Taitavaa tomaatinkasvatusta kylmässä Kainuussa

Tomaattiharrastukseni keskeinen tavoite on löytää avomaanlajikkeita, jotka menestyvät Turussa ja ehkä laajemminkin koko Etelä-Suomessa, oli kesä sitten millainen tahansa. Tämä kolea kesä on ollut omiaan erottamaan jyvät akanoista. Sadonkorjaajaa tietysti harmittaa, että monen lajikkeen tomaatit ovat vielä nyt syyskuussa raakoina puskissa, mutta sitäpä tarkemmin otan vaarin niistä lajikkeista, joista olen jo saanut poimia kaikki hedelmät punaposkisina pois.

Erityisen arvokasta tällainen ”minimitieto” on, jos se tulee vielä vaativammalta kasvuvyöhykkeeltä. Olen ilokseni saanut vaihtaa kokemuksia kajaanilaisen puutarha-aktiivin Elsa Jääskelän kanssa. Hänellä on tänä kesänä ollut viljelyssä erityisen monia avomaan lajikkeita, koska tarkoitus on ollut sama kuin minulla: löytää mahdollisimman sopivat lajikkeet annettuihin ilmasto-oloihin. Tämä kasvukausi on Jääskelän mukaan Kainuussa ollut kolme viikkoa perässä normaalista, joten jos tänä vuonna on jostain lajikkeesta satoa saatu, saadaan sitä varmasti myös suotuisampina vuosina.

'Matina', 'Katja', 'Stupice', 'Glacier' ja 'Alaskan Fancy' olivat Elsa Jääskelän talon seinustalla Kajaanissa
avomaanlajikkeista aikaisimmat.

Kajaani kuuluu Suomen 1 - 8-skaalaisessa kasvuvyöhykkeiden luokittelussa vyöhykkeeseen 5/6. Vuosina 1981 - 2010 Kajaanin seudulla kasvukauden pituus on ollut 155 - 165 päivää, kun se Turussa on keskimäärin 185 päivää. Eroa on siis niinkin paljon kuin kolmisen viikkoa.

”Meidän hyvä kesä on teidän huono kesä”, Jääskelä summaa turkulaiselle.

Avomaantomaatin kasvukausi ulkona alkaa Kajaanissa vasta kesäkuussa; minä Turussa istutin ensimmäiset taimet ulos toukokuun lopulla. Toukokuu yöpakkasineen oli Kainuussa erityisen kylmä, mikä haittasi taimikasvatusta lämmittämättömissä kasvihuoneissa.

Sekä Turussa että Kajaanissa kesä 2017 oli kokonaisuudessaan keskilämmöin mitattuna tavanomaista kylmempi. Keskiarvot eivät kuitenkaan paljasta koko totuutta, sillä tämä kesä ja eritoten kohtuulämmin elokuu sisälsivät huomattavan paljon pilvisiä päiviä, mikä on tomaatille myrkkyä.

”Erityisesti kaipaisin aurinkoa toukokuulle ja kesäkuun alkuun, jolloin tomaatin taimet pitäisi saada istutettua kasvihuoneeseen. Kustannusten vuoksi haluan turvautua sähkölämmitykseen vain hallan torjunnassa”, Jääskelä sanoo.

Sain luvan julkaista Jääskelän lajikevertailun tulokset blogissani. Mennään siis suoraan arvokkaaseen asiaan.

Jääskelän talon seinustan parhaat

• Matina
• Stupice
• Glacier
• Alaskan Fancy
• Katja

Elsa Jääskelä on raakileiden ja "kypsilöiden" määrien perusteella

onnistunut loistavasti lannoituksessa ja muissa hoitotoimissa.

Jääskelän kasvihuoneen seinustan parhaat

• ’Pottatomatti’ Savitaipaleelta oli aikaisin, mutta sen satokausi loppui valitettavan varhain. (Lisätietoa Potattomatista https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/08/avomaantomaatti-kasvaa-vankasti.html )

• Hyviä olivat myös ’Betalux’, ’Oregon Spring’ ja tuntematon, Jääskelän Johannaksi
  nimeämä lajike.

'Sibiria' on aikainen mutta erittäin altis rutolle.

Muita kajaanilaispuutarhassa tänä kesänä kasvatettuja avomaanlajikkeita ovat olleet ’Bärnsten’, ’Earliana’, ’Outdoor Girl’, ’Sibiria’, ’Sibirjak’ ja ’Sub-Arctic Plenty’.

Puutarhuri huomauttaa, että ’Sibiria’ olisi kasvanut paremmin, jollei suurin osa taimista olisi paleltunut kasvihuoneessa harson alla 26.5. Sinne jäi jäljelle vain yksi rääpäle. Kuitenkin kokemukset kevytrakenteisesta kaarikasvihuonesta vahvistivat seinustan järjestyksen.

Elsa Jääskelä haluaa jakaa ’Sibiriasta’ tärkeän, kokemusperäisen tiedon:

”Niin hyvä lajike kuin se aikaisuutensa puolesta onkin, niin se on niin äärettömän rutonarka, että se pitää ennen syyskuuta saada pois.”

