Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fairbanks. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fairbanks. Näytä kaikki tekstit

maanantai 29. tammikuuta 2018

Mahtava täydennys lajikekokoelmaan!


Talvi on nyt voimissaan lounaisrannikollakin, mutta ajatukset hiipivät jo silloin tällöin tulevaan tomaattikesään. Yksi syy siihen on Alaskan Fairbanksista viikko sitten tullut kirje.

Olen aiemmin blogissani kertonut niistä lajikkeista, joita on jalostettu Alaskassa. Tarina konkretisoituu ensi kesänä, sillä sain kirjeessä alaskalaiselta maataloustutkijalta Patricia M. Hollowayltä kaipaamiani ’Early Tanana’ -pensastomaatin siemeniä. Lajikkeen jalosti suomalaissukuinen Arvo Kallio, ja se tuli markkinoille 1970-luvun taitteessa.
Jo aiemmin olen saanut Arvo Kallion tyttäreltä Lisa Mesedahlilta hänen isänsä nimeä kantavan ´Kallio’-lajikkeen siemeniä. Ks.


"Made for Alaska."

Nyt on saatu 'Early Tananan' siemeniä kasvinjalostajan vanhempien synnyinmaahan.

Alaska-kiinnostukseni jujuna on tämä ajatus: jos jokin lajike on niin aikainen, että se pärjää avomaalla Fairbanksissa, se pärjää täälläkin. Ks. postaukseni "Alaska opettaa". 


  *   *   *   *
Patricia M. Holloway valotti sähköpostihaastettelussa, mikä on tomaatinviljelyn asema Alaskassa ja miten siinä onnistutaan.

Hollowayn mukaan alaskalaiset ovat viljelleet tomaatteja kultaryntäyksen ajoista saakka. Nykyään tomaatit ovat erittäin suosittuja kaikenkokoisilla harrasteviljelmillä. Arviolta 90 prosenttia kasvattaa niitä kasvihuoneissa tai korkeissa tunneleissa ja valitsee lajikkeiksi runkotomaatteja. Ainoastaan keskisessä Alaskassa (Interior Alaska) voi tomaatteja kasvattaa ulkona, ja sielläkin tulee toisinaan niin kylmiä kesiä, että puutarhurit saavat vain paljon vihreitä tomaatteja, joista osaa kypsyy jälkikäteen sisällä mutta osa jää vihreiksi.

”Yksi ensimmäisistä ostamistani keittokirjoistani itse asiassa käsitteli juuri sitä, mitä tehdä näistä vihreistä tomaateista – niitä esimerkiksi paistetaan, tehdään pikkelsiksi ja relissiksi”, Holloway kirjoittaa.

Suurin haaste on alaskalaistutkijan mukaan ehdottomasti kasvukauden lyhyys ja kattamattomilla viljelyksillä lämmön vähyys. Ennen muovikatteiden käyttöönottoa tomaatteja viljeltiin lähinnä vain kasvihuoneissa. Kun maan lämmittämisen menetelmiä on saatu käyttöön, ihmiset ovat alkaneet kokeilla avomaantomaattien viljelyä, mutta enimmäkseen puutarhureilla on takapihalla kasvihuoneita, joissa kasvatetaan tomaatit, kurkut ja paprikat. Monien mielestä on liian vaivalloista yrittää kasvattaa tomaatteja avomaalla suhteutettuna saatujen hedelmien määrään.

’Early Tanana’ oli yksi ensimmäisistä tomaateista, joita tällä alueella on jalostettu avomaanviljelyyn. Se tuottaa kypsiä hedelmiä, vaikka katemuovia ei käytettäisikään.

”Olen viljellyt ‘Early Tananaa’ ulkona, kasvihuoneessa ja kylmälavassa. Sen hedelmä on pieni mutta maukas. Se on todella erityisen hyvä puutarhureille, jotka kasvattavat tomaatteja ulkona. Lisäksi heillä on todennäköisesti lämmin etelään päin oleva puutarha ja he käyttävät muovikatteita”, Holloway kirjoittaa.

 ‘Early Tanana’ on suosittu niiden harrastajien keskuudessa, jotka suosivat avopölytteisiä lajikkeita eli ei-hybridilajikkeita. Lajike on mukana monissa siemenkirjastoissa ja -kokoelmissa.
'Early Tanana' oli tämän esittelylehtisen mukaan uutuus vuonna 1970.


Hollowayn tässä yhteydessä antama oppi kannattaa painaa mieleen: maan lämmittämisellä on tomaatin kasvuun suurempi vaikutus kuin koko kasvin lämmittämisellä.

   *    *    *    *

Alaskalaisista lajikkeista minulla on ennestään ollut ulkoviljelyssä 'Polar Babya' (kesät 2016 ja 2017), 'Polar Staria' (kesä 2016) ja 'Polar Beautyä' (kesällä 2016). Pilvisenä, viileänä kesänä 2017 vain matalat pensastomaatit 'Polar Baby', '42 Days', venäläinen 'Sibirskiy Skorospelyi' ja virolaiset 'Terma' sekä 'Mato' ehtivät antaa kaiken satonsa elokuun loppuun mennessä.

Alaskan ohella ensi kesän teemamaana on Venäjä. Olen tilannut virolaisesta Seemnemaailm-verkkokaupasta sellaisia lajikkeita, jotka löytyvät erään jaroslavlilaisen puutarhasivuston suosituslistalta. Jaroslavlissa pelataan kiekkoa niin kuin Turussakin, mutta kesät siellä ovat mantereisempia ja kuumempia kuin Turun kesät.

Nyt vaan kun pääsisi pikakelauksella kevääseen, niin ”Fairbanks & Jaroslavl meet Turku”!


maanantai 20. maaliskuuta 2017

Alaska opettaa

Minulle tomaattiharrastuksen kiinnostavimpia ulottuvuuksia on tomaattimaantiede. Tomaattikasvihan on levittäytynyt maailmassa lähes kaikkialle, ja sen sopeutumista erilaisiin oloihin on auttanut tutkijoiden ja puutarhureiden tekemä kasvinjalostus. Maailmassa on tämän seurauksena yhden lähteen mukaan noin kymmenentuhatta tomaattilajiketta, toisen mukaan lähes kaksikymmentätuhatta.

Kuten tiedämme, Suomen kesä on lyhyt ja epävarma ja yöt ovat vaarallisen kylmiä, joten täällä avomaantomaatin viljelyssä on aina riskejä. Kukaan ei tiettävästi Suomessa yritäkään tomaatin avomaanviljelyä kaupallisessa mielessä, vaan tomaatin laajamittainen tuotanto tapahtuu kasvihuoneiden suojissa. (EDIT 30.8.2017: Livonsaaressa Naantalissa avomaantomaattia kasvatetaan kaupallisesti ) Kesä toisensa perään me tomaattiharrastajat pidämme kiinni toivosta ja istutamme tomaatteja seinustoille, reunustoille ja kasvimaille. Osa istuttaa siksi, ettei kasvihuonetta ole tai sinne ei mahdu enempää, ja osa siksi, että tietää tomaatinviljelyn avomaalla voivan hyvänä kesänä onnistua oikeinkin hyvin.


Valkoiset krämmäleet ruukkutomaatin juurella ovat elokuisen
ukkoskuuron tuomia rakeita. 
Kasvinjalostajat eivät ole jalostaneet Suomen oloihin yhtään tomaattilajiketta, mutta toki meillä on joitakin maatiais- eli perinnelajikkeita, jotka ovat syntyneet käytännön viljelyn ohessa ja hyviksi havaittu. Suomalaisten puuttuessa olen etsinyt muilla maailman pohjoiskolkilla jalostettuja lajikkeita, koska niillä on eniten toivoa menestyä täällä. Karttapallosta näkee, että lähinnä vastaavia alueita ovat muut Pohjoismaat, Baltia, muu pohjoisempi Eurooppa, Venäjän lähialueet ja pohjoinen Siperia, ja sitten Pohjois-Amerikasta Kanada sekä Yhdysvaltain pohjoiset osavaltiot – etenkin Alaska. Varsinkin Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa tomaattia on myös jalostettu laajamittaisesti.


Alaska ei jätä minua rauhaan, vaan Street viewin silmin kuljen keskisessä Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin kaupungin kaduilla, katselen koivuja, vuoria, havumetsiä ja järviä etsien yhtäläisyyksiä Suomen maisemien kanssa. Niitä on paljon, mutta on erojakin sitten. Alaska sijaitsee pääosin 60. - 70. pohjoisen leveyspiirin välissä – niin kuin Suomikin - , joskin Alaskasta ulottuu noin tuhat kilometriä pitkä lonkero Tyynen valtameren rantaa pitkin kohti kaakkoa, siis huomattavasti etelämmäs kuin ”varsinainen” Alaska. Välimatkat ovat hirmuisia, ja väkeä on vain vähän.
Alaska on Yhdysvaltain pohjoisin ja suurin osavaltio. Asukkaita on vain noin 736 700 ja maapinta-alaa lähes viisi kertaa niin paljon kuin Suomella.

Fairbanks on noin 30 000 asukkaallaan Alaskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä sijaitsee Alaskan yliopisto. Nimenomaan Alaskan yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla on jalostettu sikäläisiin ankariin oloihin soveltuvia vihanneksia ja marjoja. Tomaatin ongelmana Alaskassa ja Suomessa on öiden kylmyys. Yölämmön putoaminen alle noin +12 asteen aiheuttaa sen, etteivät useimmat tomaattilajikkeet pölyty ja ala tuottaa hedelmää. Fairbanksissa on tutkittu tomaatin menestymistä avomaalla yli sadan vuoden ajan, ja sieltä on peräisin lajikkeita, joiden sanotaan tuottavan hedelmää vaikka yölämpö kävisi vain noin +7 asteessa.
Kajaanin leveyspiireillä sijaitsevan Fairbanksin ja Etelä-Suomen kesä- ja heinäkuun ylimmät ja alimmat lämpötilat ovat ilmastodatan perusteella yllättävän lähellä toisiaan, mutta elo- ja syyskuu paljastavat ison eron: Turun ja laajemminkin Etelä-Suomen elo- ja syyskuut ovat huomattavasti leppeämpiä kuin Fairbanksin, mikä antaa eteläsuomalaisille viljelyksille paljon lisäaikaa. Tämä on ilmeisesti Golf-virran ansiota. Sellaisia isoja eroja on, että Fairbanksin kesät ovat selvästi kuivempia kuin Turun kesät ja talvet ovat huomattavasti kylmempiä kuin Etelä-Suomen talvet – mutta eihän tomaatti talvia tarvitsekaan.

Alaskaa tutkiessani törmäsin Googlen ihmeellisillä poluilla suomalaiselta vahvasti kalskahtavaan nimeen, tohtori Arvo Kallioon, joka paneutui Fairbanksin koeasemalla 1950 - 1968 tomaatin, kaalin ja mansikan jalostukseen. Kallio esitteli vuonna 1970 'Early Tanana' -lajikkeen, jonka hedelmät kypsyvät varhain ja kestävät viileyttä. Lajike löytyy joidenkin yhdysvaltalaisten tomaattifirmojen siemenluetteloista. Nimensä lajike on lainannut joelta, joka virtaa Fairbanksin läpi.

Otin sähköpostitse yhteyttä Arvo Kallion vanhimpaan tyttäreen saadakseni tietää edesmenneen kasvinjalostajan taustoista vähän enemmän. Ilmeni, että Arvo Kallio varttui Minnesotan Duluthissassa suomalaislähtöisessä perheessä.  Anna-äiti oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta ja Frank-isä Porista.
Tohtori Arvo Kallion kuolema huomioitiin Fairbanksin
yliopistossa muistokirjoituksella.
Amerikkalaisissa tomaattitiedostoissa esiintyy myös kasvinjalostajan itsensä mukaan nimetty lajike, Kallio. Arvo Kallion kerrotaan 1950-luvun puolivälissä tuoneen yhtä tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä niin, että Kallio-lajiketta on saatu myyntiinkin. Terroir Seeds -firman siemenluetteloon Kallio-lajike tuli 2011.

Arvo Kallio palasi myöhemmällä iällä Alaskasta Minnesotaan johtamaan sikäläistä maatalouskoeasemaa ja tuli tunnetuksi tomaatin sukulaiskasvin perunan tutkijana.

Arvo Kallion jalostustyö paikkaa sitä puutetta, ettei Suomesta ole maailmalle lähtenyt yhtään tunnettua tomaattilajiketta. ARVOstan!

Alaskan Fairbanksista ovat kotoisin myös lajikkeet Sub-Arctic 25 sekä Polar-lajikeperhe eli Polar Star, Polar Baby, Polar Beauty ja Polar Gem. Nämä kehitti John Holm (1920 - 1998), joka oli yrittäjä ja monipuolinen puutarhakokeilija. Näitä polareita minulla oli viime kesänä seinustoilla ruukkuviljelyssä, ja hyvin tuottivat satoa.
Kaikki lajikkeet, joiden nimessä esiintyy maantieteellinen sana Alaska, on jalostettu lyhyen kasvukauden oloihin. Alaska-nimisiä lajikkeita on sekavasti kylläkin kaksi: Toinen on runkotomaatti, jonka on jalostanut Edward Lowden Kanadan Ontariossa. Toinen on Venäjältä kotoisin oleva kirsikkatyyppinen pensastomaatti Alaska (kasvuaikaa 63 päivää). Lisäksi on perinnetomaatteihin lukeutuva luumutomaatti Alaskan Fancy (kasvuaikaa 55 päivää). Palaan tähän kasvupäivien käsitteeseen myöhemmissä postauksissani.
Haluaisin Tananan, Kallion ja kaikki muutkin alaskalaiset siemenkokoelmiini ja ehkä ne jossain vaiheessa jotakin kautta saankin. Sain tänä keväänä jompaakumpaa 'Alaskaa' kaksi siementä vaihdossa eräältä harrastajalta, mutta toinen siemen ei itänyt ja toisen onnistuin ituvaiheessa mädättämään kuoliaaksi.  Maantieteellistä Alaskaa edustavat tänäkin vuonna puutarhassa siis edelleen vain polarit (joita voi tilata Puolasta Pomidorlandiasta – jos kaupallinen tiedote sallitaan.)                                          
John Holmin jalostamat Polar Beauty (vasemmalla), Polar Star ja Polar Baby
tuottivat mukavasti satoa viime kesänä Turussakin.














Alaskan yliopisto Fairbanksissa on ihan äskettäinkin julkaissut listan heidän alueelleen sopivista vihanneksista, ja siellä joukossa 'Early Tanana' edelleen on, alaviitteellä ”jalostettu maa- ja metsätalouskoeasemalla, University of Alaska Fairbanks". Polarit jostakin syystä puuttuvat.
Pensastomaattien kasvualusta suositellaan kattamaan läpinäkyvällä tai IRT-muovikatteella - en ole ehtinyt selvittää, mitä se sellainen on. Suosituslista on tällainen (suomennokset omia):


PENSASTOMAATIT
Black Cherry: aikainen, osittain suolankestävä, tarmokas kasvu

Early Girl: aikainen, erinomainen sato

Cosmonaut Volkov: keskiaikainen, maatiainen, supermaistuva. KORJAUS LÄHTEEN TIETOON: lajike on runkotomaatti, kotoisin Ukrainasta.

Red Robin: aikainen, pieniä hedelmiä

Taxi: aikainen, hyvä sato, isot keltaiset hedelmät

Tumbler-kirsikkatomaatit: aikainen, erinomainen amppeliin, F1


RUNKOTOMAATIT
Big beef: keskiaikainen, maistuva pihvitomaatti, hyvä taudinkestävyys, F1

Black Plum: aikainen, purppurat hedelmät

Buffalo: keskiaikainen, maatiainen, erinomainen voileipätomaatti, kalpean ruusunpunainen

Caruso-Re: aikainen, hyvä laatu

Early Tanana: aikainen, kypsyy hyvin vihreänäkin poimittuna

Juliet: aikainen, makean punainen kirsikkatomaatti, halkeilunkestävä, kuuluu All-America
valikoimaan


Lemon Boy: aikainen, isot keltaiset hedelmät

Stupice: aikainen, maatiainen, pienet hedelmät, hyvin aikainen

Sub Arctic 25: aikainen, pienet hedelmät

Sub Arctic Maxi: hyvin aikainen, suurimmat sub-arctic-tyyppiset hedelmät

Sungold: aikainen, aprikoosinoranssi kirsikkatomaatti, hedelmäinen maku, F1

Sweet 100: aikainen, hyvä laatu


LÄHDE:

Toki tämä on vain yksi monista pohjoiseen sopivien lajikkeiden suosituslistoista, mutta varmasti varteenotettavimmasta päästä. Jos jokin lajike pärjää keskisessä Alaskassa, se pärjää varmaan aika hyvin myös Suomessa!
Seuraavassa postauksessa tomaattien kasvukuulumisia.

Tsekkiläislähtöinen, kauniin perunalehtinen Stupice-lajike on mukana alaskalaisten suosituslistalla. Koulintahommia on taas tiedossa, kun noin taimet kennoistaan pursuilevat...