Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa
päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja
illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen,
neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin
oli vähän turhan pitkä.
Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään. |
Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä
ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen,
josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.
Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys
yhteiskuntatieteilijälle.
|
Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan
kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa
ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa
kääntää maahan.
Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia
koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä.
Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle
artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan
tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän
neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja
lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla
huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen
istutusta."
Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin
tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa:
Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta
tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa
fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.
Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio
kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.
|
Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan
lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin
tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin
tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen
multa taitaa olla aika tujua tavaraa.
Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa
kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja
edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan
tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)
Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien
kuoret lannoituskokeiluhini.
|
Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt
äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika
arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle
on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.
Niin hauska teksti! Itse olen opinnoissani joutunut jonkinverran pohtimaan noin niin kuin teoriatasolla myös lannoiteasioita, mutta summanmutikalla sitä kumminkin käytännössä menen. Aika hyvään tulokseen oon päässyt summamutikallakin, tosin keinolannoitteita en ole käyttänyt ollenkaan.
VastaaPoistaKiitos, Elina, kommenteista! Hassua, että olen asunut lapsuuteni maatilalla, jossa on aina ollut kanoja - ja silti olen vallan osaamaton niiden jätösten käytössä.
VastaaPoista