Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhahistoria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste puutarhahistoria. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Nyt on tomaatin vuoro

Meneillään on ainutlaatuinen elämänvaihe: olen puolen vuoden vuorotteluvapaalla hektisestä toimittajan työstä ja saan keskittyä tomaatteihin, sekä kirjan kirjoittamiseen niistä että niiden kasvatukseen.

Jäin töistä pois helmikuussa ja aloitin siitä jo parin viikon päästä kylvöhommat, viikoilla 7. ja 8. Aloitus oli turhan aikainen, tiedän sen, mutta uusi vapaus innoitti, samoin merkinnät "kylvä paljon aiemmin" tai "ei ehtinyt" viime vuoden tomaattimuistiinpanoissa.

Sitä mukaa kun tomaattikirjaa varten tekemäni tutkimustyö on edennyt, olen löytänyt uusia lajikkeita ja tilannut niiden siemeniä nettikaupoista sekä saanut vaihdossa ihanilta tomaattikavereilta eri puolilta Suomea. Kiitos teille! Siksi kylvösesonki on ollut todella pitkä, ja se itse asiassa se jatkuu vieläkin, kun posti tuo uusimmat löydöt.

Talomme vierashuone on keväällä taimihuoneena. Sorry vaan, kevätkauden vieraat, te päädytte alakertaan patjalle.

Lopputulos on se, että taimihuoneessa kasvaa noin 200 tainta, jotka edustavat noin 140:tä eri lajiketta. Tarkoitus on jaella ylimääräiset pois ja pitää yksi taimi kustakin. Ongelma on se, että 140 tainta ei mahdu pienelle kaupunkitontilleni. Hmm. Tämä on yhtälö, joka pitää jossain vaiheessa ratkaista.

Koska kylvökausi on ollut jo puolentoista kuukauden mittainen, löytyy talosta joka vaiheen taimia: siemeniä idätyslautalla, taimia sirkkalehtivaiheessa, kahden lehtiparin taimia, tätä isompia ja sitten maitopurkeissaan yli 30-senttisiä hujoppeja, joiden pituuskasvua yritän hillitä pitämällä taimihuonetta viileänä, päivisin noin 18 - 20-asteisena ja öisin noin 15-asteisena. Taimivalot posottavat heille 16 tuntia vuorokaudessa.

Lehtien moninaiset muodot ovat tulleet esiin: 'Mandarin Orange' (ylhäällä vas.),
'Polen' (ylh. oik.), 'Betalux' (alh. vas.) ja 'Outdoor Girl' (alh. oik.).
Lämmön ja valon tarkka vakiointi on tavallisessa asuintalossa mahdotonta, varsinkin nyt huikean aurinkoisina päivinä. En siis missään nimessä pääse siihen tavoitteeseen, että
taimet olisivat istutusvaiheessa vain parikymmentä-
senttisiä ja tanakoita. Ne tulevat olemaan puolimetrisiä hujoppeja, mutta niillä on pärjättävä. Upotan sitten vartta ruukkuun sen, mitä mahtuu.


Tänä keväänä olen saanut rauhassa nautiskella taimikasvatuksen kaikista ilon hetkistä. Siitä kun juurenpiikki työntyy esiin siemenestä idätyslautalla. Siitä kun sirkkalehdet ponnahtavat mullan pintaan. Siitä kun lajikkeen lehtien ominainen muoto ja väri tulee esiin. Siitä kun maitopurkkiin siirretty vähän reppana taimi omaan yksiöön päästään terhakoituu ja tukevoituu. Siitä kun tärkeän ainokaistaimen murtuma parantuu, sen jälkeen kun olin vahingossa melkein katkaisut sen rungon. Lastahoito auttoi jälleen!

Melkein katkaisin 'Stupicen' edellisen postauksen
kuvauksissa, mutta lastahoito sai sen jälleen
tolpilleen.
Tilasin kokoelmiin venäläistä lajiketta 'Alaska'.
Samannimisenä löytyy myös kanadalainen lajike.
Lähialueita edustamaan tuli 'Lithuanian'. 

