Hellettä, härmää ja hallanvaaraa

Tomaattien kevät oli tänä vuonna todella erilainen kuin vuosi sitten.  Keväällä 2017 ongelmana oli kylmyys, jonka takia maitopurkkivaiheen taimien siirto kasvihuoneeseen lykkääntyi viikko viikolta. Tänä vuonna talvesta mentiin melkein suoraan helteisiin, mikä puolestaan aiheutti valtavan istutuskiireen ja noin 120 tomaattikasvilleni huiman kasvupyrähdyksen, hieman paahteen tuottamia vaurioitakin.

Turussa 9. toukokuuta 2017 ja 2018. Vuosi sitten satoi tuolloin vielä kerran lumet maahan ja tomaatit odottelivat sisätiloissa kasvihuoneeseen pääsyä. Tänä vuonna oli tuona päivänä ihanan lämmintä ja puutarhassa täysi tohina päällä.

Vuosi sitten olin vuorotteluvapaalla, joten istutusten aikataulu oli väljä. Nyt maiden kuivuttua istutuskuntoon piti töiden jälkeen toimia ripeästi: muokata ja lannoittaa ja sitten viikon, parin päästä istuttaa - ja istuttaa. Työ todellakin haittasi harrastuksia. Siinä tulipalokiireessä en merkinnyt edes ylös avomaan tomaattilavojen istutuksen päivämäärää, mutta 24.5. olen ottanut kuvia valmiista lavoista. Aika samoihin aikoihin istuttelin avomaalle viime vuonnakin, silloin riskillä, hyvin koleassa säässä, nyt helteen uuvuttamana.

Tässä lavassa kasvaa yhdeksän minulle uutta venäläistä avomaan lajiketta, vertailukohtana aikainen '42 Days'- lajike (oikeassa nurkassa). Kuvattu 24. toukokuuta, jolloin avomaan istutusurakka oli valmis.

14. – 16. toukokuuta Turussa oli lämpöä iltapäivällä melkein +30 astetta, joten maitopurkkitaimet pienessä kasvihuoneessani kärsivät armottomasta paahteesta. Vaikka kaikki räppänät olivat auki, näin tällaisen päivän jälkeen mittarissa maksimilukeman +46 astetta. Helle kuitenkin näytti olevan enemmän hyödyksi kuin haitaksi: se vauhditti tomaatit hurjaan kasvuun ja kukintaan. Moni on Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä raportoinut, että runkotomaatit ovat kehittyneet kaksihaaraisiksi ilman, että tarhuri on ehtinyt mitään varkaita pois taittamaan. Joillakin ylälehdet ovat kehittyneet epämuotoisiksi. Minun taimissani tapahtui nopeaa haaroittumista, johon ei puuttunut, koska oli aikomuskin kasvattaa osa runkotomaateista kaksi- tai kolmihaaraisina, vaikka sen sanotaankin hidastavan hedelmien kypsymistä. Muutamassa kasvissa on epämuotoisia ylälehtiä.

Toinen uusi asia on ollut kastelun suuri tarve ja sadeveden puuttuminen. Viime vuonna avomaan tomaatteja ei tarvinnut kastella kuin pari kertaa, koska taivaalta tipahteli pitkin kesää sopivasti. Nyt joudun kantamaan kaiken veden niille kannuilla ja opettelemaan kantapään kautta oikeaa annostelua. Vettä pitää sitä paitsi ottaa kalliilla hinnalla kaupungin vesijohtoverkosta; hinta on liki 4 euroa kuutio. Turussa on satanut viimeksi 17.5. ja silloinkin vain kolmisen milliä, joten sadevesiastioissa ole viikkoihin ole ollut mitään. Toissa yönä kovasti odotin sadetta, jonka ennusteen mukaan piti pyyhkäistä yli lounaisen Suomen. Sadealue on kuitenkin hajonnut Turun kohdalla, ja aamulla meillä sademittarin pohjalla oli vain muutama pisara. Turun virallisella mittauspisteellä lukema oli 0,2 milliä.

Ja kuumankin kevään vitsaus oli kesäkuun alussa halla. Meillä ei lopulta hallaa ollut, vaan alin minimilukema kylmälavan pinnassa oli +2 astetta 7. kesäkuuta. Torjuin kuitenkin kylmää rakentamalla lavojen päälle kynttilöin lämmitettävät teltat, kietomalla yksittäiskasveille harsoja ja siirtämällä niin paljon ruukkuja kuin mahtui kasvihuoneeseen, jossa lämpöpuhaltimen termostaatti oli säädetty +14 asteeseen.

Tällaiset harso- ja muoviteltat suojasivat kahta kasvilavaa kylminä öinä. Telttojen sisällä maahan upotetuissa lasipurkeissa paloi läpi yön puolentusinaa kynttilää. Muissa lavoissa kiedoin kasveja erikseen harsoon.

Kasvihuoneen ja talon seinusta ovat viimevuotiseen

tapaan täynnä ruukkuihin istutettuja tomaatteja.

Talon edustalle rakensin matalan hyllyn,

joten kasveja on kahdessa rivissä.

