Tomaatin lajikevalinnan avaimet

Mitä kaikkea muuta kuin punaista? Kirsikka-, luumu- vai pihvitomaatti? Runko- vai pensastomaatti? Kasvihuone- vai avomaantomaatti? Avopölytteinen vai hybridi? Tomaattiharrastukseni alussa olin näistä lukuisista vaihtoehdoista ymmälläni.

Tomaattien luokitustavat kannattaa opetella, jotta oppii valitsemaan oman puutarhan kasvuoloihin ja omiin tarpeisiin sopivimmat tomaattilajikkeet. Samalla kannattaa opetella luokitusten avaintermit ainakin englanniksi; se auttaa, jos seikkailet netin ulkomaisilla tomaattisivustoilla. Lajikkeiden ominaisuuksiin me tomaattiharrastajat törmäilemme juuri nyt, kun teemme tulevan kesän lajikevalintoja.

Käyn tässä läpi tomaattien luokitustapoja siteeraten itseäni. Seuraavassa on nimittäin pääkohdat tulevan tomaattikirjani tätä aihetta käsittelevästä luvusta.

(Tomaattikirjahanke viivästyy, koska asia roikkuu kustantajalla ja oma kirjoittamisaika on kortilla. Mutta kyllä se sieltä, uskoisin, toivoisin, luulisin…)

VÄRI

Aloitetaan tomaatin luokituksista helpoimmasta, tomaatin väristä. Nykyään jo kaupan vihanneshyllyllä huomaa, ettei tomaatti ole vain kirkkaanpunainen. Kaupallisessa tuotannossa on myös pinkkejä, keltaisia, oransseja ja ruskeita tomaatteja. Harrastajien ulottuvilla puolestaan on edellisten lisäksi valtava määrä erilaisia punaisen sävyjä sekä valkoisia, lähes mustia, vihreiksi jääviä ja sinisen- tai violetinsävytteisiä tomaatteja.

Väri ilmenee usein lajikkeen nimestä, esimerkkeinä ’Golden Jubilee’ ja ’Green Envy’. Tomaatti ’Indigo Rose’ oli raakileena sinisenmusta ja vihreä. Kun hedelmä kypsyy, kanta muuttui mustanruskeaksi ja kärki lohenpunaiseksi.

'Indigo Rosen' raakileita.

'Ananas Noire'.

'Green Envy', nimensä värinen.

Tomaatti voi olla raidallinenkin. Monille tutun runkotomaatin ’Tigerellan’ ja hauskan amppelitomaatin ’Firecrackerin’ oranssinpunaisessa pohjavärissä on kellanoransseja raitoja. ’Green Zebran’ pohjaväri on kellanvihreä, ja siinä on tummanvihreitä raitoja. ’Black Zebra’ on vihreän ja tummanpunaisen raidallinen.

'Black Zebra'. Musta mutta raidallinen. Kasvutavaltaan runkotomaatti.

MUOTO

Tomaatit jaetaan hedelmän muodon ja koon mukaan 1. pyöreisiin perustomaatteihin, 2. kirsikkatomaatteihin (cherry tomato), 3. luumutomaatteihin (plum tomato) ja 4. pihvitomaatteihin (beefsteak tomato).

1. Pyöreät perustomaatit painavat tyypillisesti 50–100 grammaa. Näitä nimitetään joissain lähteissä myös salaattitomaateiksi (salad tomato).

Aikainen avomaan runkotomaatti 'Stupice' tuottaa peruspunaisia salaattitomaatteja.

2. Kirsikkatomaatitkin ovat yleensä pyöreitä, mutta ne painavat vain 10–20 grammaa. Kirsikkatomaatit ovat yleensä tomaateista sokeripitoisimpia eli makeimpia, joten ne voittavat makutesteissä. Puhutaan myös cocktail-tomaateista (esim. Kotiliesi 22.9.2009), jotka ovat isompia kuin kirsikkatomaatit.

'Mirabell' on satoisa kirsikkatomaattilajike. 

