Tomatasting 2025: nämä kirsikkatomaatit ovat yli muiden

Minna, Anne, Sari ja Eija keskittyvät suoritukseen. Tomaatti-Ritu tarjoilee.

Kutsuin Turun Journalistiyhdistyksen jäsenistöä syysretkelle puutarhaani eli maistelemaan syksyn 2025 tomaattisatoa. Tomatastingiin osallistui yksitoista kiinnostunutta. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joista seitsemän oli kirsikkatomaateiksi luokiteltavia pienihedelmäisiä lajikkeita. Niitä on tällä kaudella ollut runsaasti kasvamassa, ja syyskuun lämpöjakso, joka päättyi viime viikolla, oli kypsyttänyt niitä sopivasti.

Toin tarjolle yhden lajikkeen kerrallaan ja kerroin sen nimen. Nimet oli myös painettu arvostelulomakkeeseen. Tosin ’Sweet Aperitif’ -lajikkeen nimen kirjasin lomakkeeseen muotoon SW Aperitif ja kysyttäessä narrasin sen tarkoittavan sanoja ”South West”. En halunnut heti nimessä paljastaa, että tuon lajikkeen hallitseva ominaisuus on ylenmääräinen makeus.

Cima ei ollutkaan oikea lajike. 

Pyysin maistelijoilta sanallisia luonnehdintoja kunkin lajikkeen rakenteesta, väristä, muodosta ja ennen kaikkea mausta sekä kokoavaa kouluarvosanaa.

Kouluarvosanoin mitattu maistelun tulos oli minulle kutkuttava ja palkitseva. Omien lajikkeiden sekaan ujutettu marketin laaritomaatti (salanimellä Cima = Citymarket) jäi keskiarvoissa viimeiseksi. Ja näin siitä huolimatta, että poimin laarista maisteluun kaikkein kypsimmät. Cimaa kuvailtiin ”perus-perustomaatiksi”, ”markettomaatiksi” ja ”kaupan tomaatiksi”. Maistelijoiden makuhermot olivat siis erinomaisesti hereillä!

'Sungold' on maistelujen kestosuosikki.

Maistelun voittaja oli ylivoimaisin pistein oranssi kirsikkatomaatti ’Sungold’. Se sai yhdeksältä yhdestätoista täyden kympin. Makua luonnehdittiin mm. sanoilla ”jaffamainen”, ”karkkimainen”, ”sokerinen”, ”äkäinen, maukas, marjaisa, vivahteikas, pirtsakka, imelä”, ”itse kasvatetun makuinen”, ”makea ja pisteliäs”, ”vastustamaton, makea, aromikas”, ”makea, raikas”, ”voisi sopia jopa likööriin”. Miinusta ei tuonut edes se, että suuri osa Sungoldeista oli halkeilleita. Se on näköjään lajikeominaisuus, joka ilmenee eteenkin näin loppukaudesta.

Nämä herkut syötiin maistelussa
niin tehokkaasti loppuun, että tänään
kuvan sai vain siemenpussista.

Kakkoseksi peräti 9,5:n keskiarvolla nousi itselleni uusi tuttavuus: keltainen kirsikkatomaatti ’Summer Sun’. Sitä on minulla ollut jonkin nimilappusekaannuksen takia kasvamassa sekä kasvihuoneessa että seinustalla, ja maistatuksessa oli sekaisin molemmista kasvupaikoista otettuja. ’Summer Sunia’ kuvailtiin sanoilla ”miellyttävä”, ”herkullinen”, ”jännä nahkamainen alkumaku, aika erikoinen”, ”imelä, hedelmäinen, iloinen yllätys, pehmeä, miellyttävä jälkimaku, hilloinen”, ”täydellinen maku eli ei super-mega-makea mutta tosi maukas”, ”sopisi salaatin makupalaksi”.

'Sweet Aperitif' taitaa olla yksi
makeimmista harrastajien lajikkeista.

Kiitettävien kerhoon ylsi myös kirkkaanpunainen pieni kirsikkatomaatti ’Sweet Aperitif’ 9,2:n keskiarvolla. Sen makua luonnehdittiin mm näin: ”kirpakka, raikas ja silti makea”, ”ensimaku happamahko, loppua kohti makeampi, melonivibaa”, ”pehmeä jälkimaku”, ”karkin tilalle fredagsmysiin”, ”vähän pisteliäs, kutittaa kielellä”, ”nyt ollaan asian ytimessä, todella makea, tasapainoinen”.

'Awesome Emma' kasvissa
raakileena...

