Parhaat amppelitomaatit

 

Viljelen puutarhan tyhjissä koloissa mielelläni amppelitomaatteja. Olen sitä varten hankkinut sopivat ruukut. Kokemukseni mukaan oikeastaan ainoa toimiva on sellainen, jossa on mahdollisimman iso multatila ja lisäksi vesivarasto. Käytän tiettyjä altakasteluamppeleita, joissa on multatilaa 6 litraa ja vesisäiliötä 2 litraa. Vesisäiliö on helppo täyttää ruukun kyljessä olevasta aukosta.

Altakasteluruukku on amppelitomaatille paras.
'Tumbling Tom' alkukauden kukinnassa.

Tänä kesänä kahdeksan amppeliani pääsivät kahden viikon lomamatkan ajaksi uima-altaaseen! Asettelin kasvit varovasti lasten kahluualtaaseen niin, että oksat ja raakileet laskeutuivat altaan reunoille ja ulkopuolelle. Laskin altaaseen vettä siten, että veden pinta ylitti noin sentillä amppelin täyttöaukon. Kastelusta vastannut tytär lisäsi vettä tälle tasolle muutaman päivän välein. Näin amppelitomaateilla oli koko ajan käytössä runsaasti vettä, varmaan liikaakin, mutta ajoittainen liikakastelu on kokemukseni mukaan parempi kuin totaalikuivuminen. Ainakin amppelit olivat hyvävoimaisia, kun palasimme, ja niissä oli jo runsaasti kypsiä hedelmiä. Uima-allas ei ollut täydessä paahteessa, mikä rajoitti veden haihtumista.

Koska jouduin siirtämään amppeleita altaaseen ja pois, joitakin oksia katkesi. Kahteen haaraan haljenneen oksan voi joskus laastaroida tai muulla tavoin kiinnittää tiukasti yhteen – ja joskus haarat vielä tämän jälkeen kasvavatkin yhteen – mutta pahimmassa tapauksessa oksa on kokonaan irtipoikki. Näin kävi tämän kesän 'Anmore Dewdrop' -amppelille. Otin katkenneet oksat sisälle jälkikypsymään.

Olen vuosien mittaan kasvattanut noin kymmentä amppelilajiketta. En ole kovin kiinnostunut hybrideistä, koska niistä ei voi ottaa omaa kasvatussiementä.

Kaikkien amppelilajikkeiden hedelmät ovat pieniä, tyypillisesti kirsikkatomaatteja, maksimissaan luumutomaatteja.

Tässä tietoja kokemuksia tämän kesän lajikkeista. Olen tietojen luokittelussa käyttänyt tekoälyä.

Aikaisuus luokittelukriteerinä kiinnostaa sen takia, että olennaista on ylipäätään saada satoa Suomen lyhyessä ja epävarmassa kesässä. Tämä kesä 2026 on jälleen osoitus siitä, ettei lämpö tai helle ole Etelä-Suomessakaan takuutavaraa.

Erittäin aikaiset

•  'Whippersnapper' on paitsi kaikista aikaisin myös runsassatoinen ja söpö, koska tomaattien värisävy on enemmän ruusunpunainen, ei kirkkaanpunainen. Kuvassa alla ruusunpunaisuus ei kovin hyvin näy. Aikaisuudessa sitä ei ole helppo lyödä. Maku on ainakin minun kasvatuksessani ollut hieman lattea, turhan mieto. 

'Whippersnapper' on yksi aikaisimmista
tomaattilajikkeista.

Hyvin aikaiset tai aikaiset

•  'Anmore Dewdropista' on vuosien mittaan muodostunut luottolajike. Sen kirkkaanpunaiset kirsikkatomaatit alkavat valmistua varhain ja ovat hyvänmakuisia!

'Anmore Dewdrop'.

• 'Cherry Falls' on perushyvä lajike, jos halutaan selvästi amppelimainen, koristeellinen ja kuitenkin suhteellisen aikainen punainen kirsikkatomaatti.

'Cherry Falls'.

•  'Gartenperle' tekee 'Whippersnapperin' tapaan hieman ruusunpunaisia tomaatteja.

•  'Pendulina Orange' on erikoinen tapaus, sillä tomaatit ovat kirkkaanoransseja, hieman soikeita ja niissä on terävä nipukka. Hedelmät ovat suurempia kuin useimmissa amppelilajikkeissa.