Ruotsista Runebergs Fröltä hankittu ’Bärnsten’ tuotti tänä kesänä huonon sadon, mutta Elsa antaa sille uuden mahdollisuuden, koska se on hyvänmakuinen ja lupaava. Lajike ’Betalux’ kypsyi kiitettävästi, ja Elsa uskoo, että Turussa se olisi ehtinyt antaa koko sadon.

Aikaiseksi mainostetut ’Earliana’ ja ’Sub-Actic Plenty’ olivat Kajaanissa pettymyksiä. Niistä ei saatu yhtään kypsää hedelmää. Niin ikään aikaisen maineessa oleva ”ulkotyttö” eli ’Outdoor Girl’ jäi jälkeen 'Matinasta' ja 'Stupicesta', kun taas minulla Turussa se oli yksi varhaisista. Huomasin kuitenkin juuri tänään - kun luin aamulukemisiksi ruotsalaisen Åke Truedssonin kirjaa Tomater - että 'Outdoor Girliä' on kahdenlaista: Minulla se on ’Stupicen’ näköinen perunalehtinen runkotomaatti, jonka siemenet on hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Truedssonin kirjassa ja Jääskelän puutarhassa se on normilehtinen pensas. Hämmentävää! Elsa oli hankkinut siemenet Nelson Gardenilta. 

Vasemmalla Hyötykasviyhdistykseltä hankittu perunalehtinen ’Outdoor Girl’ Turun puutarhassani yhteiskuvassa

’Stupicen’ kanssa. Oikealla ihan erilainen, normilehtinen ’Outdoor Girl’ -pensas Elsa Jääskelän puurahassa Kajaanissa. 

Tomaatti vaatii Kainuussa avomaalla menestyäkseen kaiken mahdollisen lämmön keräämistä. Tainta ei voi nakata kylmään siniseen saveen säiden riepoteltavaksi, vaan luontoa pitää monin tavoin auttaa. Elsa Jääskelä on kehittänyt tähän useita menetelmiä.

Laatikkokasvatus ja suojaus harsoilla nopeuttavat

matalien avomaantomaattien kasvua. 

Tomaatit ensinnäkin kasvavat maasta koholla olevissa kasvatuslaatikoissa ja lämpöä keräävissä mustissa sangoissa. Muutkin hyötykasvit – joita hänellä on paljon! - kasvavat laatikoissa.

Matalilla avomaanlajikkeilla on ollut suojanaan kaarien varaan levitetyt harsot. Alkukesästä harsot torjuivat kylmää ja loppukesästä lintujen hyökkäyksiä punaisen kimppuun. Syksymmällä Jääskelä käyttää harsoja vähemmän, koska niillä hautominen loisi vaarallisen otolliset olot perunarutolle. Jääskelä leikkasi varotoimen-piteenä oman perunamaan varret nurin heinäkuussa, mutta ruttoitiöitä on ilmassa missä tahansa.

Korkeat avomaantomaatit kasvavat suojaisasti seinää vasten. Etupuolelta niitäkin suojattiin harsolla, joka oli sidottu kasvatuslaatikon seinään kiinnitettyjen keppien varaan. Harso oli ylhäältä auki.

”Harso suojasi ja teki lämpöpesää. Lämpöä pitää olla, mutta ei saa olla umpipussi.”

Korkeiden avomaatomattien taustan suojaa seinä, ja eteen voidaan virittää harsot keppien varaan.  

Laatikoiden ja seinustojen lisäksi Jääskelällä on käytössään kevytrakenteinen kaarikasvihuone ja talon seinustalla 15-neliöinen iso kasvihuone, jossa kasvavat herkut ja erikoisuudet.

Elsa Jääskelä keräsi maanantaina eli 4. syyskuuta suurimman osan vihreistä tomaateista pois. Tänään sääennuste näyttää niin sateisen synkältä, että loputkin saavat lähteä.

”Olen syksyisin sisällä hautonut syöntikuntoiksi ne loput.”

Jääskelä  kerää tomaatit ilmaviin koreihin ja nakkaa sekaan omenan tuottamaan kypsymistä edistävää etyleeniä. Tomaateista isoimmat hän käärii isoimmat yksitellen sanomalehteen. Tällä tavoin raakileista vihreimmät eivät jälkikypsytyksessä nahistu. Noin viikon välein hän käy poimimassa kypsyneet pois.

 *   *   *   * 

Elsa Jääskelän tavoite on innostaa kainuulaisia kaikenlaisten hyötykasvien – ei vain tomaattien - kasvatteluun. Nykyään aika harva Kainuussa viljelee tomaattia, vaikka Elsan opeille se onnistuisi varmasti, jopa huonona kesänä, niin kuin tuloksista näemme.

”Täällä jos missä tarvitaan tieto siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Ettei into tyrehdy siihen, että panee kasvamaan lajiketta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia.”