... ja poikkeuksellisen tumma
kypsile haarukassa.

Maisteluun saapuessaan pari raatilaista kiinnitti huomiota mustia kirsikkatomaatteja tuottavaan korkeaan runkotomaattiin, joka kasvaa keittiön ikkunan edessä. ’Awesome Emma’ on ehdottomasti ”ulkonäkötomaatti”: sentin parin läpimittainen pipana, joka on raakana musta ja vihreä, kypsänä tummanruskea ja vaaleankertainen. Sen maku osoittautui nelossijan arvoiseksi. Sitä luonnehdittiin mm. näin: ”täyteläinen, hieman marjainen”, ”mehukas, pehmeä, hapokas”, ”jotain hedelmää, persikkaa tms.”, ”herkullisen makea, kuin hedelmä”, ”kävisi kakunkoristeeksi kuin ananaskirsikka”, ”omalaatuinen”, ”yllättävä” ja myös ”vähän vaatimaton”. Ja kommentti ulkonäöstä: ”sopisi halloweeniin”.

'Sprite' on pitkulainen kirkkaanpunainen luumutomaatti. Siinä maistelijat kiinnittivät huomiota etenkin napakkaan, kiinteään, jopa roiskahtavaan rakenteeseen. Maku oli keskitasoa. ”Tämän ostaisin”, ”makea, mehukas”, ”kävisi karkkitomaatista”, ”hilloinen ja lempeä”, ”ei maailmaa mullistava”.

'Ola Polka', kaunis salaateissa.

Löysin tälle kasvukaudelle uuden keltaisen pensastomaatin avomaankasvatukseen. Tämä lajike on ’Ola Polka’, ja sen hankalana tehtävänä oli olla maistelun avausnumero, jolloin arvosteluskaalat eivät ehkä vielä olleet virittyneet paikoilleen. Makua luonnehdittiin sanoin ”miedohko, keskimakea, umaminen, jälkimaku, varmasti hyvä kera öljyn, basilikan ja suolan, mutta yksinään vaisu”, ”aikas mauton”, ”yllätyksetön”, ”lievästi karvas, hedelmäinen, sopii salaatteihin”, ”perushyvä”. Ja koska porukassa oli toimittajia ”ei anna aihetta klikkiotsikoille”.'

Barryn hulluus viittaa kasvutapaan.

’Barry’s Crazy Cherry’ herätti lähinnä ihmetystä, ja sen kohdalla arvosanat hajosivat eniten. ”Ei erityisen hyvä tai crazy”. Parempiakin mainesanoja tuli: ”mieto, savuinen-tuhkainen, karvas jälkimaku, maskuliininen, villainen, tyly”, ”mieto mantelimainen maku”, ”miedon maukas, ei crazy”, ”vaisu, sitruunaisuutta”, ”marjaisa”, ”kirpeyttä on, mutta maku jää vaimeaksi”, ”maussa pientä sitruunaisuutta, yllättävän hapokas näin vaaleaksi”. Paljastin keskustelun päätteeksi, että ”crazya” tässä lajikkeessa on kasvutapa. Pensas tekee hillittömän runsaita raakilenippuja. Ja onhan se muotokin kreisi, sellainen pisaramainen pötkylä.

Valkoiset ovat usein hyvin mietoja.

Häntäpään lajikkeista ’Dr. Carolyn’ on valkoinen isohko kirsikkatomaatti, joka muiden valkoisten tapaan on hyvin mieto. Maistelijat arvioivat sitä näin: ”persoonaton”, ”vähän mauton”, ”kevyt, lievästi makea, persoonaton”, ”maku ok mutta ei Pulitzer-tasoa”, ”lihamainen”, ”mieto ja mitätön”. Kiinnostavaksi osoittautui vain ulkonäkö: ”kuun valossa kasvanut”, ”kalpeanaama”, ”näyttävä vaaleus” ja ”erilaisuudesta plussaa”.

'Deutscher Fleiss' on satoisa.

'Deutscher Fleiss’ (suom. "saksalainen ahkeruus") sai nyt edustaa tomaattitarhani useita peruspunaisia avomaan pensastomaatteja, joiden tehtävää on tuottaa massaa, esimerkiksi ketsuppiin. Sen makua arvioitiin mm. näin: ”vivahteikas, tasapainoinen hapokkuus, perushyvä”, ”tavanomainen”, ”mieto”, ”ihan ok, ei herätä tunteita”, ”tulee mieleen lämpimät voileivät", ”maku parempi kuin Cimassa (= hämäystomaatti "Citymarket"), mutta ei tämä nyt oikein lähde”, ”lidlihtävä”.

