Hellettä, härmää ja hallanvaaraa

Tomaattien kevät oli tänä vuonna todella erilainen kuin vuosi sitten.  Keväällä 2017 ongelmana oli kylmyys, jonka takia maitopurkkivaiheen taimien siirto kasvihuoneeseen lykkääntyi viikko viikolta. Tänä vuonna talvesta mentiin melkein suoraan helteisiin, mikä puolestaan aiheutti valtavan istutuskiireen ja noin 120 tomaattikasvilleni huiman kasvupyrähdyksen, hieman paahteen tuottamia vaurioitakin.

Turussa 9. toukokuuta 2017 ja 2018. Vuosi sitten satoi tuolloin vielä kerran lumet maahan ja tomaatit odottelivat sisätiloissa kasvihuoneeseen pääsyä. Tänä vuonna oli tuona päivänä ihanan lämmintä ja puutarhassa täysi tohina päällä.

Vuosi sitten olin vuorotteluvapaalla, joten istutusten aikataulu oli väljä. Nyt maiden kuivuttua istutuskuntoon piti töiden jälkeen toimia ripeästi: muokata ja lannoittaa ja sitten viikon, parin päästä istuttaa - ja istuttaa. Työ todellakin haittasi harrastuksia. Siinä tulipalokiireessä en merkinnyt edes ylös avomaan tomaattilavojen istutuksen päivämäärää, mutta 24.5. olen ottanut kuvia valmiista lavoista. Aika samoihin aikoihin istuttelin avomaalle viime vuonnakin, silloin riskillä, hyvin koleassa säässä, nyt helteen uuvuttamana.

Tässä lavassa kasvaa yhdeksän minulle uutta venäläistä avomaan lajiketta, vertailukohtana aikainen '42 Days'- lajike (oikeassa nurkassa). Kuvattu 24. toukokuuta, jolloin avomaan istutusurakka oli valmis.

14. – 16. toukokuuta Turussa oli lämpöä iltapäivällä melkein +30 astetta, joten maitopurkkitaimet pienessä kasvihuoneessani kärsivät armottomasta paahteesta. Vaikka kaikki räppänät olivat auki, näin tällaisen päivän jälkeen mittarissa maksimilukeman +46 astetta. Helle kuitenkin näytti olevan enemmän hyödyksi kuin haitaksi: se vauhditti tomaatit hurjaan kasvuun ja kukintaan. Moni on Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä raportoinut, että runkotomaatit ovat kehittyneet kaksihaaraisiksi ilman, että tarhuri on ehtinyt mitään varkaita pois taittamaan. Joillakin ylälehdet ovat kehittyneet epämuotoisiksi. Minun taimissani tapahtui nopeaa haaroittumista, johon ei puuttunut, koska oli aikomuskin kasvattaa osa runkotomaateista kaksi- tai kolmihaaraisina, vaikka sen sanotaankin hidastavan hedelmien kypsymistä. Muutamassa kasvissa on epämuotoisia ylälehtiä.

Toinen uusi asia on ollut kastelun suuri tarve ja sadeveden puuttuminen. Viime vuonna avomaan tomaatteja ei tarvinnut kastella kuin pari kertaa, koska taivaalta tipahteli pitkin kesää sopivasti. Nyt joudun kantamaan kaiken veden niille kannuilla ja opettelemaan kantapään kautta oikeaa annostelua. Vettä pitää sitä paitsi ottaa kalliilla hinnalla kaupungin vesijohtoverkosta; hinta on liki 4 euroa kuutio. Turussa on satanut viimeksi 17.5. ja silloinkin vain kolmisen milliä, joten sadevesiastioissa ole viikkoihin ole ollut mitään. Toissa yönä kovasti odotin sadetta, jonka ennusteen mukaan piti pyyhkäistä yli lounaisen Suomen. Sadealue on kuitenkin hajonnut Turun kohdalla, ja aamulla meillä sademittarin pohjalla oli vain muutama pisara. Turun virallisella mittauspisteellä lukema oli 0,2 milliä.

Ja kuumankin kevään vitsaus oli kesäkuun alussa halla. Meillä ei lopulta hallaa ollut, vaan alin minimilukema kylmälavan pinnassa oli +2 astetta 7. kesäkuuta. Torjuin kuitenkin kylmää rakentamalla lavojen päälle kynttilöin lämmitettävät teltat, kietomalla yksittäiskasveille harsoja ja siirtämällä niin paljon ruukkuja kuin mahtui kasvihuoneeseen, jossa lämpöpuhaltimen termostaatti oli säädetty +14 asteeseen.

