Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Nyt Ruby-täti ilahtuisi!

Sokkotastingissa pantiin järjestykseen 14 tomaattilajiketta. 

Meitä maistelijoita oli neljä: Taru, hänen miehensä Olli-Pekka, mieheni Harri ja minä. Kuvan kolmikko suoritti tehtävän sokkona ja tietämättä lajikkeiden nimiä. Näin tomaatin ulkomuoto, kuten väri, ja nimi eivät vaikuttaneet odotuksiin ja siten maisteluun. Saatoimme istua ulkona, koska meille osui kesän viimeinen lämmin ilta.

”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.”

”Erittäin miellyttävä, suussa sulava, huikea aromi ja makeus, valloittava maku, kuori maultaan kuin herneenpalko, mehukas.”

”Raikas, runsasvetinen, makea.”

”Makeaa ja suolaista samassa, ylivertainen maku. Kiivi, karviainen, raparperi?”

Nämä kuvailut koskevat maistelun voittajaa, ’Aunt Ruby’s German Green’ -lajiketta.

Voittaja on upea perinne- eli heirloom-lajike Yhdysvalloista, vihreäksi jäävä pihvitomaatti. Amerikkalaislähteiden mukaan ”Ruby-täti” oli Ruby Arnold (- 1997), joka eleli Greenevillessä Tennesseessä.

’Aunt Ruby’s German Green’ saamien kouluarvosanojen keskiarvo ylsi kiitettäväksi, melkein yhdeksikköön.

Taru ja Olli-Pekka ovat tässä saaneet haarukkaansa vihreän makupalan, joka myöhemmin tuloslaskennassa osoittautuu tastingin voittajaksi.

Ruby-täti erottui vain desimaalilla toisesta rouvasta, venäläisestä Galinasta, joka myös ylsi melkein ysiin. Runkotomaatti ’Galina’- tai ’Galinas’ - molempia kirjoitusasuja näkee - tekee seinustalla keltaisia kirsikkatomaatteja, joiden makua luonnehdittiin seuraavasti:

”Yrttinen, umamia.”

”Pitkä aromikas maku ja hyvä jälkimaku.”

”Mehukas, makea, ihana.”

”Makea, hunajainen, aromaattinen.”

Kolmanneksi sijoittui kasvihuonelajike ’Black Opal’, tummanruskea kirsikkatomaatti, jota kuvailtiin näin: 

”Kirpakka, hapokas, mausteinen.”

”Suolainen, voimakas, itämainen, aromaattinen.”

”Melkoinen aromi-happohyökkäys, roteva, sikanopea maku, voimakas, poikkeuksellinen.”

”Makea purskahdus, karkki, jopa toffeemaisuutta.”

'Black Opal'

Hyvästä mausta ja kauniista ulkonäöstä huolimatta ’Black Opal’ ei pääse viljelyssäni jatkoon. Syynä ovat hedelmän muut ominaisuudet: ne halkeilevat eivätkä meinaa helpolla irtoa kannasta. Halkeilu ja repeily johtaa tomaattien nopeaan pilaantumiseen.

Neljänneksi sijoittui ’White Wonder’, jota luonnehdittiin makeaksi, miellyttäväksi, huikean tasapainoiseksi, vesimelomaiseksi ja kuin hyväksi viiniksi.

Sekaan ujuttamani marketista ostettu rasiapakattu luumutomaatti jäi viimeiseksi, vaikka se oli todennäköisesti astetta paremman makuista kuin se kelmeä laaritomaatti, jota näin marketissa maistelupäivänä.

Kaikkiaan keskiarvojen erot olivat pieniä, mikä varmaan johtuu osin siitä, ettei tällä kertaa mukana ollut ylivertaisia herkkulajikkeita, kuten ’Sungold’, ’Sweet Million’ tai ’Cerise Champagne’.

Harri ja 'Black Beauty'.

'Currant Gold Rush'

Tastingin erikoisuutena oli vajaan sentin läpimittainen viinimarjatomaatti ’Currant Gold Rush’, jota luonnehdittiin näin: ”Pieni ja pippurinen, etikka, ketsuppi.” ”Rapea, yllättävä, hapokas jälkimaku.” ”Kuoren osuus liian suuri, lyhyt luonne.” ”Pirtsakka, hedelmäinen.” Se jäi kuitenkin tuloslistalla häntäpäähän.

Kouluarvosanojen keskiarvot  

1. Aunt Ruby’s German Green 8,9
2. Galinas 8,8
3. Black Opal 8,5
4. White Wonder 8,4
5. Garden Peach 8,2
6. Anmore Dewdrop 8,1
7. Black Beauty 7,94
8. Black Etiophian 7,94
9. Artisan Blush Tiger 7,88
10. Boni-M 7,6
11. Currant Gold Rush 7,6
12. Mongolian Dwarf 7,4
13. Bush Beefsteak 7,3
14. kaupan luumutomaatti 6,8

Tällä hetkellä tomaattitarhassani on kasvamassa vielä noin 70 eri lajiketta. Nuo listan kolmetoista lajiketta päätyivät tastingiin sen pohjalta, että etsin mahdollisimman erilaisia tomaatteja niiden lajikkeiden joukosta, joissa olisi sopivasti kypsiä hedelmiä. 

Dijon-sinapilla terästetty ranskalainen tomaattipiiras
Yhteishyvän ohjeen mukaan on niin hyvää,
ettei tee edes mieli kokeilla muita.

Tastingin jälkeen syötiin tomaattipiirasta ja halloumisalaattia.

Jälkiruokana oli ’Currant Gold Rush’- tomaateilla ja muilla kirsikkatomaatilla höystettä meloni-rypäle-hedelmäsalaattia, jonka päälle valeltiin appelsiinivinegretteä.

”Knowledge is knowing tomato is a fruit, wisdom is not putting it in a fruit salad."

Näin on sanonut joku tomaattia heikosti tunteva. Tiedon ja viisauden ylitse kävelee ennakkoluulottomuus, joka johtaa esimerkiksi uusiin hedelmäisiin makuelämyksiin.