'Pendulinan' hedelmät ovat suurempia kuin
useimmissa muissa amppelilajikkeissa.

Aikaisia, mutta ei aivan ensimmäisiä

• 'Tumbling Tom' Red ja

• 'Tumbling Tom' Yellow. Tumbling Tomit ovat selvästi myöhempiä kuin edellä luetellut. Versot ovat pidempiä ja riippuvampia kuin muilla. Keltaisen Tomin maku on miedompi kuin punaisella.

•  'Ampelo Gelb' on kiva keltainen lajike. Kasvi on kompaktimpi ja minusta myös paremman makuinen kuin keltainen 'Tumbling Tom'.

'Ampelo Gelb'.

 

---

Vinkkejä amppelitomaattien kasvatukseen

• Istuta vain yksi taimi yhteen ruukkuun.
• Amppelilajikkeen voi toki istuttaa myös ruukkuun tai ämpäriin, kunhan versot pääsevät roikkumaan vapaasti.  
• Varkaita ei poisteta, koska amppelitomaatit tekevät satoa kaikkiin versoihin.
• Riittävän iso amppeli parantaa satoa. Vähintään noin 5 litraa kasvualustaa per kasvi, mieluummin 7–10 litraa, jos halutaan runsas sato.
• Tasainen kastelu on tärkeää. Amppeli kuivuu nopeasti, etenkin aurinkoisella ja tuulisella paikalla.
• Runsaasti kukkiva pieni tomaatti kuluttaa hyvin paljon ravinteita. Lannoitusta tulee jatkaa koko kesän.
• Aurinko ja lämpö ratkaisevat aikaisuuden. Sama lajike voi olla hyvin aikainen lämpimällä parvekkeella mutta selvästi hitaampi viileässä ja varjoisassa paikassa.

Amppelilajikkeita kannattaa etsiä ulkomaisista siemenkaupoista hakusanoilla hanging basket tomato, trailing tomato, basket tomato, patio tomato ja myös micro dwarf tomato.

 

Muita kiinnostavia amppelilajikkeita

'Hundreds and Thousands' on nimensä mukainen: se voi tehdä valtavan määrän pikkuruisia tomaatteja ja on siksi näyttävä amppelissa.

'Hundreds and Thousandsin' hedelmät
ovat pikkuruisia, mutta niitä on paljon!

EDIT: Eräs tomaattiharrastaja muistutti, että 'Maskotka' myös on hyvä amppelilajike. Totta! Olen varmaankin kasvattanut 'Maskotkaa' ruukussa, en amppelissa, enkä siksi muistanut sitä.

'Maskotka'. Löysin arkistoistani kuvan, ja kepistä päättelen,
että olen kasvattanut sitä tuettuna ruukussa.

Jos haluat kokeilla hybridejä, nämä ovat varteenotettavia ja näitä on minullakin ollut kasvamassa.

'Tumbler' F1 – aikaisuuden takia

'Lizzano' F1 tai 'Losetto' F1 – taudinkeston takia. Kiinnostava Suomen ulkokasvatuksessa, jos perunarutto huolettaa.

'Romello' F1. Tekee punaisia luumutomaatteja.

Kesällä 2020 oli amppelissa kasvamassa
myös kiva lajike 'Romello'.

Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Tule tomaattitarhaan!

Turkulaispihamme on neljättä kertaa mukana Puutarhaliiton Avoimet Puutarhat -tapahtumassa. Se toteutuu sunnuntaina 20. kesäkuuta kello 12 - 17. Näin juuri ennen tapahtumaa jännittää hyvällä tavalla, kuka poikkeaa ja millaisia kohtaamisia ja keskusteluja syntyy.

Tästä löydät tarkemmat tiedot.

Tomaatteja on eniten talon eteläseinustalla ja lisäksi kasvihuoneessa ja sen seinustoilla. Viime syksynä istutetut laukat lopettivat juuri kukintansa. 

Kesäkuun ajankohta ei ole tomaattitarhalle paras mahdollinen, koska olen vasta saanut istutettua lopullisiin kasvatusastioihinsa viimeiset, varkaista juurrutetut lisätaimet. Silmänruokana ei ole yhtään kypsää tomaattia, ainoastaan hyvin erikokoisia tomaattikasvustoja, tomaatinkukkia ja raakileita.

