Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Kääpiöiden anatomiaa

'Dwarf Pink Passion' vaikuttaa lupaavalta lajikkeelta.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, tämän kesän erikoisuuksia tomaattitarhassani ovat kääpiö- eli dwarf-tomaatit, joita on kasvamassa kaksitoista, kaikki eri lajiketta. Kymmenen kasvia on sijoitettu ulos lämpimälle seinustalle, ja kaksi myöhäisemmäksi kuvailtua kasvaa kasvihuoneessa.

Niiden koko on pysynyt alle 1,5 metrissä. Korkein on puolitoistametrinen 'Beauty King', ja matalin vain noin 50 senttiä korkeaksi varttunut ’Dwarf Arctic Rose’. Ne kasvavat paksua vartta, ja lehdistö on tiheää. Englanniksi sitä kuvaillaan sanalla rugosa, joka monelle on tuttu kurtturuusun latinankielisestä nimestä Rosa rugosa. Siis kurttuinen, tiivis lehti.

Kääpiölajikkeen lehti on tiivis ja kurttuinen.

Perinteisen pensastomaatin lehti on
avoinaisempi ja sileämpi.

Ensimmäiset hedelmät on antanut matalin kasvi, lajike ’Dwarf Arctic Rose’. Siinä jo nimikin viittaa arktisuuteen eli kylmässä pärjäämiseen. No, kesäkuu Turussa oli mittaushistorian kuumin, ja vasta nyt heinäkuussa arktinen ruusu on saanut maistaa Suomen kesän viileyttä ja samalla sateisuutta.

Kaikki ’Arctic Rosen’ tuottamat kolme hedelmää ovat olleet rumia ja epämuotoisia. Vasta seuraavat kypsymässä olevat näyttävät normaaleilta.

'Dwarf Arctic Rose' tuotti hedelmiä ensimmäisenä, mutta ne eivät olleet mitään kaunokaisia.  

Toisena kypsän hedelmän tuotti lajike ’Dwarf Pink Passion’. Tuo hedelmä oli kauniisti sydämenmuotoinen ja nimensä mukaisesti vaaleanpunainen.

'Pink Passionin' hedelmät ovat samalla tavalla sydämen muotoisia kuin
Irman ihmeen. Irma-kuva taustalla on tekemästäni valokuvajulisteesta.

Tutkin tarkemmin ’Pink Passionin’ puskaa. Kasvusto on tiheä ja edestäpäin tyhjän näköinen, mutta se estää näkemästä, mitä on meneillään takana, seinää vasten olevissa kasvin osissa.

Raakileet ovat siellä, ja niitä on oikein mukavasti.

Lupaavan näköinen myös lajike ’Loxton Lad’, joka ei edes piilottele muhkeita raakileitaan. Lajikkeen DTM eli days to maturity -arvo on 70‒75, eli se ei ole kovinkaan aikainen.

'Loxton Lad' vauhdissa. Hedelmistä tulee keltaisia tai keltaoransseja. Loxton on pieni Etelä-Australiassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu sitrushedelmistään.

Sen sijaan lajikkeet ’Kangaroo Paw’ kolmessa eri värissä (vihreä, keltainen ja ruskea) vaikuttavat aika hitailta. Erityisen hitaita ovat 'Rosella Purple', 'Boronia' ja kääpiötomaattiprojektin yksi kantaäiti ’New Big Dwarf’.

No, eipä yhdestäkään avomaan pensastomaatistakaan vielä ole tullut kypsiä tomaatteja. Toisaalta kylvin kääpiöt jo tammikuun lopulla, eli niillä on ollut aikaa enemmän kuin kaikilla muilla, jotka kylvin maaliskuussa.

Siis: jos päädyn ensi vuonna jatkamaan kääpiöiden parissa, kylvettäköön ne samaan aikaan kuin muut lajikkeet, jotta vertailu on tasapuolinen.

