maanantai 15. toukokuuta 2017

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Kevät etenee edelleen hitaasti, mutta sen verran toivoa on ilmassa ja sääkartoilla, että olen uskaltanut siirtää pääosan noin sadasta tomaatintaimesta maitopurkeissaan kasvihuoneeseen ja jättänyt ne öiksikin sinne. Kasvihuoneessa ovat myös ne seitsemäntoista tainta, jotka ehdin lauantaina istuttaa lopullisiin kasvatusruukkuihinsa, ennen kuin äitienpäivin tohinat ja kevätflunssa katkaisivat istutusurakan. Kasvihuoneen asukit ovat yöt lämmittimen huomassa, ja sen termostaatti on säädetty +12 asteeseen, koska tavoitteena on vähintään +11 astetta.


Seitsemäntoista tainta, seitsemäntoista lajiketta, on nyt istutettu kasvatusruukkuihin. Suurin osa taimista ja lajikkeista kasvaa vielä maitopurkeissa. Lämpöpuhallin pitää öisin kasvihuoneen ilman vähintään +11 asteessa.   


Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen, neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin oli vähän turhan pitkä.
Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään.


Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen, josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.
Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys
yhteiskuntatieteilijälle.
Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa kääntää maahan.
Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä. Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen istutusta."

Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa: Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.

Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio
kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.
Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen multa taitaa olla aika tujua tavaraa.

Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)
Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien
kuoret lannoituskokeiluhini.
Näin sitä kielitieteeseen erikoistunut sosiologi ja toimittaja on vanhoilla päivillään päätynyt laskemaan siskon antamista lanta-analyyseistä kananpaskan NPK-koostumuksia ja miettimään, miten monta desilitraa puuntuhkaa ja teelusikallista munankuorijauhetta pitäisi sekoittaa joukkoon. Oppia ikä kaikki!


Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.


2 kommenttia:

  1. Niin hauska teksti! Itse olen opinnoissani joutunut jonkinverran pohtimaan noin niin kuin teoriatasolla myös lannoiteasioita, mutta summanmutikalla sitä kumminkin käytännössä menen. Aika hyvään tulokseen oon päässyt summamutikallakin, tosin keinolannoitteita en ole käyttänyt ollenkaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Elina, kommenteista! Hassua, että olen asunut lapsuuteni maatilalla, jossa on aina ollut kanoja - ja silti olen vallan osaamaton niiden jätösten käytössä.

    VastaaPoista