’, joiden pitäisi olla yötaivaan sinisiä lukuunottamatta galaktisia kultaisia juovia, ovat kasvihuoneessani aika punaruskeita.

Kasvihuone on taas melkoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ensimmäisen hedelmän kypsytteli silmäteräni, maailman mustin tomaatti ’Black Beauty’. Annoin tämän 346-grammaisen mötikän kylässä käyneelle tyttärelle, ja hän luonnehti sen makua näin: ”Varsin mehevä ja mehuisa, jokseenkin lihaisa, mutta samalla pirskahteleva”. Ihan lähipäivinä kypsyy seuraavia.

Ensimmäinen 'Black Beauty' kypsyi heinäkuun lopulla ja oli varsin kookas.

Kasvihuoneessa satoa tuottaa myös kirsikkatomaatti ’Rosa Quartz Multiflora’, jonka hedelmät ovat ihanan makeita; ne sopisivat johonkin jälkiruokaan. Terttu, joissa on eriasteisesti kypsiä tomaatteja, on kaunis kuin koru.

'Rosa Quartz Multifloran' terttu on suloinen. 

Muita aikaisia kasvihuoneessa ovat keltaiset lajikkeet: venäläiset ’Azoycka’ ja ’Zolotye Kupola’ sekä amerikkalainen ’Yellowstone’. Neljä hedelmää on kypsynyt hienosta uurteisesta, italialaisesta punaisesta perinnelajikkeesta ’Costoluto Genovese’.

Kasvihuoneen satoa: Keskellä 'Siniy' ja muut "kello 12:sta myötäpäivään": 'Black Burgundy', 'Azoychka', 'Sart Roloise', 'Costoluto Genovese', 'Grub's Mystery Green', 'Zolotye Kupola' ja 'Garden Peach'.

Kasvihuoneen ensimmäiset 'Yellowstonet'. 

Nyt on ’Aussieta’ ikävä! Aiempina kesinä olen saanut suurimmat tomaatit lajikkeesta ’Aussie’ ja yleensä vielä aikaisin elokuussa. Tänä vuonna sitä ei ole kasvamassa. Suurinta kokoa tavoittelee ’Big Zac’, mutta se kehittyy kovin hitaasti. Toistaiseksi suurin mötikkä on tullut Irman ihme -puskasta, ja lisää on tulossa. Harmi vaan, että sen maku on aika lattea.

Toistaiseksi tämän kesän suurin on ollut Irman ihmeen 612-grammainen hedelmä.

Muuttomatka kasvihuoneeseen

Oli pakko tilanahtauden takia siirtää tomaatintaimia sisätiloista jatkokasvatukseen kasvihuoneeseen. Taimilamppujen alainen tila ja ikkunoiden edustat loppuvat maitopurkkeihin koulinnan edetessä kesken. Lisäksi taimien kasvu on sellaista huonoa hujoa, mitä se asuintiloissa usein on, kun lämpöä ja valotusta ei pysty kontrolloimaan yhtä hyvin kuin ammattilaiset kasvihuoneillaan.

Siirron yhteydessä merkitsin taimien lajikkeet listaan. Tämä kevät on nimittäin ollut niin puolihuolimaton ja kiireinen, etten ole ihan ajan tasalla siitä, millaisia kasvihuonetomaatteja maaliskuussa tuli kylvettyä. Kylvin varmuuden vuoksi ja töiden yt-stressiä helpottaakseni aina vaan lisää! Huhtikuun kylvöt eli avomaatomaatit ovat paremmin muistissa.

Lajikkeita on varmaankin 140 ja niistä noin 30:stä pitäisi lahjoittamalla päästä eroon, koska 110 vain mahtuu pieneen kaupunkipihaani, yksi kutakin. Useaa lajiketta on yhä kasvamassa kaksi tai kolmekin yksilöä, joten nekin saa joku noutaa.

Taimia matkalla kasvihuoneeseen olohuoneen kirjaus- ja kepityspisteen kautta. 

Siirron yhteydessä törkkäsin taimille tukikepit, jotka sidoin latvukseen narulla.

Vaikein siirrettävä oli Turun puutarhamessuilla osastoani somistanut täysikokoinen tomaattikasvusto. Se joutui sinnittelemään sisätiloissa huonossa valossa kolmen viikon ajan. Sinä aikana sen kukinta osittain surkastui, mutta alaoksat tuottavat satoa.

Kuvaparista huomaa, että puutarhamessuilla esillä ollut 'Ananas Noire' on korkeussuunnassa kolmessa viikossa kolminkertaistanut.

Turkuun ei ole ennustettu yöpakkasia, mutta öiksi on tulossa vain asteen parin lukemia. Vaikka sähkönkulutus hirvittääkin, lämpöpuhaltimen termostaatti on säädetty +14 asteeseen.

Kahdeksan neliön kasvihuoneen laidat ovat nyt täynnä maitopurkitettuja tomaatintaimia.