Kevät etenee, keikkuen niin kuin aina, Jokohan seuraavassa postauksessa pääsen tutkimaan, mitä kasvihuoneelle kuuluu?







maanantai 20. maaliskuuta 2017

Alaska opettaa

Minulle tomaattiharrastuksen kiinnostavimpia ulottuvuuksia on tomaattimaantiede. Tomaattikasvihan on levittäytynyt maailmassa lähes kaikkialle, ja sen sopeutumista erilaisiin oloihin on auttanut tutkijoiden ja puutarhureiden tekemä kasvinjalostus. Maailmassa on tämän seurauksena yhden lähteen mukaan noin kymmenentuhatta tomaattilajiketta, toisen mukaan lähes kaksikymmentätuhatta.

Kuten tiedämme, Suomen kesä on lyhyt ja epävarma ja yöt ovat vaarallisen kylmiä, joten täällä avomaantomaatin viljelyssä on aina riskejä. Kukaan ei tiettävästi Suomessa yritäkään tomaatin avomaanviljelyä kaupallisessa mielessä, vaan tomaatin laajamittainen tuotanto tapahtuu kasvihuoneiden suojissa. (EDIT 30.8.2017: Livonsaaressa Naantalissa avomaantomaattia kasvatetaan kaupallisesti ) Kesä toisensa perään me tomaattiharrastajat pidämme kiinni toivosta ja istutamme tomaatteja seinustoille, reunustoille ja kasvimaille. Osa istuttaa siksi, ettei kasvihuonetta ole tai sinne ei mahdu enempää, ja osa siksi, että tietää tomaatinviljelyn avomaalla voivan hyvänä kesänä onnistua oikeinkin hyvin.


Valkoiset krämmäleet ruukkutomaatin juurella ovat elokuisen
ukkoskuuron tuomia rakeita. 
Kasvinjalostajat eivät ole jalostaneet Suomen oloihin yhtään tomaattilajiketta, mutta toki meillä on joitakin maatiais- eli perinnelajikkeita, jotka ovat syntyneet käytännön viljelyn ohessa ja hyviksi havaittu. Suomalaisten puuttuessa olen etsinyt muilla maailman pohjoiskolkilla jalostettuja lajikkeita, koska niillä on eniten toivoa menestyä täällä. Karttapallosta näkee, että lähinnä vastaavia alueita ovat muut Pohjoismaat, Baltia, muu pohjoisempi Eurooppa, Venäjän lähialueet ja pohjoinen Siperia, ja sitten Pohjois-Amerikasta Kanada sekä Yhdysvaltain pohjoiset osavaltiot – etenkin Alaska. Varsinkin Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa tomaattia on myös jalostettu laajamittaisesti.


Alaska ei jätä minua rauhaan, vaan Street viewin silmin kuljen keskisessä Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin kaupungin kaduilla, katselen koivuja, vuoria, havumetsiä ja järviä etsien yhtäläisyyksiä Suomen maisemien kanssa. Niitä on paljon, mutta on erojakin sitten. Alaska sijaitsee pääosin 60. - 70. pohjoisen leveyspiirin välissä – niin kuin Suomikin - , joskin Alaskasta ulottuu noin tuhat kilometriä pitkä lonkero Tyynen valtameren rantaa pitkin kohti kaakkoa, siis huomattavasti etelämmäs kuin ”varsinainen” Alaska. Välimatkat ovat hirmuisia, ja väkeä on vain vähän.
Alaska on Yhdysvaltain pohjoisin ja suurin osavaltio. Asukkaita on vain noin 736 700 ja maapinta-alaa lähes viisi kertaa niin paljon kuin Suomella.