Toki nyt ollaan vasta heinäkuun alkupuoliskolla, ja kasvuaikaa on yleensä syyskuuhun saakka. Säät vaan ovat kääntyneet ikävän viileiksi, eikä kunnon lämpöjä ole näköpiirissä. Hiukan avomaantomaatinviljelijää hirvittää... 😬😬😬

'Pink Passion' maistui miedolta ja hedelmäiseltä, mutta löytyi siitä myös hapokkuutta. Otin siemeniä samantien fermentoitumaan.

  *  *  *  *

Kesäkuun yltiöhelteet ja kasvihuoneessa pitkälti yli +30:n nousseet lämmöt aiheuttivat sen, että siellä kukkia on jäänyt paljon pölyttymättä, mikä nyt näkyy tippuvina kukkina ja tyhjinä terttuina.

Joillekin kasveille olen itse aiheuttanut alkuunlähdön vaikeuksia. Kasvatusruukkuihin istutusten edetessä oli nimittäin vaihe, jolloin suosimani Neudorffin rakeinen tomaattilannoite (tänä vuonna nimellä "puutarhalannoite") pääsi loppumaan eikä sitä saanut lähimmästä puutarhakaupasta. Paremman puutteessa lannoitin istuksia tuhkalla ja siskon kanalasta saadulla aidolla kananlannalla. Ja taas tuli liian typpipitoinen cocktail, mihin muutamat tomaatit reagoivat jopa kellastumalla ja juromalla, toiset taas kasvattamalla jättikokoisia lehtiä.

Note to myself: Älä käytä tomaateille ”sitä itteensä”! Sitä on mahdoton annostella oikein!

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti paikoin tomaattien sairasosastolta, mutta nyt ovat kituliaatkin päässeet tasaiseen kasvuun – sen jälkeen, kun otin jopa joistain ruukuista kanankakat pois ja heitin ruusuille. Tomaateille tuli tilalle taas Neudorffia.

  *   *   *   *

Olin sunnuntaina 5. heinäkuuta mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa ja kerroin etenkin kääpiötomaattikokeilustani. Vieraita kävi noin 50, mikä oli enemmän kuin kahtena edellisenä kertana.

KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! PÄIVÄ OLI ANTOISA! 

Kerroin puutarhapäivän kävijöille etenkin kääpiötomaateista, joiden kylttirivi näkyy ihan kuvan vasemmassa reunassa. Koska en huomannut kysyä lupaa kuvan jakoon somessa, päädyin näihin iloisenkeltaisiin kasvoihin.

Hurjaa kasvua & tervetuloa avoimiin!

Kasvihuoneessa kasvaa tänä kesänä lukuisia mustia ja sinisiä lajikkeita. Silmäteräni on 'Black Beauty', jonka suurin raakile pullistuu nyt vauhdikkaasti.

Kevät ja alkukesä olivat niin kiireiset, että sain tomaattien istutukset valmiiksi vasta 8. kesäkuuta, myöhemmin kuin tavallisesti. Kasvatin keväällä taimia myös tuttaville ja yritin pitää tomaatti-ecxelissäni järjestyksessä nämä muille kasvatettavat ja itselle tarkoitetut. Lopulta menin jonkin verran jossain sekaisin. Se ilmeni niin, että kun taimien noutajat olivat käyneet, käsiini jäi joitakin eri lajikkeita kuin olin helmikuussa kaavaillut.

Taimia on kasvamassa 110, lajikkeita 107. Kaksin kappalein on vain amppelitomaatteja 'Losetto' ja 'Tumbling Tom' sekä vahingossa kasvihuonelajiketta 'Ananas Noire'.

 

Punerrusta näkyy vain tammikuussa kylvetyn pienen Mohamed-pensaan uumenissa.

Takaiskuja - mutta varsin pieniä - ovat nämä:

1) Kasvatin espoolaiselta tomaattiharrastajalta saamistani Yamal/Jamal-siemenistä itselleni yhtä tainta ja istutin sen paraatipaikalle kylmälavaan. Mutta miten voikin olla, että nimenomaan tämä taimi alkoi kellastua ja räytyä! Kun tutkin sitä lähemmin, havaitsin että varsi on poikki, mennyt vissiin jo istutusvaiheessa, kun istutin vinoon. En jaksanut ruveta juurruttamaan uutta alkua, vaan  istutin muuta tilalle.

