Kasvihuoneen ja avomaan herkkuja

Kesä on sen verran lopuillaan, että voin jo summata satokauden plussat ja miinukset. Pääpaino olkoon plussissa.

Joku sanoi Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä nasevasti, että tänä vuonna kesä- ja heinäkuun säät olivat vaihtaneet paikkaa. Kesäkuu oli kuiva ja kuuma, heinäkuu taas viileä ja sateinen.

Tomaatit eivät tästä tykänneet. Vaiheessa, jolloin kukkien olisi pitänyt hedelmöityä ja muodostaa raakileita, oli niin kuumaa – etenkin kasvihuoneessa -, että suuri osa kukista ei hedelmöitynytkään vaan tippui pois, mikä pienensi sadon määrää. Heinäkuussa taas oli niin koleita päiviä, että tomaatit olivat vain ”säilössä”. Kehitys tuntui pysähtyvän tykkänään.

Näiden takia elokuun alussa jouduin toteamaan, että puutarhassani tomaattien satokausi on lähes kaksi viikkoa jäljessä keskimääräisestä.

Mutta elokuun bonushelteet paikkasivat tilannetta. Nyt kypsyy, joka puskassa.

 

KASVIHUONEESSA

Tänä kesänä siellä on kasvanut pääasiassa mustia, vihreitä, keltaisia ja jättiläispunaisia. Suosikeiksi nousivat seuraavat:

'Babylon’s Glow': Komeat kelta-vihreäraidalliset hedelmät, joita tuli aikaisin.

Kello 11:ssä ja 6:ssa 'Summer Cider',
kello 8:ssa 'Beauty King' ja kello 1:ssä 'Eksootika'.

'Babylon's Glow'.

'Irish Liqueur': Taisi olla vielä aikaisempi. Sameanvihreä, lihaisa, maukas – upea!

'Summer Cider': Aikainen tämäkin. Iso, vaaleankeltainen, makea, hedelmäinen

'Domingo': Tavoittelin yli kiloista, sain kaksi noin 800-grammaista, koska pilasin mahdollisuudet jo istutusvaiheessa vääränlaisella lannoituksella. Tästä lajikkeesta on Yhdysvalloissa saatu maailman suurin tomaatti, joka oli peräti 4,3-kiloinen. Ensi vuonna uusi jättiläisen yritys!

Ensimmäinen 'Domingo'
painoi inan yli 800 grammaa.

Tässä tiirailen 'Domingon' toista isoa
möllykkää. Sen paino oli 779 grammaa. 

'Bosque Blue' on yksi hauskimman näköisistä tomaateista.

'Bosque Blue' - kypsänä ei mitenkään sininen. 

'Siberian Malachite'. Hyvin samankaltainen kuin Green Zebra, mutta hieman pienemmät hedelmät. Tuottaa silmämääräisesti kasvihuoneen runkotomaateista suurimman sadon. Yllättävän myöhäinen kylläkin. Jompaakumpaa vihreäraidallista täytyy jatkossakin kylvää.

'Siberian Malakhite'. Nämä ovat vielä raakoja; kypsässä vaalea pohjaväri on
kääntynyt keltaiseksi. 

'Abracazebra'. Ulkomuoto yllätys: Tomaatit jäävät tumman- ja vaalenvihreänraidallisiksi, ilman sellaista loppuvaiheen kellastumista, joita nähdään 'Siberian Malachitessa' ja 'Green Zebrassa'. Kypsyyttä voi arvioida vain varovasti puristamalla. Erittäin hyvä maku!

'White Wonder'. Valkoiset pihvitomaatit, joita keväällä kylvin useampiakin lajikkeita, ensinnäkin itivät hyvin heikosti, ja nyt kypsymistä saa odotella ikuisuuden. Mutta onhan se lopputulos sitten huikea!

 

AVOMAALLA (ELI TÄNÄ KESÄNÄ SEINUSTOILLA RUUKUISSA)

 

Dwarf-kokeilusta, josta olen kirjoittanut pariinkin otteeseen, parhaita ovat seuraavat:

'Loxton Lad': Sameankeltaiset lihaisat pihvit, jotka ovat tavattoman maukkaita.

'Loxton Lad'.

'Beauty King': Riskaabelin myöhäinen, mutta upeat oranssiraidalliset möllykät palkitsevat.

'Beauty King' ja 'Serendipity' ovat kääpiörungoista korkeimmat, lähes 1,5-metriset.

'Kangaroo Paw Brown' ja 'Green', jotka ovat aikaisempia kuin saman sarjan 'Yellow'. Erityisesti vihreä kiehtoo aina, vaikka muoto onkin peruspallo.

