perjantai 28. elokuuta 2020

Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja


Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.



















'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!


Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.
Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 










'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.
'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 


'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.


'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.


'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.


Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.


'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.


Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.





Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.




9 kommenttia:

  1. Omassa tomaattipenkissäni juhannuksesta asti satoa antaneet Mongolian Kääpiöt vetelevät viimeisiään ja tomaattirutto vaivaa tässä vaiheessa. Penkistä sinänsä ei kovin paloa kosteutta nouse kun en ole antanut vettä pariin kuukauteen, mutta ilmat ovat kosteat, eikä penkkiä saa kunnolla suojattua märältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täytyy ensi kaudella panna Mongolian Dwarfia kasvamaan. Tänä keväänä siemenet eivät itäneet, joten täytyy hankkia uusia.

      Poista
  2. tomatoville.comia lukiessa tuli sellainen vaikutelma, että tomaattirutto (late blight) oli oikeastaan ongelma kaikkialla.

    Paras näkemäni ratkaisu on lehden pH:n nostaminen jollain baking sodan kaltaisella aineella. Itselläni on hienoksi jauhettua ruiskutettavaksi tarkoitettua CaCO3:ta. Taidan kokeilla sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yleinen ongelma on. Ammattiviljelijät tietysti valitsevat rutonkestäviä lajikkeita, mutta kun ei itse millään haluaisi rajautua niihin... Tänä vuonna viljelin tomaatteja ainoastaan ruukuissa, minkä ansiota saattaa olla, etteivät mitkään taudit ole vielä iskeneet kasvustoihin. Mullat ovat uudet, eivätkä kasvustot ole kosketuksissa maaperään, jossa rutto voi muhia. Yhdysvalloissa ruttoa vastaan näytään käytettävän kupariyhdisteruiskutuksia, mutta tuota aineitta ei taida saada Suomessa, ei ainakaan tavallinen kuluttaja. Soodan tehosta en tiedä; ainakin kesän 2018 perusteella härmää vastaan sen teho oli mitätön.

      Poista
    2. Jep, sellaisen huomion olen tehnyt, että heikommin lannoitetut taimet tuntuvat olevan alttiimpia taudille. Ensi vuonna lisään sinimailaspellettilannoitusta.

      Poista
    3. No, nyt on taas ihan uutta asiaa! Miksi sinimailaspellettejä tomaateille - eikä hevosille?

      Poista
    4. HIH!!112

      Niissä on kohtalaisesti typpeä, fosforia ja kaliumia sekä reippaasti kalsiumia. Pelletti lämpenee hieman valmistusvaiheessa, mahdollisesti desinfioiden lannoitetta vähäsen.

      Monet käyttää kanankakkaa tomaateille, mutta itse en oikein viitsi kun epäilen, että siinä olevat pöpöt saattaa edistää tomaatin tauteja.

      Poista
  3. Kyllä olet aikamoinen tomaatti prohvessoori, ei muuta voi sanoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos. Jatkuvaa opiskelua tämä tietää, etenkin yhteiskuntatieteilijä-humanistitaustaiselle harrastajalle.

      Poista