Fairbanks on noin 30 000 asukkaallaan Alaskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä sijaitsee Alaskan yliopisto. Nimenomaan Alaskan yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla on jalostettu sikäläisiin ankariin oloihin soveltuvia vihanneksia ja marjoja. Tomaatin ongelmana Alaskassa ja Suomessa on öiden kylmyys. Yölämmön putoaminen alle noin +12 asteen aiheuttaa sen, etteivät useimmat tomaattilajikkeet pölyty ja ala tuottaa hedelmää. Fairbanksissa on tutkittu tomaatin menestymistä avomaalla yli sadan vuoden ajan, ja sieltä on peräisin lajikkeita, joiden sanotaan tuottavan hedelmää vaikka yölämpö kävisi vain noin +7 asteessa.
Kajaanin leveyspiireillä sijaitsevan Fairbanksin ja Etelä-Suomen kesä- ja heinäkuun ylimmät ja alimmat lämpötilat ovat ilmastodatan perusteella yllättävän lähellä toisiaan, mutta elo- ja syyskuu paljastavat ison eron: Turun ja laajemminkin Etelä-Suomen elo- ja syyskuut ovat huomattavasti leppeämpiä kuin Fairbanksin, mikä antaa eteläsuomalaisille viljelyksille paljon lisäaikaa. Tämä on ilmeisesti Golf-virran ansiota. Sellaisia isoja eroja on, että Fairbanksin kesät ovat selvästi kuivempia kuin Turun kesät ja talvet ovat huomattavasti kylmempiä kuin Etelä-Suomen talvet – mutta eihän tomaatti talvia tarvitsekaan.

Alaskaa tutkiessani törmäsin Googlen ihmeellisillä poluilla suomalaiselta vahvasti kalskahtavaan nimeen, tohtori Arvo Kallioon, joka paneutui Fairbanksin koeasemalla 1950 - 1968 tomaatin, kaalin ja mansikan jalostukseen. Kallio esitteli vuonna 1970 'Early Tanana' -lajikkeen, jonka hedelmät kypsyvät varhain ja kestävät viileyttä. Lajike löytyy joidenkin yhdysvaltalaisten tomaattifirmojen siemenluetteloista. Nimensä lajike on lainannut joelta, joka virtaa Fairbanksin läpi.

Otin sähköpostitse yhteyttä Arvo Kallion vanhimpaan tyttäreen saadakseni tietää edesmenneen kasvinjalostajan taustoista vähän enemmän. Ilmeni, että Arvo Kallio varttui Minnesotan Duluthissassa suomalaislähtöisessä perheessä.  Anna-äiti oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta ja Frank-isä Porista.
Tohtori Arvo Kallion kuolema huomioitiin Fairbanksin
yliopistossa muistokirjoituksella.
Amerikkalaisissa tomaattitiedostoissa esiintyy myös kasvinjalostajan itsensä mukaan nimetty lajike, Kallio. Arvo Kallion kerrotaan 1950-luvun puolivälissä tuoneen yhtä tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä niin, että Kallio-lajiketta on saatu myyntiinkin. Terroir Seeds -firman siemenluetteloon Kallio-lajike tuli 2011.

Arvo Kallio palasi myöhemmällä iällä Alaskasta Minnesotaan johtamaan sikäläistä maatalouskoeasemaa ja tuli tunnetuksi tomaatin sukulaiskasvin perunan tutkijana.

Arvo Kallion jalostustyö paikkaa sitä puutetta, ettei Suomesta ole maailmalle lähtenyt yhtään tunnettua tomaattilajiketta. ARVOstan!

Alaskan Fairbanksista ovat kotoisin myös lajikkeet Sub-Arctic 25 sekä Polar-lajikeperhe eli Polar Star, Polar Baby, Polar Beauty ja Polar Gem. Nämä kehitti John Holm (1920 - 1998), joka oli yrittäjä ja monipuolinen puutarhakokeilija. Näitä polareita minulla oli viime kesänä seinustoilla ruukkuviljelyssä, ja hyvin tuottivat satoa.
Kaikki lajikkeet, joiden nimessä esiintyy maantieteellinen sana Alaska, on jalostettu lyhyen kasvukauden oloihin. Alaska-nimisiä lajikkeita on sekavasti kylläkin kaksi: Toinen on runkotomaatti, jonka on jalostanut Edward Lowden Kanadan Ontariossa. Toinen on Venäjältä kotoisin oleva kirsikkatyyppinen pensastomaatti Alaska (kasvuaikaa 63 päivää). Lisäksi on perinnetomaatteihin lukeutuva luumutomaatti Alaskan Fancy (kasvuaikaa 55 päivää). Palaan tähän kasvupäivien käsitteeseen myöhemmissä postauksissani.
Haluaisin Tananan, Kallion ja kaikki muutkin alaskalaiset siemenkokoelmiini ja ehkä ne jossain vaiheessa jotakin kautta saankin. Sain tänä keväänä jompaakumpaa 'Alaskaa' kaksi siementä vaihdossa eräältä harrastajalta, mutta toinen siemen ei itänyt ja toisen onnistuin ituvaiheessa mädättämään kuoliaaksi.  Maantieteellistä Alaskaa edustavat tänäkin vuonna puutarhassa siis edelleen vain polarit (joita voi tilata Puolasta Pomidorlandiasta – jos kaupallinen tiedote sallitaan.)                                          
John Holmin jalostamat Polar Beauty (vasemmalla), Polar Star ja Polar Baby
tuottivat mukavasti satoa viime kesänä Turussakin.














