Kääpiöiden anatomiaa

'Dwarf Pink Passion' vaikuttaa lupaavalta lajikkeelta.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, tämän kesän erikoisuuksia tomaattitarhassani ovat kääpiö- eli dwarf-tomaatit, joita on kasvamassa kaksitoista, kaikki eri lajiketta. Kymmenen kasvia on sijoitettu ulos lämpimälle seinustalle, ja kaksi myöhäisemmäksi kuvailtua kasvaa kasvihuoneessa.

Niiden koko on pysynyt alle 1,5 metrissä. Korkein on puolitoistametrinen 'Beauty King', ja matalin vain noin 50 senttiä korkeaksi varttunut ’Dwarf Arctic Rose’. Ne kasvavat paksua vartta, ja lehdistö on tiheää. Englanniksi sitä kuvaillaan sanalla rugosa, joka monelle on tuttu kurtturuusun latinankielisestä nimestä Rosa rugosa. Siis kurttuinen, tiivis lehti.

Kääpiölajikkeen lehti on tiivis ja kurttuinen.

Perinteisen pensastomaatin lehti on
avoinaisempi ja sileämpi.

Ensimmäiset hedelmät on antanut matalin kasvi, lajike ’Dwarf Arctic Rose’. Siinä jo nimikin viittaa arktisuuteen eli kylmässä pärjäämiseen. No, kesäkuu Turussa oli mittaushistorian kuumin, ja vasta nyt heinäkuussa arktinen ruusu on saanut maistaa Suomen kesän viileyttä ja samalla sateisuutta.

Kaikki ’Arctic Rosen’ tuottamat kolme hedelmää ovat olleet rumia ja epämuotoisia. Vasta seuraavat kypsymässä olevat näyttävät normaaleilta.

'Dwarf Arctic Rose' tuotti hedelmiä ensimmäisenä, mutta ne eivät olleet mitään kaunokaisia.  

Toisena kypsän hedelmän tuotti lajike ’Dwarf Pink Passion’. Tuo hedelmä oli kauniisti sydämenmuotoinen ja nimensä mukaisesti vaaleanpunainen.

'Pink Passionin' hedelmät ovat samalla tavalla sydämen muotoisia kuin
Irman ihmeen. Irma-kuva taustalla on tekemästäni valokuvajulisteesta.

Tutkin tarkemmin ’Pink Passionin’ puskaa. Kasvusto on tiheä ja edestäpäin tyhjän näköinen, mutta se estää näkemästä, mitä on meneillään takana, seinää vasten olevissa kasvin osissa.

Raakileet ovat siellä, ja niitä on oikein mukavasti.

Lupaavan näköinen myös lajike ’Loxton Lad’, joka ei edes piilottele muhkeita raakileitaan. Lajikkeen DTM eli days to maturity -arvo on 70‒75, eli se ei ole kovinkaan aikainen.

'Loxton Lad' vauhdissa. Hedelmistä tulee keltaisia tai keltaoransseja. Loxton on pieni Etelä-Australiassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu sitrushedelmistään.

Sen sijaan lajikkeet ’Kangaroo Paw’ kolmessa eri värissä (vihreä, keltainen ja ruskea) vaikuttavat aika hitailta. Erityisen hitaita ovat 'Rosella Purple', 'Boronia' ja kääpiötomaattiprojektin yksi kantaäiti ’New Big Dwarf’.

No, eipä yhdestäkään avomaan pensastomaatistakaan vielä ole tullut kypsiä tomaatteja. Toisaalta kylvin kääpiöt jo tammikuun lopulla, eli niillä on ollut aikaa enemmän kuin kaikilla muilla, jotka kylvin maaliskuussa.

Siis: jos päädyn ensi vuonna jatkamaan kääpiöiden parissa, kylvettäköön ne samaan aikaan kuin muut lajikkeet, jotta vertailu on tasapuolinen.