"Olisi mahtavaa saada asiasta kommentteja joltakin Pohjois-Suomen kasvattajalta. Onhan Suomea vielä paljon pohjoisempanakin kuin Kajaani. Jos täällä tarvitaan kikka kakkonen ja kolmonen, siellä on tarvetta varmasti myös neloselle", Elsa Jääskelä vinkkaa.

 *   *   *   * 

Omat avomaantomaattini, jotka edustavat noin 30 lajiketta, jatkavat vielä kasvuaan niin kauan kuin säät sallivat. Rutto on vienyt jo kolme puskaa, mutta muut sinnittelevät. Lopullinen summaus niistä on vielä tekemättä.

Elokuussa tein Seemnemaailmasta Virosta siementilauksen, joka sinetöi ensi kauden teemamaan. Se on Venäjä! Hankittuna on kymmenen venäläisen aikaisiksi mainostetun lajikkeen siemenet, kaikki minulle upouusia ja uppo-outoja.

Urheilutermein: nollataan tämä kausi nopeasti ja siirretään fokus seuraavaan. Hankittuna on jo kymmenen uutta, tällä kertaa venäläistä, aikaista avomaa tomaattilajiketta - ja muutakin uutta kiinnostavaa.

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.

Paradeiser ohne Sacher

Kesän riennot ovat aiheuttaneet pitkän blogihiljaisuuden. Nyt on lomamatka Wieniin takana, ja kerron hieman siitä, mitä tomaattisilmäni siellä näkivät.

Ensin vähän tomaattisanastoa.

Kun espanjalaiset valloittajat 1500-luvulla toivat tomaatin uutuuskasvina Meksikosta Eurooppaan, sen ensimmäisiksi nimiksi Espanjassa tulivat asteekki-intiiaanien kielen tomatl-sanan kuulokuvaa mukailevat muodot tomati, tumatle ja tomatas. Nykyespanjassa sana on tomate. 

Kun tomaatti sitten jatkoi valloitusretkeään Espanjasta muualle Eurooppaan ja Aasiaan, alkoi sen nimitysten hajaannus. Hyvin monissa kielissä tomaatin nimi on kuitenkin nykyään jotakin tomat-tyyppistä.

Kehityskulusta esimerkiksi käy saksan kieli, jossa nimitettiin tomaattia 1700-luvulla Liebesapfeliksi (vrt. Suomessa 1900-luvun alkuun saakka lemmenomena) tai Paradiesapfeliksi (Suomessakin paikoin alkuvaiheessa paratiisiomena), kunnes saksassa käyttöön vakiintui intiaanien kantasanaan pohjautuva Tomate.

Tiesin jo ennen Wienin-matkaa, että siellä törmäisin Paradiesapfelista lyhentyneeseen hienoon vanhaan muotoon Paradeiser (monikko myös Paradeiser). Tällä sanalla on jalansija itäisessä Itävallassa. Läntisessä Itävallassa sen sijaan käytetään nimitystä Tomate. Wienissä näki molempia sanoja.

Itävallan aurinko oli kypsyttänyt torimyyntiin upeita erikoistomaatteja ja muita vihanneksia. Kuva on Naschmarkt-torilta.

Myös unkarissa, tsekissä, slovakissa ja Balkanin slaavilaisissa kielissä tomaattia nimitetään sanalla, joka viittaa hedelmän paratiisillisuuteen. Teimme päiväretken Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan, ja saimme huomata, että slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa paradajky.

Slovakin kielessä tomaatti on paradajka, monikossa

paradajky. Domace tarkoittaa kotimaista.

Wienin toreilla ja hyvin varustetuissa ruokakaupoissa oli tarjolla lukuisia ja monenvärisiä tomaattilajikkeita. Eräässä Wienin Spar Gourmet -liikkeessä laskin 20 erilaista tomaatin myyntiartikkelia.

Bratislavasta ostin muutamia tomaattierikoisuuksia mukaani ottaakseni niistä siemenet talteen. Yksi oli vihreän ja keltaisen raidallinen. Se saattaa olla 'Green Zebraa', jota minulla on kasvamassakin, mutta ehkä kokeilen sitä ensi kesänä erikseenkin.  Ostin yhden erityisen ison pyöreän pinkin tomaatin ja yhden oranssin pitkulaisen, koska sellaista muodon ja värin yhdistelmää en ole ennen nähnyt.

Liekö lajike 'Green Zebra'? Sladkokysle tarkoittaa hapanimelää. 

Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä keskusteltiin muutama viikko sitten huvittuneina peniksenmuotoisista tomaateista. Minulla on tänä kesänä kasvamassa eräältä puutarhuriystävältä saatua oranssinpunaista lajiketta, jonka arvelisin edustavan lajiketta ’Eros’. Bratislavalaiselta vihannestorilta ostin muutaman samankaltaisen mutta kirkkaanpunaisen, jonka nimeksi mainittiin 'Delfin' - ja delfiinin muotoisia nuo ovatkin.

Punaisia pitkulaisia tomaatteja Bratislavassa. Lajikkeen nimi on ilmeisesti 'Delfin'.