'Anmore Dewdrop' kukkii amppelissa ihan hulluna. Jos jokaisesta
kukasta tulee hedelmä, onpas paljon poimittavaa!

Tässä muutamia tärppejä siitä, mitä on nähtävillä.

Lajikkeita on kaikkiaan noin 70. Kasvihuoneessa on 30 lajiketta, joista vain kahta on ollut kasvamassa ennestään. Niinpä edessä on yllätyksiä itsellenikin. Niitä on jo ilmennyt: osa kasvihuoneessa kasvattamistani onkin matalia pensaita, joten kasvihuoneen tila ei tule maksimaalisesti hyödynnettyä. Yhden matalan pensaan jo siirsin ulos.

Kasvihuoneeseen muodostui "hedelmäsalaatti", sillä huomasin toukokuussa, että kylvettynä on 'Apelsin', 'Kiwi', 'Pera d'Abruzzo' ("Abruzzon päärynä"), 'Citrina' ja myös 'Orange'.

'Citrinan' raakileissa näkyy hyvin jo sitruunan muoto.

Toisen nimiryhmän kasvihuoneessa muodostavat lumiteemaiset lajikkeet: 'Faelan's First Snow', 'Father Frost', 'Husky' ja 'Super Snow White'.

'Faelan's First Snow' eli Faelanin ensilumi -lajikkeessa on poikkeukselliset,
valkokirjavat lehdet. Tomaateista tulee lukemani mukaan ihan normipunaisia.

'Piennolo del Vesuvio' on kehittänyt raakileitaan kasvihuoneen kasveista aikaisimmin.

Ulkona on nyt niin kuuma, että tomaatit taitavat viihtyä paremmin seinustoilla kuin kasvihuoneessa, jossa kuumimpina hetkinä lämpötilat ylittävät reilusti +30 asteen. Muistuu mieleen viime vuoden ennätyslämmin kesäkuu, jonka jäljiltä kukkia putoili hedelmöitymättöminä polis, ilmeisesti juuri kuumuuden takia.

'Roi Humbert' on yksi Suomessa ensimmäisenä viljellyistä lajikkeista.
Se on hillittykasvuinen, minkä takia takia kasvatan sitä yksirunkoisena ja ulkona eli
seinustalla niin kuin 1900-luvun alun Suomessa yleisimmin tehtiin. 

Kokemukseni mukaan kastelualtaan päällä on helpointa kasvattaa pienikokoisia lajikkeita.
Tässä itse tehdyissä kasvatussäkeissä kisaavat 'Perth Pride', 'Yukon Quest' ja 'Nevski'.

Iltapäivällä kolmelta Turun ennuste näyttää +29 astetta. Vettä on tarjolla, ja varjopaikkojakin löytyy.

Siis lämpimästi tervetuloa 😊!

 

Kymmenentuhatta tomaattiaskelta

Tomaattilajikkeistani 'Piennolo del Vesuvio' kukkii ensimmäisenä.

Kevät keikkui pitkään kylmemmällä puolella, ja öisin oli kovia pakkasia, joten lykkäsin tomaatintaimien siirtoa yläkerran taimihuoneesta kasvihuoneeseen tähän viikonloppuun saakka. Nythän sääennuste näyttää jo ihan kesää.

Kuljetusastiana kätevin on kahvallinen soikko.
Uudet puutarhakengät odottavat uutta
satokautta

Harmi, kun en tehnyt askelmittausta operaatiosta, jossa kuljetin kaikki taimet noin 15 erässä yläkerrasta kasvihuoneeseen ja kokosin kasvihuoneeseen monenlaista tarviketta. Oletan, että kymmenentuhatta tuli täyteen.

Ennen siirtoa minulla ei ollut ihan tarkkaa käsitystä, mitä lajikkeita on kasvamassa, koska osa lajikkeista ei kerta kaikkiaan itänyt ja koska kylvin postin tuomia siemeniä vielä maaliskuun lopulla. Niinpä kasvihuoneeseen siirron jälkeen oli taimi-inventaarion aika. Järjestin lajikkeet jo siirron yhteydessä aakkosjärjestykseen kasvihuoneen ovelta myötäpäivään kiertävälle kehälle. Kirjaamista varten ostin kirjakaupasta oikein kirjoitusalustan, johon merkkasin lajikkeiden nimet ja määrän.

