Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.

Väsynyt mutta onnellinen

Ensimmäinen osallistuminen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan on nyt ohi. Olo on todella tyytyväinen, sillä päivän mittaan vieraskirjaan kertyi 54 nimeä, ja kiinnostuneita ihmisiä tuli jopa satojen kilometrien takaa. Kävijämäärä on sikäli oikein hyvä, että meillä on nähtävillä lähinnä vain tomaatteja - ja niitäkin vain kukkina ja raakileina - ei siis mitään koristekukkien loistoa tai kasveilla tunnelmointia tai taiteilua.

Tuntuu, että tomaatti on nosteessa. Hyvin moni halua kokeilla muutamalla kasvilla, ja yllättävän moni on paneutunut aiheeseen syvällisesti. Mainostin kiinnostuneille mm. Facebookin Intohimona tomaatit -ryhmää. Sen jäsenmäärään saattaa tulla pieni piikki...

Kiitokset kaikille kävijöille!

Olipas kiva olla harrastuksen nimissä rinta rottingilla ja rintapielessä tapahtuman tunnusnappi. Ritva- ja Harri-nappien kanssa kuvassa on Simo, Inkerinmaalta peräisin oleva maatiaistomaatti. 

Puutarhapäivän puolenpäivän rynnistyksestä jäi kuva ottamatta, joten tässä on iltapäivän keskivilkkaan hetken leppoisaa tunnelmaa. Turussa koko päivä oli pilvinen mutta sateelta vältyttiin.

.

Rohkaisen turkulaisia ja varsinaissuomalaisia puutarhoja avaamaan vuoden

päästä porttinsa. Seudulla on paljon kiinnostavia pihoja - nyt vaan pois turha

"tää on nyt vaan tämmöne" -ajattelu.

Tomaatti-Ritun juhlapäivä

Osallistun sunnuntaina 2. heinäkuuta kello 12-18 tomaatteineni Avoimet puutarhat -tapahtumaan täällä Turussa. Tuli vähän paineita, kun puutarhojen luettelosta havaitsin, että Turusta mukana on vain kaksi yksityispihaa. Muut ovat kaupallisia tahoja tai siirtolapuutarhoja.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/

Joten kyllä täällä nyt on siivottu. Mieskin jäi sopivasti lomalle ja päätyi raavaampia pihahommia raatamaan.

.

Kasvihuoneessa on tomaatteja vasemmalla laidalla kahdessa rivissä. Eturivissä on nimittäin "hoivala",

jossa saavat varttua pistokkaat ja mm. Bauhausista eurolla pelastetut taimet 'Cindel F1' ja 'Elin F1'.

Kasvihuoneen sisällä on viidakkomainen tunnelma.

'Green Zebra' on tulee kypsänäkin näyttämään suunnilleen tältä kuin nyt raakileena. 

Hassu 'Ildi' kukkii parvekkeella tuuhein tupsuin. 

Siniset tomaatit ovat jo raakileina katseenvagitsijoita, tässä 'Indigo Blue'....

... ja 'Clackamas Blueberry'.

Avomaatomaatteja on kaikkiaan neljässä lavassa ja seinustoilla ruukuissa.

Etualalla näkyy pontevasti kasvavia virolaisia lajikkeita.

Ainoat punaiset tomaatit ovat 'Hundreds & Thousands' -amppelitomaatissa ja 'Tomtastic'-kirsikkatomaatissa.

Kokosin terassin kulmalle suomalaiset kannat ja erikoisuudet 'Laukaus', 'Potattomatti', 'Irman ihme' ja 'Simo'.

Ohhoh, terassilla on näköjään lepotuolikin! Eipä ole tullut istuskeltua.

Hyötykasviyhdistyksen tämän vuoden uutuus, tsekkiläinen 'Zlatava' näyttää

ainakin tässä vaiheessa kesää täydelliseltä. Se on kasvina kaunis ja lisäksi

satoisa. Hedelmistä tulee verigreipin värisiä.

