Kääpiöiden anatomiaa

'Dwarf Pink Passion' vaikuttaa lupaavalta lajikkeelta.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut, tämän kesän erikoisuuksia tomaattitarhassani ovat kääpiö- eli dwarf-tomaatit, joita on kasvamassa kaksitoista, kaikki eri lajiketta. Kymmenen kasvia on sijoitettu ulos lämpimälle seinustalle, ja kaksi myöhäisemmäksi kuvailtua kasvaa kasvihuoneessa.

Niiden koko on pysynyt alle 1,5 metrissä. Korkein on puolitoistametrinen 'Beauty King', ja matalin vain noin 50 senttiä korkeaksi varttunut ’Dwarf Arctic Rose’. Ne kasvavat paksua vartta, ja lehdistö on tiheää. Englanniksi sitä kuvaillaan sanalla rugosa, joka monelle on tuttu kurtturuusun latinankielisestä nimestä Rosa rugosa. Siis kurttuinen, tiivis lehti.

Kääpiölajikkeen lehti on tiivis ja kurttuinen.

Perinteisen pensastomaatin lehti on
avoinaisempi ja sileämpi.

Ensimmäiset hedelmät on antanut matalin kasvi, lajike ’Dwarf Arctic Rose’. Siinä jo nimikin viittaa arktisuuteen eli kylmässä pärjäämiseen. No, kesäkuu Turussa oli mittaushistorian kuumin, ja vasta nyt heinäkuussa arktinen ruusu on saanut maistaa Suomen kesän viileyttä ja samalla sateisuutta.

Kaikki ’Arctic Rosen’ tuottamat kolme hedelmää ovat olleet rumia ja epämuotoisia. Vasta seuraavat kypsymässä olevat näyttävät normaaleilta.

'Dwarf Arctic Rose' tuotti hedelmiä ensimmäisenä, mutta ne eivät olleet mitään kaunokaisia.  

Toisena kypsän hedelmän tuotti lajike ’Dwarf Pink Passion’. Tuo hedelmä oli kauniisti sydämenmuotoinen ja nimensä mukaisesti vaaleanpunainen.

'Pink Passionin' hedelmät ovat samalla tavalla sydämen muotoisia kuin
Irman ihmeen. Irma-kuva taustalla on tekemästäni valokuvajulisteesta.

Tutkin tarkemmin ’Pink Passionin’ puskaa. Kasvusto on tiheä ja edestäpäin tyhjän näköinen, mutta se estää näkemästä, mitä on meneillään takana, seinää vasten olevissa kasvin osissa.

Raakileet ovat siellä, ja niitä on oikein mukavasti.

Lupaavan näköinen myös lajike ’Loxton Lad’, joka ei edes piilottele muhkeita raakileitaan. Lajikkeen DTM eli days to maturity -arvo on 70‒75, eli se ei ole kovinkaan aikainen.

'Loxton Lad' vauhdissa. Hedelmistä tulee keltaisia tai keltaoransseja. Loxton on pieni Etelä-Australiassa sijaitseva kaupunki, joka on tunnettu sitrushedelmistään.

Sen sijaan lajikkeet ’Kangaroo Paw’ kolmessa eri värissä (vihreä, keltainen ja ruskea) vaikuttavat aika hitailta. Erityisen hitaita ovat 'Rosella Purple', 'Boronia' ja kääpiötomaattiprojektin yksi kantaäiti ’New Big Dwarf’.

No, eipä yhdestäkään avomaan pensastomaatistakaan vielä ole tullut kypsiä tomaatteja. Toisaalta kylvin kääpiöt jo tammikuun lopulla, eli niillä on ollut aikaa enemmän kuin kaikilla muilla, jotka kylvin maaliskuussa.

Siis: jos päädyn ensi vuonna jatkamaan kääpiöiden parissa, kylvettäköön ne samaan aikaan kuin muut lajikkeet, jotta vertailu on tasapuolinen.