Tässä tulos vielä taulukkomuodossa. 

LAJIKE	KESKIARVO	VAIHTELUVÄLI
Sungold	9,8	9 - 10
Summer Sun	9,5	9 - 10
Sweet Aperitif	9,2	8 - 10
Awesome Emma	8,7	7 - 10
Sprite	8,6	7 - 10
Ola Polka	7,7	6 - 9
Barry’s Crazy Cherry	7,3	4 - 9
Dr. Carolyn	7,2	6 - 8
Deutscher Fleiss	6,8	6 - 8
Cima	6,5	5 - 8

Kymmenen lajiketta urakoitu!

Tomatasting 2025 antoi minulle tomaattiharrastajana arvokasta tietoa kasvattamieni tomaattien mausta. Toivon mukaan se oli maistelijoille kiinnostava elämys.

Kesän 2024 tomaatit – herkku vai huti?

Rakastan tätä värien kirjoa!

Mikä tomaattikesä! Ja sääennusteiden mukaan se jatkuu edelleen.

Elokuu ei ainakaan täällä lounaisessa Suomessa ole tuonut katkosta heinäkuussa alkaneeseen muhkeaan sadontuottoon. Neljä kasvia tosin olen poistanut ruttoisten hedelmien takia, mutta tartunnat ovat – kop-kop! – rajoittuneet niihin, ehkä kuivan sään takia. Moni hurjaksi ennustettu saderintama on pyyhkäissyt Turun yli tipauttaen vain pari milliä vettä, joten elokuun sään yleisilme on ollut kuiva.

Sato tomaattitarhassani on suurempi kuin koskaan. On vaikea sanoa, mikä on suotuisien säiden ja mikä voimallisen täristelyn ja lannoituksen ansiota.

Alkukaudesta täristelin kasvihuonetomaattien kukkia useammin kuin koskaan, ja uskon sen vaikuttaneen hedelmien lukumäärään. Heinäkuussa täristelyyn tuli kahdentoista päivän katkos, kun olimme lomamatkalla, mikä näkyy pienenä aukkona sadontuotannon jatkumossa.

Lannoituksen suhteen olen ollut runsaskätisempi kuin aiemmin. Olen jatkanut kaliumvoittoisella kasvihuoneviljelyyn tarkoitetulla tomaattilannoitteella lannoittamista vielä heinä-elokuussa. Heti kun kasviin on tullut lakastumisen ja kellastumisen merkkejä, olen antanut täydennyslannoitusta ja saanut lehdet taas vihreäksi.

Lajikkeita on tänä kesänä kasvamassa noin 60, melkein kaikki itselleni uusia tuttavuuksia.

Huomioita lajikkeista

AVOMAALLA

Ambrosia Orange. Hitaasti kehittynyt kirsikka-
 ja runkotomaatti. Kasvattajan palkitsee
kypsien hedelmien hunajankeltainen väri ja
maussa tasapainoinen makean ja happaman
yhdistelmä. Ei ole äkkimakea kuten Sungold F1.
Miinuksena taipumus halkeiluun nyt syksymmällä.

Bing Cherry ja Blue Bayou. Mustia kirsikkatomaatteja, jotka
ovat olleet puutarhan katseenvangitsijoita. Kannan
ympärys jää mustaksi, ja muu osa kypsyy
ruskeanpunaiseksi. Maukkaita!

Italian Roma. Kiinteä, kuivahko ns. pastatomaatti ruuanlaittoon.
Pääsato on nyt vasta tulossa. Vajaa metrinen pensas.

Juliet, kuvassa oikealla, vasemmalla Skorospelka. Juliet on
vaarallisen rutonarka, koska se sairastui näinkin
hyvien säiden vallitessa. Sitä paitsi sen pääsato oli
kypsymässä vasta nyt elokuun lopulla. Siis: hyödytön lajike.

Pokusa. Satoisin tietämäni punainen kirsikkatomaattilajike.
Kasvoi terassilla eli avomaalla. Makea, kerrassaan ihana!

Sheboygan. Vadelmanpunaiset tomaatit ovat tavattoman
nättejä. Samaa väriä tunnustivat tänä kesänä
sydäntomaatti Malinowy Retro ja työkaverilta saatu satoisa
ja vahva Rugby F1. (Yleensä en kasvata hybridejä.)