Jamalissa kiinnosti se, että se on kuulemma superaikainen lajike. Nimi viittaa Jamalin niemimaahan, joka on Luoteis-Siperiassa sijaitseva ikiroutainen nenetsien eli samojedien asuttama niemimaa. Jamal sanana tarkoittaa maan äärtä tai loppua. Tomaatti on siitä mahtava kasvi, että siitä on saatu jalostettua lajikkeita paitsi sinne, missä pippuri kasvaa, ja myös arktiseen maan ääreen! Mutta nyt Jamalin erikoisuus jää tältä kesältä näkemättä.

Avomaantomaateista suurimpia raakileita on lajikkeissa Sibirski Skorospelyi (yläkuvassa) ja Canabec (alakuvassa).

2) Toinen epäonni oli se, että hukkasin 250 taimen käsittelyssä jonnekin Wapsin! Olin siemenvaihdossa saanut joensuulaiselta tomaattiharrastajalta 'Wapsipinichon Peach' -nimistä lajiketta, jota oli kiva kylvää, koska sen kavereiksi olivat tulossa myös 'Garden Peach' ja 'Pink Peach' - näitä suloisia nukkapintaisia kaunokaisia mutta eri väreissä. Tuo nimi on painajaismainen, mutta se sisältää taas kiinnostavaa maantietoa. Wapsipinicon-joki, jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Wapsiksi, on Mississippi-joen 480 kilometriä pitkä sivuhaara, joka virtaa Kaakkois-Minnesotassa Koillis-Iowassa. Mutta nyt keltainen Wapsi puuttuu puutarhastani, ja menee vuosi ennen kuin voin yrittää uudelleen.

 *     *     *

Muutoin tomaattitarhani alkaa olla valmis sunnuntaina 7.7. vietettävää Avoimet puutarhat -tapahtumaa varten. Tomaatinviljelijän kannalta tämä aika kesästä ei ole paras mahdollinen, siellä eipä taida muissa kuin amppeleissa  ja tammikuussa kylvetyissä pikku pensaissa vielä näkyä kypsän tomaatin väriä. Avomaalla tomaatit pensastuvat, ja sekä avomaalle että kasvihuoneessa on runsaasti raakileita ja kukkia, mutta kypsiä ei tomaatteja vielä ole. Koska lämpöä on piisannut, kasvuvauhti on juuri nyt huima.

Näillä varauksilla: tervetuloa tomaattitarhaani Turkuun!

Tomaatteja on nyt myös koristekasveina kuistin pielessä.

Vihreästä punaiseksi eli vinkit tomaattien jälkikypsytykseen

Tästä kesästä 2017 tuli nyt kesä, jolloin suotuisimmillakin kasvuvyöhykkeillä iso osa avomaantomaateista jää raaoiksi. Onneksi niitä voi jälkikypsyttää. Mutta kenen neuvojen mukaan? Ohjeissa on eroja.

Jälkikypsytysohjeiden vertailussa katsahdan ensin Alaskaan. Siellähän nimenomaan usein käy niin, että kasvukausi loppuu kesken. Alaskan Fairbanksin yliopiston tutkija Julie Cascio on koonnut ohjeet vihreiden tomaattien kypsyttämiseksi, ruuaksi valmistamiseksi ja säilömiseksi. Olen kääntänyt ohjeita suomeksi ja esittelen niitä seuraavassa.

Cascio perustelee vihreidenkin tomaattien käyttämistä sillä, että niissä on kuitenkin paljon kaliumia sekä A- ja C-vitamiineja ja ne ovat vähäkalorista evästä, joten miksi heittää hukkaan!

Ohje menee näin: Poimi raakoja tomaatteja vain elinvoimaisista kasveista, sillä heikkokuntoisten runkojen raakileet todennäköisemmin mätänevät. Kun pakkaset uhkaavat, poimi parhaista talteen kypsät ja ”kypsänvihreät” tomaatit. ”Kypsänvihreällä” Cascio tarkoittaa täyden koon savuttaneita mutta vielä punastumattomia tomaatteja. Kermanväriset raidat tai juovat kukkapohjassa ovat sellaisen hyviä tunnusmerkkejä. Pinta on jo vähän pehmennyt eikä helposti hajoa tai rypisty, kun kokeilet kynnellä.