Ostamani tomaatit menivät heikkoon kuntoon ensin hytkyttyään päivän repussa ja sitten odotellessaan Suomeen pääsyä hotellihuoneessa, mutta se ei toivon mukaan vaikuta itävyyteen. Tomaateista kaavitut siemenet ovat nyt fermentoitumassa. Käytän tätä menetelmää siementen talteenotossa, koska sillä saa siistiä lopputuotetta, sellaista kuin kaupan siemenpusseissa on. 

Nyt täytyy sitten toivoa, että talteen ottamani lajikkeet ovat avopölytteisiä eikä hybridejä, jotta saan niistä samanlaisia jälkeläisiä kuin olivat emonsa.

Fermentointi on alkamassa. Kippojen päälle tuli vielä

rei'itetyt muovikelmut.

Oli matkakohde mikä tahansa, on pakko päästä puutarhakauppaan. Wienin pohjoispuolella kävimme OBI-nimisessä "kooraudassa" ja Dehner-nimisessä puutarhaliikkeessä. OBIsta nappasin mukaan muutaman tomaatinsiemenpussin, mutta paras löytö oli tämä: avomaantomaatin suojaksi tarkoitettua rei’itetyn muovin putkea, josta voi leikellä sopivan mittaisia pusseja kullekin tomaatille. Ryhdyn pussittamaan ainakin niitä avomaan tomaattikasveja, joiden kehitys on huolestuttavan hidasta – ottaen huomioon, että ollaan jo kolean kesän loppukesässä. Ensi kaudella pussitan ainakin osan tomaateista jo heti keväällä. Ostin kolme kymmenen metrin pakettia, ettei ihan heti lopu.

Kohta osa tomaateistani pääsee tai joutuu vihreisiin muoviyksiöihin.

Olisin halunnut löytää matkamuistoksi Wienistä ’Sacher’-nimisen suklaanruskean kirsikkatomaatin siemeniä, mutta sitä en näistä parista liikkeestä löytänyt, enkä ruvennut sen enempää etsimään. Dehneristä tarttui mukaan muutama uusi lajike. Lopulta Suomeen päätyivät tällaiset lajikkeet: limenvihreä kirsikkatomaatti ’Limetto’, historiallinen villitomaatti ’Rote Murmel’, Suomessakin myynnissä oleva ja paljon kehuttu amppelitomaatti ’Romello’, jo aiemmin hyväksi havaitsemani ruukkutomaatti ’Vilma’ sekä aikainen avomaantomaatti ’Hoffman's Rentita’. Jotain 'Rentitaa' minulla on tänä kesänä yksi ostotaimi kasvamassa - liekö samaa? Sopisi kuvaan, sillä 'Rentitan' sanotaan olevan unkarilainen lajike. 

Ulkomaanmatkoilla on aina on kiva katsastaa tomaatinsiementen tarjontaa. Lopulta ostin Wienistä vain muutaman pussin.

Miten pystyinkin olemaan siemenkaupassa näin maltillinen? Lähinnä ehkä siksi, ettei minulla ole kovin tarkkaa tietoa Keski-Euroopan tomaattilajikkeiden menestymisestä Suomessa. Wien esimerkiksi on 1300 kilometriä etelämpänä kuin Helsinki, eikä Wienistä ole tänä kesänä lämpöä puuttunut. Nytkin hikoilimme enimmillään +34 asteen helteessä, ja samanlaista siellä on ollut jo viikkokausia, toki välillä on ollut viileämpiä jaksoja välissä. Tomaatin kypsäksi ehtiminen ei siellä ole ongelma eikä aikaisuus niin keskeinen muuttuja lajikevalinnassa kuin Suomessa.

Erikoista oli se, ettei siemenhyllyistä löytynyt yhtään sellaista lajiketta, joiden alkuperämaaksi Tatiana’s tomatobase -nettisivustolla on merkitty Itävalta, Unkari tai Tsekkoslovakia. Missä luurasivat itävaltalaiset ’Red Giant from Vienna’, ’Schappis Küsnachter Alpenglühn’ - mikä ihana nimi - ja ’Ziegler's Fleisch’ tai tsekkoslovakialaiset ’Bibi’, ’Duo’, ’Ostravske Rane’, ’Zemplin’ jne. – muutamia mainitakseni. Olin näistä koonnut etukäteen ostoslistan ja siihen kirjannut erikseen vielä aikaiset.

Se, ettei vanhoja paikallisia lajikkeita ollut myynnissä, on jälleen osoitus tomaatin valtavasta lajikekirjosta ja alleviivaa sitä, että kaupoissa tarjotaan siemenfirmojen päättämiä kaupallisia lajikkeita, ei välttämättä tomaattiharrastajien vaalimia perinteisiä lajikkeita.

 *  *  *  *

Omat tomaattini olivat siskoni hellässä huomassa saaneet riittävästi vettä, ja kasvihuoneen ovien säätelyäkin oli harjoitettu. Satokausi on nyt Turussa pääsemässä hyvään vauhtiin. Siitä kerron seuraavassa postauksessa.