Roi Humbert. Perinnelajike, joka oli
 mukana puutarhahistoriallisista syistä, mutta
 ei pärjännyt uudemmille lajikkeille. Varsi oli
tavattoman tanakka, mutta jostakin syystä
latvus ruskistui, ja pieneksi jääviä hedelmiä vaivasi
latvamätä enemmän kuin muita.

.

Alsu, Bohun, Luban (kuvassa), Sultan F1. Hyviä, hieman
erityyppisiä avomaan pensaita. Alsu aikaisin ja
suurihedelmäisin, mutta lopetti aika lailla kerrasta.
Bohun sen sijaan aloittelee kakkoskierrosta.
Lubanissakin on isot hedelmät.
Sultanista huomaa sadon määrässä, että se on hybridi.

KASVIHUONEESSA

Armenian. Kasvihuoneen upein! Tuotti lukuisia
kelta-oranssi-punaisia puolikiloisia tomaatteja.

Bezrazmernyi. Pukkasi jo elokuun alussa kesän suurimman
möllykän (616 g). Nimi on venäjää ja tarkoittaa
kuvaavasti valtavaa, suunnatonta.

Cherokee Lime Stripes. Ruskealla pohjalla
limenvihreitä raitoja. Maku erinomaisen raikas.

Orange Banana on tuottanut heinäkuusta lähtien tasaiseen
tahtiin kellanruskeita kiinteitä, pitkulaisia tomaatteja,
joissa on hyvä, tasapainoinen maku.

Tigrino. Miksiköhän Seklos-siemenfirma myy oikein
kuvallisessa paperipussissa näin huonoa lajiketta?
Isot kirsikkatomaatit ovat toki kauniita: ruskean ja vihreän
raidallisia, mutta tomaatin kuori on kova ja
sitkeä ja hedelmä on kypsänäkin kitkerä. Kesän huti!

1884. Hieno perinnelajike, joka tuottaa isoja
punaisia pihvitomaatteja.

* * *

Tässä päällimmäisiä havaintoja. Seuraavassa postauksessa vertailen tämän kesän amppelitomaattilajikkeita.

Loppukevennyksenä tämä silmällinen Italian Roma -tomaatti, jonka olen nimennyt Vaanijatomaatiksi. HUH!

Tomaatteja paratiisissa & varkaita Sungoldeissa

Olipas melkoinen pikakelaus kesään, kun Paula Ritanen-Närhen toimittama ja Stanislav Voroninin kuvaama Paratiisi takapihalla -ohjelman meillä kuvattu jakso tuli julki lauantai-iltana 6.4. Tuli kesän ikävä ja uusi innostus: kohta piha on noin vihreä ja tuottaa satoa.

Tuosta pääsee Youtubeen katsomaan. Jakso on kuvattu elokuussa 2022, jolloin tomaatin pääsatokausi ole menossa.

  *   *   *

Tässä osa taimista. Lisää on ripoteltuina ikkunoiden edustoille muissa huoneissa.

Taimikasvatus sisällä on hyvässä vauhdissa. Tein kasvihuonetomaattien pääkylvöt helmikuun lopussa ja avomaantomaattien maaliskuun alkupuoliskolla.

Otin varkaiden kasvattamisen nimissä sananmukaisen varaslähdön tammikuun lopulla kylvämällä muutaman Sungold F1 -siemenen. Sungold on monelle tuttu ihanan makea korkeakasvuinen ja aikainen oranssi kirsikkatomaatti. Sen ainoa huono puoli on se, että lajike on hybridi (pussissa merkintä F1) eli siitä ei kannata eli käytänössä ei voi kerätä siemeniä seuraaviin satokausiin. Kaveista tulisi todennäköisesti erilaisia kun edellisenä vuonna. Siemenet ovat hybrideinä suhteellisen kalliita.

Tänä vuonna päätin monistaa Sungoldeja kasvattamalla varkaita. Tänään napsauttelin kaksi varasta juurtumaan vesilasiin, ja pian ne voi istuttaa omiin ruukkuihinsa. Ja lisää varkaita on tulossa. Katkaisen myös pitkien emokasvien latvat juurtumaan, jolloin maitopurkissa kasvava osa tekee jostain haarasta uuden latvan. Näin kolmesta emokasvista saa vähintään puolentusinaa uutta Sungold-yksilöä.

Varkaista komein.

Tavoitteena vahvat juuret.