Kenguruntassut ihmistassussa.

'Serendipity/Sarandipity' (näkyy kahta kirjoitusasua) on väritykseltään upea: tumma ruskea-vihreäraidallinen, mutta kova kuori ja tiivis liha yllättävät. Ehkä sitä täytyy kypsytellä pidempään?

'Serendipityn' väritys on poikkeuksellisen kaunis.

Pinkit kääpiörunkoiset eivät taida mennä jatkoon, siis 'Pink Passion' ja 'New Big Dwarf'. Komeampia pinkkejä tomaatteja avomaalta saa esimerkiksi Laukaus- tai Irman ihme -tomaattikannoista.

Lisäksi seinustoilla ruukuissa sekalainen seurakunta muita lajikkeita, joista tässä poimintoja:

'Early Tanana' ja 'Polar Baby', rakkaat alaskalaiset, ovat hyvin hoitaneet aikaisten peruspunaisten tomaattien tuotantoa, samoin tänä kesänä 'Kallio' ja 'Evakko'. Lisäksi Australiasta vuosi sitten hankkimani K1-lajike osoittautui yllättäen hyväksi: roteva kasvi, jossa on isoja perustomaatteja.

'Early Tanana' - tasaisen varmaa tuottoa.

'Eksootika' ja 'Sertse Ashabada' ovat minulle uusi lajikkeita, ja ne osoittautuivat hyvin samankaltaisiksi: tuotoksena on upeita, kiinteitä pitkulaisia oransseja hedelmiä. 'Eksootika' taitaa olla aikaisempi.

Kumpi on kumpi? 'Eksootika' vasemmalla ja 'Setrse Ashabada' oikealla.

Hienoa, että avomaalla menestyvät myös keltaoranssit 'Hurma' ja 'Korol Sibiri'.

Vaikka suosikin avopölytteisiä ja välttelen hybridejä, olen hyvin tyytyväinen, että tuli keväällä kylvettyä 'Honeybee F1' -lajiketta. Matala pensas on jo yli kuukauden ajan kuistin vieressä tuottanut makeita, keltaisia pikkutomaatteja.

Ja hyvä, että tulin laittaneeksi amppelitomaatteja. Niistä on niin ikään saanut varhaista pikkutomaattisatoa, kun isompia on joutunut odottelemaan tavanomaista pidempään.

 

'Romello' on muodoltaan hauska ja maultaan makea amppelitomaatti.

Tämä kesä vahvisti jälleen havainnon, että avomaalla ainakin Etelä-Suomessa on mahdollista kasvattaa kymmeniä erilaisia lajikkeita ja monia muita värejä kuin peruspunaista.

Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.

Taitavaa tomaatinkasvatusta kylmässä Kainuussa

Tomaattiharrastukseni keskeinen tavoite on löytää avomaanlajikkeita, jotka menestyvät Turussa ja ehkä laajemminkin koko Etelä-Suomessa, oli kesä sitten millainen tahansa. Tämä kolea kesä on ollut omiaan erottamaan jyvät akanoista. Sadonkorjaajaa tietysti harmittaa, että monen lajikkeen tomaatit ovat vielä nyt syyskuussa raakoina puskissa, mutta sitäpä tarkemmin otan vaarin niistä lajikkeista, joista olen jo saanut poimia kaikki hedelmät punaposkisina pois.

Erityisen arvokasta tällainen ”minimitieto” on, jos se tulee vielä vaativammalta kasvuvyöhykkeeltä. Olen ilokseni saanut vaihtaa kokemuksia kajaanilaisen puutarha-aktiivin Elsa Jääskelän kanssa. Hänellä on tänä kesänä ollut viljelyssä erityisen monia avomaan lajikkeita, koska tarkoitus on ollut sama kuin minulla: löytää mahdollisimman sopivat lajikkeet annettuihin ilmasto-oloihin. Tämä kasvukausi on Jääskelän mukaan Kainuussa ollut kolme viikkoa perässä normaalista, joten jos tänä vuonna on jostain lajikkeesta satoa saatu, saadaan sitä varmasti myös suotuisampina vuosina.

'Matina', 'Katja', 'Stupice', 'Glacier' ja 'Alaskan Fancy' olivat Elsa Jääskelän talon seinustalla Kajaanissa
avomaanlajikkeista aikaisimmat.

Kajaani kuuluu Suomen 1 - 8-skaalaisessa kasvuvyöhykkeiden luokittelussa vyöhykkeeseen 5/6. Vuosina 1981 - 2010 Kajaanin seudulla kasvukauden pituus on ollut 155 - 165 päivää, kun se Turussa on keskimäärin 185 päivää. Eroa on siis niinkin paljon kuin kolmisen viikkoa.