Väsynyt mutta onnellinen

Ensimmäinen osallistuminen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan on nyt ohi. Olo on todella tyytyväinen, sillä päivän mittaan vieraskirjaan kertyi 54 nimeä, ja kiinnostuneita ihmisiä tuli jopa satojen kilometrien takaa. Kävijämäärä on sikäli oikein hyvä, että meillä on nähtävillä lähinnä vain tomaatteja - ja niitäkin vain kukkina ja raakileina - ei siis mitään koristekukkien loistoa tai kasveilla tunnelmointia tai taiteilua.

Tuntuu, että tomaatti on nosteessa. Hyvin moni halua kokeilla muutamalla kasvilla, ja yllättävän moni on paneutunut aiheeseen syvällisesti. Mainostin kiinnostuneille mm. Facebookin Intohimona tomaatit -ryhmää. Sen jäsenmäärään saattaa tulla pieni piikki...

Kiitokset kaikille kävijöille!

Olipas kiva olla harrastuksen nimissä rinta rottingilla ja rintapielessä tapahtuman tunnusnappi. Ritva- ja Harri-nappien kanssa kuvassa on Simo, Inkerinmaalta peräisin oleva maatiaistomaatti. 

Puutarhapäivän puolenpäivän rynnistyksestä jäi kuva ottamatta, joten tässä on iltapäivän keskivilkkaan hetken leppoisaa tunnelmaa. Turussa koko päivä oli pilvinen mutta sateelta vältyttiin.

.

Rohkaisen turkulaisia ja varsinaissuomalaisia puutarhoja avaamaan vuoden

päästä porttinsa. Seudulla on paljon kiinnostavia pihoja - nyt vaan pois turha

"tää on nyt vaan tämmöne" -ajattelu.

Tomaatti-Ritun juhlapäivä

Osallistun sunnuntaina 2. heinäkuuta kello 12-18 tomaatteineni Avoimet puutarhat -tapahtumaan täällä Turussa. Tuli vähän paineita, kun puutarhojen luettelosta havaitsin, että Turusta mukana on vain kaksi yksityispihaa. Muut ovat kaupallisia tahoja tai siirtolapuutarhoja.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/

Joten kyllä täällä nyt on siivottu. Mieskin jäi sopivasti lomalle ja päätyi raavaampia pihahommia raatamaan.

.

Kasvihuoneessa on tomaatteja vasemmalla laidalla kahdessa rivissä. Eturivissä on nimittäin "hoivala",

jossa saavat varttua pistokkaat ja mm. Bauhausista eurolla pelastetut taimet 'Cindel F1' ja 'Elin F1'.

Kasvihuoneen sisällä on viidakkomainen tunnelma.

'Green Zebra' on tulee kypsänäkin näyttämään suunnilleen tältä kuin nyt raakileena. 

Hassu 'Ildi' kukkii parvekkeella tuuhein tupsuin. 

Siniset tomaatit ovat jo raakileina katseenvagitsijoita, tässä 'Indigo Blue'....

... ja 'Clackamas Blueberry'.

Avomaatomaatteja on kaikkiaan neljässä lavassa ja seinustoilla ruukuissa.

Etualalla näkyy pontevasti kasvavia virolaisia lajikkeita.

Ainoat punaiset tomaatit ovat 'Hundreds & Thousands' -amppelitomaatissa ja 'Tomtastic'-kirsikkatomaatissa.

Kokosin terassin kulmalle suomalaiset kannat ja erikoisuudet 'Laukaus', 'Potattomatti', 'Irman ihme' ja 'Simo'.

Ohhoh, terassilla on näköjään lepotuolikin! Eipä ole tullut istuskeltua.

Hyötykasviyhdistyksen tämän vuoden uutuus, tsekkiläinen 'Zlatava' näyttää

ainakin tässä vaiheessa kesää täydelliseltä. Se on kasvina kaunis ja lisäksi

satoisa. Hedelmistä tulee verigreipin värisiä.

Tomaattiharrastajan kannalta on harmi, että tapahtuma sijoittuu tänä vuonna heinäkuun alkuun eikä elokuulle niin kuin ainakin viime vuonna. Tomaateissahan on tässä vaiheessa kesää lähinnä kukkia ja raakileita, joten visuaalisesti ne eivät ole mitenkään loistokkaita. Kylmän alkukesän takia avomaantomaattien kehitys on lisäksi perässä siitä, mitä se normaalina kesänä voisi olla.

Ja mitään kesäkukkaloistoa meiltä on turha odottaa. On toki orvokeita, pelargoneja, daalioita, samettikukkia ja joitakin kukkivia perennoja, mutta kesä on ollut niin kolea, että esimerkiksi omat pelargonit kukkivat vasta niukanlaisesti eivätkä omat daaliat ole ehtineet kukkaan vielä lainkaan.

Tomaateilla siis mennään. Koostan kävijöille kartan ja vähän tietoja kasvattamistani 110 tomaattilajikkeesta, jokin maininta jokaisesta. Ja vastaan suu vaahdossa kaikkeen, mitä niistä kysytään.

Satoi tai paistoi, sunnuntaista on tulossa Tomaatti-Ritun h-hetki ja juhlapäivä.