*   *    *

Talvi on pitänyt Turkua otteessaan ja on ollut vallan pilvistä, joten en vielä haaveilekaan taimien siirtämisestä kasvihuoneeseen. Taimet varttuvat sisällä ikkoinoiden edustoilla ja keinovalossa, ja vuodentakaisen led-katastrofin takia nimenomaan loisteputkien - ei ledien - alla. Tomaatintaimia tuhonneet Nelsonin ledit valaisevat kukkia ja paprikoita.

Balkoni Red on pullauttanut ekan raakileen.

Kaikkea on taas kylvettynä liikaa, mutta ikkunanedustilaa on aiempaa enemmän, koska mieheni nikkaroi yläkerran aulan yläikkunoiden edustalle yhteensä 4,5 metriä ikkunalautaa.

Uusi ikkunalauta on ihana. Vaan kun paistaisi aurinko....

Vihreä se vasta herkkua on

'Green Grape Cherry' on makea kuin karkki.

Tänä kesänä tomaattiviljelmilläni erityisteemana ovat olleet vihreiksi jäävät tomaattilajikkeet. Amerikkalaiset, jotka rakastavat kirjainlyhenteitä, käyttävät näistä lyhennettä GWR. Se tulee sanoista green when ripe(ned). 

Kiinnostus GWR-tomaatteihin syttyi vuosia sitten raidallisesta lajikkeesta ’Green Zebra’, joka on paitsi kaunis myös maukas. ’Green Zebra’ lienee tomaattiharrastajien parhaiten tuntema vihreäksi jäävä lajike. Muistaakseni jopa sen taimia oli keväällä myynnissä Plantagenissa.

Pystyn yhä palauttamaan mieleen ensimmäisen makuelämykseni 'Green Zebrasta'
viiden vuoden takaa. Maku oli erityisen raikas. 

Rakkaus GWR-tomaatteihin syventyi vuosi sitten, kun tomaattimaistelun 2022 voittajaksi singahti Yhdysvaltain Tennesseestä kotoisin oleva pihvilajike ’Aunt Ruby’s German Green’. Eräs maistelija kuvaili sitä näin: ”Rönsyilevä, äärimmäisen mehukas, makea, omenainen, hyvä hapokas jälkimaku, joka viipyilee.” Eräs tuttu tomaattiharrastaja taas vannoo irkkuliköörin nimeen – hänen suosikkinsa on siis ’Irish Liqueur’.

Vuosi sitten pidetyn Tomatastingin voittaja.

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä moni kehuu 'Green Envyä', josta minäkin olen aina tykännyt.

'Green Envy' -tomaatteja oli minulla kasvamassa kesällä 2016.

Kotipuutarha-lehdessä todettiin keväällä 2023, että ”kun maku on tomaattisadon määrää tärkeämpi, kannattaa valita lajikkeita, joilla on vihreät hedelmät”.

Tilasin alkuvuonna puolalaisesta Pomidorlandiasta useita itselleni uusia lajikkeita, joiden hedelmän väri on vihreä, muun muassa ’Cerise Verte’, dwarf-lajike ’Emerald Giant’, ’Green Doctor’s Frosted’, ’Green Copia’, ’Green Giant’, ’Blue Green Zebra’ ja ’Green Grape Cherry’. Ennestään siemenkansiossa oli irkkulikööri, jota en täksi kaudeksi kylvänyt, sekä vanha tuttu lajike ’Malakhitovaja Shkatulka’, englanniksi ’Malachite Box’, suomeksi malakiittirasia.

Dwarf-lajike 'Emerald Giant' tuotti tänä kesänä hyvän sadon.

Nyt on vihreiden summauksen aika.

Tiesin etukäteenkin, että GWR-lajikkeissa on se hankala puoli, ettei niiden kypsyyttä havaitse samaan tapaan helposti värin perusteella kuin punaisten, keltaisten, mustien ja valkoisten tomaattien. Vihreiden viljely ei ole huolimattoman hommaa. GWR-tomaatin kypsyyden huomaa hellästi puristamalla, vaikkapa silmät kiinni. Kun tomaatti on joustava tai pehmeä, hedelmä on valmis. Joissakin lajikkeissa havaintoapuna on värin muuttuminen raa’anvihreästä kellan- tai ruskeanvihreäksi.

Tämä hankaluus realisoitui minunkin tarhassasi: kypsiä GWR-tomaatteja on jäänyt havaitsematta puskasta, vaikkei viljelmäni nyt kovin suuri olekaan. Niitä on ehtinyt mennä ylikypsiksi ja homeisiksi, jolloin osoitteena on ollut suoraan komposti.