3. Luumutomaatit ovat pitkulaisia, noin 7–9 senttiä pitkiä ja 4–5 senttiä paksuja tomaatteja, mutta niiden muodossa on suurta vaihtelua. Luumutomaatteihin luetaan myös päärynän – tai hehkulampun – muotoinen ’Yellow Pear’, banaanin mallinen ’Banana Legs’ sekä munan, makkaran, mansikan ja porkkanan malliset erikoisuudet.

'De Barao Black' on runko- ja luumutomaatti, jonka hedelmät painavat noin 60–70 grammaa.

4. Määre ”pihvi” viittaa kokoon, vähän muotoonkin. Pihvitomaatti painaa tyypillisesti 100–300 grammaa, mutta onpa niitä yli kilonkin kokoisiksikin kasvateltu. Oma ennätykseni on toistaiseksi 806 grammaa, lajike ’Aussie’. Monet pihvitomaateista ovat litteitä, jotkut epämuotoisenkin näköisiä.

'Church' on komea pihvi-, runko- ja kasvihuonetomaatti.

'Reisetomate' ei sovi normitomaatin kuvaan.

5. Muut
Joitakin tomaattierikoisuuksia jää näiden pääluokkien ulkopuolelle, esimerkiksi yhteen kasvaneista kirsikkatomaateista muotoutunut möllykkä ’Reisetomate’.

KASVUTAPA

Tieto tomaattilajikkeen kasvutavasta on harrastajalle aivan olennainen.

Kesä-heinäkuun vaihteessa runkotomaatit tavoittelevat 

jo pienen kasvihuoneen kattoa. 

A. Runkotomaatti kasvaa pystysuuntaan kärkikasvupisteeseensä saakka, jopa metrejä. Se muodostaa kukkaterttuja nivelväleihin. Runkotomaatti kasvattaa paksun rungon, ja sen sivuversojen alut eli varkaat yleensä poistetaan, jotta kasvi ei hajauta voimiaan. Runkotomaatteja kasvatetaan pääsääntöisesti kasvihuoneissa. Runkotomaatti antaa satoaan vaiheittain pakkasiin asti ja kasvaa pituutta, kunnes latva katkaistaan. Runkotomaatti vaatii tukemista kepeillä, naruilla tai säleiköllä. Runkotomaatti on englanniksi indeterminate eli rajoittumaton, päättymätön tai vine-type tai vining tomato. Tomaatin runko on vine tai cordon. Suomalaisilla ammattiviljelmillä tomaatin runko kasvaa kauden aikana 7–9 metriä pitkäksi, ja enimmillään maailmalla tomaatin rungot voivat monivuotisessa kasvussa venyä jopa 15-metrisiksi. Runkotomaatin sato kypsyy vähitellen ja jatkuvasti, ei kerralla.

Kasvihuoneessa viljeltävät lajikkeet ovat yleensä runkotomaatteja. On myös avomaanlajikkeita, esimerkiksi ’Outdoor Girl’ ja ’Bloody Butcher’, jotka kuuluvat runkotomaatteihin.

B. Pensastomaatti haarautuu runsaasti ja lopettaa pituuskasvunsa, kun raakileita on muodostunut tietty määrä. Se kasvaa tyypillisesti 1–1,5 metrin korkuiseksi ja sopii kasvatettavaksi isoissa ruukuissa. Siitä ei poisteta varkaita, vaan kasvin annetaan haarautua pensaaksi, jota toki voi olla kasvukauden edetessä tarpeen hieman harventaa. Pensastomaattikin vaatii yleensä tuen, esimerkiksi pari keppiä tai jonkinlaisen häkki- tai verkkosysteemin. Pensastomaatin koko sato kypsyy aika lailla yhtäaikaisesti, muutaman viikon kuluessa.

Englanniksi tällaista kasvutapaa kuvataan termillä determinate (“päättyvä”: kasvin kasvu loppuu, kun geneettisesti ennalta määräytynyt muoto on saavutettu). Pensastomaatti on toisaalta bush tomato.

Ruukussa viihtyvä kompakti pensas, lajike 'Bonita'.

Pienikokoiset pensastomaatit sopivat kokonsa puolesta pieniin puutarhoihin. Pienimmät jäävät 30–50-senttisiksi, ja niille riittää tietysti pienempi ruukku kuin puolitoistametrisille. Pienimpiä nimitetään myös kääpiölajikkeiksi (dwarf), esimerkiksi ’Tiny Tim’ tai ’Red Robin’. Niitä voi kasvatella ikkunalaudalla tai terassilla.