Liian raakojen tomaattien takia ei kannata vaivautua. Ne tunnistaa siitä, etteivät ne ole vielä kehittäneet sisäänsä hyytelöä ja niiden siemenet ovat pehmeitä ja valkoisia ja lähtevät helposti irti. Saattaa niistä viikkojen mittaan joku kypsyäkin, mutta se kestää pitkään ja moni tomaatti sitä odotellessa näivettyy. Tuloksena on huonosti värittynyt, kovapintainen ja huonolaatuinen hedelmä.

Vihreät tomaatit kannattaa korjata terttuina tai kantoineen. Mitä nopeammin poimimasi tomaatit jatkokäsittelet, sitä parempi.

Kypsytys

1. menetelmä: Ota tomaattikasvi irti juurineen ennen pakkasia. Ripusta se autotalliin tai muuhun tilaan, jossa lämpötila on yli +10 astetta. Siellä hedelmät kypsyvät pikku hiljaa.

2. menetelmä: Korjaa tomaatit ennen pakkasia. Huuhtele ja kuivaa ne ennen varastointia. Voit kääriä jokaisen kypsänvihreän tomaatin erikseen paperiin tai varastoida käärimättä. Nopeimmin tomaatit kypsyvät 18 - 21 asteen lämpötilassa. Jos kypsytyslämpö on n. 16 astetta, tomaateista tulee kiinteitä ja ne mätänevät vähemmän, mutta prosessi kestää pidempään. Korkea ilmankosteus estää nahistumista. Valoa ei tarvita.

Tarkista tomaatit muutaman päivän välein. Poista kypsät ja ne, joissa on mätänemisen merkkejä. Varastoi sen jälkeen kypsät tomaatit viileässä, mutta ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Näin ne voivat säilyä kuukaudenkin. Yleisestikin tomaatit säilyvät parhaiten +13 - 16 asteessa - eli ei jääkaapissa.

Monissa suomalaisissa ohjeissa kehotetaan yksinkertaisesti peittämään raakojen tomaattien astia pyyhkeellä, pitämään se huoneenlämmössä ja panemaan sekaan omena tai banaani, josta erittyy tomaatin kypsymistä kiihdyttävää etyleeniä. Alaskalaisohjeessa ei vauhditushedelmistä puhuta mitään.

MUOKKAUS! Biologi Leena Luoto huomautti tämän postauksen julkaisun jälkeen, että jos tomaattien kypsymistä kiihdytetään ulkopuolisella etyleenilähteellä, kuten omenalla, voi lopputulos olla laadultaan huonompi kuin silloin, jos tomaatti saa kypsyä omaan tahtiinsa.  Hänen ohjeensa on: ei omenaa, viileä paikka ja löysä muovipussi. Ja jos mahdollista hedelmät kiinni tertuissa.
Edelleen: Vuosikymmenien ajan osa suomalaisista tomaattipuutarhureista on jälkikypsyttänyt raakileita täysin vastakkaisella ”valotuksella” eli pitämällä niitä ikkunalaudalla päivänpaisteessa. Esimerkiksi Erik Lindgrenin 1874 ilmestyneessä kirjassa Kyökkikasvit, joka sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen suomenkielisen ohjeistuksen tomaatin viljelyyn, neuvotaan näin:

”Wähemmän kypsyneet hedelmät valmistuvat huokeasti jälkeen päin, jos pannaan päiväiselle paikalle kasvi- tai asuntohuoneeseen; vähemmän tuleentuneet hedelmät käytetään kypsymättöminä.”

Lindgren neuvoo sitten, miten vihreimmistä raakileista valmistetaan pikkelsiä ja hilloa.

Menetelmiä vertaillessa tulee väistämättä mieleen, onko tomaatin jälkikypsyttämisessä olennaisinta sittenkin vain aika. Vähän niin kuin flunssan potemisessa: voit hoitaa sitä monin eri tavoin, mutta viikon sen aina vie.