Hehkuvien harsotelttojen yöt

Tänä kesänä tontillamme kasvaa kaikkiaan 25 tomaattipuskaa suoraan maahan eli kasvilavoihin istutettuina. Lisäksi noin 30 tainta kasvaa kasvihuoneen ja talon seinustoilla ruukuissa.
Istutin ensimmäiset taimet lavaan kalenteria uhmaten jo toukokuun lopulla. Aikaisuus teetti hieman ylimääräistä työtä sitten, kun kesäkuun alkuun osui vielä kylmien öiden jakso. Ehkä vanhan kansan oppi tomaattien avomaalle istuttamisesta vasta 10. kesäkuuta jälkeen on sittenkin vielä voimissaan?

Hallaa ei Turkuun tomaattien ulos istuttamisen jälkeen enää tullut, mutta koska kaikki alle kymmenen asteen alitukset ovat tomaateille pahasta, piti keksiä keinoja kylmän karkottamiseksi. Olin heti istutuksen jälkeen suojannut lavat muovikaarista ja rei'itetystä muoveista koostuvilla kasvitunneleilla – löytö Lidlistä vuosi sitten -  ja öisin sekä sadepäivinä suojasin ne myös kaksinkertaisilla harsoilla. Nyt öiden lisävarusteeksi tulivat kynttilät. Kaivoin tomaattirivien väliin koloja  isoille lasipurkeille, joihin asetin öljy- ja lämpökynttilöitä palamaan illasta aamuun. Ne paloivat purkeissaan selvästi maapinnan alapuolella, kaukana muoveista ja harsoista, joten tulipalon vaara ei nähdäkseni ollut. Joku pelastushemmo voi toki olla eri mieltä...

Hehkuvia tomaattitelttoja koleassa kesäkuun yössä.

Samaan aikaan etsin rautakaupoista yksinkertaisia minimi-maksimilämpömittareita, jotta olisin voinut kontrolloida kynttilöiden vaikutuksen eri kohdissa puutarhaa. Eipä löytynyt. Yksi sellainen mittari minulla oli ennestään, ja sen mukaan lämpö olisi harsoteltassa alimmillaan käynyt +4 asteessa – eli kynttilöillä oli selvä vaikutus, koska ilman lämpö putosi alimmillaan lähelle nollaa.

Tilanne 24. toukokuuta, kun ensimmäinen lava oli istutettu.

Sama lava tänään, 14. kesäkuuta.

Avomaan pensastomaateilla on hurja kasvuvoima. Ne venyvät ja tuuheutuvat melkein silmissä, vaikka säät ovat olleet kesäkuulle tyypillisesti välillä koleita ja sateisia. Voimakkaimmin kasvaa ’Bizon’, joka on nyt monihaarainen ja noin 60 senttiä korkea. Tämä ei taidakaan olla se professori A. F. Yeagerin Pohjois-Dakotan yliopistossa 1930-luvulla jalostama 'Bison'; sen nimittäin pitäisi olla kääpiölajike. Tämän siemen on tilattu Puolasta Pomidorlandiasta. Saa nähdä, minkälaisia möllyköitä se sitten ilmoille pullauttaa.

Pisimmällä hedelmien muodostamisessa on ultra-aikaseksi luonnehdittu lajike ’42 days’. Myös virolaisissa pensaissa ’Mato’ ja ’Terma on yksittäiset isot raakileet’.

Lajike '42 Days' tekee hedelmiä runsaasti ja varhain.Virolainen Mato-lajike on myös hyvässä alussa. 

Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Ainoa ’Kootenain’ taimi murtui istutusvaiheessa, ja nyt latva on uudelleen juurrutettavana mullassa. Joillekin kasvihuonelajikkeille puolestaan kananlannan annokseni on ollut liikaa, minkä seurauksena ne ovat ruskistuneet puolikuoliaiksi. Joitakin lantamyrkytykseen riutuvien yksilöiden latvoja on sitten sen takia juurrutettavina. Erikoista asiassa on se, että monille muille lajikkeille ja taimiyksilöille sama lanta-annos on sopinut oikein hyvin.

Kaikkinensa näyttää kuitenkin oikein hyvältä. Nyt avomaatomaattini toivovat saavansa paistetta ja sadetta sopivassa suhteessa.

Kirje Amerikasta!

Posti toi perjantaina Amerikan-kirjeen, jota olin malttamattomana jo odottanutkin.

Lähettäjä on Alaskassa vaikuttaneen suomalaissukuisen kasvinjalostajan Arvo Kallion vanhin tytär Lisa Mesedahl, joka asuu Minnesotan Duluthissa. Tytär oli monien vaiheiden jälkeen saanut Terroir Seeds -siemenfirmalta Arizonasta hankittua minulle erikoiserän isänsä mukaan nimettyä ’Kallio’-tomaattilajiketta. Muutoin 'Kallio' on jo poistunut Terroir Seedsin valikoimasta.

