Lemmenomena pärjää myös pohjoisessa

Hei, tutut ja kohta myös tuntemattomat!

Jo pitkään olen suunnitellut tomaattiblogin aloittamista. Nyt on sen aika. Olen vuorotteluvapaalla toimittajan työstä kirjoittaakseni tomaattikirjan pohjoisesta näkökulmasta. Blogi on hyvä paikka kirjata ylös pohdintoja aiheesta sekä alkavasta kasvukaudesta - ja tietysti myös tarjoilla makupaloja kirjastani, jonka toivon tulevan markkinoille keväällä 2018.

Olen paljon pohtinut "hurahtamisen" olemusta, sillä sellainen tässä on nyt päässyt tapahtumaan. Kun hurahtaa, jokin teema alkaa kiinnostaa niin, että siitä haluaa tietää kaiken ja elämä alkaa suorastaan hahmottua kiinnostuksen kohteen näkökulmasta. Noin kuusivuotiaan eli varsin nuoren tomaattihurahdukseni takia en voi esimerkiksi enää katsella vesakoitunutta metsää ajattelematta: Haa, tuosta saisi hyviä tukikeppejä tomaateille! Tai halpoja ämpäreitä: onkohan jo riittävästi istutusastioita kasvihuoneeseen? Tai kaupan espanjalaisia tomaatteja: moisia kalvakkeita en osta!

Hurahtamispohdintojen takia annoin blogille nimen "Tomaattihurahdus". Blogin kuvituksen puolestaan aloitan hurahtamiseen liittyvällä teemalla - rakkaudella. Se sopii tomaattiin senkin takia erinomaisesti, että tomaattia kutsuttiin sen alkutaipaleella Suomessa lemmenomenaksi, kärleksäppleksi. Tässä minulle tärkeä kuva Anna Russian -sydäntomaatista, kuva, jonka olen jo aiemmin tuupannut jokaiseen some-tuuttiin.

Ihastuttava Anna Russian -lajike kasvihuoneessani Turussa elokuussa 2016. 

Kevään tomaattitilanne on tämä: Koska en osannut päättää, mitä lajikkeita noin 120 lajikkeen kokoelmastani kylväisin, kylvin kirjahankkeen nimissä niitä kaikkia, mikä tietysti on täysin järjetöntä ja tilamielessä mahdotonta. Nyt on kasvamassa pääsääntöisesti 1 - 2 tainta kutakin lajiketta. Aloitin helmikuussa, viikoilla 7 - 8, lajikkeista, joiden kohdalle muistiinpanoihini olin viime vuonna kirjoittanut: KYLVÄ PALJON AIEMMIN. Olen jatkanut kylvöjä koko maaliskuun niin, että tuoreimman siemenkirjeen anti on vasta itämässä.

Tänä keväänä olen idättänyt valtaosan tomaateista kylvölautalla.

Itäneitä siemeniä, jotka kohta hellästi peitellään multiin. 

Tarkoitus on tänä kesänä kirjahankkeen nimissä tutkia ennen kaikkea lyhyen kasvukauden tomaatteja avomaalla. Niitä tulee kasvamaan talon ja kasvihuoneen seinustoilla, terassilla ja kasvilavoissa. Eli pois, pois, pois tänä keväänä lavoista porkkanat, punajuuret ja muut turhakkeet. Tulevana kesänä pikku kaupunkipihani tulee olemaan aivan piripintaan täynnä tomaatteja.

Osan taimista annan tutuille puutarhaharrastajille. Kaavailen lisäksi eräänlaista "satelliittikasvatusta" eli annan taimia sukulaisille niin, että saan käydä katsomassa niiden menestystä ja valokuvata niitä tai ainakin kuulla niiden vaiheista ja saan sitten loppukesästä muutamia hedelmiä takaisin siementen keräämistä varten.

Pisimmän kasvukauden vaativat hienohelmat pääsevät kasvihuoneeseen tai lasitetulle parvekkeelle, mutta tilapula ja kilpailu kasvupaikoista tulee olemaan armoton.

Seuraavassa päivityksessä kerron muutamista erityisen mielenkiintoisista pohjoisista lajikkeista. Käydään ensin vaikka Alaskan Fairbanksissa. Olisitko uskonut, että siellä kesäkuun korkeimmat lämpötilat ovat keskimäärin korkeampia kuin Turussa?