Toinen ongelma saattaa johtua tästä syksystä eli sateista ja suuresta ilmankosteudesta. Nimittäin kasvihuoneessa kasvaneet vihreät kirsikkalajikkeet ’Cerise Verte’ ja ’Green Doctor’s Frosted’ ovat tuottaneet mukavasti satoa, mutta järjestään kaikki kypsät ovat olleet haljenneita. Sää- ja kosteuselitystä vahvistaa se, että parvekkeelle kuivempiin oloihin siirretyn ’Green Grape Cherry’ -kasvin hedelmät ovat olleet ehjiä.

'Cerise Verte' - kaikki tomaatit
 haljenneita.

Mutta se maku!

Jos pitäisi valita kesän ”geeweeärristä” herkuista herkuin, se on ’Green Grape Cherry’. Se on kuin omalaatuinen karkki, jossa yhdistyy makeus, hedelmäisyys ja täyteläisyys.

Satoisuudessa parhaita ovat olleet vanha tuttu ’Malakhitovaja Shkatulka’ ja perunalehtinen kompakti dwarflajike ’Emerald Giant’.

Sadon määrässä pettymys oli ’Green Giant’. Tarhallani kuitenkin on aina kasvamassa vain yksi lajike kutakin, eikä yhden kasvin perusteella voi tuomita koko lajiketta.

Kasvihuoneen kauneimmistoa edustaa vihreän- ja ruskeankirjava raidallinen ’Green Copia’. Hyvin samannäköiseksi osoittautui tuttavankauppaa saatu lajike ’Girl Girl’s Weird Thing’. ”Girl Girlin kumma asia” on nettitietojen mukaan ’Green Zebran’ mutaatio. Kanadalainen Jessica Hughes antoi tällaisen nimen, koska hänen Girl Girl -niminen tyttökoiransa söi tämän kasvin tomaatteja. "Tyttötyttö" on lajikkeena kovin myöhäinen; olen siitä saanut näin syyskuun alussa vasta muutaman hedelmän.

'Girl Girls' Weird Thing' - lajike, jonka nimi on tomaattimaailman kummallisimmasta päästä.

Kaikki pihvikokoiset GWR:tä ovat olleet maukkaita, ehdottomasti maukkaampia kuin kasvihuoneen valkoiset lajikkeet, joita tuli laitettua liikaa. Valkoiset ovat kauniita mutta maultaan aika latteita.

Joitakin vihreitä kasvaa kasvihuoneessani varmasti jatkossakin.

*   *   *

Myöhään alkanut tomaatin satokausi 2023 taitaa lopahtaa heti syyskuun alussa, sillä parissa avomaan kasvissa on näkynyt ruttoisia lehtiä. Olen heittänyt ruttoiset kasvit pois, mutta on vain ajan kysymys, koska tauti roihahtaa koko puutarhassa, varsinkin kun säät ovat näin märät. 

Kyllä, pelkkä led-valo voi olla tomaatintaimelle tuhoisaa

Led-valo ei sopinut ollenkaan ainoaksi kasvatusvaloksi lajikkeelle Polar Beauty. Ensin putosivat sirkkalehdet, sitten lehdet alkoivat kärsiä ödeemasta ja koko kasvusto kiertyi kippuralla. Juuristo jäi hyvin heikoksi.  

Nelsonin led-lista ei näytä sopivan kaikille tomaattilajikkeille ainoaksi taimikasvatusvaloksi. Tämä on johtopäätös kolme viikkoa kestäneestä kasvatuskokeilusta. Lajikkeiden välillä osoittautui olevan suuria eroa sen suhteen, sietääkö se led-valoa vai ei.

Pahimmillaan pelkän led-valon varassa kasvanut tomaatintaimi surkastui täysin. Näin kävi Polar Beauty -pensaslajikkeelle, joka ensin tiputti sirkkalehtensä ja sitten vääntyi epämuodostuneeksi tikuksi. Polar Beauty tiputti sirkkalehtiään myös loisteputken alla, eli sen voi sanoa olevan todella ödeemaherkkä.

Samaan aikaan toinen lajike, kasvihuonetomaatti Alicante, kasvoi ledin alla verraten normaalisti ainakin kokeen loppuun asti, mutta tiputteli kyllä sirkkalehtiään ja oli väriltään poikkeuksellisen violetti.

Anmore Dewdrop -lajike oli keskikastia, mutta sen nopeimmin kasvanut taimi oli kokeen päättyessä kaikkien tuhoutunein.