Toki nyt ollaan vasta heinäkuun alkupuoliskolla, ja kasvuaikaa on yleensä syyskuuhun saakka. Säät vaan ovat kääntyneet ikävän viileiksi, eikä kunnon lämpöjä ole näköpiirissä. Hiukan avomaantomaatinviljelijää hirvittää... 😬😬😬

'Pink Passion' maistui miedolta ja hedelmäiseltä, mutta löytyi siitä myös hapokkuutta. Otin siemeniä samantien fermentoitumaan.

  *  *  *  *

Kesäkuun yltiöhelteet ja kasvihuoneessa pitkälti yli +30:n nousseet lämmöt aiheuttivat sen, että siellä kukkia on jäänyt paljon pölyttymättä, mikä nyt näkyy tippuvina kukkina ja tyhjinä terttuina.

Joillekin kasveille olen itse aiheuttanut alkuunlähdön vaikeuksia. Kasvatusruukkuihin istutusten edetessä oli nimittäin vaihe, jolloin suosimani Neudorffin rakeinen tomaattilannoite (tänä vuonna nimellä "puutarhalannoite") pääsi loppumaan eikä sitä saanut lähimmästä puutarhakaupasta. Paremman puutteessa lannoitin istuksia tuhkalla ja siskon kanalasta saadulla aidolla kananlannalla. Ja taas tuli liian typpipitoinen cocktail, mihin muutamat tomaatit reagoivat jopa kellastumalla ja juromalla, toiset taas kasvattamalla jättikokoisia lehtiä.

Note to myself: Älä käytä tomaateille ”sitä itteensä”! Sitä on mahdoton annostella oikein!

Vielä pari viikkoa sitten kasvihuone näytti paikoin tomaattien sairasosastolta, mutta nyt ovat kituliaatkin päässeet tasaiseen kasvuun – sen jälkeen, kun otin jopa joistain ruukuista kanankakat pois ja heitin ruusuille. Tomaateille tuli tilalle taas Neudorffia.

  *   *   *   *

Olin sunnuntaina 5. heinäkuuta mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa ja kerroin etenkin kääpiötomaattikokeilustani. Vieraita kävi noin 50, mikä oli enemmän kuin kahtena edellisenä kertana.

KIITOS KAIKILLE KÄVIJÖILLE! PÄIVÄ OLI ANTOISA! 

Kerroin puutarhapäivän kävijöille etenkin kääpiötomaateista, joiden kylttirivi näkyy ihan kuvan vasemmassa reunassa. Koska en huomannut kysyä lupaa kuvan jakoon somessa, päädyin näihin iloisenkeltaisiin kasvoihin.

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Kevät etenee edelleen hitaasti, mutta sen verran toivoa on ilmassa ja sääkartoilla, että olen uskaltanut siirtää pääosan noin sadasta tomaatintaimesta maitopurkeissaan kasvihuoneeseen ja jättänyt ne öiksikin sinne. Kasvihuoneessa ovat myös ne seitsemäntoista tainta, jotka ehdin lauantaina istuttaa lopullisiin kasvatusruukkuihinsa, ennen kuin äitienpäivin tohinat ja kevätflunssa katkaisivat istutusurakan. Kasvihuoneen asukit ovat yöt lämmittimen huomassa, ja sen termostaatti on säädetty +12 asteeseen, koska tavoitteena on vähintään +11 astetta.

Seitsemäntoista tainta, seitsemäntoista lajiketta, on nyt istutettu kasvatusruukkuihin. Suurin osa taimista ja lajikkeista kasvaa vielä maitopurkeissa. Lämpöpuhallin pitää öisin kasvihuoneen ilman vähintään +11 asteessa.   

Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen, neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin oli vähän turhan pitkä.

Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään.

Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen, josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.

Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys

yhteiskuntatieteilijälle.

Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa kääntää maahan.

Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä. Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen istutusta."

Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa: Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.

Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio

kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.

Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen multa taitaa olla aika tujua tavaraa.

Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)

Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien

kuoret lannoituskokeiluhini.

Näin sitä kielitieteeseen erikoistunut sosiologi ja toimittaja on vanhoilla päivillään päätynyt laskemaan siskon antamista lanta-analyyseistä kananpaskan NPK-koostumuksia ja miettimään, miten monta desilitraa puuntuhkaa ja teelusikallista munankuorijauhetta pitäisi sekoittaa joukkoon. Oppia ikä kaikki!

Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.