'Kallio'-siemenpussin ohessa kirjeessä oli kopio vuoden 1970 esitteestä, jossa kuvaillaan Arvo Kallion jalostamaa kaupallista lajiketta 'Early Tanana' sen ollessa uutuus.

Kuten postauksessani ”Alaska opettaa” -kirjoitin, Arvo Kallio (1917-1997) syntyi Minnesotan Duluthissa suomalaislähtöiseen perheeseen.  Hänen Anna-äitinsä oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta; Frank-isän lähtöpaikasta Suomessa ei ole tietoa. Arvo Kallio työskenteli  vuodet 1950 - 1968 Alaskassa Fairbanksin yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla paneutuen lyhyen kasvukauden tomaatin, kaalin, maissin ja mansikan jalostukseen. Tämän jälkeen hän palasi Minnesotaan ja tutki muun muassa perunaa.

’Kallio’-kanta on sivujuonne hänen jalostustyöstään Alaskassa. Arvo Kallio teki keväällä 1954 kontrolloituja risteytyksiä, ja niistä valittiin kaupalliseen lisäykseen ensinnäkin Alaska 6350 -lajike, joka tuli myöhemmin tunnetuksi nimellä ’Early Tanana’ ja on edelleen viljelyssä Amerikan pohjoisilla alueilla.

Arvo Kallion kerrotaan tuolloin, noin 1950-luvun puolivälissä, tuoneen jotain muuta tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä nykypäiviin asti ja toimitti sen Terroir Seeds  -siemenfirmalle vuonna 2008.

Lisätietoa 'Kalliosta' löytyy tästä lähteestä - josta 'Kallion' olemassa olon alun alkaen bongasinkin. 
http://tatianastomatobase.com/wiki/Kallio

*   *   *   *

Sata siementä varmistaa, ettei ihan heti kesken lopu.

Koska siemenpussi nyt tuli näin myöhään, pääsen kylvämään ja tutkimaan ’Kalliota’ vasta ensi keväänä, mutta olen niin onnellinen, että se on nyt kokoelmassani.

'Kallio' on siemenpussin kuvauksen mukaan pensastomaatti, jonka hedelmä on peruspunainen, sydämen muotoinen ja läpimitaltaan 5-8 senttiä.

Uskon, että jokin mielenkiintoinen mutkallinen matka lähiaikoina saattaa käsiini myös Kallion tunnetumman lajikkeen eli ’Early Tananan’ siemeniä.

*   *   *

En lakkaa ihmettelemästä sitä faktaa, että pieneen siemeneen on pakattu se valtava määrä informaatiota, jonka pohjalta siemenestä kasvaa juuri tietynlainen kasvi. Siemen kantaa mukanaan ohjeet kasvin korkeudesta, lehtien ja kukkatertun muodosta, hedelmän väristä, koosta ja mausta – ja kaikki muut yksityiskohdat.

Lisäksi tunnen, että tällaisen avopölytteisen tomaattilajikkeen siemen kantaa mukanaan tervehdystä menneisyydestä, jalostajaltaan ja hänen ajastaan.

Siksi rakastan näitä tomaattitarinoita!

Avoimet puutarhat - lähdinpä minäkin mukaan

Avoimet puutarhat - Puutarhat


Tervetuloa Ritvan tomaattitarhaan Turkuun sunnuntaina 2.7.2017 klo 12 - 18. Kypsiä hedelmiä tuskin silloin vielä monia näkyy, mutta esillä on kaikenlaisia viljelyvirityksiä sekä toivon mukaan järjettömästi kukkia ja raakileita! Sekä onnellinen tomaattimatami tomaattipaidassaan.

Maku 125 vuoden takaa?

Syyskuun 15. päivä 1892 eli suunnilleen 125 vuotta sitten Aamulehdessä julkaistiin seikkaperäinen ja nykysilminkin luettuna hyvin asiantunteva artikkeli tomaatin viljelyksestä, joka tuolloin oli Suomessa vielä varsin uutta ja harvinaista, edelläkävijöiden harrastusta. Allekirjoittajana oli nimimerkki K.T., jonka innostus luultavasti perustui jutun lopussa mainittuun Detler Elisholtzin kirjoittamaan kirjaan.  K. T. lausui artikkelissaan ennustuksen:

”Tomaatista varmaankin vähitellen aikain kuluessa on tuleva sellainen uusi kotikasvi, joka tulee löytymään jokaisen puutarhasta.”

Jutussa kuvaillaan uutuuskasvin historia, kasvutapa ja käyttö mainioin sanankääntein. Tomaatin menestyminen Suomessa toki askarrutti:

”Mitä tulee tomattien tuleentumiseen täällä, niin on ainakin todistanut tätä mahdollisuutta ne kokeet, joita Ruotsissa vähemmässä määrässä puutarhassa kolmen vuoden aikana on Alnarpissa harjoitettu. Sentähden olisi suotava, että hetimiten useampia vähempiä kokeita samaan suuntaan alettaisiin meilläkin panna toimeen, niin että asiassa täydelliseen varmuuteen päästäisiin.”

Maatalouskoeasema Alnarp sijaitsee Ruotsin Skånessa, Malmön lähellä.