Toki nyt ollaan vasta heinäkuun alkupuoliskolla, ja kasvuaikaa on yleensä syyskuuhun saakka. Säät vaan ovat kääntyneet ikävän viileiksi, eikä kunnon lämpöjä ole näköpiirissä. Hiukan avomaantomaatinviljelijää hirvittää... 😬😬😬

'Pink Passion' maistui miedolta ja hedelmäiseltä, mutta löytyi siitä myös hapokkuutta. Otin siemeniä samantien fermentoitumaan.

  *  *  *  *

Kesäkuun yltiöhelteet ja kasvihuoneessa pitkälti yli +30:n nousseet lämmöt aiheuttivat sen, että siellä kukkia on jäänyt paljon pölyttymättä, mikä nyt näkyy tippuvina kukkina ja tyhjinä terttuina.

Joillekin kasveille olen itse aiheuttanut alkuunlähdön vaikeuksia. Kasvatusruukkuihin istutusten edetessä oli nimittäin vaihe, jolloin suosimani Neudorffin rakeinen tomaattilannoite (tänä vuonna nimellä "puutarhalannoite") pääsi loppumaan eikä sitä saanut lähimmästä puutarhakaupasta. Paremman puutteessa lannoitin istuksia tuhkalla ja siskon kanalasta saadulla aidolla kananlannalla. Ja taas tuli liian typpipitoinen cocktail, mihin muutamat tomaatit reagoivat jopa kellastumalla ja juromalla, toiset taas kasvattamalla jättikokoisia lehtiä.

Note to myself: Älä käytä tomaateille ”sitä itteensä”! Sitä on mahdoton annostella oikein!

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti paikoin tomaattien sairasosastolta, mutta nyt ovat kituliaatkin päässeet tasaiseen kasvuun – sen jälkeen, kun otin jopa joistain ruukuista kanankakat pois ja heitin ruusuille. Tomaateille tuli tilalle taas Neudorffia.

  *   *   *   *

Olin sunnuntaina 5. heinäkuuta mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa ja kerroin etenkin kääpiötomaattikokeilustani. Vieraita kävi noin 50, mikä oli enemmän kuin kahtena edellisenä kertana.

KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! PÄIVÄ OLI ANTOISA! 

Kerroin puutarhapäivän kävijöille etenkin kääpiötomaateista, joiden kylttirivi näkyy ihan kuvan vasemmassa reunassa. Koska en huomannut kysyä lupaa kuvan jakoon somessa, päädyin näihin iloisenkeltaisiin kasvoihin.

Hurjaa kasvua & tervetuloa avoimiin!

Kasvihuoneessa kasvaa tänä kesänä lukuisia mustia ja sinisiä lajikkeita. Silmäteräni on 'Black Beauty', jonka suurin raakile pullistuu nyt vauhdikkaasti.

Kevät ja alkukesä olivat niin kiireiset, että sain tomaattien istutukset valmiiksi vasta 8. kesäkuuta, myöhemmin kuin tavallisesti. Kasvatin keväällä taimia myös tuttaville ja yritin pitää tomaatti-ecxelissäni järjestyksessä nämä muille kasvatettavat ja itselle tarkoitetut. Lopulta menin jonkin verran jossain sekaisin. Se ilmeni niin, että kun taimien noutajat olivat käyneet, käsiini jäi joitakin eri lajikkeita kuin olin helmikuussa kaavaillut.

Taimia on kasvamassa 110, lajikkeita 107. Kaksin kappalein on vain amppelitomaatteja 'Losetto' ja 'Tumbling Tom' sekä vahingossa kasvihuonelajiketta 'Ananas Noire'.

 

Punerrusta näkyy vain tammikuussa kylvetyn pienen Mohamed-pensaan uumenissa.