Ja niin etenin kasvihuoneessa riesasta riesaan: koska ruukkuihin istutetut tuuheat ja näköjään liiankin hyvin kastellut tomaatit olivat useita päiviä sullottuina kasvihuoneeseen kylmää pakoon, vieläpä suljettujen ovien takana, oli lehtiin alkanut jo kehittyä härmälaikkuja. Totesin uhkaavan tilanteen toissapäivänä, kun Turussa oli taas hellepäivä ja vapautin tomaatit hallaevakosta. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikka-suositus on kasvihuone. Koska kasvihuone-lajikkeita on taas aivan liikaa, osalle on nyt tarjolla vain eteläseinustaa loppukesäksi. Lisäksi leikkelin runsaasti härmälaikkuisia alalehtiä pois. Ja koska nyt olen lomalla ja kotona, pystyn tarkemmin huolehtimaan kasvihuoneen tuuletuksesta ja lämmön säätelystä.

Mutta pääasia näyttää hyvältä: kukkia ja raakileita on paljon ja raakileet ovat ajankohtaan nähden isoja. 

Tämän kesän teemamaa Venäjä on saanut oman avomaan lavan, ja siellä kymmenen kilvoittelijan vertailulajikkeena on aika niin aikainen ’42 Days’. Toisen avomaanlavan, jossa kasvaa sekalaisempaa seurakuntaa – lisää Venäjää, mutta myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Norjaa - vertailukohtana on ’Polar Baby’. Lisäksi on yksi pikkulava, jossa muun muassa varttuvat vierekkäin 'Earliana' ja 'Early Wonder' sekä 'Sasha's Altai' ja 'Grigori Altai'.

Erilliskasveina valkosipulilavojen nurkissa kasvavat alaskalaiset erikoisuudet ’Early Tanana’, ’Kallio’ ja niiden kaverina ’Alaska’.  'Tananassa' on runsaasti kukkia mutta ei vielä kovin isoja raakileita.

Tilanne 13.6. avomaalla (kylmälavassa ellei toisin mainittu)

Suurimmat raakileet: ’Cold Set’ (suurimman läpimitta 6 cm), ’Prairie Fire’ (5 cm), venäläisistä 'Beliy Naliv '(ruukussa), ´Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Vzryv’.

'Pairie Fire' oli voittaja Alaskassa 2006 tehdyssä avomaan viljelykokeessa, 

joten odotukset ovat korkealla myös Suomen Turussa - ja hyvältä näyttääkin.

Eniten raakileita: ’Beliy Naliv’ (ruukussa), ’Ida Gold’, ’Oregon Spring’, ’Sasha´s Altai’, ’Sibirjak’, ’Stupice’.

Paljon kukkia: ’Betalux’, ’Early Tanana’, ’Norderås Busk’ ja ’Polar Baby’

Tilanne 13.6. kasvihuoneessa

Suurimmat raakileet: 1. ’Malakhitovaja Shkatulka’ (= 'Malachite Box' = malakiittirasia), 2. ’Hurma’, 3. ‘Black Burgundy’ ja ‘Jantar’.

Paljon raakileita: ’Azoychka’, ’Jaune Flammee’ ja ’Todd County Amish’

*    *    *

Puutarhan surkeita ilmestyksiä: ’Apelsin’ ja viime vuoden ihannetyttö ’Zlatava’. Nämä kasvit ovat keltaisia, ohuita rimpuloita. En tiedä, miksi. Ehkä työ on haitannut harrastuksia jokin istutusilta niin pahasti, että ruukkuun on päätynyt väärä määrä lannoitetta.

Niin, lannoitus! Lavat lannoitin kannanlannalla ja koivutuhkalla, ruukut pääosin Neudorffin tomaattilannoitteella, koska se oli kiireessä niin helppoa.

’Aussie’ otti kantaa kulttuurista omimista koskevaan keskusteluun vetämällä inkkaripäähineen päähän.

’Rosa Quartz Multifloraan’ tulee kukkia ihan "multina".

   *    *    *    

Jos kiinnostaa tulla katsomaan, miltä tomaattitarhani noin 120 lajiketta ja kasvia näyttävät, tervetuloa jälleen meille Turkuun Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Se on sunnuntaina 1. heinäkuuta kello 12 - 18.

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Kevät etenee edelleen hitaasti, mutta sen verran toivoa on ilmassa ja sääkartoilla, että olen uskaltanut siirtää pääosan noin sadasta tomaatintaimesta maitopurkeissaan kasvihuoneeseen ja jättänyt ne öiksikin sinne. Kasvihuoneessa ovat myös ne seitsemäntoista tainta, jotka ehdin lauantaina istuttaa lopullisiin kasvatusruukkuihinsa, ennen kuin äitienpäivin tohinat ja kevätflunssa katkaisivat istutusurakan. Kasvihuoneen asukit ovat yöt lämmittimen huomassa, ja sen termostaatti on säädetty +12 asteeseen, koska tavoitteena on vähintään +11 astetta.

Seitsemäntoista tainta, seitsemäntoista lajiketta, on nyt istutettu kasvatusruukkuihin. Suurin osa taimista ja lajikkeista kasvaa vielä maitopurkeissa. Lämpöpuhallin pitää öisin kasvihuoneen ilman vähintään +11 asteessa.   

Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen, neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin oli vähän turhan pitkä.

Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään.

Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen, josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.

Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys

yhteiskuntatieteilijälle.

Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa kääntää maahan.

Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä. Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen istutusta."

Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa: Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.

Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio

kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.

Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen multa taitaa olla aika tujua tavaraa.

Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)

Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien

kuoret lannoituskokeiluhini.

Näin sitä kielitieteeseen erikoistunut sosiologi ja toimittaja on vanhoilla päivillään päätynyt laskemaan siskon antamista lanta-analyyseistä kananpaskan NPK-koostumuksia ja miettimään, miten monta desilitraa puuntuhkaa ja teelusikallista munankuorijauhetta pitäisi sekoittaa joukkoon. Oppia ikä kaikki!

Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.