Huikean kiinnostavaa oli löytää 125 vuoden takaisesta jutusta lajike-esittelyjä (boldaukset minun):

”Tomattia löytyy jo moniaita eri lajia, aikaisia, tavallisen aikaista ja myöhäisiä ja joka vuosi tulee yhä uusia. Parhaimpana lajina esitetään Conqueror, koska tämän hedelmät ovat suuria ja kaikkia muita sileämpiä, tälle viimeiselle ominaisuudella annetaan suuri arvo. Niistä tomateista, joita Alnarpissa viimeisen kolmen vuoden aikana on viljelty, on eräs Ficcarazzi ollut kaikkein aikaisin, mutta hedelmät eivät ole niin sileitä kuin suotava olisi ollut. Eräs uusi laji, Mikado, on tänä vuonna ilmaantunut kauppaan ja päättäin erittäin kiittävistä ja kehuvista arvosteluista hintailmoituksissa, mahtaa tämä olla sekä suuri että hyvin sileä.”

Vieläkö nämä lajikkeet ovat löydettävissä? Onko mahdollista tavoittaa ja maistaa näiden lajikkeiden 125 vuoden takainen maku?

Aamulehden tomaattijutussa mainittu ’Conqueror’ ilmestyi amerikkalaisiin siemenluetteloihin vuonna 1876, ja lajike tuli Euroopan puolella ensimmäisenä myyntiin Saksan Erfurtissa 1884.

’Ficarazzi’ tai ’Ficcarazi ’puolestaan on italialainen maatiaislajike, mehevä pihvitomaatti, joka mainitaan ensi kertaa 1885 napolilaisessa siemenluettelossa ja sitten Saksan Erfurtissa 1886 nimellä ’Königin der Frühen’ ("aikaisten kuningatar"). Nämä lajikkeet ovat kulkeutuneet siis Pohjolaan varsin nopeasti, kun niitä täällä esiteltiin jo syksyllä 1892.

Mikadoa eli Turner Hybrid -tomaattia

mainostettiin postikortissa näin mahtavana

uutuutena vuonna 1887.

Kolmas lajike kiinnostaa minua eniten. Aamulehden jutussa kirjoitetaan, että ’Mikado’ oli ilmaantunut Suomessa kauppaan kirjoitusvuonna 1892. Tämän vaaleanpunaisen pihvitomaatin toi markkinoille Yhdysvalloissa Peter Henderson vuonna 1886, ja siitä tuli suuri menestys, joka kantaa nykyaikaan saakka. Lajike tunnettiin myös nimellä ’Turner’s Hybrid’. Mikado-sana on japania ja tarkoittaa keisaria. Se valittiin osuvasti uutuuslajikkeen kauppanimeksi, koska Lontoossa oli juuri tuotteen lanseerauksen aikaan eli vuonna 1885 tullut ensi-iltaan Gilbert & Sullivanin Mikado-niminen koominen ooppera, josta tuli paitsi lontoolainen myös kansainvälinen hitti.

Perinne- eli heirloom-lajike ’Mikadoa’ arvostetaan nykyäänkin Yhdysvalloissa kovasti, ja sen siemeniä on siellä saatavillakin, mutta EU-alueellehan ei voi tilata tomaatinsiemeniä Yhdysvalloista.


’Ficarazzi’ puolestaan on muutama vuosi sitten mainittu Seed Saversien vuosikirjassa, mutta myynnissä sitä ei taida olla. Vanhaa maatiaista 'Conqueroria' ei myöskään pikaisesti katsoen näytä olevan myynnissä – markkinoilla on vain samanniminen uusi lajike, Conqueror F1
-hybridi.

En ole näitä lajikkeita kovin voimallisesti itselleni etsimässä, koska siemenkansioni jo natisee liitoksissaan. Saatan kuitenkin ensi kesänä sattumalta päästä lähelle 125 vuoden takaista makua. Nimittäin kanadalaisen Tatjana Kouchnarevan yli 5 000 lajiketta kattavan tomaattitietokannan mukaan on mahdollista, että ’Mikado’ on sukua nykyään suositulle ’Brandywine’-lajikkeelle – ja minulla on ’Brandywinea’ taimena kasvamassa!

Brandywine-taimeni on vielä hyvin pieni. Toivottavasti se kirii kovaan vauhtiin. Kuvaan mukaan pääsivät
laajaa tomaattimaantiedettä edustavat Roma, Alaska ja Yhdysvaltain Amish-alue.  

Vielä knoppitieto: ’Mikado’ oli todennäköisesti ensimmäinen perunalehtinen lajike tomaattien siemenluetteloissa, minkä johdosta Euroopassa kasvitieteellisessä sanastossa käytetään nykyäänkin termiä mikado folium kuvaamassa tomaatin perunalehtisyyttä yleisesti.

Cereza Amarilla -tomaatilla (suomeksi "keltainen kirsikka")

on kauniit perunalehdet.

Aamulehden jutun lähde: Kansalliskirjaston Sanomalehtiarkisto