Ja jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, puhutaan myös rungon ja pensaan välimuodosta, kasvutavasta semi-determinate. Tällainen tomaatti on pensasmainen, mutta oksia on vähemmän kuin pensaassa ja oksat ovat pensastomaatin oksia pidempiä, noin 1–2-metrisiä. Siemenfirma Thompson & Morgan käyttää termiä semi-bush ja luokittelee siihen mm. lajikkeet ’Glacier’, ’Super Marmande’ sekä ’Roma Nano’ ja ’Roma VF’.

'Glacier' on puolipensas, joka käy avomaalle. Se tuottaa

peruspunaisia perustomaatteja. Lajike on erittäin aikainen.

C. Amppelitomaatti sopii amppeliin runsaasti haarovan, roikkuvan kasvutapansa vuoksi. Hedelmät ovat yleensä pieniä mutta maukkaita. Esimerkiksi ’Tumbling Tom’, ’Losetto’, ’Hundreds and Thousands’.

'Losetto' kasvaa amppelissa.

KASVATUSPAIKKA

Tomaatit jaotellaan Suomessa kasvuajan ja lämmöntarpeen mukaan kasvihuone- ja avomaantomaatteihin. Useimmat kasvihuonetomaatit ovat runkotomaatteja, mutta kaikki runkotomaatit eivät ole kasvihuonetomaatteja. Avomaantomaatit ovat pääsääntöisesti pensastomaatteja. (Ja käsittääkseni esimerkiksi Alaskan pohjoisosissa melkein kaikki tomaatit ovat kasvihuonetomaatteja, koska kasvukausi avomaalla ei kerta kaikkiaan riitä.)

Rajat ovat liukuvia: On monia kasvihuonekasvatukseen suositeltuja lajikkeita, jotka saa hyvänä kesänä, hyvässä kasvupaikassa menestymään avomaalla tai seinustalla: esimerkkeinä ’Black Russian’, ’Gardener’s Delight’, ’Moneymaker’, ’Tigerella’ sekä kirsikkatomaatit, kuten ’Sungold F1’. Ja toisaalta avomaantomaatteja kannattaa kasvattaa kasvihuoneessa, jos haluaa aikaista satoa.

'Matina' on aikainen runkotomaatti, josta saa 
kasvihuoneesta satoa jo varhain, 

avomaalta hieman myöhemmin.

Mikään ei estä kasvattamasta avomaantomaateiksi luokiteltuja pensastomaattejakaan kasvihuoneessa, joskin se tuhlaa tilaa korkeussuunnassa. Pohjois-Suomessa aikainen lajike on paras valinta myös kasvihuoneeseen, ja siinä konstit ovat näköjään monet: Kotipuutarha-lehdessä 2/2010 kerrottiin Kyllikki Heikkisestä, joka hoitaa aikaista, matalakasvuista ’Siberia’-pensastomaattia muovihuoneessa runkotomaatin tapaan. Hän poistaa sivuversot ja kasvattaa taimia yksirunkoisina. Taimen pituuskasvu loppuu syksyllä itsestään eikä latvominen ole tarpeen. Penkin katteena on musta kangas. Näin menettelemällä hän saa Pohjois-Suomessa satoa jo heinäkuun lopussa.

On huomattava, ettei ”avomaa” missään päin Suomea voi tarkoittaa tuulelle avointa peltoa, vaan kaikkien aurinkoisinta ja suojaisinta kasvimaan kolkkaa tai talon, ulkorakennuksen tai aidan eteläseinustaa. Koska tomaatti on lämmönsuosija, olisi hyvä, jos avomaanviljelyksellä pystyttäisiin lähestymään kasvihuonemaisia oloja rakentamalla muovi- tai harsotunneleita tai tuulilta suojaavia aitoja. Myös kasvualustan kattaminen tomaatin juurille tuo lisälämpöä.