Alaskan yliopisto Fairbanksissa on ihan äskettäinkin julkaissut listan heidän alueelleen sopivista vihanneksista, ja siellä joukossa 'Early Tanana' edelleen on, alaviitteellä ”jalostettu maa- ja metsätalouskoeasemalla, University of Alaska Fairbanks". Polarit jostakin syystä puuttuvat.
Pensastomaattien kasvualusta suositellaan kattamaan läpinäkyvällä tai IRT-muovikatteella - en ole ehtinyt selvittää, mitä se sellainen on. Suosituslista on tällainen (suomennokset omia):


PENSASTOMAATIT
Black Cherry: aikainen, osittain suolankestävä, tarmokas kasvu

Early Girl: aikainen, erinomainen sato

Cosmonaut Volkov: keskiaikainen, maatiainen, supermaistuva. KORJAUS LÄHTEEN TIETOON: lajike on runkotomaatti, kotoisin Ukrainasta.

Red Robin: aikainen, pieniä hedelmiä

Taxi: aikainen, hyvä sato, isot keltaiset hedelmät

Tumbler-kirsikkatomaatit: aikainen, erinomainen amppeliin, F1


RUNKOTOMAATIT
Big beef: keskiaikainen, maistuva pihvitomaatti, hyvä taudinkestävyys, F1

Black Plum: aikainen, purppurat hedelmät

Buffalo: keskiaikainen, maatiainen, erinomainen voileipätomaatti, kalpean ruusunpunainen

Caruso-Re: aikainen, hyvä laatu

Early Tanana: aikainen, kypsyy hyvin vihreänäkin poimittuna

Juliet: aikainen, makean punainen kirsikkatomaatti, halkeilunkestävä, kuuluu All-America
valikoimaan


Lemon Boy: aikainen, isot keltaiset hedelmät

Stupice: aikainen, maatiainen, pienet hedelmät, hyvin aikainen

Sub Arctic 25: aikainen, pienet hedelmät

Sub Arctic Maxi: hyvin aikainen, suurimmat sub-arctic-tyyppiset hedelmät

Sungold: aikainen, aprikoosinoranssi kirsikkatomaatti, hedelmäinen maku, F1

Sweet 100: aikainen, hyvä laatu


LÄHDE:

Toki tämä on vain yksi monista pohjoiseen sopivien lajikkeiden suosituslistoista, mutta varmasti varteenotettavimmasta päästä. Jos jokin lajike pärjää keskisessä Alaskassa, se pärjää varmaan aika hyvin myös Suomessa!
Seuraavassa postauksessa tomaattien kasvukuulumisia.

Tsekkiläislähtöinen, kauniin perunalehtinen Stupice-lajike on mukana alaskalaisten suosituslistalla. Koulintahommia on taas tiedossa, kun noin taimet kennoistaan pursuilevat... 





maanantai 13. maaliskuuta 2017

Lemmenomena pärjää myös pohjoisessa

Hei, tutut ja kohta myös tuntemattomat!