Tein tänään vielä kasvihuoneen alaosaan lisäeristyksen kuplamuovista. 

Kasvihuoneessa huomaa, että keinovalon alla viileässä työhuoneessa varttuneet taimet (vasemmanpuoleinen ryhmä) ovat paremman näköisiä kuin etelänpuoleisella ikkunalaudalla liian lämpimässä kasvaneet (oikeanpuoleinen ryhmä).

Eilen siirtopäivänä paistoi aurinko ja kasvihuoneessa oli tietysti helle. Nyt Turussa sataa, ja lämpöä on vain +10 astetta. Lähiviikot paljastavat, mitä taimille siirrosta koituu, kun kevät on vielä näin aikaisessa ja arvaamattomassa vaiheessa.

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!

Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.

Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.

Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.

Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.

Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.

Paradeiser ohne Sacher

Kesän riennot ovat aiheuttaneet pitkän blogihiljaisuuden. Nyt on lomamatka Wieniin takana, ja kerron hieman siitä, mitä tomaattisilmäni siellä näkivät.

Ensin vähän tomaattisanastoa.

Kun espanjalaiset valloittajat 1500-luvulla toivat tomaatin uutuuskasvina Meksikosta Eurooppaan, sen ensimmäisiksi nimiksi Espanjassa tulivat asteekki-intiiaanien kielen tomatl-sanan kuulokuvaa mukailevat muodot tomati, tumatle ja tomatas. Nykyespanjassa sana on tomate. 

Kun tomaatti sitten jatkoi valloitusretkeään Espanjasta muualle Eurooppaan ja Aasiaan, alkoi sen nimitysten hajaannus. Hyvin monissa kielissä tomaatin nimi on kuitenkin nykyään jotakin tomat-tyyppistä.

Kehityskulusta esimerkiksi käy saksan kieli, jossa nimitettiin tomaattia 1700-luvulla Liebesapfeliksi (vrt. Suomessa 1900-luvun alkuun saakka lemmenomena) tai Paradiesapfeliksi (Suomessakin paikoin alkuvaiheessa paratiisiomena), kunnes saksassa käyttöön vakiintui intiaanien kantasanaan pohjautuva Tomate.

Tiesin jo ennen Wienin-matkaa, että siellä törmäisin Paradiesapfelista lyhentyneeseen hienoon vanhaan muotoon Paradeiser (monikko myös Paradeiser). Tällä sanalla on jalansija itäisessä Itävallassa. Läntisessä Itävallassa sen sijaan käytetään nimitystä Tomate. Wienissä näki molempia sanoja.

Itävallan aurinko oli kypsyttänyt torimyyntiin upeita erikoistomaatteja ja muita vihanneksia. Kuva on Naschmarkt-torilta.

Myös unkarissa, tsekissä, slovakissa ja Balkanin slaavilaisissa kielissä tomaattia nimitetään sanalla, joka viittaa hedelmän paratiisillisuuteen. Teimme päiväretken Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan, ja saimme huomata, että slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa paradajky.

Slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa

paradajky. Domace tarkoittaa kotimaista.

Wienin toreilla ja hyvin varustetuissa ruokakaupoissa oli tarjolla lukuisia ja monenvärisiä tomaattilajikkeita. Eräässä Wienin Spar Gourmet -liikkeessä laskin 20 erilaista tomaatin myyntiartikkelia.

Bratislavasta ostin muutamia tomaattierikoisuuksia mukaani ottaakseni niistä siemenet talteen. Yksi oli vihreän ja keltaisen raidallinen. Se saattaa olla 'Green Zebraa', jota minulla on kasvamassakin, mutta ehkä kokeilen sitä ensi kesänä erikseenkin.  Ostin yhden erityisen ison pyöreän pinkin tomaatin ja yhden oranssin pitkulaisen, koska sellaista muodon ja värin yhdistelmää en ole ennen nähnyt.

Liekö lajike 'Green Zebra'? Sladkokysle tarkoittaa hapanimelää. 

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä keskusteltiin muutama viikko sitten huvittuneina peniksenmuotoisista tomaateista. Minulla on tänä kesänä kasvamassa eräältä puutarhuriystävältä saatua oranssinpunaista lajiketta, jonka arvelisin edustavan lajiketta ’Eros’. Bratislavalaiselta vihannestorilta ostin muutaman samankaltaisen mutta kirkkaanpunaisen, jonka nimeksi mainittiin 'Delfin' - ja delfiinin muotoisia nuo ovatkin.

Punaisia pitkulaisia tomaatteja Bratislavassa. Lajikkeen nimi on ilmeisesti 'Delfin'.