Tilanne eilen, kokeen päättyessä: Anmore Dewdropin ensin niin tanakassa
kasvussa ollut taimi tuhoutui nopeasti viimeisen viikon aikana. Vasemmalla näkyy tuhoutuneita Polar Beauty -taimia.

*   *   *  

Koeasetelma oli seuraavanlainen: Kylvin 30.3. kaksi samanlaista neljän erilaisen lajikkeen satsia ja asetin ne kasvamaan muuten samanlaisiin oloihin, mutta toiselle tuli päälle Nelson Gardenin loisteputki ja toiselle Nelson Gardenin led-lista.

Kasvatuspaikkana oli sauna, joka oli muuten täysin pimennetty, ikkuna pahvilla ja ovi paksulla täkillä. Koekasvustot ja valot tulivat mahdollisimman etäälle toisistaan ja niiden välissä oli pahvista tehty seinä, jotta valot eivät vaikuttaneet ristiin. Valot olivat päällä klo 8 - 23 eli 16 tuntia.

Saunan lasioven pimensi täkki. Koekasvustojen ja valojen välissä oli pahviseinä.

Lajikkeet olivat:

1. Anmore Dewdrop, haarova amppelilajike

2. Polar Beauty, avomaan pensastomaatti Alaskasta

3. Alicante, perus kasvihuonetomaatti

4. (Summer Cider, pihvitomaatti kasvihuoneeseen)

Summer Cider -lajikkeen siemen (itse keräämäni) osoittautui heikkolaatuiseksi ja iti epätasaisesti, joten jätin sen pois kokeesta.

Kokeen alkuasetelma.

Joka lokeroon kylvin 2 siementä, ja asetin päälle muovikannen. Itämisen edetessä nyppäsin tuplat pois. Kaikkiin lokeroihin ei silti tullut tainta, ja itäminen jakaantui harmillisen pitkälle ajanjaksolle, mikä vaikeutti kokeen tulkintaa. Lämpötila oli itämisen aikana enimmäkseen +24-25. Kaikissa kennoissa oli Biolanin kylvö- ja taimimulta. Punnitsin molemmille kasvustoille saman määrän vettä kokeen alkaessa, myöhemmin pyrin samanlaiseen kastelun näppituntumalla. 8.4. havaitsin loisteputken valon heikentyneen, jolloin vaihdoin sen. Kokeen edetessä laskin hieman lämpötilaa, n. +22 asteeseen. Säädin valoja kasvun edetessä niin, että ne olivat aina n. 7-10 sentin päässä korkeimmista taimista.

Sirkkalehdet tulivat molemmissa kasvustoissa esiin aivan samannäköisinä, vihreinä ja terveinä.

11.4. näkyi ensimmäinen vaurio ensimmäisenä
itäneen Anmore Dewdrop -taimen
sirkkalehdissä. Lehden reuna
alkoi ikään kuin kuivua.

Polar Beautyn tuho alkoi näin ja
eteni nopeasti.

Loisteputken alla kasvusto oli paljon paremmassa kunnossa. Itäminen ja kasvu oli harmillisen epätasaista.

Torstaina 20.4. lopetin kokeen, ja nyt kuvat puhuvat puolestaan.

Polar Beautyn taimet tuhoutuivat pelkän led-valon alla täysin (4 vasemmanpuoleista tainta). Myös pelkässä loisteputkivalossa kasvaneilla (2 oikealla) oli vaikeuksia: sirkkalehdet irtoilivat. Tämä lajike on näköjään erittäin herkkä tekemään ödeemaa. Siemen oli sen verran vanhaa, että itäminen oli heikkoa, joten verrokkitaimia ei tullut samaa määrää.

Anmore Dewdrop -lajikkeen led-valon alla ollut "ykköstaimi" elikkä vahvimmassa kasvussa ollut taimi ehti kokeen lopettamiseen mennessä tuhoutua täysin (1. taimi keskilinjan vasemmalla puolella). Muut ledien alla olleet tiputtelivat sirkkalehtiään, esim. 2 vasemmanpuoleista. Yhdessä led-taimessa sirkkalehdet olivat vielä tallella, siitä tarkemmin alla. Loisteputken alla Anmore Dewdrop -taimet kasvoivat normaalisti (taimet keskilinjan oikealla puolella). Sirkkalehdetkin ovat tallella.  

Siinä ledien alla olleessa Anmore Dewdrop -taimessa, jossa vielä oli sirkkalehdet tallella, ne olivat muuttuneet kellertäviksi ja laikukkaiksi, mikä enteilee näivettymistä ja pois putoamista (oikeanpuoleinen taimi). Loisteputken alla kasvaneen Anmore Dewdrop -taimen sirkkalehti on terveen vihreä.