Kypsyvät ne näinkin. Munakenno kuitenkin sanelee tähän menetelmään sopivien tomaattien koon. 

Itse kypsyttelen tomaatteja nyt kotonani koemielessä hyvin monen menetelmän mukaan. Pieni erä on huoneenlämmössä kananmunakennoissa, siis pimeässä ja lämpimässä. Suurempi osa on laakeissa astioissa, joissa on lisänä jokunen omena ja päällä keittiöpyyhe.

Olen poiminut muutaman lajikkeen raakileet yhteen astiaan, jotta voin samalla tehdä havaintoja syyskuussa viljelmille ikävästi iskeneen tomaattiruton etenemisestä. Esimerkiksi rutto mustasi hieman 'Jantarnyi'-pensastomaatin lehtiä muttei nähdäkseni edennyt vielä kypsiin hedelmiin ja raakileisiin. Pari päivää sitten poimin 'Jantarnoista' sisälle kaikki raakileet ja kiskoin pensaan maasta. Nyt jälkikypsytysvaiheessa tarkkailen nimenomaan siitä astiasta, ilmeneekö näissä hedelmissä ruttoa. Kysymys kuuluu: onko lehdissä ilmenevä rutto heti hedelmän kuolemantuomio? Ensi havainto on, että ruttoa ilmestyy osaan raakileista muttei kaikkiin.

'Jantarnyin' kypsytyskorista on pitänyt poistaa muutama ruttotartunnan saanut raakile (3 kappaletta oikealla). Ja tuo vihreä tuossa keskellä on omena.

Upeasta ’Silvery Fir Tree’ -pensaasta en saanut yhtään kypsää hedelmää, ennen kuin rutto iski lehtiin. Poimin raakileet jälkikypsytykseen, mutta vähä kerallaan olen joutunut heittämään niitä pois. Rutto oli siis edennyt jo hedelmiin, vaikkei sitä poimintahetkellä näkynyt.

Yksikään 'Silvery fir tree' -pensaan hedelmistä ei ehtinyt punaiseksi pensaassa. Poimin ne pois oransseina ja vihreinä, koska rutto oli jo iskenyt pensaan lehtiin. Osa raakileistakin on saanut ruttotartunnan, mikä on ilmennyt kypsyttelyn edetessä. Tämän verran raakileita on enää jäljellä.

Toistaiseksi minulla on kypsyteltävää hyvin vähän, koska pääosa tomaateista on vielä kasvamassa. Turussa ei ole ollut vielä yhtään hallayötä; minimi on ollut +2. En ole jaksanut suojata ulkona olevia tomaatteja enää mitenkään. Olen siirtänyt kasvihuoneeseen lämmittelemään niin paljon ruukkuja ulkoa kuin mahtuu. Kasvihuoneesta onkin vielä aika lailla satoa odotettavissa, varsinkin kun tulossa on jonkin sortin takakesä.

Kasvihuoneesta on tulossa vielä monenlaista tomaattia, kunhan aurinko tulee esiin. 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varoittelee raakojen, vihreiden tomaattien ruuaksi käyttämisestä. Eviran mukaan vihreissä perunoissa ja raaoissa tomaateissa on lievästi myrkyllisiä glykoalkaloideja; perunassa niitä kutsutaan solaniiksi ja tomaatin tomatiiniksi. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja ovat terveydelle haitallisia. Ne voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Niinpä vihertyneitä perunoita tai raakoja tomaatteja ei suositella käytettäväksi ravintona. Keittäminen ei glykoalkaloideja tuhoa, Evira muistuttaa.

Itse ajattelen, että kyse on annoksesta. Jos nyt keittäisin pikkelsiä vihreistä tomaateista ja söisin sitä silloin tällöin, tuskin olisin kovinkaan suuressa vaarassa.