Tomaattiharrastajan kannalta on harmi, että tapahtuma sijoittuu tänä vuonna heinäkuun alkuun eikä elokuulle niin kuin ainakin viime vuonna. Tomaateissahan on tässä vaiheessa kesää lähinnä kukkia ja raakileita, joten visuaalisesti ne eivät ole mitenkään loistokkaita. Kylmän alkukesän takia avomaantomaattien kehitys on lisäksi perässä siitä, mitä se normaalina kesänä voisi olla.

Ja mitään kesäkukkaloistoa meiltä on turha odottaa. On toki orvokeita, pelargoneja, daalioita, samettikukkia ja joitakin kukkivia perennoja, mutta kesä on ollut niin kolea, että esimerkiksi omat pelargonit kukkivat vasta niukanlaisesti eivätkä omat daaliat ole ehtineet kukkaan vielä lainkaan.

Tomaateilla siis mennään. Koostan kävijöille kartan ja vähän tietoja kasvattamistani 110 tomaattilajikkeesta, jokin maininta jokaisesta. Ja vastaan suu vaahdossa kaikkeen, mitä niistä kysytään.

Satoi tai paistoi, sunnuntaista on tulossa Tomaatti-Ritun h-hetki ja juhlapäivä.

Hehkuvien harsotelttojen yöt

Tänä kesänä tontillamme kasvaa kaikkiaan 25 tomaattipuskaa suoraan maahan eli kasvilavoihin istutettuina. Lisäksi noin 30 tainta kasvaa kasvihuoneen ja talon seinustoilla ruukuissa.
Istutin ensimmäiset taimet lavaan kalenteria uhmaten jo toukokuun lopulla. Aikaisuus teetti hieman ylimääräistä työtä sitten, kun kesäkuun alkuun osui vielä kylmien öiden jakso. Ehkä vanhan kansan oppi tomaattien avomaalle istuttamisesta vasta 10. kesäkuuta jälkeen on sittenkin vielä voimissaan?

Hallaa ei Turkuun tomaattien ulos istuttamisen jälkeen enää tullut, mutta koska kaikki alle kymmenen asteen alitukset ovat tomaateille pahasta, piti keksiä keinoja kylmän karkottamiseksi. Olin heti istutuksen jälkeen suojannut lavat muovikaarista ja rei'itetystä muoveista koostuvilla kasvitunneleilla – löytö Lidlistä vuosi sitten -  ja öisin sekä sadepäivinä suojasin ne myös kaksinkertaisilla harsoilla. Nyt öiden lisävarusteeksi tulivat kynttilät. Kaivoin tomaattirivien väliin koloja  isoille lasipurkeille, joihin asetin öljy- ja lämpökynttilöitä palamaan illasta aamuun. Ne paloivat purkeissaan selvästi maapinnan alapuolella, kaukana muoveista ja harsoista, joten tulipalon vaara ei nähdäkseni ollut. Joku pelastushemmo voi toki olla eri mieltä...

Hehkuvia tomaattitelttoja koleassa kesäkuun yössä.

Samaan aikaan etsin rautakaupoista yksinkertaisia minimi-maksimilämpömittareita, jotta olisin voinut kontrolloida kynttilöiden vaikutuksen eri kohdissa puutarhaa. Eipä löytynyt. Yksi sellainen mittari minulla oli ennestään, ja sen mukaan lämpö olisi harsoteltassa alimmillaan käynyt +4 asteessa – eli kynttilöillä oli selvä vaikutus, koska ilman lämpö putosi alimmillaan lähelle nollaa.

Tilanne 24. toukokuuta, kun ensimmäinen lava oli istutettu.

Sama lava tänään, 14. kesäkuuta.