Ostamani tomaatit menivät heikkoon kuntoon ensin hytkyttyään päivän repussa ja sitten odotellessaan Suomeen pääsyä hotellihuoneessa, mutta se ei toivon mukaan vaikuta itävyyteen. Tomaateista kaavitut siemenet ovat nyt fermentoitumassa. Käytän tätä menetelmää siementen talteenotossa, koska sillä saa siistiä lopputuotetta, sellaista kuin kaupan siemenpusseissa on. 

Nyt täytyy sitten toivoa, että talteen ottamani lajikkeet ovat avopölytteisiä eikä hybridejä, jotta saan niistä samanlaisia jälkeläisiä kuin olivat emonsa.

Fermentointi on alkamassa. Kippojen päälle tuli vielä

rei'itetyt muovikelmut.

Oli matkakohde mikä tahansa, on pakko päästä puutarhakauppaan. Wienin pohjoispuolella kävimme OBI-nimisessä "kooraudassa" ja Dehner-nimisessä puutarhaliikkeessä. OBIsta nappasin mukaan muutaman tomaatinsiemenpussin, mutta paras löytö oli tämä: avomaantomaatin suojaksi tarkoitettua rei’itetyn muovin putkea, josta voi leikellä sopivan mittaisia pusseja kullekin tomaatille. Ryhdyn pussittamaan ainakin niitä avomaan tomaattikasveja, joiden kehitys on huolestuttavan hidasta – ottaen huomioon, että ollaan jo kolean kesän loppukesässä. Ensi kaudella pussitan ainakin osan tomaateista jo heti keväällä. Ostin kolme kymmenen metrin pakettia, ettei ihan heti lopu.

Kohta osa tomaateistani pääsee tai joutuu vihreisiin muoviyksiöihin.

Olisin halunnut löytää matkamuistoksi Wienistä ’Sacher’-nimisen suklaanruskean kirsikkatomaatin siemeniä, mutta sitä en näistä parista liikkeestä löytänyt, enkä ruvennut sen enempää etsimään. Dehneristä tarttui mukaan muutama uusi lajike. Lopulta Suomeen päätyivät tällaiset lajikkeet: limenvihreä kirsikkatomaatti ’Limetto’, historiallinen villitomaatti ’Rote Murmel’, Suomessakin myynnissä oleva ja paljon kehuttu amppelitomaatti ’Romello’, jo aiemmin hyväksi havaitsemani ruukkutomaatti ’Vilma’ sekä aikainen avomaantomaatti ’Hoffman's Rentita’. Jotain 'Rentitaa' minulla on tänä kesänä yksi ostotaimi kasvamassa - liekö samaa? Sopisi kuvaan, sillä 'Rentitan' sanotaan olevan unkarilainen lajike. 

Ulkomaanmatkoilla on aina on kiva katsastaa tomaatinsiementen tarjontaa. Lopulta ostin Wienistä vain muutaman pussin.

Miten pystyinkin olemaan siemenkaupassa näin maltillinen? Lähinnä ehkä siksi, ettei minulla ole kovin tarkkaa tietoa Keski-Euroopan tomaattilajikkeiden menestymisestä Suomessa. Wien esimerkiksi on 1300 kilometriä etelämpänä kuin Helsinki, eikä Wienistä ole tänä kesänä lämpöä puuttunut. Nytkin hikoilimme enimmillään +34 asteen helteessä, ja samanlaista siellä on ollut jo viikkokausia, toki välillä on ollut viileämpiä jaksoja välissä. Tomaatin kypsäksi ehtiminen ei siellä ole ongelma eikä aikaisuus niin keskeinen muuttuja lajikevalinnassa kuin Suomessa.

Erikoista oli se, ettei siemenhyllyistä löytynyt yhtään sellaista lajiketta, joiden alkuperämaaksi Tatiana’s tomatobase -nettisivustolla on merkitty Itävalta, Unkari tai Tsekkoslovakia. Missä luurasivat itävaltalaiset ’Red Giant from Vienna’, ’Schappis Küsnachter Alpenglühn’ - mikä ihana nimi - ja ’Ziegler's Fleisch’ tai tsekkoslovakialaiset ’Bibi’, ’Duo’, ’Ostravske Rane’, ’Zemplin’ jne. – muutamia mainitakseni. Olin näistä koonnut etukäteen ostoslistan ja siihen kirjannut erikseen vielä aikaiset.

Se, ettei vanhoja paikallisia lajikkeita ollut myynnissä, on jälleen osoitus tomaatin valtavasta lajikekirjosta ja alleviivaa sitä, että kaupoissa tarjotaan siemenfirmojen päättämiä kaupallisia lajikkeita, ei välttämättä tomaattiharrastajien vaalimia perinteisiä lajikkeita.

 *  *  *  *

Omat tomaattini olivat siskoni hellässä huomassa saaneet riittävästi vettä, ja kasvihuoneen ovien säätelyäkin oli harjoitettu. Satokausi on nyt Turussa pääsemässä hyvään vauhtiin. Siitä kerron seuraavassa postauksessa.