Taimia osoittautui olevan kaikkiaan 143 ja lajikkeita 87. Olen lupaillut taimia sukulaisille ja tutuille, jonka jälkeen itselle jää 65 lajiketta ja 67 tainta. Tuplaten on vain amppelilajikkeita ’Anmore Dewdrop’ ja’ Tumbling Tom’, joita ripustelen räystäiden alle paisteisiin paikkoihin. Muuten tämä kesä menee vanhaan tapaan: yksi taimi kutakin lajiketta.

Olen täysin harhaoppinen siinä, etten mitenkään karaise taimia ennen kasvihuoneeseen siirtoa. Sinne vaan ja ovi kiinni perästä! Muutaman kylmän yön ne joutuvat kärsimään, mutta henkiin jäännin turvaa lämpöpuhallin.

A niin kuin 'Alaska'. Viimeinen aakkostuksessa oli 'Yukon Quest'.

Taimet ovat hyvin erikokoisia sekä lajikkeiden erojen että kylvöaikojen erojen takia. Pienin rääpäle jäi olohuoneen ikkunalle. Se on vasta kuusisenttinen ’Alaskan Fancy’, kun taas muutama ’Citrina’ on yli puolimetrinen.

Kaikki sisällä! Maitopurkeista kiitos kuuluu tänä keväänä naapuruston kahdelle lapsiperheelle.
Aiemmin niiden keruupaikkana on ollut työpaikan henkilöstöravintola.

Tomaatintaimet saavat nyt kasvaa ja karaistua pari viikkoa. Ryhdyn sen jälkeen istustushommiin, ja ihmiset saavat hakea taimensa pois.

Istutussuunnitelma on nyt sellainen, että kasvihuoneeseen itselleni jäävistä melkein kaikki lajikkeet ovat itselleni uusia. Vanhoista tutuista halusin uudelleen viljellä maailman mustimmaksi tituleerattua ’Black Beautya’ ja kauneudellaan minut pari vuotta sitten lumonnutta ’Dark Galaxya’.

Avomaalla panen pienen kisan pystyyn Leningradin, Moskovan ja Siberian Skorospelien eli "aikaisten" ja 'Skorospelkan' välille.

Osa dwarfeista iti heikosti, ja käteen jäävät ’New Big Dwarf’, ’Perth Pride’, ’Uluru Ochre’, ’Velvet Night’ ja ’Yukon Quest’.

Kukkia on vasta parissa taimessa. Tähän tapaan nuppuilee 'Sungold'.

Mielenkiintoista tomaattikesää odotellessa!

Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Paras aika vuodesta!

Tämän aamun saalis hivelee silmää. Sato voi muodostua erittäin hyväksi, jos vain kesäistä säätä saadaan jatkossakin.  

Tomaatteja kypsyy nyt talon joka nurkalla, erityisesti avomaalla. On vaikea sanoa, mikä lajikkeista on ollut aikaisin, koska kasvupaikat ovat hieman erilaisia. Paljon kypsiä ovat kuitenkin jo antaneet aiempina vuosinakin aikaisiksi havaitut matalat pensaslajikkeet ’42 Days’, ’Cold Set’, ’Glacier’, ’Polar Baby’, ’Sheyenne’, ’Sibirjak’, ’Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Terma’. Yksi parhaista on ollut ruukussa kasvava virolainen ’Koit’, jonka hedelmät ovat isoja ja lihaisia.

'Koit' on ollut aikainen ja satoisa.

Kiva uutuus tänä kesänä on varsin aikainen ’Sugar Baby’ ja jenkkitaksinkeltainen ’Taxi’, josta poimin ensimmäisen kaunokaisen tänään.

'Taxi' on kivan värinen ja lisäksi aikainen.

Hyvässä vauhdissa ovat myös ruukuissa kasvavat runkotomaatit ’Stupice’, ’Outdoor Girl’ ja matalarunkoinen ’Kimberly’. ’Gold Nugget’ on antanut keltaisia kirsikkatomaatteja, ’Chocolate Cherry’ niitä sameanruskeita mutta niin herkullisia palleroita ja ’Anmore Dewdrop’ punaisia. Pieniä punaisia kypsyy tasaiseen tahtiin myös ’Losetto’- ja ’Tumbling Tom’ -amppeleissa.

'Jaune Flamme' 

'pullistelee.