AIKAISUUS

Siemenfirmat kuvailevat lajikkeen aikaisuutta joko sanallisesti tai ilmoittamalla kypsymis- tai kasvupäivien määrän. Sanallisissa kuvailuissa mielenkiintoni suomalaisena avomaanviljelijänä herättävät esimerkiksi ilmaukset very early, extra early tai ultra early. Länsimaissa käytössä on days to maturity -arvio (DTM), josta olen jo aiemmin kirjoittanut. Venäjällä on käytössä isompi numeraalinen arvo, joka ilmoittaa kasvuajan aina itämisestä hedelmän kypsymiseen.

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien, mutta näiden väliin jää valtava variaatio. Ja kunkin kesän tuomat yllätykset.

En käsittele tässä ominaisuutta ja ulottuvuutta hybridi vs. avopölytteinen tai maatiainen, koska se ansaitsee ihan oman selostuksensa.

Kasvitieteessä tomaatit voidaan luokitella ainakin myös lehtien tyypin sekä hedelmien lokeroiden määrän mukaan, mutta en mene nyt niihinkään ulottuvuuksiin.

OMINAISUUKSIEN YHDISTELMÄT

Ominaisuuksien yhdistelmät ovat tärkeitä: Itse etsin avomaalle aikaisia pensastomaatteja, kasvihuoneeseen mielellään myös suhteellisen aikaisia lajikkeita, mutta runkotomaatteja. Tomaattien väri on sidoksissa kasvutapaan siten, että en ole löytänyt kovin monia sellaisia aikaisia avomaantomaatteja, jotka olisivat muita kuin peruspunaisia. Jos johonkin suuntaan lajikevalikoimaa – nyt 248 lajiketta – olen viime aikoina täydennellyt, se on ollut juuri keltaisiin, mustiin tai ruskeisiin avomaantomaatteihin.
Viljelmälläni on siis joka kesä arvossaan keltainen avomaantomaatti ’Jantanoi’, ja odotukset ovat korkealla esimerkiksi ensi kesäksi löytämäni ’Noire de Crimée’ -lajikkeen suhteen.

Plantagenin poistomyynnistä löytyi venäläinen lajike 'Noire de Crimée', jonka pitäisi pärjätä 
avomaallakin ja jonka hedelmät ovat muuta kuin peruspunaisia, nimittäin violetinsävyisiä.

Kauanko kypsyy? DTM!

Kun olen metsästänyt omaan avomaanviljelyyni Suomen lyhyessä kesässä pärjääviä eli lyhyen kasvukauden tomaatteja, olen käyttänyt osviittana lukemaa days to maturity. Netin amerikkalaisilla tomaattisivustoilla siitä käytetään paikoin lyhennettä DTM. En tiedä, mikä olisi DTM:lle paras suomennos. Ehkä hyvä olisi ”kypsymispäivien määrä”? Tai ehkä sillä onkin jokin suomalainen vastine, johon en vain ole törmännyt?

DTM (days to maturity) on arvio siitä, kuinka paljon päiviä tietyn lajikkeen taimelta kuluu ulos istutuksesta siihen, että se alkaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Lukema ei sisällä esikasvatusta, johon menee yleensä pari kuukautta ennen lopulliseen kasvupaikkaan istuttamista. Tomaattilajikkeiden DTM-lukemat vaihtelevat välillä 42–100. Lyhimmällä lukemalla kehuskelee lajike ’42 Days’.

Suomalaiset tomaatinsiementen myyjät eivät markkinoinnissaan käytä DTM-lukemia – ja itse asiassa suomenkielinen Google-haku sanalla ”DTM”, johtaa helsinkiläisen homoklubin Don't Tell Maman nettisivuille. Hauskaa näyttää siellä(kin) olevan.

Lajike '42 Days' lupailee erittäin aikaista kypsymistä. (Olen saanut tämän taimen
kippuralle lannoittamalla liikaa, mutta kyllä se siitä tokenee.)