Led-valoa sieti kokeen lopettamiseen mennessä parhaiten lajike Alicante (3 vasemmanpuoleista tainta), joskin senkin taimet tiputtelivat sirkkalehtiään . Taimien väriero on voimakas: Pelkkää led-valoa saaneet ovat violetteja, loisteputken alla olleet vihreitä. Alla tarkempi kuva värierosta.
 

Alicante-lajikkeen latvoja: Vasemmalla led-taimi, jossa ei ole enää sirkkalehtiä ja väri on violetti, oikealla loisteputkitaimi, jossa sirkkalehdet ovat tallella ja väri on vihreä.

Kun ensimmäistä kertaa kirjoitin led-katastrofistani blogiini, moni kommentoi, että hänellä samainen Nelsonin led-lista toimii hyvin. Selitys voi nähdäkseni olla 1) lajikkeessa ja 2) kasvatuspaikassa -  ehkä siihen lankeaa myös päivänvaloa? Tämä koe tehtiin umpipimeässä, jotta nähtiin pelkän keinovalon vaikutus.

Johtopäätökseni kokeesta on tämä: En tule käyttämään ostamiani led-listoja tomaattien taimikasvatuksessa. Koska pyrin tomaattiharrastuksessani mahdollisimman monien lajikkeiden kokeilemiseen, en voi ottaa riskiä, että osa lajikkeista on herkkiä led-ödeemalle. Ja varsinkin, kun minulla on hyvin rajallisesti käytössä etelänpuoleista ikkunanedustaa, jossa luonnonvalo kompensoisi näiden led-listojen ilmeisen puutteellista spektriä.

Ja tämä koetulos koskee vain omistamiani Nelson Gardenin led-listoja. On varmasti sellaisia ledejä, jotka toimivat paremmin.

*   *   *

En ole kasvipatologi - vaan sosiologi!, sentään myös tiedetoimittaja -  mutta lyhyesti vielä siitä, mikä on ilmiön tieteellinen selitys. Eräs kokenut tomaattiharrastaja vinkkasi googlaamaan termillä intumescence, jota sanotaan myös ödeemaksi. Sillä asia alkoi avautua. Suuri kiitos avusta!

Tässä linkissä on perustietoa asiasta ja oma suomennokseni:

On yleisempää havaita ödeemaa sellaisissa taimissa, joita on kasvatettu ilman laajakirjoista säteilyä (auringonvalo), kuten täysin suljetuissa ympäristöissä. Kasvit, jotka ovat kasvaneet suljetuissa ympäristöissä, eivät altistu tietyille aallonpituuksille, sellaisille, jotka ovat näkyvän valon spektrin ulkopuolella, nimittäin ultraviolettisäteilylle ja FR-säteilylle (pitkä punainen, aallonpituusalue 700–750 nm).

Lajikkeiden eroista tässä. Tutkitut 12 lajiketta ovat japanilaisia, minulle aivan vieraita. Sivulla 3 näkyy yhtä tuhoutunut taimi kuin minun Polar Starini. Tässä japanilaistutkimuksessa tutkittiin myös ilman ja kasvualustan kosteuden vaikutusta ödeeman kehittymiseen. Kosteus tai märkyys altistavat sille. Tomaatintaimen elinvoimaisuuden mittarina käytettiin varsi/juuri (S/R) -mittasuhdetta. S/R-suhde ja ödeeman vakavuus korreloivat positiivisesti.

Tässä linkissä todetaan, että ödeema johtuisi nimenomaan UV-B-säteilyn puutteesta. Se on auringonvalon lyhyin aallonpituus, 300-320 nm. Vakavissa tapauksissa ödeema johtaa tomaatintaimen kuolemaan. UV-B-säteilyn puute tulee vastaan, kun tomaatteja kasvatetaan suojatuissa ympäristöissä, kuten UV-säteilyn blokkaavista muoveista tehdyissä tunneleissa tai sellaisen sähkövalon alla, jossa ei ole mukana UV-säteilyä, kuten ledit.

En tule jatkossa käyttämään ainakaan tämänmerkkisiä led-listoja tomaatin taimikasvatuksessa. Käytän loisteputkia niin kauan kuin niihin saa varaosia - ja mies on hankkinut hyllylevyä, josta rakennetaan uutta ikkunaneduspaikkaa taimille. LUONNONVALO ON PARASTA!