Mielenkiintoista on, että näistä myrkyistä saatetaan tutkimusten mukaan löytää lääkkeitä. Tomatiinin on havaittu alentavan veren kolesterolipitoisuutta, ja tietyt glykoalkaloidit pystyvät estämään syöpäsolujen kasvua. Perunankuorten glykoalkaloidit sopivat ilmeisesti syöpälääkkeisiin! 

http://www.mtt.fi/julkaisut/mttelo/MTTELO_2_2008.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-9227477

*    *    *    *

Alaskan Julie Cascio ei puhu vihreiden tomaattien myrkyistä mitään, vaan esittelee lukuisia reseptejä, joiden pääraaka-aine on vihreät tomaatit. Poimin tähän hänen paistettujen vihreiden tomaattien ohjeensa – jota en itse ole vielä ehtinyt testata.

0,8 dl vehnä- tai maissijauhoja
1 teelusikallinen suolaa
1/8 teelusikallista pippuria
1 muna ja teelusikallinen vettä
4-6 tomaattia leikattuna vaakasuunnassa 1,3 senttiä paksuihin viipaleisiin
kasviöljyä paistamiseen

Puoli tuntia ennen tarjoilua sekoita jauhot, suola ja pippurit laakeassa astiassa. Vispaa muna kevyesti vesitilkan kanssa. Dippaa tomaattiviipaleet molemmin puolin ensin munaan ja sitten jauhoihin.

Lämmitä kaksi ruokalusikallista öljyä laakeassa paistinpannussa keskilämmöllä. Kun vesitippa öljyyn pudotettuna sihahtaa, paista tomaatit muutama kerrallaan, kunnes ne ovat kullanruskeita. Valuta talouspaperin päällä. Lisää tarvittaessa paistamisen edetessä öljyä. Tarjoa heti!

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.

Paradeiser ohne Sacher

Kesän riennot ovat aiheuttaneet pitkän blogihiljaisuuden. Nyt on lomamatka Wieniin takana, ja kerron hieman siitä, mitä tomaattisilmäni siellä näkivät.

Ensin vähän tomaattisanastoa.

Kun espanjalaiset valloittajat 1500-luvulla toivat tomaatin uutuuskasvina Meksikosta Eurooppaan, sen ensimmäisiksi nimiksi Espanjassa tulivat asteekki-intiiaanien kielen tomatl-sanan kuulokuvaa mukailevat muodot tomati, tumatle ja tomatas. Nykyespanjassa sana on tomate. 

Kun tomaatti sitten jatkoi valloitusretkeään Espanjasta muualle Eurooppaan ja Aasiaan, alkoi sen nimitysten hajaannus. Hyvin monissa kielissä tomaatin nimi on kuitenkin nykyään jotakin tomat-tyyppistä.

Kehityskulusta esimerkiksi käy saksan kieli, jossa nimitettiin tomaattia 1700-luvulla Liebesapfeliksi (vrt. Suomessa 1900-luvun alkuun saakka lemmenomena) tai Paradiesapfeliksi (Suomessakin paikoin alkuvaiheessa paratiisiomena), kunnes saksassa käyttöön vakiintui intiaanien kantasanaan pohjautuva Tomate.

Tiesin jo ennen Wienin-matkaa, että siellä törmäisin Paradiesapfelista lyhentyneeseen hienoon vanhaan muotoon Paradeiser (monikko myös Paradeiser). Tällä sanalla on jalansija itäisessä Itävallassa. Läntisessä Itävallassa sen sijaan käytetään nimitystä Tomate. Wienissä näki molempia sanoja.

Itävallan aurinko oli kypsyttänyt torimyyntiin upeita erikoistomaatteja ja muita vihanneksia. Kuva on Naschmarkt-torilta.

Myös unkarissa, tsekissä, slovakissa ja Balkanin slaavilaisissa kielissä tomaattia nimitetään sanalla, joka viittaa hedelmän paratiisillisuuteen. Teimme päiväretken Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan, ja saimme huomata, että slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa paradajky.

Slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa

paradajky. Domace tarkoittaa kotimaista.

Wienin toreilla ja hyvin varustetuissa ruokakaupoissa oli tarjolla lukuisia ja monenvärisiä tomaattilajikkeita. Eräässä Wienin Spar Gourmet -liikkeessä laskin 20 erilaista tomaatin myyntiartikkelia.