Raakileiden määrässä ennätyksen taitaa tehdä oranssi ’Jaune Flamme’, josta muutama on jo kypsynytkin.  Valtavasti raakileita on myös ’Manitoba’-pensaassa, mutta yhtään ei ole vielä ehättänyt kypsäksi asti.

Aiempien kesin suosikki, venäläinen meripihka eli ’Jantarnoi’ ei jostain syytä tänä kesänä ole kovin satoisa. Siinä on vain muutama raakile.

'Manitoba' näyttää olevan satoisa muttei niin aikainen kuin alaskalainen 'Early Tanana' ja amerikkalainen 'Benewah'. 

   *    *    *    *

Kahdeksanneliöisen kasvihuoneen tomaatit ovat selvästi jäljessä avomaasta ja normaalista. Sille on hyvä syykin: Olin mieheni kanssa 8. – 25.7. eli kahden ja puolen viikon ajan ulkomaanmatkalla, ja sinä aikana siskoni hoitivat tomaattien kastelun. Olin ohjeistanut heitä niin, että kasvihuoneen ovi saa olla koko ajan auki tilanteessa, jossa kukaan ei ole joka päivä niitä säätelemässä. Sitten heinäkuun toisesta viikosta eteenpäin, matkamme ajan, olikin ollut pari astetta keskimääräistä viileämpää, jolloin päätökseni pitää ovet koko ajan auki, olikin huono. Toinen vaihtoehto, eli se, että ovet olisivat koko ajan kiinni ja lämmöt nousisivat herkästi yli 30:n asteen, ei olisi sekään ollut hyvä.

Kasvihuoneeni on ollut paitsi turhan viileä myös turhan varjoisa. Se on seurausta siitä, että olen tunkenut sinne 28 kasvia, vaikka realistinen määrä olisi noin 20, jos haluaisi auringon paremmin paistavan sisään. Varmaan suoran auringon vähyydestä johtuu se, että ’Dark Galaxyt’, joiden pitäisi olla yötaivaan sinisiä lukuunottamatta galaktisia kultaisia juovia, ovat kasvihuoneessani aika punaruskeita.

Kasvihuone on taas melkoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ensimmäisen hedelmän kypsytteli silmäteräni, maailman mustin tomaatti ’Black Beauty’. Annoin tämän 346-grammaisen mötikän kylässä käyneelle tyttärelle, ja hän luonnehti sen makua näin: ”Varsin mehevä ja mehuisa, jokseenkin lihaisa, mutta samalla pirskahteleva”. Ihan lähipäivinä kypsyy seuraavia.

Ensimmäinen 'Black Beauty' kypsyi heinäkuun lopulla ja oli varsin kookas.

Kasvihuoneessa satoa tuottaa myös kirsikkatomaatti ’Rosa Quartz Multiflora’, jonka hedelmät ovat ihanan makeita; ne sopisivat johonkin jälkiruokaan. Terttu, joissa on eriasteisesti kypsiä tomaatteja, on kaunis kuin koru.

'Rosa Quartz Multifloran' terttu on suloinen. 

Muita aikaisia kasvihuoneessa ovat keltaiset lajikkeet: venäläiset ’Azoycka’ ja ’Zolotye Kupola’ sekä amerikkalainen ’Yellowstone’. Neljä hedelmää on kypsynyt hienosta uurteisesta, italialaisesta punaisesta perinnelajikkeesta ’Costoluto Genovese’.

Kasvihuoneen satoa: Keskellä 'Siniy' ja muut "kello 12:sta myötäpäivään": 'Black Burgundy', 'Azoychka', 'Sart Roloise', 'Costoluto Genovese', 'Grub's Mystery Green', 'Zolotye Kupola' ja 'Garden Peach'.

Kasvihuoneen ensimmäiset 'Yellowstonet'. 

Nyt on ’Aussieta’ ikävä! Aiempina kesinä olen saanut suurimmat tomaatit lajikkeesta ’Aussie’ ja yleensä vielä aikaisin elokuussa. Tänä vuonna sitä ei ole kasvamassa. Suurinta kokoa tavoittelee ’Big Zac’, mutta se kehittyy kovin hitaasti. Toistaiseksi suurin mötikkä on tullut Irman ihme -puskasta, ja lisää on tulossa. Harmi vaan, että sen maku on aika lattea.

Toistaiseksi tämän kesän suurin on ollut Irman ihmeen 612-grammainen hedelmä.