Jo pitkään olen suunnitellut tomaattiblogin aloittamista. Nyt on sen aika. Olen vuorotteluvapaalla toimittajan työstä kirjoittaakseni tomaattikirjan pohjoisesta näkökulmasta. Blogi on hyvä paikka kirjata ylös pohdintoja aiheesta sekä alkavasta kasvukaudesta - ja tietysti myös tarjoilla makupaloja kirjastani, jonka toivon tulevan markkinoille keväällä 2018.

Olen paljon pohtinut "hurahtamisen" olemusta, sillä sellainen tässä on nyt päässyt tapahtumaan. Kun hurahtaa, jokin teema alkaa kiinnostaa niin, että siitä haluaa tietää kaiken ja elämä alkaa suorastaan hahmottua kiinnostuksen kohteen näkökulmasta. Noin kuusivuotiaan eli varsin nuoren tomaattihurahdukseni takia en voi esimerkiksi enää katsella vesakoitunutta metsää ajattelematta: Haa, tuosta saisi hyviä tukikeppejä tomaateille! Tai halpoja ämpäreitä: onkohan jo riittävästi istutusastioita kasvihuoneeseen? Tai kaupan espanjalaisia tomaatteja: moisia kalvakkeita en osta!

Hurahtamispohdintojen takia annoin blogille nimen "Tomaattihurahdus". Blogin kuvituksen puolestaan aloitan hurahtamiseen liittyvällä teemalla - rakkaudella. Se sopii tomaattiin senkin takia erinomaisesti, että tomaattia kutsuttiin sen alkutaipaleella Suomessa lemmenomenaksi, kärleksäppleksi. Tässä minulle tärkeä kuva Anna Russian -sydäntomaatista, kuva, jonka olen jo aiemmin tuupannut jokaiseen some-tuuttiin.


Ihastuttava Anna Russian -lajike kasvihuoneessani Turussa elokuussa 2016. 


Kevään tomaattitilanne on tämä: Koska en osannut päättää, mitä lajikkeita noin 120 lajikkeen kokoelmastani kylväisin, kylvin kirjahankkeen nimissä niitä kaikkia, mikä tietysti on täysin järjetöntä ja tilamielessä mahdotonta. Nyt on kasvamassa pääsääntöisesti 1 - 2 tainta kutakin lajiketta. Aloitin helmikuussa, viikoilla 7 - 8, lajikkeista, joiden kohdalle muistiinpanoihini olin viime vuonna kirjoittanut: KYLVÄ PALJON AIEMMIN. Olen jatkanut kylvöjä koko maaliskuun niin, että tuoreimman siemenkirjeen anti on vasta itämässä.



Tänä keväänä olen idättänyt valtaosan tomaateista kylvölautalla.

Itäneitä siemeniä, jotka kohta hellästi peitellään multiin. 
Tarkoitus on tänä kesänä kirjahankkeen nimissä tutkia ennen kaikkea lyhyen kasvukauden tomaatteja avomaalla. Niitä tulee kasvamaan talon ja kasvihuoneen seinustoilla, terassilla ja kasvilavoissa. Eli pois, pois, pois tänä keväänä lavoista porkkanat, punajuuret ja muut turhakkeet. Tulevana kesänä pikku kaupunkipihani tulee olemaan aivan piripintaan täynnä tomaatteja.

Osan taimista annan tutuille puutarhaharrastajille. Kaavailen lisäksi eräänlaista "satelliittikasvatusta" eli annan taimia sukulaisille niin, että saan käydä katsomassa niiden menestystä ja valokuvata niitä tai ainakin kuulla niiden vaiheista ja saan sitten loppukesästä muutamia hedelmiä takaisin siementen keräämistä varten.

Pisimmän kasvukauden vaativat hienohelmat pääsevät kasvihuoneeseen tai lasitetulle parvekkeelle, mutta tilapula ja kilpailu kasvupaikoista tulee olemaan armoton.

Seuraavassa päivityksessä kerron muutamista erityisen mielenkiintoisista pohjoisista lajikkeista. Käydään ensin vaikka Alaskan Fairbanksissa. Olisitko uskonut, että siellä kesäkuun korkeimmat lämpötilat ovat keskimäärin korkeampia kuin Turussa?