Jokaisessa ulkomaan lähteessä korostetaan, että lukema on vain karkea likiarvo, sillä kasvu riippuu niin monesta tekijästä. Ensinnäkin siitä, milloin siemen on kylvetty ja miten pitkälle taimi on istutusvaiheessa edennyt kukkien ja raakileiden muodostamisessa ja missä kunnossa taimi istutettaessa on. Edelleen kypsymispäivien määrä riippuu puutarhan sijainnista, sen paikallisilmastosta ja kasvupaikan olosuhteista. Iso ero Suomessa syntyy siitä, kasvaako lajike kasvihuoneessa vai avomaalla - ja jos avomaalla, niin millä vyöhykkeellä. Kasvatustapaan ja -paikkaan liittyvät lämpö, sen vaihteluväli ja keskiarvo, auringonpaistetuntien määrä, tuuliolot, kasvualustan laatu, lannoitus, kastelu sekä ilman kosteus, tuholaiset, taudit jne. Niinpä DTM-lukemaa luonnehditaan Yhdysvalloissa guesstimateksi, arvausarvioksi!

Ilmeisesti olosuhteet ovat Amerikan mantereella vaihdelleet paljonkin, sillä eri lähteissä yhden ja saman lajikkeen lukemat voivat olla hyvin erilaisia. Otetaan esimerkiksi monille tuttu ’Black Cherry’, musta kirsikkatomaatti. Amerikkalainen Rare Seeds ilmoittaa sille lukeman 75, puolalainen TomatoEden 64 ja amerikkalainen Burpee 65 päivää. Daves Garden pelaa varman päälle ja ilmoittaa kokonaisen vaihteluvälin, 69–80 päivää.

Kanadan Vancouverissa vihanneksia viljelevä Tatjana Kouchnareva, joka ylläpitää vaikuttavaa yli viidentuhannen tomaattilajikkeen nettitietokantaa Tatjana’s TOMATObase, on monien lajikkeiden kohdalle kirjannut DTM-lukeman. Kävin Kouchnarevan kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta, ja hän muistutti, että kypsymispäivien määrä on usein harhaanjohtava. Jopa samalla paikkakunnalla viljelevillä saman lajikkeen kypsymisen alkuaika voi vaihdella parikin viikkoa edellä lueteltujen tekijöiden vaihtelun takia. Niinpä DTM-lukemia ollaan Kouchnarevan mukaan poistamassa hänen tomaattitietokannastaan! Jatkossa he tulevat pitäytymään karkeammassa luokittelussa aikaisiin, keskiaikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. En löytänyt Tatjanan sivulta tietoa hänen käyttämistään tuon karkeamman luokittelun numeraalisista rajoista; löysin vain sen tiedon, että hän luokittelee aikaisiksi alle 65 kypsymispäivän tomaatit.

Koko skaala menee esimerkiksi Gary Ibsenin TomatoFest-nettisivun mukaan näin:

     hyvin aikainen   alle 54 päivää
     aikainen              55–69 päivää
     keskiaikainen     70–84 päivää
     myöhäinen         yli 85 päivää

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien.

Lajike 'Kootenai' on hyvin aikainen; sen kypsymispäivien määräksi ilmoitetaan vain 45–60. Omat taimeni ovat kuitenkin vielä hyvin pieniä, joten kovin aikaista satoa ei lajikkeen ominaisuuksista huolimatta liene luvassa.  

Nyt olen esitellyt sekavan käsitteen, jonka osa tomaattiasiantuntijoista on hylkäämässä. Mitä jää käteen?

Jäljelle jää tieto siitä, että DTM kyllä kertoo suuruusluokan mutta se on karkea yleistys. On varmasti eroa lajikkeilla, joiden DTM:t ovat 60 tai 90. Ja aion avomaalle jatkossakin etsiä pieniä DTM-lukemia, pitäytyä alle 70-päiväisissä eli aikaisissa lajikkeissa.

 *  *  *  *

Tänä kasvukautena tomaattini eivät toistaiseksi ole eläneet vielä yhtään kypsymispäivää, koska yhtään tainta en ole istuttanut edes kasvihuoneeseen. Hyytävät yöpakkaset jatkuvat, ja päivällä elohopea kipuaa vain muutamaan plusasteeseen. On kova ikävä kesää! Tomaatintaimista ensimmäiset alkavat sisällä kukkia. Ehkä vapun jälkeen lämpenee ja kukkijat pääsevät viimein ulos?

Ensimmäisenä taimiviidakossa silmänsä avasi 'Cour di Bue.'