Avomaan pensastomaateilla on hurja kasvuvoima. Ne venyvät ja tuuheutuvat melkein silmissä, vaikka säät ovat olleet kesäkuulle tyypillisesti välillä koleita ja sateisia. Voimakkaimmin kasvaa ’Bizon’, joka on nyt monihaarainen ja noin 60 senttiä korkea. Tämä ei taidakaan olla se professori A. F. Yeagerin Pohjois-Dakotan yliopistossa 1930-luvulla jalostama 'Bison'; sen nimittäin pitäisi olla kääpiölajike. Tämän siemen on tilattu Puolasta Pomidorlandiasta. Saa nähdä, minkälaisia möllyköitä se sitten ilmoille pullauttaa.

Pisimmällä hedelmien muodostamisessa on ultra-aikaseksi luonnehdittu lajike ’42 days’. Myös virolaisissa pensaissa ’Mato’ ja ’Terma on yksittäiset isot raakileet’.

Lajike '42 Days' tekee hedelmiä runsaasti ja varhain.Virolainen Mato-lajike on myös hyvässä alussa. 

Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Ainoa ’Kootenain’ taimi murtui istutusvaiheessa, ja nyt latva on uudelleen juurrutettavana mullassa. Joillekin kasvihuonelajikkeille puolestaan kananlannan annokseni on ollut liikaa, minkä seurauksena ne ovat ruskistuneet puolikuoliaiksi. Joitakin lantamyrkytykseen riutuvien yksilöiden latvoja on sitten sen takia juurrutettavina. Erikoista asiassa on se, että monille muille lajikkeille ja taimiyksilöille sama lanta-annos on sopinut oikein hyvin.

Kaikkinensa näyttää kuitenkin oikein hyvältä. Nyt avomaatomaattini toivovat saavansa paistetta ja sadetta sopivassa suhteessa.

Jo joutui armas avomaa

Viikonloppuna taivaalla tervapääskyt, eilen satakielen voimakkaat säksätykset ja huiluäänet terassin takaisesta puistometsästä. Päätin, että nyt on kesä tullut Turkuun - ja voin istuttaa ensimmäiset tomaatit avomaalle.

Toinen ja ihan yhtä vahva syy avomaalle rynnistykseen on se, että iso osa tomaatintaimistani on liian aikaisten kylvöjen takia ylipitkiä kaatuilevia hujoppeja, jotka eivät enää mahdu mihinkään. En enää kestä katsella niitä sisällä, ja kasvihuoneissakin on täyttä. Taimia on pakko saada eteenpäin, lopullisille kasvupaikoille.

Avomaan tomaatit, esimerkiksi Siberian, ovat lupaavasti kukassa.

Riski on suuri, tietysti. Kirjatiedon mukaan tomaatit voi istuttaa avomaalle, kun kesän lämpö on vakiintunut ja kevään hallanvaara on ohitse, mikä Etelä-Suomessa tarkoittaa perinteisesti suunnilleen kesäkuun 10. päivää. Kesäkuun kymmenennen päivän halla oli lapsuudessa maatilalla ihan legendaarinen juttu. Usein se myös tuli!

Koska minulla on nyt vuorotteluvapaalla menossa vapaamuotoinen tomaattitutkimus tulevaa tomaattikirjaani varten, voin ihan vapaasti tehdä osan asioista väärin. En tietenkään halua, että halla vie nämä kuusi pioneeriani, vaan suojaan niitä sitten miten osaan, kun tarve tulee. Nyt kuitenkin 7.6. saakka ulottuva Forecan ennuste sanoo, että hallaa ei olisi Turkuun tulossa ja yöt ovat lämpenemään päin. Ehkä halla tulee sitten kymmenes päivä! Ja on se joskus tullut heinäkuussakin.

Joku viisas saisi muuten kertoa, onko ilmastonmuutos jo aikaistanut Etelä-Suomen viimeisen hallan keskimääräistä ajankohtaa. Onko esimerkiksi 3. kesäkuuta uusi 10. kesäkuuta?