”Meidän hyvä kesä on teidän huono kesä”, Jääskelä summaa turkulaiselle.

Avomaantomaatin kasvukausi ulkona alkaa Kajaanissa vasta kesäkuussa; minä Turussa istutin ensimmäiset taimet ulos toukokuun lopulla. Toukokuu yöpakkasineen oli Kainuussa erityisen kylmä, mikä haittasi taimikasvatusta lämmittämättömissä kasvihuoneissa.

Sekä Turussa että Kajaanissa kesä 2017 oli kokonaisuudessaan keskilämmöin mitattuna tavanomaista kylmempi. Keskiarvot eivät kuitenkaan paljasta koko totuutta, sillä tämä kesä ja eritoten kohtuulämmin elokuu sisälsivät huomattavan paljon pilvisiä päiviä, mikä on tomaatille myrkkyä.

”Erityisesti kaipaisin aurinkoa toukokuulle ja kesäkuun alkuun, jolloin tomaatin taimet pitäisi saada istutettua kasvihuoneeseen. Kustannusten vuoksi haluan turvautua sähkölämmitykseen vain hallan torjunnassa”, Jääskelä sanoo.

Sain luvan julkaista Jääskelän lajikevertailun tulokset blogissani. Mennään siis suoraan arvokkaaseen asiaan.

Jääskelän talon seinustan parhaat

• Matina
• Stupice
• Glacier
• Alaskan Fancy
• Katja

Elsa Jääskelä on raakileiden ja "kypsilöiden" määrien perusteella

onnistunut loistavasti lannoituksessa ja muissa hoitotoimissa.

Jääskelän kasvihuoneen seinustan parhaat

• ’Pottatomatti’ Savitaipaleelta oli aikaisin, mutta sen satokausi loppui valitettavan varhain. (Lisätietoa Potattomatista https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/08/avomaantomaatti-kasvaa-vankasti.html )

• Hyviä olivat myös ’Betalux’, ’Oregon Spring’ ja tuntematon, Jääskelän Johannaksi
  nimeämä lajike.

'Sibiria' on aikainen mutta erittäin altis rutolle.

Muita kajaanilaispuutarhassa tänä kesänä kasvatettuja avomaanlajikkeita ovat olleet ’Bärnsten’, ’Earliana’, ’Outdoor Girl’, ’Sibiria’, ’Sibirjak’ ja ’Sub-Arctic Plenty’.

Puutarhuri huomauttaa, että ’Sibiria’ olisi kasvanut paremmin, jollei suurin osa taimista olisi paleltunut kasvihuoneessa harson alla 26.5. Sinne jäi jäljelle vain yksi rääpäle. Kuitenkin kokemukset kevytrakenteisesta kaarikasvihuonesta vahvistivat seinustan järjestyksen.

Elsa Jääskelä haluaa jakaa ’Sibiriasta’ tärkeän, kokemusperäisen tiedon:

”Niin hyvä lajike kuin se aikaisuutensa puolesta onkin, niin se on niin äärettömän rutonarka, että se pitää ennen syyskuuta saada pois.”

Ruotsista Runebergs Fröltä hankittu ’Bärnsten’ tuotti tänä kesänä huonon sadon, mutta Elsa antaa sille uuden mahdollisuuden, koska se on hyvänmakuinen ja lupaava. Lajike ’Betalux’ kypsyi kiitettävästi, ja Elsa uskoo, että Turussa se olisi ehtinyt antaa koko sadon.

Aikaiseksi mainostetut ’Earliana’ ja ’Sub-Actic Plenty’ olivat Kajaanissa pettymyksiä. Niistä ei saatu yhtään kypsää hedelmää. Niin ikään aikaisen maineessa oleva ”ulkotyttö” eli ’Outdoor Girl’ jäi jälkeen 'Matinasta' ja 'Stupicesta', kun taas minulla Turussa se oli yksi varhaisista. Huomasin kuitenkin juuri tänään - kun luin aamulukemisiksi ruotsalaisen Åke Truedssonin kirjaa Tomater - että 'Outdoor Girliä' on kahdenlaista: Minulla se on ’Stupicen’ näköinen perunalehtinen runkotomaatti, jonka siemenet on hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Truedssonin kirjassa ja Jääskelän puutarhassa se on normilehtinen pensas. Hämmentävää! Elsa oli hankkinut siemenet Nelson Gardenilta. 