Bratislavasta ostin muutamia tomaattierikoisuuksia mukaani ottaakseni niistä siemenet talteen. Yksi oli vihreän ja keltaisen raidallinen. Se saattaa olla 'Green Zebraa', jota minulla on kasvamassakin, mutta ehkä kokeilen sitä ensi kesänä erikseenkin.  Ostin yhden erityisen ison pyöreän pinkin tomaatin ja yhden oranssin pitkulaisen, koska sellaista muodon ja värin yhdistelmää en ole ennen nähnyt.

Liekö lajike 'Green Zebra'? Sladkokysle tarkoittaa hapanimelää. 

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä keskusteltiin muutama viikko sitten huvittuneina peniksenmuotoisista tomaateista. Minulla on tänä kesänä kasvamassa eräältä puutarhuriystävältä saatua oranssinpunaista lajiketta, jonka arvelisin edustavan lajiketta ’Eros’. Bratislavalaiselta vihannestorilta ostin muutaman samankaltaisen mutta kirkkaanpunaisen, jonka nimeksi mainittiin 'Delfin' - ja delfiinin muotoisia nuo ovatkin.

Punaisia pitkulaisia tomaatteja Bratislavassa. Lajikkeen nimi on ilmeisesti 'Delfin'.

Ostamani tomaatit menivät heikkoon kuntoon ensin hytkyttyään päivän repussa ja sitten odotellessaan Suomeen pääsyä hotellihuoneessa, mutta se ei toivon mukaan vaikuta itävyyteen. Tomaateista kaavitut siemenet ovat nyt fermentoitumassa. Käytän tätä menetelmää siementen talteenotossa, koska sillä saa siistiä lopputuotetta, sellaista kuin kaupan siemenpusseissa on. 

Nyt täytyy sitten toivoa, että talteen ottamani lajikkeet ovat avopölytteisiä eikä hybridejä, jotta saan niistä samanlaisia jälkeläisiä kuin olivat emonsa.

Fermentointi on alkamassa. Kippojen päälle tuli vielä

rei'itetyt muovikelmut.

Oli matkakohde mikä tahansa, on pakko päästä puutarhakauppaan. Wienin pohjoispuolella kävimme OBI-nimisessä "kooraudassa" ja Dehner-nimisessä puutarhaliikkeessä. OBIsta nappasin mukaan muutaman tomaatinsiemenpussin, mutta paras löytö oli tämä: avomaantomaatin suojaksi tarkoitettua rei’itetyn muovin putkea, josta voi leikellä sopivan mittaisia pusseja kullekin tomaatille. Ryhdyn pussittamaan ainakin niitä avomaan tomaattikasveja, joiden kehitys on huolestuttavan hidasta – ottaen huomioon, että ollaan jo kolean kesän loppukesässä. Ensi kaudella pussitan ainakin osan tomaateista jo heti keväällä. Ostin kolme kymmenen metrin pakettia, ettei ihan heti lopu.

Kohta osa tomaateistani pääsee tai joutuu vihreisiin muoviyksiöihin.

Olisin halunnut löytää matkamuistoksi Wienistä ’Sacher’-nimisen suklaanruskean kirsikkatomaatin siemeniä, mutta sitä en näistä parista liikkeestä löytänyt, enkä ruvennut sen enempää etsimään. Dehneristä tarttui mukaan muutama uusi lajike. Lopulta Suomeen päätyivät tällaiset lajikkeet: limenvihreä kirsikkatomaatti ’Limetto’, historiallinen villitomaatti ’Rote Murmel’, Suomessakin myynnissä oleva ja paljon kehuttu amppelitomaatti ’Romello’, jo aiemmin hyväksi havaitsemani ruukkutomaatti ’Vilma’ sekä aikainen avomaantomaatti ’Hoffman's Rentita’. Jotain 'Rentitaa' minulla on tänä kesänä yksi ostotaimi kasvamassa - liekö samaa? Sopisi kuvaan, sillä 'Rentitan' sanotaan olevan unkarilainen lajike. 