Sikälikin tein asiat väärin, etten ole karaissut taimia ennen ulos istutusta. Osa taimista tosin oli ollut vaihtelevan ajan kasvihuoneessa ulkoilmaelämää opettelemassa. En voi toteuttaa systemaattista karaisemista, koska taimia on järjetön määrä ja ne ovat pääosin vaikeasti käsiteltävää pitkää viidakkoa.

Avomaalle pääsivät - tai joutuivat - ensimmäisinä siperialaiset lajikkeet ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Täydensin sitten lavaa amerikkalaisilla.

Istutin kananlannan ja tuhkalla vahvistettuun lavaan (ks. edellinen postaukseni "Yks kakkaa, kaks kakkaa") pensastomaatteja noin puolen metrin välein. Valitsin uhreiksi kaikki siperialaiseni, joilla arvelen olevan tähän hommaan tarvittavaa sitkeyttä: ’Siberia’, ’Siberian’, ’Sibirjak’ ja ’Sibirsky Skorospelyi’. Koska lava ei tullut niistä täyteen, täydensin amerikkalaisilla lajikkeilla ’New Yorker’ ja ’Bison’. Näin ensimmäisestä tomaattilavasta tuli hauskasti siperialais-amerikkalainen. Pitäisikö hankkia sinne taimikylttien viereen pienoisliput!

Istutuksen ohjeena oli Puutarha-lehden kaavakuva vuodelta 1941. Kuvasta ei näy mullan alle jäävien lehtien poistamista, mutta sitä muissa lähteissä suositellaan. 

Toteutin istutuksen vanhan Puutarha-lehden ohjeen mukaan. Upotin vartta vinoon makuuasentoon ja poistin lehtiä niin paljon, että vain latvus kukkaterttuineen jäi pintaan. Ohjeen mukaan pitäisi jättää vain parikymmentä senttiä maan pinnan yläpuolelle, mutta koska osa pensastomaattien taimista oli jo haarautunut kahteen päähaaraan, valitsin mullasta pinnalle tulokohdaksi tämän päähaaran. Näin korkeimmissa taimissa runkoa on pinnassa noin 30 senttiä ja runkoja on kaksi.

Tulipas leikittyä varrenupotusta! Ristiin rastiin lavan poikki.

Suomessa avomaalla ei kannata istuttaa syvään kuoppaan - niin kuin esimerkiksi monet amerikkalaiset tomaattikirjat neuvovat - , koska täällä pohjoisessa maa voi alkukesästä olla syvemmällä niin kylmää, että se hyydyttää taimen kasvun pitkäksi aikaa. Kun sen sijaan istuttaa makuuasentoon, kasvu jatkuu siten, että juuripaakun valmiit juuret pitävät kasvun käynnissä alkukesän lämpiminä päivinä ja maan alla taimelle kehittyy nopeasti uutta juuristoa. Iso juuristo tarkoittaa isoa kapasiteettia ottaa maasta vettä ja ravinteita - eli voimakasta
kasvua latvukselle.

Koska tämä lava on pieni ja varret ovat luvattoman pitkiä, lavan multatilasta tuli hassu toisiaan risteävien runkojen verkosto. Seuraavaa istuttaessa piti varoa, ettei istutuslapiolla katkaissut edellisen runkoa tai rikkonut sen multapaakkua.

Istutin eilen, lämpimänä kevätiltana, ja suojasin kasvuston heti harsoilla. Apuna olivat Lidlistä vuosi sitten ostettujen kasvutunnelien muoviset kaaret.

Lava sijaitsee suojaisassa paikassa kasvihuoneen, pensasaidan ja lauta-aidan välissä. Suojaamisessa apuna ovat jatkossa myös harsot ja muovit, joita virittelen kaarien väliin.