Vasemmalla Hyötykasviyhdistykseltä hankittu perunalehtinen ’Outdoor Girl’ Turun puutarhassani yhteiskuvassa

’Stupicen’ kanssa. Oikealla ihan erilainen, normilehtinen ’Outdoor Girl’ -pensas Elsa Jääskelän puurahassa Kajaanissa. 

Tomaatti vaatii Kainuussa avomaalla menestyäkseen kaiken mahdollisen lämmön keräämistä. Tainta ei voi nakata kylmään siniseen saveen säiden riepoteltavaksi, vaan luontoa pitää monin tavoin auttaa. Elsa Jääskelä on kehittänyt tähän useita menetelmiä.

Laatikkokasvatus ja suojaus harsoilla nopeuttavat

matalien avomaantomaattien kasvua. 

Tomaatit ensinnäkin kasvavat maasta koholla olevissa kasvatuslaatikoissa ja lämpöä keräävissä mustissa sangoissa. Muutkin hyötykasvit – joita hänellä on paljon! - kasvavat laatikoissa.

Matalilla avomaanlajikkeilla on ollut suojanaan kaarien varaan levitetyt harsot. Alkukesästä harsot torjuivat kylmää ja loppukesästä lintujen hyökkäyksiä punaisen kimppuun. Syksymmällä Jääskelä käyttää harsoja vähemmän, koska niillä hautominen loisi vaarallisen otolliset olot perunarutolle. Jääskelä leikkasi varotoimen-piteenä oman perunamaan varret nurin heinäkuussa, mutta ruttoitiöitä on ilmassa missä tahansa.

Korkeat avomaantomaatit kasvavat suojaisasti seinää vasten. Etupuolelta niitäkin suojattiin harsolla, joka oli sidottu kasvatuslaatikon seinään kiinnitettyjen keppien varaan. Harso oli ylhäältä auki.

”Harso suojasi ja teki lämpöpesää. Lämpöä pitää olla, mutta ei saa olla umpipussi.”

Korkeiden avomaatomattien taustan suojaa seinä, ja eteen voidaan virittää harsot keppien varaan.  

Laatikoiden ja seinustojen lisäksi Jääskelällä on käytössään kevytrakenteinen kaarikasvihuone ja talon seinustalla 15-neliöinen iso kasvihuone, jossa kasvavat herkut ja erikoisuudet.

Elsa Jääskelä keräsi maanantaina eli 4. syyskuuta suurimman osan vihreistä tomaateista pois. Tänään sääennuste näyttää niin sateisen synkältä, että loputkin saavat lähteä.

”Olen syksyisin sisällä hautonut syöntikuntoiksi ne loput.”

Jääskelä  kerää tomaatit ilmaviin koreihin ja nakkaa sekaan omenan tuottamaan kypsymistä edistävää etyleeniä. Tomaateista isoimmat hän käärii isoimmat yksitellen sanomalehteen. Tällä tavoin raakileista vihreimmät eivät jälkikypsytyksessä nahistu. Noin viikon välein hän käy poimimassa kypsyneet pois.

 *   *   *   * 

Elsa Jääskelän tavoite on innostaa kainuulaisia kaikenlaisten hyötykasvien – ei vain tomaattien - kasvatteluun. Nykyään aika harva Kainuussa viljelee tomaattia, vaikka Elsan opeille se onnistuisi varmasti, jopa huonona kesänä, niin kuin tuloksista näemme.

”Täällä jos missä tarvitaan tieto siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Ettei into tyrehdy siihen, että panee kasvamaan lajiketta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia.”

"Olisi mahtavaa saada asiasta kommentteja joltakin Pohjois-Suomen kasvattajalta. Onhan Suomea vielä paljon pohjoisempanakin kuin Kajaani. Jos täällä tarvitaan kikka kakkonen ja kolmonen, siellä on tarvetta varmasti myös neloselle", Elsa Jääskelä vinkkaa.

 *   *   *   * 

Omat avomaantomaattini, jotka edustavat noin 30 lajiketta, jatkavat vielä kasvuaan niin kauan kuin säät sallivat. Rutto on vienyt jo kolme puskaa, mutta muut sinnittelevät. Lopullinen summaus niistä on vielä tekemättä.

Elokuussa tein Seemnemaailmasta Virosta siementilauksen, joka sinetöi ensi kauden teemamaan. Se on Venäjä! Hankittuna on kymmenen venäläisen aikaisiksi mainostetun lajikkeen siemenet, kaikki minulle upouusia ja uppo-outoja.

Urheilutermein: nollataan tämä kausi nopeasti ja siirretään fokus seuraavaan. Hankittuna on jo kymmenen uutta, tällä kertaa venäläistä, aikaista avomaa tomaattilajiketta - ja muutakin uutta kiinnostavaa.