Takaiskuja - mutta varsin pieniä - ovat nämä:

1) Kasvatin espoolaiselta tomaattiharrastajalta saamistani Yamal/Jamal-siemenistä itselleni yhtä tainta ja istutin sen paraatipaikalle kylmälavaan. Mutta miten voikin olla, että nimenomaan tämä taimi alkoi kellastua ja räytyä! Kun tutkin sitä lähemmin, havaitsin että varsi on poikki, mennyt vissiin jo istutusvaiheessa, kun istutin vinoon. En jaksanut ruveta juurruttamaan uutta alkua, vaan  istutin muuta tilalle.

Jamalissa kiinnosti se, että se on kuulemma superaikainen lajike. Nimi viittaa Jamalin niemimaahan, joka on Luoteis-Siperiassa sijaitseva ikiroutainen nenetsien eli samojedien asuttama niemimaa. Jamal sanana tarkoittaa maan äärtä tai loppua. Tomaatti on siitä mahtava kasvi, että siitä on saatu jalostettua lajikkeita paitsi sinne, missä pippuri kasvaa, ja myös arktiseen maan ääreen! Mutta nyt Jamalin erikoisuus jää tältä kesältä näkemättä.

Avomaantomaateista suurimpia raakileita on lajikkeissa Sibirski Skorospelyi (yläkuvassa) ja Canabec (alakuvassa).

2) Toinen epäonni oli se, että hukkasin 250 taimen käsittelyssä jonnekin Wapsin! Olin siemenvaihdossa saanut joensuulaiselta tomaattiharrastajalta 'Wapsipinichon Peach' -nimistä lajiketta, jota oli kiva kylvää, koska sen kavereiksi olivat tulossa myös 'Garden Peach' ja 'Pink Peach' - näitä suloisia nukkapintaisia kaunokaisia mutta eri väreissä. Tuo nimi on painajaismainen, mutta se sisältää taas kiinnostavaa maantietoa. Wapsipinicon-joki, jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Wapsiksi, on Mississippi-joen 480 kilometriä pitkä sivuhaara, joka virtaa Kaakkois-Minnesotassa Koillis-Iowassa. Mutta nyt keltainen Wapsi puuttuu puutarhastani, ja menee vuosi ennen kuin voin yrittää uudelleen.

 *     *     *

Muutoin tomaattitarhani alkaa olla valmis sunnuntaina 7.7. vietettävää Avoimet puutarhat -tapahtumaa varten. Tomaatinviljelijän kannalta tämä aika kesästä ei ole paras mahdollinen, siellä eipä taida muissa kuin amppeleissa  ja tammikuussa kylvetyissä pikku pensaissa vielä näkyä kypsän tomaatin väriä. Avomaalla tomaatit pensastuvat, ja sekä avomaalle että kasvihuoneessa on runsaasti raakileita ja kukkia, mutta kypsiä ei tomaatteja vielä ole. Koska lämpöä on piisannut, kasvuvauhti on juuri nyt huima.

Näillä varauksilla: tervetuloa tomaattitarhaani Turkuun!

Tomaatteja on nyt myös koristekasveina kuistin pielessä.

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.

'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.

’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *

Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.

Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.

*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.

Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!

Raastava kevät

Tänä vuonna ovat olleet oikeassa ne, jotka aloittivat tomaatinkylvöt vasta maaliskuussa. Heidän taimensa ovat vielä kompaktin kokoisia ja helppoja käsitellä. Huhtikuun ajan hitaasti edennyt kevät koettelee niitä, jotka aloittivat kylvöt helmikuussa. Varhain kylvetyt taimet venyvät ja levenevät sisätiloissa, eikä niitä näin kylmissä säissä voi viedä kasvihuoneeseen kuin käymäseltään. Sisällä kasvilamppujen valaisema ala ei riitä ja ikkunapaikat ovat täyteen buukatut. Monille taimille on tarjolla enää huonoja käytäväpaikkoja.

Olen kirjoittanut itselleni jo aiemmin muistiinpanon ”älä kylvä tomaatteja helmikuussa”, mutta ilmeisesti en usko itseäni. Joka kevät on ollut into uusi.

Vapun aatonaaton lumipyry verhoili kasvihuoneen ja ulkokalusteet valkoisiksi. 'Tomtastic'-tomaatti, joka on taimistani kaikkein korkein, ikävöi kesää ja pääsyä kasvihuoneeseen.  

Olen sääihminen, eli sää vaikuttaa mielentilaani. Vapun aatonaaton lumipyry veti mielen matalaksi, mutta onneksi aattona Turussa lumi suli pois ja aurinko tuli esiin. Ja vapunpäivä oli juuri sellainen kuin pitääkin: täyttä aurinkoa ja päivän maksimi +14 astetta.

Vappuauringosta – ja laadukkaasta proseccosta - rohkaistuneena vein eilen korkeimmat taimet maitopurkeissaan kasvihuoneeseen. Ajatuksena oli, että pidän ne tästä lähtien siellä ja lämmitän öisin lämpöpuhaltimella, mutta tänään jo muutin mieleni. Se johtui siitä, että yöllä oli jälleen pakkasta ja samaa tai nollalämpöä on tiedossa moneksi yöksi eteenkinpäin. Eilenillalla havaitsin, että lämpötila laski muutamaan asteeseen jo iltayhdeksän aikaan. Olin säätänyt lämmittimen pitämään lämmön kasvihuoneessa +11 asteessa. Puhallin aloitti urakkansa jo yhdeksältä ja jatkoi aamukahdeksaan. Pieni laskutoimitus osoitti, että tulee liian kallista, jos pitää puhallella sähkölämpöä taimille ja harakoille yksitoista tuntia yössä.

Aamulla kasvihuoneen tuntumassa lenteli yksinäinen varis.

Iltalenkkiä tiedossa: kasvihuoneeseen, sisälle, kasvihuoneeseen,

sisälle, kasvihuoneeeseen, sisälle...

Siirsin äsken taimihujopit laastipaljuihin ja muihin isoihin astioihin, on suhteellisen helppo päivittäin siirrellä öiksi taloon ja aamuisin sopivan ilman tullen kasvihuoneeseen. Onneksi roudausmatkaa on vain noin 15 metriä.

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaistu tilasto todistaa mutun ja puutarhaihmisten sekä maanviljelijöiden huulilla olleen huolen: huhtikuu oli suuressa osassa maata 1-2 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Maan eteläosassa oli edellisen kerran vastaavanlainen huhtikuu vuonna 2013.

Hassua, että kun nyt Turkuun ennustetaan muutamaksi päiväksi +13 - 15 asteen lämpöä, se tulee pohjoistuulen vallitessa. Oikean kesän tuloon tarvitaan yleensä itätuuli; lounaasta sitä ei yleensä saada. Alan ilmeisesti olla vanha, koska toistan tässä vanhan kansan sananlaskun:

Iräst (idästä) suvi, iräst talvi, iräst ilmat ilkiämmät (vakkasuomalaisittain lausuttuna).

Tomaatinlämpöistä itätuulta odotellessa on ryhdyttävä muuhun puutarha-puuhaan. Hommaa on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. Haravointikin on vielä kesken.

'Hundreds and thousands' kukkii.

    

   

Nyt on tomaatin vuoro

Meneillään on ainutlaatuinen elämänvaihe: olen puolen vuoden vuorotteluvapaalla hektisestä toimittajan työstä ja saan keskittyä tomaatteihin, sekä kirjan kirjoittamiseen niistä että niiden kasvatukseen.

Jäin töistä pois helmikuussa ja aloitin siitä jo parin viikon päästä kylvöhommat, viikoilla 7. ja 8. Aloitus oli turhan aikainen, tiedän sen, mutta uusi vapaus innoitti, samoin merkinnät "kylvä paljon aiemmin" tai "ei ehtinyt" viime vuoden tomaattimuistiinpanoissa.

Sitä mukaa kun tomaattikirjaa varten tekemäni tutkimustyö on edennyt, olen löytänyt uusia lajikkeita ja tilannut niiden siemeniä nettikaupoista sekä saanut vaihdossa ihanilta tomaattikavereilta eri puolilta Suomea. Kiitos teille! Siksi kylvösesonki on ollut todella pitkä, ja se itse asiassa se jatkuu vieläkin, kun posti tuo uusimmat löydöt.

Talomme vierashuone on keväällä taimihuoneena. Sorry vaan, kevätkauden vieraat, te päädytte alakertaan patjalle.

Lopputulos on se, että taimihuoneessa kasvaa noin 200 tainta, jotka edustavat noin 140:tä eri lajiketta. Tarkoitus on jaella ylimääräiset pois ja pitää yksi taimi kustakin. Ongelma on se, että 140 tainta ei mahdu pienelle kaupunkitontilleni. Hmm. Tämä on yhtälö, joka pitää jossain vaiheessa ratkaista.

Koska kylvökausi on ollut jo puolentoista kuukauden mittainen, löytyy talosta joka vaiheen taimia: siemeniä idätyslautalla, taimia sirkkalehtivaiheessa, kahden lehtiparin taimia, tätä isompia ja sitten maitopurkeissaan yli 30-senttisiä hujoppeja, joiden pituuskasvua yritän hillitä pitämällä taimihuonetta viileänä, päivisin noin 18 - 20-asteisena ja öisin noin 15-asteisena. Taimivalot posottavat heille 16 tuntia vuorokaudessa.

Lehtien moninaiset muodot ovat tulleet esiin: 'Mandarin Orange' (ylhäällä vas.),

'Polen' (ylh. oik.), 'Betalux' (alh. vas.) ja 'Outdoor Girl' (alh. oik.).

Lämmön ja valon tarkka vakiointi on tavallisessa asuintalossa mahdotonta, varsinkin nyt huikean aurinkoisina päivinä. En siis missään nimessä pääse siihen tavoitteeseen, että
taimet olisivat istutusvaiheessa vain parikymmentä-
senttisiä ja tanakoita. Ne tulevat olemaan puolimetrisiä hujoppeja, mutta niillä on pärjättävä. Upotan sitten vartta ruukkuun sen, mitä mahtuu.

Tänä keväänä olen saanut rauhassa nautiskella taimikasvatuksen kaikista ilon hetkistä. Siitä kun juurenpiikki työntyy esiin siemenestä idätyslautalla. Siitä kun sirkkalehdet ponnahtavat mullan pintaan. Siitä kun lajikkeen lehtien ominainen muoto ja väri tulee esiin. Siitä kun maitopurkkiin siirretty vähän reppana taimi omaan yksiöön päästään terhakoituu ja tukevoituu. Siitä kun tärkeän ainokaistaimen murtuma parantuu, sen jälkeen kun olin vahingossa melkein katkaisut sen rungon. Lastahoito auttoi jälleen!

Melkein katkaisin 'Stupicen' edellisen postauksen

kuvauksissa, mutta lastahoito sai sen jälleen

tolpilleen.

Tilasin kokoelmiin venäläistä lajiketta 'Alaska'.

Samannimisenä löytyy myös kanadalainen lajike.

Lähialueita edustamaan tuli 'Lithuanian'. 

Kevät etenee, keikkuen niin kuin aina, Jokohan seuraavassa postauksessa pääsen tutkimaan, mitä kasvihuoneelle kuuluu?

Lemmenomena pärjää myös pohjoisessa

Hei, tutut ja kohta myös tuntemattomat!

Jo pitkään olen suunnitellut tomaattiblogin aloittamista. Nyt on sen aika. Olen vuorotteluvapaalla toimittajan työstä kirjoittaakseni tomaattikirjan pohjoisesta näkökulmasta. Blogi on hyvä paikka kirjata ylös pohdintoja aiheesta sekä alkavasta kasvukaudesta - ja tietysti myös tarjoilla makupaloja kirjastani, jonka toivon tulevan markkinoille keväällä 2018.

Olen paljon pohtinut "hurahtamisen" olemusta, sillä sellainen tässä on nyt päässyt tapahtumaan. Kun hurahtaa, jokin teema alkaa kiinnostaa niin, että siitä haluaa tietää kaiken ja elämä alkaa suorastaan hahmottua kiinnostuksen kohteen näkökulmasta. Noin kuusivuotiaan eli varsin nuoren tomaattihurahdukseni takia en voi esimerkiksi enää katsella vesakoitunutta metsää ajattelematta: Haa, tuosta saisi hyviä tukikeppejä tomaateille! Tai halpoja ämpäreitä: onkohan jo riittävästi istutusastioita kasvihuoneeseen? Tai kaupan espanjalaisia tomaatteja: moisia kalvakkeita en osta!

Hurahtamispohdintojen takia annoin blogille nimen "Tomaattihurahdus". Blogin kuvituksen puolestaan aloitan hurahtamiseen liittyvällä teemalla - rakkaudella. Se sopii tomaattiin senkin takia erinomaisesti, että tomaattia kutsuttiin sen alkutaipaleella Suomessa lemmenomenaksi, kärleksäppleksi. Tässä minulle tärkeä kuva Anna Russian -sydäntomaatista, kuva, jonka olen jo aiemmin tuupannut jokaiseen some-tuuttiin.

Ihastuttava Anna Russian -lajike kasvihuoneessani Turussa elokuussa 2016. 

Kevään tomaattitilanne on tämä: Koska en osannut päättää, mitä lajikkeita noin 120 lajikkeen kokoelmastani kylväisin, kylvin kirjahankkeen nimissä niitä kaikkia, mikä tietysti on täysin järjetöntä ja tilamielessä mahdotonta. Nyt on kasvamassa pääsääntöisesti 1 - 2 tainta kutakin lajiketta. Aloitin helmikuussa, viikoilla 7 - 8, lajikkeista, joiden kohdalle muistiinpanoihini olin viime vuonna kirjoittanut: KYLVÄ PALJON AIEMMIN. Olen jatkanut kylvöjä koko maaliskuun niin, että tuoreimman siemenkirjeen anti on vasta itämässä.

Tänä keväänä olen idättänyt valtaosan tomaateista kylvölautalla.

Itäneitä siemeniä, jotka kohta hellästi peitellään multiin. 

Tarkoitus on tänä kesänä kirjahankkeen nimissä tutkia ennen kaikkea lyhyen kasvukauden tomaatteja avomaalla. Niitä tulee kasvamaan talon ja kasvihuoneen seinustoilla, terassilla ja kasvilavoissa. Eli pois, pois, pois tänä keväänä lavoista porkkanat, punajuuret ja muut turhakkeet. Tulevana kesänä pikku kaupunkipihani tulee olemaan aivan piripintaan täynnä tomaatteja.

Osan taimista annan tutuille puutarhaharrastajille. Kaavailen lisäksi eräänlaista "satelliittikasvatusta" eli annan taimia sukulaisille niin, että saan käydä katsomassa niiden menestystä ja valokuvata niitä tai ainakin kuulla niiden vaiheista ja saan sitten loppukesästä muutamia hedelmiä takaisin siementen keräämistä varten.

Pisimmän kasvukauden vaativat hienohelmat pääsevät kasvihuoneeseen tai lasitetulle parvekkeelle, mutta tilapula ja kilpailu kasvupaikoista tulee olemaan armoton.

Seuraavassa päivityksessä kerron muutamista erityisen mielenkiintoisista pohjoisista lajikkeista. Käydään ensin vaikka Alaskan Fairbanksissa. Olisitko uskonut, että siellä kesäkuun korkeimmat lämpötilat ovat keskimäärin korkeampia kuin Turussa?