Yöllä näin painajaisunta, että taimet olisivat aamulla maahan liiskaantuneita keltaisia rääsyjä, mutta oikeasti ne olivat terhakoita ja vihreitä. Kehityksessä pisimmällä olleen ’Sibirsky Skorospelyi’- ja 'Siberian'-lajikkeen kukat loistivat kauas. Aamulla ohjailin latvuksia ylöspäin ja kiinnitin niitä keppeihin.

Turussa on tänään ollut puolipilvistä ja +20 astetta. Yöminimit tulevat alimmillaan olemaan +4 astetta, eli harsoilla suojaaminen on tarpeen.

Tämä on niin hauskaa, että taidanpa huomenna jatkaa. Mitkähän kuusi lajiketta heitän säiden armoille seuraavaksi?

Avoimet puutarhat - lähdinpä minäkin mukaan

Avoimet puutarhat - Puutarhat


Tervetuloa Ritvan tomaattitarhaan Turkuun sunnuntaina 2.7.2017 klo 12 - 18. Kypsiä hedelmiä tuskin silloin vielä monia näkyy, mutta esillä on kaikenlaisia viljelyvirityksiä sekä toivon mukaan järjettömästi kukkia ja raakileita! Sekä onnellinen tomaattimatami tomaattipaidassaan.

Maku 125 vuoden takaa?

Syyskuun 15. päivä 1892 eli suunnilleen 125 vuotta sitten Aamulehdessä julkaistiin seikkaperäinen ja nykysilminkin luettuna hyvin asiantunteva artikkeli tomaatin viljelyksestä, joka tuolloin oli Suomessa vielä varsin uutta ja harvinaista, edelläkävijöiden harrastusta. Allekirjoittajana oli nimimerkki K.T., jonka innostus luultavasti perustui jutun lopussa mainittuun Detler Elisholtzin kirjoittamaan kirjaan.  K. T. lausui artikkelissaan ennustuksen:

”Tomaatista varmaankin vähitellen aikain kuluessa on tuleva sellainen uusi kotikasvi, joka tulee löytymään jokaisen puutarhasta.”

Jutussa kuvaillaan uutuuskasvin historia, kasvutapa ja käyttö mainioin sanankääntein. Tomaatin menestyminen Suomessa toki askarrutti:

”Mitä tulee tomattien tuleentumiseen täällä, niin on ainakin todistanut tätä mahdollisuutta ne kokeet, joita Ruotsissa vähemmässä määrässä puutarhassa kolmen vuoden aikana on Alnarpissa harjoitettu. Sentähden olisi suotava, että hetimiten useampia vähempiä kokeita samaan suuntaan alettaisiin meilläkin panna toimeen, niin että asiassa täydelliseen varmuuteen päästäisiin.”

Maatalouskoeasema Alnarp sijaitsee Ruotsin Skånessa, Malmön lähellä.

Huikean kiinnostavaa oli löytää 125 vuoden takaisesta jutusta lajike-esittelyjä (boldaukset minun):

”Tomattia löytyy jo moniaita eri lajia, aikaisia, tavallisen aikaista ja myöhäisiä ja joka vuosi tulee yhä uusia. Parhaimpana lajina esitetään Conqueror, koska tämän hedelmät ovat suuria ja kaikkia muita sileämpiä, tälle viimeiselle ominaisuudella annetaan suuri arvo. Niistä tomateista, joita Alnarpissa viimeisen kolmen vuoden aikana on viljelty, on eräs Ficcarazzi ollut kaikkein aikaisin, mutta hedelmät eivät ole niin sileitä kuin suotava olisi ollut. Eräs uusi laji, Mikado, on tänä vuonna ilmaantunut kauppaan ja päättäin erittäin kiittävistä ja kehuvista arvosteluista hintailmoituksissa, mahtaa tämä olla sekä suuri että hyvin sileä.”

Vieläkö nämä lajikkeet ovat löydettävissä? Onko mahdollista tavoittaa ja maistaa näiden lajikkeiden 125 vuoden takainen maku?