Tällaiset harso- ja muoviteltat suojasivat kahta kasvilavaa kylminä öinä. Telttojen sisällä maahan upotetuissa lasipurkeissa paloi läpi yön puolentusinaa kynttilää. Muissa lavoissa kiedoin kasveja erikseen harsoon.

Kasvihuoneen ja talon seinusta ovat viimevuotiseen

tapaan täynnä ruukkuihin istutettuja tomaatteja.

Talon edustalle rakensin matalan hyllyn,

joten kasveja on kahdessa rivissä.

Ja niin etenin kasvihuoneessa riesasta riesaan: koska ruukkuihin istutetut tuuheat ja näköjään liiankin hyvin kastellut tomaatit olivat useita päiviä sullottuina kasvihuoneeseen kylmää pakoon, vieläpä suljettujen ovien takana, oli lehtiin alkanut jo kehittyä härmälaikkuja. Totesin uhkaavan tilanteen toissapäivänä, kun Turussa oli taas hellepäivä ja vapautin tomaatit hallaevakosta. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikka-suositus on kasvihuone. Koska kasvihuone-lajikkeita on taas aivan liikaa, osalle on nyt tarjolla vain eteläseinustaa loppukesäksi. Lisäksi leikkelin runsaasti härmälaikkuisia alalehtiä pois. Ja koska nyt olen lomalla ja kotona, pystyn tarkemmin huolehtimaan kasvihuoneen tuuletuksesta ja lämmön säätelystä.

Mutta pääasia näyttää hyvältä: kukkia ja raakileita on paljon ja raakileet ovat ajankohtaan nähden isoja. 

Tämän kesän teemamaa Venäjä on saanut oman avomaan lavan, ja siellä kymmenen kilvoittelijan vertailulajikkeena on aika niin aikainen ’42 Days’. Toisen avomaanlavan, jossa kasvaa sekalaisempaa seurakuntaa – lisää Venäjää, mutta myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Norjaa - vertailukohtana on ’Polar Baby’. Lisäksi on yksi pikkulava, jossa muun muassa varttuvat vierekkäin 'Earliana' ja 'Early Wonder' sekä 'Sasha's Altai' ja 'Grigori Altai'.

Erilliskasveina valkosipulilavojen nurkissa kasvavat alaskalaiset erikoisuudet ’Early Tanana’, ’Kallio’ ja niiden kaverina ’Alaska’.  'Tananassa' on runsaasti kukkia mutta ei vielä kovin isoja raakileita.

Tilanne 13.6. avomaalla (kylmälavassa ellei toisin mainittu)

Suurimmat raakileet: ’Cold Set’ (suurimman läpimitta 6 cm), ’Prairie Fire’ (5 cm), venäläisistä 'Beliy Naliv '(ruukussa), ´Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Vzryv’.

'Pairie Fire' oli voittaja Alaskassa 2006 tehdyssä avomaan viljelykokeessa, 

joten odotukset ovat korkealla myös Suomen Turussa - ja hyvältä näyttääkin.

Eniten raakileita: ’Beliy Naliv’ (ruukussa), ’Ida Gold’, ’Oregon Spring’, ’Sasha´s Altai’, ’Sibirjak’, ’Stupice’.

Paljon kukkia: ’Betalux’, ’Early Tanana’, ’Norderås Busk’ ja ’Polar Baby’

Tilanne 13.6. kasvihuoneessa

Suurimmat raakileet: 1. ’Malakhitovaja Shkatulka’ (= 'Malachite Box' = malakiittirasia), 2. ’Hurma’, 3. ‘Black Burgundy’ ja ‘Jantar’.

Paljon raakileita: ’Azoychka’, ’Jaune Flammee’ ja ’Todd County Amish’

*    *    *

Puutarhan surkeita ilmestyksiä: ’Apelsin’ ja viime vuoden ihannetyttö ’Zlatava’. Nämä kasvit ovat keltaisia, ohuita rimpuloita. En tiedä, miksi. Ehkä työ on haitannut harrastuksia jokin istutusilta niin pahasti, että ruukkuun on päätynyt väärä määrä lannoitetta.

Niin, lannoitus! Lavat lannoitin kannanlannalla ja koivutuhkalla, ruukut pääosin Neudorffin tomaattilannoitteella, koska se oli kiireessä niin helppoa.

’Aussie’ otti kantaa kulttuurista omimista koskevaan keskusteluun vetämällä inkkaripäähineen päähän.

’Rosa Quartz Multifloraan’ tulee kukkia ihan "multina".

   *    *    *    

Jos kiinnostaa tulla katsomaan, miltä tomaattitarhani noin 120 lajiketta ja kasvia näyttävät, tervetuloa jälleen meille Turkuun Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Se on sunnuntaina 1. heinäkuuta kello 12 - 18.

Hehkuvien harsotelttojen yöt

Tänä kesänä tontillamme kasvaa kaikkiaan 25 tomaattipuskaa suoraan maahan eli kasvilavoihin istutettuina. Lisäksi noin 30 tainta kasvaa kasvihuoneen ja talon seinustoilla ruukuissa.
Istutin ensimmäiset taimet lavaan kalenteria uhmaten jo toukokuun lopulla. Aikaisuus teetti hieman ylimääräistä työtä sitten, kun kesäkuun alkuun osui vielä kylmien öiden jakso. Ehkä vanhan kansan oppi tomaattien avomaalle istuttamisesta vasta 10. kesäkuuta jälkeen on sittenkin vielä voimissaan?

Hallaa ei Turkuun tomaattien ulos istuttamisen jälkeen enää tullut, mutta koska kaikki alle kymmenen asteen alitukset ovat tomaateille pahasta, piti keksiä keinoja kylmän karkottamiseksi. Olin heti istutuksen jälkeen suojannut lavat muovikaarista ja rei'itetystä muoveista koostuvilla kasvitunneleilla – löytö Lidlistä vuosi sitten -  ja öisin sekä sadepäivinä suojasin ne myös kaksinkertaisilla harsoilla. Nyt öiden lisävarusteeksi tulivat kynttilät. Kaivoin tomaattirivien väliin koloja  isoille lasipurkeille, joihin asetin öljy- ja lämpökynttilöitä palamaan illasta aamuun. Ne paloivat purkeissaan selvästi maapinnan alapuolella, kaukana muoveista ja harsoista, joten tulipalon vaara ei nähdäkseni ollut. Joku pelastushemmo voi toki olla eri mieltä...

Hehkuvia tomaattitelttoja koleassa kesäkuun yössä.

Samaan aikaan etsin rautakaupoista yksinkertaisia minimi-maksimilämpömittareita, jotta olisin voinut kontrolloida kynttilöiden vaikutuksen eri kohdissa puutarhaa. Eipä löytynyt. Yksi sellainen mittari minulla oli ennestään, ja sen mukaan lämpö olisi harsoteltassa alimmillaan käynyt +4 asteessa – eli kynttilöillä oli selvä vaikutus, koska ilman lämpö putosi alimmillaan lähelle nollaa.

Tilanne 24. toukokuuta, kun ensimmäinen lava oli istutettu.

Sama lava tänään, 14. kesäkuuta.

Avomaan pensastomaateilla on hurja kasvuvoima. Ne venyvät ja tuuheutuvat melkein silmissä, vaikka säät ovat olleet kesäkuulle tyypillisesti välillä koleita ja sateisia. Voimakkaimmin kasvaa ’Bizon’, joka on nyt monihaarainen ja noin 60 senttiä korkea. Tämä ei taidakaan olla se professori A. F. Yeagerin Pohjois-Dakotan yliopistossa 1930-luvulla jalostama 'Bison'; sen nimittäin pitäisi olla kääpiölajike. Tämän siemen on tilattu Puolasta Pomidorlandiasta. Saa nähdä, minkälaisia möllyköitä se sitten ilmoille pullauttaa.

Pisimmällä hedelmien muodostamisessa on ultra-aikaseksi luonnehdittu lajike ’42 days’. Myös virolaisissa pensaissa ’Mato’ ja ’Terma on yksittäiset isot raakileet’.

Lajike '42 Days' tekee hedelmiä runsaasti ja varhain.Virolainen Mato-lajike on myös hyvässä alussa. 

Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Ainoa ’Kootenain’ taimi murtui istutusvaiheessa, ja nyt latva on uudelleen juurrutettavana mullassa. Joillekin kasvihuonelajikkeille puolestaan kananlannan annokseni on ollut liikaa, minkä seurauksena ne ovat ruskistuneet puolikuoliaiksi. Joitakin lantamyrkytykseen riutuvien yksilöiden latvoja on sitten sen takia juurrutettavina. Erikoista asiassa on se, että monille muille lajikkeille ja taimiyksilöille sama lanta-annos on sopinut oikein hyvin.

Kaikkinensa näyttää kuitenkin oikein hyvältä. Nyt avomaatomaattini toivovat saavansa paistetta ja sadetta sopivassa suhteessa.