Ulkomaanmatkoilla on aina on kiva katsastaa tomaatinsiementen tarjontaa. Lopulta ostin Wienistä vain muutaman pussin.

Miten pystyinkin olemaan siemenkaupassa näin maltillinen? Lähinnä ehkä siksi, ettei minulla ole kovin tarkkaa tietoa Keski-Euroopan tomaattilajikkeiden menestymisestä Suomessa. Wien esimerkiksi on 1300 kilometriä etelämpänä kuin Helsinki, eikä Wienistä ole tänä kesänä lämpöä puuttunut. Nytkin hikoilimme enimmillään +34 asteen helteessä, ja samanlaista siellä on ollut jo viikkokausia, toki välillä on ollut viileämpiä jaksoja välissä. Tomaatin kypsäksi ehtiminen ei siellä ole ongelma eikä aikaisuus niin keskeinen muuttuja lajikevalinnassa kuin Suomessa.

Erikoista oli se, ettei siemenhyllyistä löytynyt yhtään sellaista lajiketta, joiden alkuperämaaksi Tatiana’s tomatobase -nettisivustolla on merkitty Itävalta, Unkari tai Tsekkoslovakia. Missä luurasivat itävaltalaiset ’Red Giant from Vienna’, ’Schappis Küsnachter Alpenglühn’ - mikä ihana nimi - ja ’Ziegler's Fleisch’ tai tsekkoslovakialaiset ’Bibi’, ’Duo’, ’Ostravske Rane’, ’Zemplin’ jne. – muutamia mainitakseni. Olin näistä koonnut etukäteen ostoslistan ja siihen kirjannut erikseen vielä aikaiset.

Se, ettei vanhoja paikallisia lajikkeita ollut myynnissä, on jälleen osoitus tomaatin valtavasta lajikekirjosta ja alleviivaa sitä, että kaupoissa tarjotaan siemenfirmojen päättämiä kaupallisia lajikkeita, ei välttämättä tomaattiharrastajien vaalimia perinteisiä lajikkeita.

 *  *  *  *

Omat tomaattini olivat siskoni hellässä huomassa saaneet riittävästi vettä, ja kasvihuoneen ovien säätelyäkin oli harjoitettu. Satokausi on nyt Turussa pääsemässä hyvään vauhtiin. Siitä kerron seuraavassa postauksessa.

Väsynyt mutta onnellinen

Ensimmäinen osallistuminen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan on nyt ohi. Olo on todella tyytyväinen, sillä päivän mittaan vieraskirjaan kertyi 54 nimeä, ja kiinnostuneita ihmisiä tuli jopa satojen kilometrien takaa. Kävijämäärä on sikäli oikein hyvä, että meillä on nähtävillä lähinnä vain tomaatteja - ja niitäkin vain kukkina ja raakileina - ei siis mitään koristekukkien loistoa tai kasveilla tunnelmointia tai taiteilua.

Tuntuu, että tomaatti on nosteessa. Hyvin moni halua kokeilla muutamalla kasvilla, ja yllättävän moni on paneutunut aiheeseen syvällisesti. Mainostin kiinnostuneille mm. Facebookin Intohimona tomaatit -ryhmää. Sen jäsenmäärään saattaa tulla pieni piikki...

Kiitokset kaikille kävijöille!

Olipas kiva olla harrastuksen nimissä rinta rottingilla ja rintapielessä tapahtuman tunnusnappi. Ritva- ja Harri-nappien kanssa kuvassa on Simo, Inkerinmaalta peräisin oleva maatiaistomaatti. 

Puutarhapäivän puolenpäivän rynnistyksestä jäi kuva ottamatta, joten tässä on iltapäivän keskivilkkaan hetken leppoisaa tunnelmaa. Turussa koko päivä oli pilvinen mutta sateelta vältyttiin.

.

Rohkaisen turkulaisia ja varsinaissuomalaisia puutarhoja avaamaan vuoden

päästä porttinsa. Seudulla on paljon kiinnostavia pihoja - nyt vaan pois turha

"tää on nyt vaan tämmöne" -ajattelu.