Aamulehden tomaattijutussa mainittu ’Conqueror’ ilmestyi amerikkalaisiin siemenluetteloihin vuonna 1876, ja lajike tuli Euroopan puolella ensimmäisenä myyntiin Saksan Erfurtissa 1884.

’Ficarazzi’ tai ’Ficcarazi ’puolestaan on italialainen maatiaislajike, mehevä pihvitomaatti, joka mainitaan ensi kertaa 1885 napolilaisessa siemenluettelossa ja sitten Saksan Erfurtissa 1886 nimellä ’Königin der Frühen’ ("aikaisten kuningatar"). Nämä lajikkeet ovat kulkeutuneet siis Pohjolaan varsin nopeasti, kun niitä täällä esiteltiin jo syksyllä 1892.

Mikadoa eli Turner Hybrid -tomaattia

mainostettiin postikortissa näin mahtavana

uutuutena vuonna 1887.

Kolmas lajike kiinnostaa minua eniten. Aamulehden jutussa kirjoitetaan, että ’Mikado’ oli ilmaantunut Suomessa kauppaan kirjoitusvuonna 1892. Tämän vaaleanpunaisen pihvitomaatin toi markkinoille Yhdysvalloissa Peter Henderson vuonna 1886, ja siitä tuli suuri menestys, joka kantaa nykyaikaan saakka. Lajike tunnettiin myös nimellä ’Turner’s Hybrid’. Mikado-sana on japania ja tarkoittaa keisaria. Se valittiin osuvasti uutuuslajikkeen kauppanimeksi, koska Lontoossa oli juuri tuotteen lanseerauksen aikaan eli vuonna 1885 tullut ensi-iltaan Gilbert & Sullivanin Mikado-niminen koominen ooppera, josta tuli paitsi lontoolainen myös kansainvälinen hitti.

Perinne- eli heirloom-lajike ’Mikadoa’ arvostetaan nykyäänkin Yhdysvalloissa kovasti, ja sen siemeniä on siellä saatavillakin, mutta EU-alueellehan ei voi tilata tomaatinsiemeniä Yhdysvalloista.


’Ficarazzi’ puolestaan on muutama vuosi sitten mainittu Seed Saversien vuosikirjassa, mutta myynnissä sitä ei taida olla. Vanhaa maatiaista 'Conqueroria' ei myöskään pikaisesti katsoen näytä olevan myynnissä – markkinoilla on vain samanniminen uusi lajike, Conqueror F1
-hybridi.

En ole näitä lajikkeita kovin voimallisesti itselleni etsimässä, koska siemenkansioni jo natisee liitoksissaan. Saatan kuitenkin ensi kesänä sattumalta päästä lähelle 125 vuoden takaista makua. Nimittäin kanadalaisen Tatjana Kouchnarevan yli 5 000 lajiketta kattavan tomaattitietokannan mukaan on mahdollista, että ’Mikado’ on sukua nykyään suositulle ’Brandywine’-lajikkeelle – ja minulla on ’Brandywinea’ taimena kasvamassa!

Brandywine-taimeni on vielä hyvin pieni. Toivottavasti se kirii kovaan vauhtiin. Kuvaan mukaan pääsivät
laajaa tomaattimaantiedettä edustavat Roma, Alaska ja Yhdysvaltain Amish-alue.  

Vielä knoppitieto: ’Mikado’ oli todennäköisesti ensimmäinen perunalehtinen lajike tomaattien siemenluetteloissa, minkä johdosta Euroopassa kasvitieteellisessä sanastossa käytetään nykyäänkin termiä mikado folium kuvaamassa tomaatin perunalehtisyyttä yleisesti.

Cereza Amarilla -tomaatilla (suomeksi "keltainen kirsikka")

on kauniit perunalehdet.

Aamulehden jutun lähde: Kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto